Kiitos tästä päivästä

En ole kasvanut erityisen uskonnollisessa perheessä, mutta eräs hengellinen tapa kulki mukanani läpi koko lapsuuteni. Kyseessä oli iltarukous, jonka lausuimme joko äitini tai isäni kanssa, kumpi nyt sattui olemaan peittely- ja iltasatuvuorossa.

Hieman vanhempana, joskus varhaisessa teini-iässä, muistan jatkaneeni iltarukoustapaa itsekseni lausumalla kiitoksen hiljaa mielessäni kaikista hyvistä asioista: perheestäni, kavereista, siitä että olin terve, siitä että minulla oli hamsteri, siitä että olin saanut hyvän numeron matikasta, siitä että viereisen luokan söpö poika oli ihastunut minuun tai että pääsin New Kids on the Blockin keikalle. Mikä nyt vain sillä hetkellä lämmitti erityisesti sydäntäni.

Kiitoslistani olivat usein pitkiä ja yksityiskohtaisia. Ne olivat ynnäyksiä päivien tapahtumista ja kohtaamistani hyvistä asioista. Syynä vain yksinkertainen tarve esittää kiitollisuuteni hyvästä elämästä.

En muista osoittaneeni kiitostani kenellekään erityiselle taholle. Kenties kohteena oli tuolloin Jumala, siten miten nyt vain lapsi voi kyseisen termin käsittää, pilven reunalla istuvana hymyilevänä ja hohtavana partaukkelina sandaalit jalassa. Kiitoksen kohde oli kuitenkin toissijaista, tärkeintä oli itse teko ja sitä seuraava tunne.

Kiitoslistan päätteeksi olo oli nimittäin lämpöisen tyytyväinen ja onnellinen. Olin lapsen avoimella mielellä oivaltanut saman, minkä olen myöhemmin aikuisena saanut lukea useista self help -kirjoista: Kiitollisuutta osoittava ihminen täyttyy puhtaasta hyvästä energiasta ja antaa rakkautta, joka tuo ihmiseen syvän ja rehellisen hyvänolontunteen, mikä puolestaan tuntuu kutsuvan puoleensa lisää hyviä asioita.

Myös tieteelliset kiitollisuutta ja onnellisuutta käsittelevät tutkimukset ovat osoittaneet, että kiitollisuus on positiivisuuden, tyytyväisyyden, elinvoiman, optimismin ja hyvän elämän magneetti. Kiitollisuuden osoittamisella on iso vaikutus ihmisen hyvinvoinnille; kiitollisuus kohentaa terveyttä, helpottaa oloa vaikeina koetuissa elämäntilanteissa ja parantaa ihmissuhteita, energiatasoa ja jopa unenlaatua. 

Kiitollisuutta on...

-Vilpitön sydämestä kumpuava arvostus elämää kohtaan, jolloin emme ota saamiamme asioita itsestäänselvyytenä.

-Elämän pienten nautintojen ja myönteisten sattumusten huomioiminen, jonka voi tehdä missä elämäntilanteessa tahansa, minä hetkenä tahansa. Haasteelliset ajat eivät ole esteenä kiitollisuudelle.

-Huomion suuntaaminen, ainakin hetkellisesti pois pettymyksistä ja vastoinkäymisistä, uhrin roolista vapautuminen ja sen tosiasian näkeminen, että haasteista huolimatta maailmasta löytyy kauneutta.

-Painopisteen siirtäminen siitä, mitä puuttuu siihen, mitä jo on.

-Sisäänrakennettu turvallisuudentunne ja ymmärrys siitä, että ulkoiset olosuhteet eivät voi viedä pois sisässämme olevaa hyvää.

Itselläni on edelleen epäsäännöllisen säännöllisenä tapana käydä sängyssä ennen nukahtamista läpi elämässäni olevat hyvät asiat, joista olen syvästi kiitollinen. En voi puhua omalla kohdallani varsinaisesta kiitollisuusharjoituksesta, sillä en ole tehnyt sitä erityisen tietoisesti. Ehkä kiitollisuus on vain vähän niin kuin pyöräily, kerran kun sen lapsena oppii, niin sen jälkeen se sujuu loppuiän kuin luonnostaan. Toisaalta olen myös huomannut, että aikuisiällä koetut rankat kokemukset ovat syventäneet kiitollisuutta pikkuasioista, eli itse asiassa niistä kaikkein suurimmista, joita helposti itsestäänselvyyksinä pidetään.

Koska kiitollisen elämänasenteen voi nimetä yhdeksi kärkitekijöistä ihmisen hyvinvoinnin kannalta, suosittelen sitä lämpimästi kaikille. Kiitollisuuden harjoittaminen ei ole mikään henkisen kasvun temppu tai mielenhallinan taika, vaan ihan rehellistä tosiasioiden myöntämistä. Vaikka joiltain ihmisiltä kiitollisuus tulee jostain syystä helpommin kuin toisilta, on jokainen varmasti kykenevä poimimaan elämästään asioita, jotka ovat mallillaan, tai eivät ainakaan katastrofaalisen huonolla tolalla. Näiden faktojen pariin on itse kunkin syytä palautella huomio aika ajoin, mieluiten päivittäin.

Mikäli kiitollisuuden tuntemukset eivät tunnu irtoavan helpolla, kokeile esimerkiksi näitä kikkoja:

-Kirjoita päivittäin tai muutaman kerran viikossa kiitollisuuspäiväkirjaa, jonne listaat ylös asioita, joista olet kiitollinen.

-Kirjoita kiitoskirje jollekin ihmiselle, jolla on ollut myönteinen vaikutus elämääsi, mutta jota et ole kiittänyt.

-Kuvittele menettäväsi joitain elämässäsi oleva asioita, jotka otat itsestäänselvyytenä, kuten koti, näköaisti, perhe, makuaisti, oikeus liikkua vapaasti, lukutaito tai toimivat jalat. Kuvittele sitten, että saat yksi kerrallaan takaisin nuo itsestäänselvyytenä pitämäsi asiat ja kuinka kiitollinen olet jokaisesta.

-Rukoile. Sinun ei tarvitse edustaa mitään uskontokuntaa rukoillaksesi kiitosrukouksen. Käsien yhteen liittämisen sanotaan sulkevan ihmisen henkilökohtaisen energiapiirin ja auttavan rentoutumisessa ja hiljentymisessä.

-Ennen syömistä pysähdy ja kiitä ruuastasi, ääneen tai hiljaa mielessäsi. Ole kiitollinen jokaisesta lautasellasi olevasta ruoka-aineesta ja arvosta ruokaasi.

-Huomioi päivän aikana sattuvat mukavat asian ja lausu niille mielessä kiitoksesi. Vaikka asia olisi kuinka pieni, kiitä.

-Hakeudu kiitollisten ihmisten seuraan, sillä tunteet tarttuvat. Kiitollisuus lisääntyy kiitollisuutta tuntevien ja sitä osoittavien ihmisten keskuudessa.

-Lausu kiitos.
 

Kiitos.

♥ Virpi

kuva 1: anna williams, kuvat 2-4: omia, postauksesta ruususen puuro
 
Share

Kommentit

Lilja (Ei varmistettu)

Pieni solmu meinasi viedä kokonaan mehut tästä päivästä, mutta tää postaus palautti perusasioiden äärelle. Mulle helpoin tapa pitää kiinni kiitollisuudesta on sanoa sitä ääneen arkipäivässä mahdollisimman usein ja monelle; siksi kiitän nyt kivasta blogista ja kirjoituksesta ja toivotan hauskaa viikonalkua. :)

Virpi Mikkonen

Kiitos sinulle mukavasta kommentista ja oman kiitollisuustapasi jakamisesta. Aurinkoista viikkoa!

mie (Ei varmistettu)

Kiitos kun muistutit näin kauniin lämpimällä tavalla tämän tutun tavan tärkeydestä. Niin väsy ei voi olla, etteikö päivän päätteeksi voisi lausua edes pienen kiitoksen, niin hyvästä kuin siitä pahastakin, jonka tarkoituksen näkee vasta etäisyyden päästä.

Virpi Mikkonen

Niinpä. Ja koskaan ei voi tietää mikä asia on lopulta hyvästä ja mikä pahasta. Vaikka suurinosa on lopulta hyvästä. Lähes kaikki. Ellei kaikki. :)

Sanni (Ei varmistettu)

Empä olekaan ikinä muistanut kiittää ihanasta blogistasi, joten kiitos. :)

Mia (Ei varmistettu) http://miakuusisto.nettisivu.org

Kiitos puhistaa ! Vaikeinta oli oppia kiittämään hyväksikäytöistä, henkisestä väkivallasta sekä näistä kaikista vallankäytön vääristä kokemuksista. Kunnes kuitenkin löysin avaimen jolla avasin oven Kiitoksiin :D ! En olisi tässä ja nöyränä ihmettelemässä tätä universumin ihmeellistä taikaa ! Jokaiselle kuuluu Kiitos :D Myös itselleen <3

Virpi Mikkonen

Kyllä, kiitollisuudella voi vapauttaa itsensä moensta henkisestä kivireestä. Itsellänikin on ollut joitain kokemuksia elämässäni, joita aikoinani pidin ahdistavina traumoina, elämäntilanteina, joissa kuvittelin, että minulta on ikään kuin otettu jotain pois. Sitten ymmärsin (ja uskalsin) antaa valoa myös kolikon kääntöpuolelle. Mitään ei oltu otettu, mutta paljon oli annettu, tosin hieman rankassa paketissa ja kovan koulun kautta. Nuo oivallukset ovat tehneet melko syvät kiitollisuusjäljet. 

K (Ei varmistettu)

Halusin kommentoida tähän kun jotenki kolahti. Itsellänikin on ollut melko "hajanainen", ja varmasti traumaattiseksikin joku sitä kuvaisi, elämä syntymästä sinne täysi-ikäisyyteen asti. Jotenkin pitkään kamppailin kaikkien niiden "traumojen" kanssa ja koin, että ne hallitsevat elämääni enkä voisi koskaan olla yhtä onnellinen tai tasapainoinen kun joku paremmista lähtökohdistä oleva. Nykyisin kuitenkin olen huomannut kun olen jättänyt noiden vanhojen asioiden pähkäilyn ja sen miettimisen mistä mielestäni olen jäänyt paitsi, että itseasiassa kaikki on kovin suhteellista ja todella voisin olla aivan yhtä onnellinen kuin kuka tahansa muukin jos vain päättäisin olla. Olen siis tiedostanut sen, mutta joskus käytännön toteutuksessa on vielä petrattavaa, siis siinä, että aina päättäisin olla onnellinen. :) Sekin kun on valinta ja joskus ei vain valitse itselleen sitä parasta, mikä on hieman kummastuttavaa, mutta ei katastrofaalista tietenkään. Olen huomannut meinaan, että aina tulee uusi päivä, jolloin voi taas tehdä valinnan, mikä on lohdullista. No juu, ei tässä ollut nyt oikein päätä eikä häntää, mutta kuhan kommentoin. Aina inspiroivaa huomata kun ihmiset monistä lähtökohdista ja kokemuksista huolimatta elävät hyvää ja onnellista elämää, niin kuin sinä selkeästi. :)

Mia (Ei varmistettu) http://miakuusisto.nettisivu.org

Armoa kannattaa jakaa itselleen suurella kädellä :) ihmisiä täällä vain ollaan !

Virpi Mikkonen

Kiitos ja ole hyvä.

Erika (Ei varmistettu)

Jee! Taidan ekaksi kiittää Tiinaa, joka tykkäämällä tästä ohjasi minut tähän blogiin ja sitä myöten kiitos sinulle Virpi oivaltavasta kirjoituksesta ja etenkin konkreettisista harjoituksista, joilla kiitollisuutta voi imeä itseensä! Terveisin Erika, joka tapasi sinut taannoin Tiinan juhlissa ja kiittää vielä tätäkin kautta kivasta illasta iloisten, hauskojen ihmisten seurassa <3

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

Moikka Erika! Hauskaa että löysit tänne ja kiitos kommentista! Ja oli kyllä kivat kemut ja iloinen seura.

Aurinkoista kevättä, kenties törmäämme taas! Ehkä Tiinan lapsien synttäreillä. :)

Jatta (Ei varmistettu)

Kiitos kauniista postauksesta. Itselläni on myöskin ollut aina tapana lausua iltarukous ja muistella päivän mukavia asioita, sekä pyytää hyvää hädässä olevalle kulkijalle. Jotenkin se vain tuntuu olikealta ja eihän se ole itseltäni mitään pois toivoessa hyvää myös muille :)

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

Kaunis tapa. Aurinkoa kevääseesi!

Katerina Härkin (Ei varmistettu)

Ihana teksti! Pitäisi aina muistaa olla kiitollinen, että asiat ovat hyvin!

http://katerinaalezandra.blogspot.fi

Merituuli (Ei varmistettu)

Kiitos värinäöstä: ilman sitä en olisi kyennyt nauttimaan yhtä paljon kuvien vaaleanpunaisesta väristä. Kiitos ajatuksesta, jonka jaan kanssasi.

http://maailmamania.omablogi.fi/

AnnaW (Ei varmistettu) http://aamuomenatarhassa.blogspot.fi

Kiitos Virpi kauniista ja inspiroivasta blogista <3 Olen ihan hetki sitten tieni tänne löytänyt mutta jo lyhyessä ajassa se on saanut aikaan paljon hyvää mieltä!

Kokkailin eilen kosteusvoidepaloja/hierontapaloja ja samalla julistin meidän kodissa alkaneeksi "äitin hellimisviikon". Yhden 4-vuotiaan ja masuasukin äiti (h-hetki kahden viikon kuluttua) ansaitseekin paljon hellimistä :)

http://aamuomenatarhassa.blogspot.fi

Susanna (Ei varmistettu) http://susannanajatuksia.blogspot.fi

Kiitollisuus on kyllä yksi elämän kantavista voimista. Hieno kirjoitus ja kivoja juttuja täällä blogissasi :) Jään seurailemaan!

http://susannanajatuksia.blogspot.fi -->Heaven and Earth

Kommentoi