Hiljaisesta hattarasta

Ladataan...
Kiitos hyvää

Blogini on ollut viime aikoina kovin vähäsanainen, olet varmaan huomannut. Yksinkertainen ja rehellinen selitys sille on, ettei minulta tunnu nyt löytyvän tänne entiseen tapaan kirjoitettavaa. Ei reseptejä, ei ravintoneuvoja, ei hyvänolon täsmäohjeita tai sen syvällisempiä hyvinvointivinkkejä.

 

Tämä johtuu siitä että mielessäni on viime aikoina pyörinyt pääasiassa vain kolme asiaa: raskaus, synnytys ja vauvat, tai itse asiassa vain yksi vauva, meidän vauvamme.

 

Elämäni ja ajatukseni ovat kietoutumassa yhä tiiviimmin oman napani ja sen alla vielä reilun kuukauden pyöriskelevän, kasvavan ja alati konkreettisemmaksi tulevan hahmon ympärille. Viime viikot ovat täyttyneet jouluilun ohella vatsan silittelystä, sille puhumisesta ja sen poukkoilua nauraen ihmetellessä, pesän rakennuksesta ja uppoutumisesta synnytys-, imetys- ja vauva-aiheisiin kirjoihin.

 

Hyvinvoinnista on lisäksi tullut niin kokonaisvaltainen, luonnollinen ja henkilökohtainen asia, elementti joka on tällä hetkellä niin kaiken läpäisevästi läsnä koko tunnemaailmassani ja olotilassani, että en oikein osaa lähteä irrottelemaan ja soveltamaan siitä osasia muille neuvoiksi.

 

Olen uppoamassa itseeni, ja niin sen kuuluu mennäkin. Hyvinvointi on ennen kaikkea omien muuttuvien tunteiden ja tarpeiden kanssa myötäelämäistä ja niiden rehellistä hyväksymistä, oman kehon kutsuun vastaamista. Ja itse olen jo niin pitkälti omaksunut tämän uuden, kajastavan, rakkauslähtöisen maailman ajatusilmapiiriin, että en enää osaa tai halua tehdä asioita, jotka eivät tule sydämestäni ja ikään kuin solju minusta luonnostaan.

 

Blogiani haluan ja aion kuitenkin jatkaa. Ihan kelpoja, yleispäteviä postausaiheitakin pulpahtelee välillä päähän kaiken tämän pastellisävyisen vauvahattaran keskeltä. Eli jatkoa on luvassa. Kenties hieman hidastuvalla tahdilla ja tilanteeni mukaisin ottein, mutta kuitenkin.

 

Halusin vain tässä välissä hieman valaista täällä taustalla vaikuttavaa tunnelmaa. Että tiedät mistä tulen.

Ei muuta. 

 

Lempeitä ajatuksia, voikaa kauniisti.

♥ Virpi

 

(kuvat:unknown)

Share

Kommentit

Sara K

Hyvän kuuloisia ajatuksia – voikaa kauniisti myös te kolme siellä!

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

Kiitos. :) Tekstin lukeminen uudelleen muuten paljasti että lukihäiriö on ilmeisesti myös yksi raskauden oireista, sen verran kovasti vilisi taas kirjoitusvirheitä. Ai, ai, tarvitsen henkilökohtaisen toimitussihteerin.

Maija (Ei varmistettu)

Kuule, ajatukset oli niin nättejä, että ei se virallinen toimitussihteerikään täällä niitä kielioppivirheitä edes noteerannut. :) Ihanaisia vauvahetkiä uudelle vuodelle!

Tuuli (Ei varmistettu)

Kaikkea hyvää uppoamista sinne, edessä ihania aikoja :-)

H H (Ei varmistettu)

Kiitos inspiroivasta ja onnellisesta blogistasi. Kaikkea hyvää tulevalle vuodellesi ja isolle muutokselle. :)

Pirkko (Ei varmistettu)

Oi Virpi, yhdyn aikaisempiin kommentteihin. Ei sinun tarvitse perustella mitään, elämä luonnostaankin vie meitä erilaisiin tuuliin ja suuntiin hetkittäin. Toivon sinulle sydämestäni vain kaikkea parasta, koska me kaikki ansaitsemme hyvää osaksemme. Omassa elämässänikin on samanlaisia viboja ja tuntemuksia, kokonaisvaltaista onnellisuuden ylläpitoa. Ihanaa uutta vuotta sinulle myös! <3

Jenny (Ei varmistettu)

Kaikkea hyvää sinne teille! :) <3

Eve-mummo (Ei varmistettu)

Oikeeseen suuntaan käperryt. Nyt on tärkeintä se, mitä sinulle, vauvalle ja teidän perheelle tapahtuu eli ainutlaatuinen jakso teidän elämässänne. Nauttikaa siitä ja hiljentykää tarvittaessa. Maailma jatkaa pyörimistä, pyörikää te sen oman maailmanne tahdissa.

Kommentoi

Ladataan...