Kiviä, koruja ja pieniä taikoja

Ladataan...

Saattaa olla, että seuraava postaus hujahtaa jonkun mielestä turhan pitkälle rajatiedon outoon maailmaan, mutta jos jutut energiasäteilyistä alkavat ahdistaa, niin voit ottaa tämän ihan vaikka vain asustepostauksena.

Tänään ajattelin nimittäin kirjoittaa teille hieman kivien energioista, joiden uskon, ainakin jollain tasolla, voivan vaikuttaa omiin energioihimme.

Kieltämättä tällaiset jutut saattavat tuntua ehkä hieman huuhaalta, toisinaan jopa minun kaltaisen semihihhulin mielestä, ja täytyy sanoa, että vaikka kannankin lähes päivittäin kaulassani jonkinlaista kiveä tai mineraalia, kirjoitan tätä juttua pienoinen pilke silmäkulmassa. Ja koska kivet ja mineraalit ovat mielestäni niin kovin kauniita ja ajatus niiden hoivaavista vaikutuksista on suloinen, niin hätistelen pienen epäilevän einarin istumaan hiljaa pääni sisäiseen takakammariin ja annan itselleni luvan nauttia näistä luonnon ihmeellisistä tuotoksista.

Ajatus kivien ja mineraalien hoitavasta vaikutuksesta perustuu kivien energioihin, joihin puolestaan sanotaan vaikuttavan kiven syntypaikka, värähtelytaajuus ja mineraalin koostumus. Kiven värin ja hienovaraisen värähtelyn on sanottu voivan auttavaa erilaisissa vaivoissa, tuovan voimaa tai rauhoittavan mieltä.

Kiviä voi käyttää esimerkiksi huoneessa koristeena, jolloin niiden energia vaikuttaa tilan energioihin tai pitää koruna tai kantaa taskussa, jolloin kivi kulkee mukana ikään kuin pienenä onnenamulettina. Kiviterapiassa kiveä pidetään, itse tai jonkun toisen toimesta, tietyn aikaa ihokosketuksessa jonkin kehonosan, esimerkiksi kipuilevan kohdan, rauhattoman mielen tai jonkin kehon energiakeskuksen eli chakran kohdalla.

Kiviä ja mineraaleja voi ostaa esimerkiksi erilaisista kivimyymälöistä tai useista henkisen alan kaupoista. Voit valita itsellesi sopivan kiven sille ominaisten vaikutusten perusteella (joita voit käydä kurkkaamassa esimerkiksi täältä  tai täältä ), mutta itse suosittelisin valitsemaan kiven puhtaasti intuitioon nojaten; se kivi mikä herättää huomiosi ja tuntuu ikään kuin kutsuvan sinua, on sinulle oikea. Itse poimin joskus muinoin kivimyymälässä vieraillessani automaattisesti käteeni hennonroosan ruusukvartsin ja rodoniitin kärsiessäni sydänsuruista ja eräällä toisella kertaa, kun mieleni oli sumuinen ja stressaantunut käteni ohjautui kirkkaan turkoosin fluoriitin ja läpinäkyvän vuorikiteen luo. Ja kuinka ollakaan, juuri noiden poimimieni kivien on sanottu tuovan helpotusta noina hetkinä kokemiini ongelmiin. Olin siis vaistomaisesti poiminut itselleni sopivat hoitajat. 

Voit toki tehdä onnenamuletin mistä tahansa luonnosta löytämästäsi kivestä, tai jopa muista luonnonesineistä. Yksi oma korusuosikkini on eräältä Thaimaan autiorannalta löytynyt erikoinen peukalon kokoinen, ruukun tai sarven mallinen valkoinen kivimäinen esine, josta en oikein tiedä mikä se lopulta edes on. Sen väri, tuntu ja malli ovat kuitenkin niin mukavat, että pujotin sen pitkään kaulanauhaan ja tein siitä korun. Puristaessani kyseistä korua kädessäni mieleni palaa aina rauhoittavasti kohisevan meren äärelle, varpaani uppoavat ajatuksissani lämpimään hiekkaan ja olosta tulee heti turvallinen ja tyyni.

Tällaiset kivet ja muut amuletit tuovat mielestäni elämään ihanan pienen taianomaisen lisän, jota ei ehkä edes kannata koittaa ylianalysoida ja järkeillä lyttyyn, vaan nauttia niiden kauneudesta ja ottaa vastaan sen mitä ne voivat antaa. Mahdottomia ovat vain asiat, joiden uskot sellaisia olevan ja suuret voimat voivat joskus piillä yllättävän pienissä paketeissa.

Jos kiinnostus kiviin heräsi, voit lukea lisätietoa kivillä hoitamisesta esimerkiksi täältä ja käy poimimassa jostain kivimyymälästä itseäsi kutsuva kimpale ja katso millaista säteilyä saatte yhdessä aikaiseksi.

Taianomaista torstaita!

♥ Virpi

Share

Kommentit

maria (Ei varmistettu)

Itsekin rakastan kiviä. Pienenä tuli kerättyä tyhjään viehelaatikkoon pumpulin päälle "kivikokoelma", jota täydensin aina kun reissulla tai pihalla tuli nätti kivi eteen. :)

Kivi-ihastus on jatkunut korujen teon myötä. Rakastan tehdä koruja ja ihailla erilaisia kivilaatuja helminä, sekä yhdistellä niitä koruiksi. Ainoa vaan, että nyttemmin olen tullut pohtineeksi kivien ekologista näkökulmaa. Varsinkaan erikoisempia kivilajeja ei saa Suomesta, joten ei voi kuin arvata missä päin maailmaa ja miten ne on louhittu, hiottu ja lopulta tuotu myyntiin. Olisikin upeaa, jos kivituotteilla olisi esim. reilun kaupan sertifikaatteja tms, mutta ainakaan vielä en moiseen ole törmännyt.

Toisaalta joskus pitääkin ottaa vähän rennommin, eikä miettiä kaikkea liikaa. Korujen teosta pitävänä olen kuitenkin tätäkin seikkaa pohtimaan kun materiaalia kuluu. Olen päätynyt siihen, että haalin kirppikseltä kivi- ja muita koruja, puran ne ja käytän helmet omiin luomuksiini. Ainakin on hiukan parempi omatunto. :)

Virpi Mikkonen

Kuin myös, olen siis kiviä keräillyt lapsena! Varastossamme on edelleen tallessa lapsuuden kivienkeräilylippaani. Sieltä löytyy mm. näin aikuisen silmään melko tavallisen näköisiä harmaita kiviä, mutta myös pari paksua palaa puhdasta katinkultaa. En ollut varmaan vielä edes koulussa, mutta muistan kun luin kirjan, jossa Mikki ja Hessu louhivat katinkultaa ja päätin siltä istumalta lähteä myös etsimään katinkultaa lippaaseeni. Äitini muistelee edelleen kuinka hän ei voinut uskoa silmiään, kun ulos päästyämme viereisellä kadulla kimmelsi auringossa monta isoa palaa pelkkää katinkultaa. Lapsesta se tuntui ihan luonnolliselta, että kun kerran lähdettiin katinkultaa hakemaan, niin silloinhan sitä toki löytyy. :)

Ja tuo kirppislöytöjen hyödyntäminen on hyvä idea, ja löytyyhän esimerkiksi täältä meidänkin rannoilta ja metsistä kauniita kiviä, kun pitää silmänsä auki kulkiessaan.

Antoisia koruntekohetkiä ja ennen kaikkea rentoa mieltä! Varmaan niihin kouruihinkin tarttuu tekijän energiat, eli mitään syyllisyysviboja ei tosiaan kannata niihin tartuttaa. ;) 

Anna K. (Ei varmistettu)

Tämä oli kyllä postaus yli odotusten! Kiitos Virpi. Olen kuvitellut, että olen suunnilleen ainoa kiviin hurahtanut nuori naisihminen. Tuntuu, että minulla on jo pienestä asti ollut erityinen suhde kiviin, ja ne nykyään kenties mitäänsanomattoman näköiset harmaat mötikät ovat vieläkin tallessa laatikossa ;) Ja jo pienestä asti olen pitänyt ns. korukivistä, niin koruina kuin yksittäisinä kappaleina. Omat kiveni hankin suurimmaksi osaksi markkinoilta alaan vihkiytyneiltä myyjiltä. Saatan pyöriä kojun ympärillä kauankin, kunnes löydän ne oikeat yksilöt juuri siihen hetkeen. Viimeksi mukaani lähti kaunis aragoniitti, josta energiakeskus kertoo näin : "Stressiä poistava aragoniitti on rauhoittava ja keskittävä kivi, joka sallii syvän ymmärryksen. Se auttaa itsekuriin suunnattuna ja on lisäksi hyvin maadoittava kivi". Ei tarvinne kertoa, että tässä olisi opinnäytetyö työn alla.. :)

Virpi Mikkonen

Ole hyvä vain! Kiva kun pidit ja kommentoit. :) Meiltäkin löytyy melkoinen läjä keräilemiäni kiviä, myös aikuisiällä poimittuja. Välillä suunnittelen heittäväni ne pois, mutta sitten en raaskikkaan. Aivan vasta löysin varastokomerosta kassillisen valkoisia sileitä pyöreitä kiviä, joita keräilin aikoinani ulkomaanmatkoilta. Olin jo heivaamassa niitä menemään, mutta päätinkin pinota ne kahden lasikuvun alle vitriinin päälle. Tosin nyt ne eivät varmaan sädetä mitään energioita huoneeseen, kun ovat siellä kupujen alla...hmm. Ehkäpä vapautan ne jonnekin hengittävämpään paikkaan. Heheh.  

emma (Ei varmistettu)

aww, söpö postaus ! Kuulostaa niin sympaattiselta että alkoi tekemään mieli tommoseen kivikauppaan valkkailemaan joku oma lemppari :)

Virpi Mikkonen

Hei, mene ihmeessä! Kivishoppailu on hauskaa hommaa! :)

tyty (Ei varmistettu)

Kiva kirjoitus! Kivet kiinnostavat myös minua, samoin kuin niihin liittyvä energia, vaikkakin myös hieman silmäkulmapilkkeellä asiaan suhtaudunkin. Tekstin ensimmäinen kuva, riipuksessa oleva vihreä kivi on muuten aivan ihana! Mistä se on peräisin ja mitähän lajia? :)

Virpi Mikkonen

Kiitos! Kuvan ensimmäinen kivi on fluoriitti. Ostin sen Unio Mysticasta, Yrjönkadulta täältä Helsingistä. Ketju on vanha perintöketju.

Kommentoi

Ladataan...