Hitaasti sulavaa

Kiitos hyvää

Olen tässä keveiden kesäpäivien vastapainoksi puoninut hieman raskaammin sulavaa matskua, nimittäin noita lihahommia.

En ole reiluun 11 vuoteen syönyt lihaa, kalaa lukuun ottamatta, johtuen siitä, että yksinkertaisesti ja kerta kaikkiaan ei ole vain tehnyt mieli. Nyt ruokavalion puhdistamisen myötä minuun on kuitenkin pesiytynyt uusi kasvava mieliteko, kohdistuen juurikin lihaan. Ja koska kuuntelen kroppani kutsuhuutoja tarkasti, en voi jättää tätäkään kainoa, jokseenkin hieman verenhimoiselta tuntuvaa pyyntöä huomioimatta.

Lopetin aikoinani lihansyönnin pääasiassa siksi, että tunsin kroppani toimivan jouhevammin ilman sitä. Nykyään uskoisin ruuansulatukseni pärjäävän hyvin lihan kanssa, mutta emotionaaliset syyt ovat vielä hidastaneet hampaiden iskemistä pihviin. Päätös lihan tuomisesta takaisin ruokavalioon nyt vain tuntuu jostain syystä isommalta muutokselta kuin vaikka versojen tai kaskinauriin syömisen aloittaminen.

Olen kuitenkin jo maistanut poikakaverin lautaselta muutaman kerran luomulammasta, ja täytyy sanoa, ettei yököttänyt yhtään, päinvastoin. Maku ja tuntuma olivat oikein mainiot. Eikä lihaan tottumaton ruuansulatussysteeminikään ollut moksiskaan, tosin se johtunee annoskoon minimaalisuudesta.

Syystä tai toisesta nyt näyttää siltä, että mieleni ja kehoni olisivat valmiita lihalle. Kenties lihan maadoittava ominaisuus tasapainottaisi levottomuuteen taipuvaista, leijailevaa luonnettani? Ayurvedan mukaan kehotyyppini on Vata-Pitta, ja tällä hetkellä tuntuu että olen saanut Pittan tulisuutta hyvin aisoihin, mm. runsaalla raaka-ravinnolla ja viilentävillä ruoka-aineilla, mutta Vatan tietynlainen liika ilmavuus voisi tasapainottua kivasti ajoittaisilla tuhdimmilla eväillä, kuten vaalealla lihalla. Edelleenkään en usko, että liha, etenkään punainen, sopisi keholleni läheskään päivittäiseksi ruuaksi, johtuen muun muassa ajoittaisesta tulisuuteen taipuvaisesta luonteestani, mutta harvinaisena herkkuna se voisi olla hyvinkin tervetullutta.

Ihmisten lihatarpeissa on suuria yksilökohtaisia eroja. Joidenkin kroppa janoaa toisia huomattavasti enemmän proteiineja, ja tällöin lihan syönti voi olla paikallaan, vaikka proteiineja saa toki muualtakin kuin lihasta. Tietyt kehotyypit puolestaan kulkevat sutjakkaasti hyvillä hiilihydraateilla ja pärjäävät helposti ilman lihaa. Itse kuulun Dr. Mercolan kehotyyppitestin mukaan vaativimpaan, ns. sekaryhmään, joka kaipaa hienovaraisessa balanssissa sekä protskuja että hiilareita. Oman kehotyyppisi määrittelyn à la Mercola voit tehdä TÄÄLLÄ.

Mitään tehotuotettua ja rääkättyä lihaa en suuhuni kuitenkaan pistäisi. Tehotuotetun lihan syöminen on ensinnäkin ihan fyysinen terveysriski eläimiin pumpattavien lääkkeiden ja hormonien takia, jotka mm. nostavat naisten rintasyöpäriskiä. Punaisen lihan suurkulutuksella on myös runsaasti terveysriskejä, mm. sydäntaudit ja paksusuolensyöpä. Etenkin tehotuotettu punainen liha kannattaa jättää suosiolla ostamatta, mikäli välittää terveydestään. Esimerkiksi Suomen Syöpäjärjestö suosittelee punaisen lihan viikkoannoksen pitämistä alle 300 gramman ja lihavalmisteiden, kuten kinkun, pekonin ja salamin välttämistä tyystin. Kannattaa huomioida, että lihan prosessointi ja kypsentäminen korkeissa lämpötiloissa aikaan saavat tehotuottamisen lisäksi pahimmat lihaan liittyvät terveysriskit. Tsekaa esim. Mercolan artikkeli ja Harvard Medical Schoolin asiantuntijoiden artikkeli aiheesta.

Lisäksi näen lihansyönnissäkin pätevän tietyt karman lait, enkä henkilökohtaisesti halua kehoni ja mieleni rakennusaineiksi vankeudessa ja melankoliassa elämäänsä viettäneen eläinparan ruumiinosia. That´s just some eeeevil energy. Eli riista ja eettisissä olosuhteissa kasvatettu luomuliha ovat ainoat suositeltavat vaihtoehdot lihansyöjälle.

Kalojen kanssa kannattaa suosia pieniä vapaudessa eläneitä villikaloja, joissa on isoja rasvaisia kaloja vähemmän haitallisia kemikaali- ja raskasmetallikertymiä. Itse nautin usein kala-aterioiden yhteydessä Chlorella-leväjauhetta tai -puristeita, jotka keräävät tehokkaasti mukaansa epäpuhtauksia. Kasvatetuissa kaloissa on villikaloja vähemmän ympäristömyrkkyjä, mutta viljeltyjen kalojen ankeat elinolot ja ruokintaan käytettyjen rehujen antibiootit, väriaineet ja villikaloja alhaisemmat ravintoarvot eivät varsinaisesti anna aihetta puhua terveysruuasta. Parasta olisi siis pyydystää kalansa itse tai ostaa tuoreena kalastajalta, mahd. pienikokoisena, nuorena ja puhtaana.

Kaikkea tätä lihallista problematiikkaa pohtiessani  - Miksi tiettyjen elämänmuotojen hyväksikäyttö ravinnossa on helpompaa kuin toisten, miksi lihan syöminen tuntuu enemmän väärältä kuin nahkakenkien käyttäminen, mitkä osat omissa ruokavalinnoissa ovat naiivia tai yliemotionaalista hypeä jnejne - muistin alkuvuodesta The Great Health Debatesta ylös kirjoittamani muistiinpanot ravintoekspertti Daniel Vitaliksen mielipiteistä aiheesta raakaravinto, vegaanius ja lihan syöminen. Kannattaa lukaista! Suorittamani puheen litterointi tekstiksi ja kääntäminen suomeksi aikaansaavat hieman huteraa ilmaisua, mutta herran pointit tulennevat selviksi.

Ja näin puhui Daniel Vitalis:
”Ennen siirtymistäni raakaravintoon söin huonosti ja kehoni oli todella myrkytetty. Koin iloa ja vapautuneisuutta kun myrkyt lähtivät raakaravinnon avulla pois kehostani, se oli kuin henkinen herätys – Ymmärsin, että olin paljon enemmän kuin olin ikinä luullut olevani.

Ensimmäinen vuosi oli mahtava, olin kuin pilvessä. Parin vuoden jälkeen aloin kuitenkin kärsimään, mutta en ymmärtänyt miksi. Kokeilin jatkuvasti jättää pois jotain ruoka-aineita, jotta saisin sen mahtavan alkuaikojen tunteen takaisin. En kuitenkaan saanut. Immuniteettini alkoi kärsiä ja olin kokoajan nälkäinen, kynteni olivat huonot ja tuntui, että en saanut mistään tarpeeksi ruokaa. En liikkunut paljoa, mutta en palautunut vähäisestäkään liikunnasta tai saanut tarpeeksi energiaa. Minusta tuli superfood-teollisuuden orja, sillä ajattelin jatkuvasti, että minun pitäisi saada jotain myrkkyjä pois kropastani saadakseni oloni kohenemaan, ja joku superfood auttaisi minua siinä. Ajattelin, että kaikki ongelmani lähtisivät pois ja olisin taas terve, jos vain saisin myrkyt pois elimistöstäni.

Nyt jälkikäteen huomaan, että raakaravinnolla on uskonnollisia taipumuksia ja kultinkaltaisia ominaisuuksia. Raakaravinnon syöjät kohtelevat ruokavaliotaan kuin uskontoa. Olin itsekin osa tätä ”kulttia”, vaikka uskoin löytäneeni ratkaisun kaikkiin ongelmiini ja omaan sekä muiden terveyteen.

On outoa, että vegaanit ajattelevat, että on ok tappaa kasviksia ja bakteereita, mutta ei eläimiä. Bakteerit, eläimet, ihmiset, kasvikset – miksi jokin näistä elämänmuodoista olisi toista arvokkaampi? Sehän on puhtaasti vain uskonnollista etiikkaa. Kasvisruokailijoiden, vegaanien ja raakaravinnon syöjien valinnat eivät liity terveyteen, vaan ne ovat uskonnollinen valinta. On myös mielenkiintoista, että joku joka todella haluaa elää vegaanisti syö silti kasviksia, jotka on lannoitettu eläinten ulosteilla ja virtsalla.

Onko yksilön mahdollista elää vegaanina? Kyllä. Onko sivilisaation mahdollista olla vegaani? Ei.
Siitä ei vain ole tarpeeksi todistusaineistoa. Jos julistaa totaalisen raakaravinnon/vegaaniuden puolesta, ottaa ison riskin. On epäeettistä väittää, että se olisi terveellistä tai kasvattaa lapsia näin, koska emme todellakaan tiedä, onko se pitkällä aikavälillä ihmiselle hyväksi. Ei ole mitään todisteita siitä, että historiassamme olisi ollut kulttuureja, jotka olisivat olleet puhtaasti raakaravinnolla. Missään maailmassa ei ole ollut muinaisia perinteisiä kulttuureja, jotka olisivat myöskään olleet vegaaneja. Raakaravinto ja vegaanius eivät yksinkertaisesti ole osoittautuneet pitkällä aikavälillä toimiviksi ruokavalioiksi. Voimme löytää vain yhden kasvissyöntiin perustuvan kulttuurin, ja se on Intia. Mutta sielläkin käytetään maitotuotteita, kuten voi, ghee ja jukurtti.

Kun olin itse vegaani, ajattelin, että ihminen on luontojaan vegaani ja että lihan syöminen ja ruuan kypsentäminen ovat pahasta. Mutta sitten aloin tehdä antropologisia tutkimuksia siitä, mitä ihmiset ovat syöneet kautta historian, ja maailmankuvani muuttui. Oli rankkaa tajuta, että koko maailmankuvani pohjautui väärään tietoon. Olin satsannut niin paljon, itse asiassa koko elämäni niihin ajatuksiin, joten niistä luopuminen oli todella vaikeaa. Minun piti etsiä uudelleen itseni ja persoonani. Ajattelin, että se mitä söin, oli se kuka olin.

Huomasin kuinka tärkeää on ymmärtää mitä esi-isämme ovat syöneet. Ymmärsin, että kaikista luonnollisin ruokavalo ihmiselle on villiruoka. Nykyisin keräänkin suurimman osan ruuastani suoraan luonnosta. Haluan noudattaa luonnollista, perinteistä ruokavaliota, jota vanhat kansakunnat ovat noudattaneet ja noudattavat edelleen. Se mitä todella tarvitsemme, on oikeaa ja aitoa ruokaa. Kasvit ovat yksi terveydellemme tärkeä kuningaskunta, kuten myös mikro-organismit, joita löytyy hapatetusta ruuasta. Lisäksi eläinkunnantuotteet ovat tärkeitä, ja niistä saatava A-vitamiini. Myös DHA-rasvahappojen saanti on todella tärkeää. Ilman niitä ihmisen hermostosysteemi kärsii ja hänestä tulee neuroottinen ja vainoharhainen. Kannattaa myös huomioida, että kunnollisella ruuanlaitolla elimistöömme vapautuu itse asiassa enemmän ravintoaineita kuin raakaravinnosta.

Liha ei ole syyllinen kroonisiin sairauksiin, syöpään, ja sydänsairauksiin. Jos ruoansulatuksemme ei pystyisi käsittelemään lihaa, miten lajimme olisi selvinnyt näin pitkään? Esimerkiksi simpanssit söisivät enemmän lihaa jos voisivat, mutta heillä ei ole samanlaisia metsästystaitoja kuten meillä.

Eläinteollisuus on moraalitonta, mutta kaikki eläinruoka ei ole tuotettu epäeettisesti. Mielestäni kasvisten ja eläinten tehotuotanto on yhtä lailla pahaa. Tykkään itse syödä paikallista lihaa tai riistaa. Pyrin löytämään terveintä lihaa, mitä löytyy, eli riistaa, joka on syönyt villiruokaa. Onkin hyvin tärkeää tietää, mitä eläin on syönyt ja onko siihen ruiskutettu lääkkeitä ja hormoneja. ”

Täällä vielä Daniel Vitaliksen vuoden takainen kirjoitus hänen ruokavaliomuutoksestaan: “Hunter Safety?” ~ Why I am not a Vegan

Tämän kaiken lihaläiskinnän päätteeksi haluan vielä sanoa, että mikäli kropalla herää tarve johonkin ruokaan, niin sitä kannattaa kyllä kuunnella ja syitä tarpeen takana pohtia. Lisäksi on äärimmäisen virkistävää kyseenalaistaa aika ajoin omat ravintoteesinsä ja miettiä, mitkä terveytensä nimissä tekemät valinnat ovat oikeasti itselle hyväksi ja mitkä kenties turhia tai jopa haitallisia rajoitteita.

Itse olen edennyt tässä liha-asiassa pikkuhiljaa. Ehkä olen joutunut jollain tapaa hakemaan itseltäni lupaa lihan syömiseen, ja tiettyjen lihaan kohdistamieni ajatustottumusten muuttaminen on ottanut aikansa. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että jokin ympyrä on sulkeutumassa ja olen palaamassa monipuolisempaan ja rennompaan ruokavalioon, mikä on ehdottoman hyvä asia.

Ja hei, mikäli jaksoit lukea tänne asti ja sinulta löytyy omakohtaisia kokemuksia lihan palauttamisesta ruokavalioon, niin kuulisin jälleen mieluusti ajatuksiasi aiheesta.

Voikaa hyvin ja paksusti lihoissanne!

♥ Virpi
(kuvat:unknown) 

Share

Kommentit

Karoliina (Ei varmistettu)

Toi linkki on todella hämärä, enkä päässyt tekemään testiä missään, sen sijaan pelkäsin epäilyttäviä pop-up-ikkunoita ja hämmennyin, kun olisi pitänyt kirjautua sisään.

Itse olen ollut 5 vuotta kasvissyöjä ja kokeillut kaikkea: ensin korvasin kaiken soijatuotteilla, sitten söin aivan liian vähän proteiinia ja elin hiilareilla, sitten panostin aitoon ruokaan ja lihoin, ja viimeiseksi löysin tasapainoa kaiken tämän välille, mutta kamppailen edelleen kertyineiden kilojen kanssa. Tänä keväänä olen syönyt usein melkein arvoilleni päinvastaisesti. Kuukauden sisään olen syönyt esim. broileria viikoittain, mikä ei ole ennen tullut eettisen rumuuden vuoksi kysymykseenkään. Himo broileria kohtaan kun on vaan valtava. En halua broilerileipiä, -kastikkeita, tai -keittoja, vaan vähän väliä työpaikallani S-marketissa nahkoineen paistetun reisikoiven. Sen syötyäni se melkein ällöttää minua, mutta olen saanut tyydytyksen kananhimooni. En ymmärrä tätä, mutta kyseessä voisi olla ainainen rauta-anemia.

Lillillll (Ei varmistettu)

Ajattelitkö siis syödä tästä lähin syödä enempi myös kypsennettyä ruokaa?
Mielestäni paras ruokavalio olisikin tuollainen, missä syödään tuoreita/raakoja vihanneksia esimerkiksi aamu- ja välipaloina/lounaina yms.. Ja vaikka illallinen/päivällinen sitten lämmintä ruokaa. Silloin tulisi molempia syötyä tasapainossa.Itse olen kasvissyöjä, jolla on älytön sokeririippuvuus ja tarkoituksenani on koko ajan lopettaa herkkujen syönti.Kaikki lisäainescheiset olen lopettanut jo, mutta suklaan(sen tavallisen marketti kaman syöntiä en ole pystynyt lopettamaan.Tämä ärsyttää minua suuresti, mutta sen kanssa nyt taistellaan ja toivon, että pian onnistuisin.Minua kiinnostaisi saada neuvoja, millä korvata karkkivälipalat?Lisäksi olisi kiva tietää, millä lisäisi helposti hyviä animohappoja/proteiineja ruokavalioon riittävästi? Itse elän aikalailla hiilihydraattiravinnolla ja olisi todella kiva lisätä proteiineja ilman, että tarvitsee alkaa syömään lihaa/soijaa.
Ulkomaalisia superfoodeja en tahtoisi syöd

lilllll (Ei varmistettu)

Pakko vielä jatkaa:D

Niin siis noita ns. superfoodeja (maca, luvumat, carobit, levät....) en välittäisi syödä... Eli olisiko ihan sellaisia perus marketeistakin ostettavia proteeinipitoisia tuotteita, joita voisit suositella? Esimerkiksi onko jokin kasvi, jonka tietäisit sisältävän enemmän proteeinia...

Kiitos jo etukäteen jos kerkeät vastaamaan:)

Hessu (Ei varmistettu)

Kiitos todella mielenkiintoisesta postauksesta! Minusta on todella hyvin sanottu, että kasvissyönnin syyt ovat pitälti uskonnollisia. Mutta ihminen käsittääkseni tekeekin usein isoimmat ratkaisunsa tunteiden pohjalta. Vaikka olen vakuuttunut perusteista, joiden mukaan voisin syödä harvoin laadukasta lihaa, en usko että tulen sitä tekemään - juurikin tunnesyistä. Mielestäni molemmat näkökulmat ovat tasa-arvoisia: järki- ja tunnesyyt lihansyöntiin/-syömättömyyteen.

Lisäksi ylläolevien kommenttien juttutoiveet kiinnostaisivat minuakin. :)

tiiam (Ei varmistettu)

Mielenkiintoinen aihe ja teksti taas kerran. Olen itsekin viime aikoina miettinyt lihan palauttamista ruokavalioon, mutta eettisyyden vuoksi, ja kai osaksi tavan ja tottumuksen vuoksi en ole vielä sitä ryhtynyt kokeilemaan. Olen ollut 10 vuotta kasvissyöjä, mutta kalan palautin ruokavaliooni puoltoista vuotta sitten. Nyt elän suurimmaksi osaksi puhtaalla raakaruualla, minkä avuin olen saanut vatsani jokseenkin kuntoon. Olen kamppaillut pitkään ruuansulatusongelmien kanssa ja vatsani reagoi tosi herkästi useammalle ruoka-aineelle. Minulla on myös tällä hetkellä anemia diagnoosi, mikä on myös saanut ajattelemaan lihan lisäämistä ruokavalioon (siis luomulihan ja eettisen). Sillä ajoittain tuntuu, että kroppani kaipaisi jotain ns. tuhdimpaa, mikä auttaisi heikotukseen ja näläntunteen parempaan tyydyttämiseen. Rennompi suhtautuminen ruokavalioon on myös ajankohtainen

Kuulisinkin mielelläni lisää kokemuksiasi lihan palauttamisesta ruokavalioon, ja mistä hankit käyttämäsi lihatuotteet. :)

Minerva (Ei varmistettu)

Tiiam, itsellänikin on ollut ajoittain anemisen alhainen hemoglobiini. Oletko ottanut selvää mitkä ruoka-aineet sisältäisivät paljon rautaa? Kasvissyönnillä ei ole todettua yhteyttä raudan puutteeseen, oletuksena tietenkin, että ruokavalio on koostettu täysipainoisesti. Seesaminsiemenet, mantelit, persilja ja pinaatti ovat hyviä raudanlähteitä, mutta siemenet ja mantelit olisi hyvä liottaa vedessä ennen käyttöä, sillä etenkin mantelin sisältämät entsyyminestäjät blokkaavat nimenomaan raudan imeytymisen.

tiiam (Ei varmistettu)

Minerva, kiitos kommentista. Juu olen toki ottanut. Tiedossa on nuo edellä listaamasi ruoka-aineet, joita tuleekin käytettyä usein ja vaihdellen. Lisäksi olen perehtynyt tosi tarkkaan monipuolisen ja täyspainoisen ruokavalion laatimiseen, joten omasta mielestäni minun tulisi saada kaikki tarvitsemat ravintoaineet. Kasvissyönti tulee olemaan jatkossakin pääsääntöisesti ruokavalio, jota noudatan. Koska olen vain pitkään kamppailut lukuisten vaivojen kanssa, olen siten miettinyt uusia vaihtoehtoja ja sitä, mitä kehoni kaipaa eniten.

Pirkko (Ei varmistettu)

Virpi, hyvä ja asiapitoinen teksti jälleen! Odottelen "uutena lukijana" jo innokkaasti postauksiasi. Mielestäni kirjoituksesi oli mielettömän hyvä, koska usein kasvissyönnistä puhutaan jotenkin positiivisempaan sävyyn kuin perusliharuokavaliosta. Artikkeli oli faktapitoinen ja objektiivinen, pidin siitä kovasti. Itse olen aina syönyt lihaa, mutta ostopäätökseni perustuvat aina laatuun ja eettisyyteen, koska koen ravinnon puhtauden ja eettisyyden tärkeäksi osaksi elämääni. On hienoa, että eettisyydestä keskustellaan nykyään niin paljon. Luomukin nostaa päätään koko ajan lisää, se on tärkeää ja hienoa. Kivoja kommentteja täällä myös. Nautitaan ruoasta - ja elämästä!

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

Karoliina, aika jännä noin holtiton broiler-himo. Itellä tulee ekana mieleen, että kun se on niin rasvasta ja suolasta, että voisko sulla olla tarvetta jommalle kummalle niistä. Saatko esim hyviä rasvoja tarpeeksi? Toki voi olla raudan tai protskujen puutekin, jotka helposti vaivaa vegaaneja, vegetaristeja ja raakailijoita. Saattaa nimittäin olla, että vaikka söisit tarpeeksi proteiineja, oli ruokavalio mikä vaan, niin esim. vatsan alhaisten HCL-happojen tai entsyymien takia proteiinit ei pilkkoudu aminohapoiksi ja imeydy. Molempiahan, eli entsyymejä ja hcl:ää voi alkuun kokeilla syödä ihan tablettimuodossa ja testata jos imeytyvyys paranis. Jos ylipäätään tuntuu, että kroppa ei oo oikeen balanssissa, eikä keksi oudoille himoilleen syytä, ja jotain vajeita tuntuis olevan, niin kannattaa käydä ehdottomasti verikokeissa tsekkaamassa, että missä jamassa noi kaikki arvot on!

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

Lillillll, En oo koskaan ollut 100 % raw, vaan aina on mukana ollut myös kypsennettyä ruokaa. Nykyään raakuusprosentit menee varmaan jossain 70ssä. Kunhan pysyy yli 50, niin hyvä. :) Mutta joo, haudutus, höyrytys ja keittäminen on olleet viime aikoina ehkä hieman enenemässä määrin käytössä. Mikä sikäli ristiriitaista, että eletään kesäaikaa, jolloin kroppa pärjäis paremmin suuremmallakin raakaprosentilla. Mutta enpä juuri vuodenaikoja mieti, vaan oman kropan tarpeita. Mitä tulee proteiineihin, niin itse olen hoitanut asian mm. luomukananmunilla ja Sun Warrior -riisiproteiinijauheella smoothieissa. Heraproteiini on myös yks jota kannattaa kokeilla. Hampunsiemenet on myös itsellä lähes päivittäisinä protskulähteinä. Mutta nuo tais mennä just sille ”superfood”-osastole, jota et halunnut. :D Proteiinirikkaimmat ruuat tsekkaa helposti täältä: http://www.fineli.fi/topfoods.php?compid=2230&fuclass=all&specdi...

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

Niin ja makeannälkään napsin itse taateleita ja pähkinöitä tai halvaa. Tai sitten sotken manteleista, viikunoista ja raakasuklaasta jotain mönjää. :) Nuo karkkijutut on yleensä vaan sellanen tapa, että niistä ku kerran saa itsensä kiskastua irti, niin johan helpottaa. Sille karkkitielle on kyllä yhtä helppo lipsahtaa taas takaskin, i know. Mutta siksipä kannattaakin pitää ruokavalio pääasiallisetsi puhtaana ja freesinä, niin sillon ei pienet satunnaiset pahisherkuttelut paljon vaakakupissa paina.

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

Hessu, Kiitos kommentista! Olet ehdottoman oikeassa, sekä tunne- että fyysiset syyt ovat molemmat yhtä tärkeitä. Itse olen pääasiassa tunnevetoinen tyyppi ja teen lähes kaikki valinnat niiden pohjalta. Järkirukka jää aina paitsioon. :D En tiedä sitten kuinka tasapainoista sekään lopulta on. ;)

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

Tiiam, Yksi mitä voisit kokeilla päivittäisessä käytössä on chlorellaa ja spirulinaa niiden korkeiden rautapitoisuuksien takia. Myös kaakaopavuissa on paljon rautaa ja NOKKOSTA kannattaa ehdottomasti testata. Kannattaa myös huomioida, että C-vitamiini lisää raudan imeytyvyyttä ja esim kahvi ja kalsiumrikkaat maitotuotteet hidastaa sitä.

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

Minerva, Hyvät vinkit! Mutta mitä tulee tuohon raudan puutokseen, niin itse asiassa valitettavan monet vegaanit ja raakailija kärsii kuitenkin D-vitamiinin, B-vitamiinin, B12-vitamiinin puutoksen ohella anemiasta. Ei lainkaan harvinaista pidemmän päälle siis, vaikka koettaisikin koostaa ateriansa monipuolisesti. Toki monella lihansyöjälläkin voi ilmetä anemiaa, eihän se sitä sano. Mutta useathan vetää esim B:tä ihan ravintolisinä. Itse en vastusta laadukkaita ravintolisiä, joskus ne voi olla ehdottomasti tarpeen, mutta olisi myös hyvä pysähtyä miettimään, että jos mitenkään pystyy monipuolistamaan ruokavaliotaan ja tehostamaan ruuansulatustaan siten, että kroppa saisi kaikki ravintoaineet suoraan ruuasta, niin se saattaisi olla sille kropalle aika iloinen uutinen. D-vitamiini on toki eri asia, koska asutaan näin pimeillä perukoilla. Mutta tämä meni jo reippaasti ohi aiheen... :D

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

Pirkko, kiitos mukavasti kommentista. Hyvä kuulla että lihan laatu ja eettisyys painavat sielläkin vaakakupissa. :) Ja kovasti elämän nautintoja myös sinne!

s (Ei varmistettu)

aloin syömään eläintuotteita pikkuhiljaa viime talvena. olin ollut 7 vuotta vegaani kun mulle tuli yhtäkkiä ihan järjetön juuston ja kananmunan himo. kuuntelin sitten sitä (yritin kyllä hannata pitkään vastaan :)) ja hyvin olen voinut.

olen lisännyt nyt ruokavaliooni myös kalaa ja lihaa, luomuna tietty. liha ei kyllä enää uppoa laisinkaan, kausiluonteinen juttu lie tuo. luomulihan saatavuus on myös tosi huono täällä pohjoisessa.

ennen veganismin droppaamista jätin viime talvena pois gluteeniviljat, kun huomasin että ne eivät sovi. olin myös lisännyt raakaravinnon määrää. ehkä näistä syistä kroppa alkoi huutaa jotain stydimpää ruokaa - pelkkä raw vegan -linja ei minulle riitä.

ot. olen juonut vihersmoothieta nyt vuoden verran melkein päivittäin, mutta nyt olen huomannut että niitä ei tee laisinkaan mieli. voiko olla että kroppa on saanut tarpeekseen vähäksi aikaa vihreää? sama juttu siementen ja pähkinöiden kanssa - ennen himoitsin niitä jatkuvasti ja nyt ei tee yhtään mieli.

Minerva (Ei varmistettu)

Olet oikeassa Virpi, D-, B- ja B12-vitamiinien puutokset voivat olla yleisiä - mutta ne ovat yleisiä koko kansan, ei pelkästään vegeporukan, keskuudessa. B-ryhmän vitamiinit ovat herkkiä tuhoutumaan kuumennettaessa, joten kun lihakin syödään usein kärvennettynä ovat myös nuo vitamiinit kärvennettyjä, puhumattakaan tavallisesta markettimaidosta, josta kuumentamisvaiheessa on kaikki hyvä jo hävitetty. Joskus on fiksuinta tarttua lisäravinnepurkkiin. Joka tapauksessa pohja, jolta tulee lähteä on toki siinä, että tulee olla herkkä omille tarpeilleen, aivan kuten sanoitkin :)

Pirkko (Ei varmistettu)

Kiitos Virpi kivasta kommentista. Hienoa huomata myös yleisesti, että vastaat kaikille; se on hyvä merkki :) Halusin vielä lisätä, että tärkeintä on mielestäni syödä juuri MONIPUOLISESTI. Kun syö hyvin, kroppa ja mieli jaksaa, ja elämä tuntuu hyvältä ja parhaimmillaan ihanalta :] Pyrin itse suosimaan mm. hedelmiä ja marjoja paljon ruokavaliossani, ne tekevät niin hyvää. Lihatuotteita aina silloin tällöin, ei liiaksi :) (ja etenkin kalatuotteita) halauksia Virpi! On ihana lukea juttujasi ja saada vielä vastaus omaan kommenttiin :)) palaillaan!

mariaelina (Ei varmistettu)

Virpi, kiitos tästä niin paljon, aihe on itsellenikin hyvin ajankohtainen. Minäkään en ole syönyt lihaa kymmeneen vuoteen, paitsi kalaa. Olin jopa noin puolitoista vuotta vegaani, loppuvaiheessa suurimmaksi osaksi raw. Mutta. Voin koko ajan huonommin ja huonommin, aivan kuin Danielilla (jonka tarina olikin minulle tuttu) en koskaan saanut sitä alun "euforiaa" takaisin. Ja minulle alkoi tulla valtava punaisen lihan himo. Aloin tutkia asiaa, ja löysin Danielin kirjoitukset (yo mainittu, sekä toinen "Are we hunters, or gatherers, or hunter-gatherers?") ja monia muitakin kertomuksia siitä miten vegaanius ei vain kaikille sovi.

Päätin kuunnella kehoani, ja vaikka aluksi eettiseltä näkökannalta katsottuna minun oli todella vaikeaa syödä lihaa, en voi mitään sille että vointini kimposi toiseen potenssiin lihan syönnin aloitettuani. Syön itsekin luomua tai riistaa, joskus myös kotimaista karitsaa vaikkei se luomua olisikaan.

mariaelina (Ei varmistettu)

ja aivan kuten sinusta, minustakin tuntuu että olen vihdoin ja viimein löytämässä rennompaa ja monipuolisempaa tapaa syödä - sellaista, joka perustuu kehon ja itsen kuunteluun, ei mihinkään ulkoiseen. Olen nykyään aivan samaa mieltä Vitaliksen kanssa tuosta kasvissyönnin uskontomaisuudesta - paljon sellaisia piirteitähän siinä on. Ja tällä en nyt tarkoita, etteikö ihminen voisi voida äärimmäisen hyvin vegaanina, vain sitä ettei se kaikille sovi ja sitä tulisi kunnioittaa. Minusta on aina huolestuttavaa, jos mitä tahansa dieettiä esitetään patenttiratkaisuna kaikille, ja pakko kai se on myöntää että raakaravinnon piirissä tätä ilmiötä esiintyy jonkin verran. Ja minulle jotenkin lohduttava on myös se totuus, että alkuperäiskansat ovat aina syöneet lihaa. Yritän siis kuunnella kehoani, ostaa luomua ja syödä lihani kiitollisena ja kunnioittaen.

Sori kommenttieni pituus, tämä asia vain on minullekin niin ajankohtainen :)

Pirkko (Ei varmistettu)

Hienot kommentit mariaelina, pidin kovasti! Tärkeintä on kuunnella omaa kehoa. Olen samoilla linjoilla ajatustesi kanssa; kaikilla täällä hyviä pointteja.

kirsi (Ei varmistettu)

Karmeaa tekstiä Vitalikselta siitä, kuinka veganismin ajatus olisi siinä, että tappaminen on väärin. Itse olen ollut vegaani reilut 10 vuotta enkä ole ehtinyt ajatella siinä ajassa, että ruoaksi tappaminen lukeutuisi epäkohdista merkittävimpiin.
Nykyisen ihmiskunnan lihanhimo vaatii niin merkittävät määrät teuraseläintä, ettei eläinten hyvinvoinnista pystytä huolehtimaan. Ja kun lisätään yhtälöön tarve taloudelliseen voittoon, ei eläinten hyvinvoinnista halutakaan huolehtia. En kysyisi mikä oikeus ihmisellä on tappaa ruoakseen, leijonallakin lienee, vaan kysyn mikä oikeus ihmisellä on riistää elävältä olennolta sen koko elämä. Lihatuotannon piirissä elävä eläin tuskin ehtii tavatakaan emoaan tai telmiä veljestensä kanssa. Auringon näkeminen tai ulos pääseminen eivät kuulu itsestään selvyyksiin, kun elää elämänsä yhdellä neliömetrillä. Elinikäinen selibaatti sekä mahdollinen kastraatio ihan vain että liha maistuu paremmalle. Tappaminen on armoteko, kun koko tuotantoketju huomioidaan.

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

s, hei kiva kuulla että sieltä löytyy kohtalotovereita ja että kropan kuuntelu kannatti ja olo parani! Jos nuo kroppasi kutsuhuudot ovat tähänkin asti vieneet oikeaan suuntaan, niin ehkä sun kannattaa kokeilla jättää hetkeksi ne päivittäiset viherjuomat ja siemenet ja pähkinät. Kunhan varmistaa, että saa hyvät rasvat jostain korvaavasta lähteestä. Itse kyllästyn todella helposti yhteen ja samaan kamaan, eli en ihmettele yhtään jos vuoden vihersmoothieiden kittaamisen jälkeen alkaa tympiä. :D Pähkinöihin mulla on kans ihan totaalikyllästyminen ja nykyään vedän esim. manteleita niiden tilalla.

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

Minerva, True dat! Tuli muuten mieleen tästä, vaikka ei vitamiineihin liity, että täältä löytyy pari mielenkiintoista uutta artikkelia vegaaneiden (ja muiden) proteiinipuutoksista:
http://renegadehealth.com/blog/2011/06/14/vegans-can-have-a-protein-defi... JA
http://renegadehealth.com/blog/2011/06/16/low-protein-levels-in-the-vega... .
Noissa tulee mun mielestä esiin monta hyvää pointtia, jotka jokaisen kannattais ottaa huomioon.

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

Pirkko, Kyllä, väriä elämään ja lautaselle. :) mariaelina, Kiitos mahetsusta kommentista! Ja kiva kuulla että postauksella oli sulle nappiajoitus. :) Toi on niin totta, että yhtä patenttiratkaisua joka sopis kaikille, ei vain ole olemassa. Se vaan voi olla välillä vaikea muistaa, jos on itse saanut jollain tietyillä jutuilla oman elämänsä toimimaan ihan superisti, jolloin usko omaan ruokavalioon on vankkumaton. Totta kai tietyt lainalaisuudet toimii kaikille, mutta se onko raw, veganius, vegetarismi tai sekaruokavalio se toimivin, riippuu tyypistä. Ihmisten pitäis vaan uskaltaa luottaa siihen omaan kroppaansa ja siihen mitä se sanoo, eikä ottaa absoluuttisina faktoina mitä millon kukakin ravintoguru, -neuvoja tai blogaaja, kuten meikämanne, hehkuttaa. ;)

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

kirsi, Oot kyllä ihan oikeessa tuossa, ettei se tappaminen ole ongelma vaan ne elinolot. Mutta itse tulkitsin kyllä noi Vitaliksen läpät hieman toisin, en niin, että hän pitäisi vain tappamista suurimpana ongelmana lihan tehotuotannossa, vaan alan yleistä moraalittomuutta. Mutta kiinnostaa tietää, koetko siis kaikenlaisen maatalouden, johon liittyy eläinten kasvatusta (luomulihatilat) epäeettisiksi?

kirsi (Ei varmistettu)

Vastailenpa, etteivät luomutuotannon standardit riitä eläimen hyvinvoinnin turvaamiseen. Ei ainakaan sillä tasolla minkä itse käsitän "elämisen arvoisena elämänä". Aina on toki yksittäisiä tilallisia, jotka todella haluavat ei vain lompakkonsa, mutta myös etiikkansa vuoksi eläimiensä voivan hyvin niin fyysisesti kuin psyykkisestiikin.
Vertailun vuoksi perus sialla tilaa 0.65 ja luomusialla 1.2 m². Luomusikakin elää siis pääasiassa yksiön vessan kokoisella alueella 5-6 kk (koko elinikänsä) ja kasvaa yli 80 kiloiseksi. Minulla on 28kg koira joka on jo todella kurjana jos joutuu nyhväämään edes vuorokauden täällä 100m² omakotitalossa, vaikka puruluitakin olisi.
Näemme kyllä kun koira kärsii passiivisuudesta, mutta emme miellä että sialla, älykkyydeltään ja aktiivisuudellaan vastaavalla eläimellä, on yhtä pakottava tarve ja oikeus virikkeelliseen elämään; spontaaniin pelloilla ravailuun, seksiin yms..
Mullaki alkais päässä flippaa ku eläis neljän seinän sisällä ilman naisia..

kirsi (Ei varmistettu)

Mutta ei sillä, ilman muuta toivon koko sydämestäni et kaikki, jotka lihaa ostavat, valitsevat sen luomun tai jättävät ostamatta. Jokaisella neliösenttimetrillä on väliä, ainakin tuotantoportaan asenteiden muuttamisesta. Ja onhan eroja esim. lääkinnässä ja ruokinnassa.
Psyykkinen hyvinvointi ennen kaikkea; fyysiset vauriot, esim. sikojen irtipurrut hännät ja broilereiden murtuneet raajat, ovat vain jäävuoren huippuna. Tuotantotilaa pidetään mallikelpoisena ja mediaan sopivana, kunhan sen hoidokit eivät vuoda verta tai mätäne. HYI! Onko jees?
Mutta en usko, että sellaista lihaa, jota ITSE pitäisin riittävän eettisenä pystytään tuottamaan taloudellisesti kannattavasti tai edes ilman tappioita. Mun makuelämykset ei ole niin tärkeitä loppujen lopuksi.
Näin vaikutan ehkä kärkkäältä, mutten kutsu itseäni aktivistiksi, en esim. tyrkytä mielipiteitäni lähipiirissä. En vois elää itseni kanssa jos olisin mukana tässä tuotantoketjussa. Jokaisen pitää itse ymmärtää mistä lihantuotannossa on kyse.

nonnis (Ei varmistettu)

Vähän friikkiä rinnastaa eläinten ja kasvien sekä bakteerien tappaminen, I must say :D

M (Ei varmistettu)

Täytyy sanoa että ihan huippu mielenkiintoinen teksti! Sai taas kerran miettimään omaa ruokavaliotani ja terveyttäni. Olen nyt ollut jonkun aikaa täysin raw, mutta tullut siihen tulokseen ettei se vaan sovi mulle ja otin taas lihaa vähän mukaan ruokavaliooni, jolloin olo muuttui paremmaksi.
Toi Vitaliksen teksti kyllä muutti hieman taas asennettani kaikkeen siihen mitä ennen olen lukenut, huhhu kun tässä maailmassa riittää niin paljon eri mielipiteitä ja teorioita siitä mikä on parasta! Mutta luulempa että se oma keho on tosiaan se paras kertomaan mikä on itselle hyväksi ja ei kannata jättää sitä huomioimatta :)

Reina (Ei varmistettu)

Itse olen painiskellut saman asian kanssa. Olen ollut kasvissyöjä jo yli kymmenen vuotta, mutta nyt on herännyt mieliteko lihaan. Se on ollut hämmentävää ja ajatus lihansyönnistä oudoksuttaa, mutta olen ajatellut siirtyä harvakseltaan luomulihaan. Olen koittanut lisätä ruokavaliooni muun muassa kalaa, mutta se ei ole vienyt halua pois. Hämmentää kovasti, mutta uskon myös, että kroppaansa kannattaa kuunnella. Tuntuu, että koko identiteetti muuttuu ja jännitän miten kasvissyöjä/vegaaniystäväni asian ottavat.

Kiitos Virpi ihanasta blogista! :)

Paula (Ei varmistettu)

Kasvissyönti on hyvä tapa aloittaa terveellinen ruokavalio ja opetella kuuntelemaan mitä oma kroppa tahtoo kertoa, joten eipäs pelotella tulevia vegeilijöitä vitamiininpuutoksilla ja anemialla.
Itse olen ollut vegaani 13 vuotta ja minulla on paljon vegaani kamuja ja en ole vielä ikinä törmännyt puutoksiin heidän keskuudessaan. Interwebsin foorumit ja blogien kommenttiboxit ovat tosin aina näitä immeisiä pullollaan, joka saa ihmetykseni.

+Eettisesti ja terveellisesti syömisellä ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Vegaaniksi ryhtyminen on ollut minulle paras valinta elämässäni ja en ole sairasta tai puutteellista päivää sen jälkeen nähnyt.

Suloinen blogi Virpi! Juttuihisi on ihana uppoutua esimerkiksi sunnuntaisen aamuteen kera. Tulee hyvälle tuulelle :)

Davion (Ei varmistettu)

You keep it up now, unrdestand? Really good to know.

Eve (Ei varmistettu)

Heck of a job there, it asboltuely helps me out.

Irene (Ei varmistettu)

Short, sweet, to the point, FREE—exactly as ifnoarmtion should be!

Champ (Ei varmistettu)

This airtlce went ahead and made my day.

Emeline (Ei varmistettu)

YMMD with that awensr! TX

Trix (Ei varmistettu)

Action requires konelwdge, and now I can act!

Tailynn (Ei varmistettu)

There is a ctriiacl shortage of informative articles like this.

Bobs (Ei varmistettu)

The forum is a brighter place tnhaks to your posts. Thanks!

Carlynda (Ei varmistettu)

Always the best content from these prodigious wrierts.

Elly (Ei varmistettu)

Pin my tail and call me a dnokey, that really helped.

gvuimd (Ei varmistettu)

kqKQfJ nvekkequjccj

ucsbrhnoj (Ei varmistettu)

8LGBcw jcuevaenrxis

Kommentoi