Hilirimpsis

Kiitos hyvää

Tämän naisen lempiravintoa on tällä hetkellä ilo. Puhdas luomulaatuinen ilo, naurulla, nautiskelulla, valolla ja kepeällä kuplinnalla maustettuna. Kaikenlaisen ryppyotsaisuuden ja totisuuden, tiukat faktat ja säännöt sekä tilanteet ja ihmiset, jotka vaativat asioiden ottamista niin älyttömän vakavasti pyrin pitämään pois menultani.

 

Aktiiviset ja pitkäaikaiset lukijani ovat ehkä huomanneet, että en ole viime aikoina liiemmin jaksanut käydä keskustelua ravintoarvoista tai ottaa kovin hanakasti kantaa siihen, mitä ruokaa itse kunkin tulisi syödä, miten ajatella oikein tai kuinka pinnistellä kohti unelmiaan. Tokihan minulta löytyy edelleen omat kantani kyseisiin asioihin, mutta tietynlainen kevytkenkäinen asenne on vallannut vahvasti alaa aivoituksissani. Ja koska blogini tapa suhtautua hyvinvointiin on aina mukaillut omia sen hetkisiä mieltymyksiäni, on tietty keventyminen varmasti näkynyt myös täällä.

Juuri nyt haluan iloita, nautiskella, ihastella maailmaa, olla auki elämälle ja olla vain täydellisesti läsnä tässä ajassa ja paikassa. Minun ei tarvitse hioa ajattelutapojani, viilata ruokavaliotani, keskittyä unelmieni saavuttamiseen tai etsiä uusia tapoja saavuttaa onni ja terveys. Minulla on jo kaikki, juuri nyt, tässä näin. Kuten meillä kaikilla. Elämän epätäydellinen täydellisyys, onni odottaa löytäjäänsä tässä hetkessä.

 

Asenteeni muokkautumista nykyiselle tolalle on ollut seurausta viime kuukausien tapahtumista. Alkuvuosi on ollut elämäni rankinta ja mullistavinta aikaa. Uskomattoman tyttövauvan putkauttaminen maailmaan on avannut aivan uudenlaisen rakkaudengalaksin perheellemme, mutta samalla elämä on heittänyt eteeni myös todella suuria haasteita, kipua ja suurta pelkoa.

Synnytykseni jälkikomplikaatioineen ja jälkikomplikaatioiden jälkikomplikaatioineen sekä sairaalassa sattuvine hoitovirheineen veti minut peräti pariin otteeseen todella huonoon jamaan. Jossain välissä olin jopa lähellä menettää toivoni siihen, että ikinä saisin kaivettua itsestäni voimia toipumiseen. Sainpa kuitenkin. Toivuinpa sittenkin.

 

Tällä hetkellä alkuvuoden koettelemukset ovat enää vain kuin pahaa unta. Kroppani ja mieleni ovat jälleen täynnä elinvoimaa, ja oloni tuntuu jopa vahvemmalta kuin ennen. On kuin olisin siirtynyt elämän koulussa peruskoulusta korkeakouluun, jonne pääseminen vaati harvinaisen rankan pääsykokeen läpikäymisen, sisältäen elämän ja kuoleman kysymyksien kohtaamisen, toisen ihmiselämän synnyttämisen ja kamppailun oman elämän jatkamisesta.

 

Uskomaton kiitollisuus ja ylpeys täyttää jokaisen solunsopukkani, kun ajattelen tätä lähikuukausieni mullistavaa taivalta. Vaikka kaikki on kuten ennen, ei mikään ole entisellään. Ajatukseni monista asioista on muuttunut, ei totaalisesti, mutta hiotunut paikoin hieman toiseen muotoon, se tulee varmasti näkymään myös täällä blogissani.

 

Runollisesti ilmaistuna, tuntuu kuin sieluni sävyt olisivat syventyneet ja maut voimistuneet. Ikävät tapahtumat voivat joskus olla kuin marinadi, joka kypsyttää ihmistä parempaan suuntaan, jalostuneemmaksi versioksi omasta itsestään.

Syy miksi en ole näistä asioista täällä blogissani aiemmin kirjoittanut on se, etten ole halunnut vuodatella julkisesti vasta paranemassa olleita haavojani, asiat olivat liian lähellä, liian henkilökohtaisia. Lisäksi se, mitä todella kaipasin suurten tunteiden vastapainoksi oli helppoa, kepeää ja nopeasti pureskeltavaa sisältöä. Pienet sievät reseptit, pilvenkevyet ajatukset ja nätit kuvat ovat tuntuneet luontevimmilta. Ja tuntuvat edelleen, vaikka oloni on jo kaikin puolin mainio.

 

Tulen varmaan kirjoittamaan tulevaisuudessa nykyistä syväluotaavampia postauksia, mutta juuri nyt haluan vain avata täällä blogissani pieniä ikkunoita iloon ja kauneuteen, ja toivoa, että jakamani asiat säteilevät valoa myös muille.

 

Raskaat ajat ovat takan päin, huolet on jätetty hevoselle, sillä on isompi pää murehtia, kuten vanha viisas kansa sanoo. Nyt on aika iloita, nauttia ja huikata että hilirimpsis!

 

♥ Virpi
(kuvat:elena kalis)

Share

Kommentit

Jenni Saukkonen (Ei varmistettu)

Kiitos kauniista postauksestasi. Olen lukenut ajoittaisesti blogiasi viimeisen 2 vuoden ajan ja olen nauttinut kasvusi seuraamisesta - se on ollut oivaa seuraa omalle kasvulleni. Naisena, ihmisena, luontaisterapeuttina ja tahan astisen elamani lapikayneena arvostaen istun tana iltana taalla Kreetan kodissani hiljaa yksin viela hetken ja tunnen ilon kuvaamasi hetken jakamisesta ja kiitan, jaoit kanssani kauniin lahjan :). Kaikkea ihanaa onnellisiin elamankiitollisiin hetkiin!!!

Riikka (Ei varmistettu)

<3

Koska jotain halusin lähettää, en vain oikein tiennyt miten sen ilmaista.

Jenna (Ei varmistettu)

Ihana kuulla että asiat ovat muuttuneet positiivisempaan suuntaan. Paljon iloa, valoa ja hymyä sinulle ja koko perheelleesi:)

Niini Arianna (Ei varmistettu)

Kiitos, että jaoit tämän kansamme. Onnea, iloa ja keveyttä arkeesi :) :)

Marja (Ei varmistettu)

Mina luen blogiasi taalla Irlannin kodissani. Olen vasta askettain loytanyt blogisi ja heti loytanyt asioita jotka koskettavat myos minua. Olen alkanut pitamaan itsestani huolta enemman ja koen etta I deserve it! Kiitos taas etta jaoit osan elamastasi....on suuri onni etta vaikeuksien kautta loytaa kiitollisuuden. Gratitutude on elaman siunaus. Voimia sinulle ja perheellesi.

natorp (Ei varmistettu)

Todella kurjaa, että olet joutunut kärsimään hoitovirheestä, mutta onneksi elämä jo voittaa. Kiitos muutenkin elämänmyönteisistä jutuistasi!

Kysymyskin mulla oli: Mitä maitohappobakteereja suosittelisit vauvaikäiselle? Onko käyttö tarpeen aloittaa jo vastasyntyneestä alkaen, vaikka äiti imettäisikin ja syö itse maitohappobakteereja? Entä tilanne, jossa äiti ei imetä?

K (Ei varmistettu)

Ymmärrän tilannettasi oikein hyvin! Kun oma vauvani oli keskoskaapissa, halusin nettiaikani olla mitä tahansa muuta kuin keskosvauvan äiti, ja tarpeeni suoranaiselle huutonauruhuumorille oli loputon.

Laura (Ei varmistettu)

<3

Sofia (Ei varmistettu)

Suuri Kiitos blogistasi! Olen niiiiiin kiitollinen, että saan lukea näin upeita tekstejä ja ajatuksia! :)

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

Jenna, Oi kuinka ihana kommentti. Hienoa lukea, että olemme kulkeneet näin virtuaalisesti samaa taivalta. Ja kaikkea kaunista myös sinne. :) . Riikka, sydän sinne takaisin. Kyseinen symboli ei tässä kommenttiosiossa näy, mutta spostissani näkyi. . Jenna, voi kiitos toivotuksista! Iloista, valoisaa ja hymyileväistä kesää sinnekin. . Niini, Kuin myös! :) . Marja, Aivan mahtavaa, jos olen voinu olla tukena hyvinvoinnissasi! Tällaiset palautteet ovat kyllä melkoisia lahjoja blogaajalle ja kirkastavat itselleni aina sen syyn miksi tätä teen.

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

natrop, Me annoimme Alvalle heti alusta alkaen Biolatten BB-maitohappobakteerijauhetta (saa luontaistuotekaupoista, kuten Lifesta), etenkin koska jouduin mainitsemieni selkkausten takia vetämään todella vahvan antibioottikuurin, joka toki rintamaidon kautta kulkeutuu osittain lapseenkin. Alkuaikoina useilla vauvoilla voi muutenkin olla vatsavaivoja, joihin nuo probiootit voivat auttaa. Käsittääkseni, jos äiti nauttii itse laadukkaita probiootteja (kuten esim. Dr Ohhiran probiootit, jotka todella kulkeutuvat perille asti), voi rintamaidolla oleva vauva hyötyä niistäkin jossain määrin. Jos vauva on korvikemaidolla, niin silloin ainakin antaisin erillistä maitohappobakteerilisää.

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

K, kyllä, niin sitä mieli halajaa vastapainoa pelolle ja surulle. . Laura, <3 . Sofia, voi kiitos, ja kiitos että luet. :)

Isa (Ei varmistettu)

Kiitos kirjoituksestasi. Netti tuntuu olevan täynnä joko päivänpaistetta tai sitten syvintä pimeyttä – koskaan ei kerrota kuinka sieltä pimeydestä pääsee pois. Olen viimeisen puolen vuoden aikana kohdannut oman lapsettomuuteni ja kaikki sen mukana tulleet tunteet. Klikkasin blogiisi, kun halusin lukea jotakin rohkaisevaa. Ehkä minäkin voin joskus katsoa taaksepäin ja todeta löytäneeni surusta ja lohduttomuudesta jotakin uutta. Paha olo ei kestä iankaikkisesti!

Kommentoi