Kuinka minusta tuli terve

Pitkän tauon jälkeen kirin kaikki menetyt päivät ja aloitan maratonpostauksella. Näin uuden vuoden alkajaisiksi aion nimittäin jakaa oman sairas...ei kun terveyskertomukseni. Ehkä se valaisee syitä täällä jakelemiini ruokaresepteihin ja muihin ravintovinkkeihin, ja kenties omat kokemukseni voivat myös auttaa jotain teistä.

And so the story begins...

...vatsastani, joka on aina ollut lievästi ilmaistuna hieman hankalahko seuralainen. Se on osoittanut voimakkaasti mieltään oitis sille sopimattomista ruoka-aineista tai tunne-elämän kiemuroista. Pari vuotta sitten heittäytyi vatsani poikkeuksellisen v-mäiseksi. Jouduin usein lähtemään töistä 90-asteen kulmassa irvistellen tuskissani. Lääkärit eivät löytäneet kropastani mitään vikaa. Stressivatsa, tuo turhauttava romukoppadiagnoosi, oli useimmiten lekureiden vastaus.

Ainut, mistä sain tuntuvaa apua oli akupunktio. Pari hoitokertaa auttoi tasapainottamaan vatsani useiksi kuukausiksi. Pikkuhiljaa se alkoi kuitenkin jälleen ilmoitella tyytymättömyydestään yhä kovaäänisemmin, ja pian tähän kaanoniin yhtyi ihoni. Aloin saamaan milloin mistäkin pientä ihmeellistä ihottumaa käsivarsiini ja kasvoihini.

Viimeinen niitti kuitenkin tapahtui viime keväänä, kun kasvoilleni alkoi ilmaantua kuin tyhjästä kummallisia punaisia, aknearpia muistuttavia täpliä, joita tuli viikko viikolta lisää. Olin kauhuissani! Googletin hädissäni kaikki illat oireitani, mutta en onnistunut löytämään tietoa mistään vastaavasta. Pelkäsin sairastuneeni johonkin mystiseen ihosairauteen ja täplien peittävän minut pian totaalisesti. Kauhuskenaarioissani näin itseni mutantisoituneena erakkona vaeltelemassa syrjäkylillä huntu kasvoillani, etten säikyttäisi lapsia. Kuulostaa melodramaattiselta ja naurettavalta, mutta varsinkin naiset varmasti tietävät miten pienetkin kasvojen iho-oireilut voivat saada mielialan kohtuuttoman maatuneeksi.

Juoksin lääkäriltä toiselle, mutta yhdeltäkään en saanut kunnollista diagnoosia iho-oireisiini. Yksi ihotautilääkäri epäili täpliä pigmenttiläikiksi, toinen suunympärysihottumaksi ja kolmas harvinaiseksi ruusufinninsukuiseksi ihotulehdukseksi. Kukaan heistä ei ollut kohdannut mitään aivan vastaavaa aiemmin.

Söin kuukauden sisällä kaksi viikon antibioottikuuria, jotka tehosivat läiskiin, mutta vain hetkellisesti. Täplät palasivat molempina kertoina muutamassa päivässä kuurin loputtua, tuoden aina mukanaan pari uutta punaista ystävää. Lopulta eräs ihotautilääkäri määräsi minulle kolmen kuukauden tetrasykliinikuurin, joka EHKÄ toisi avun. Noudin lääkkeet nöyränä apteekista, mutta ennen ensimmäisenkään pillerin nappaamista intuitioni pysäytti minut.

Ryhdyin pohtimaan oireitani syvällisemmin, terveyttäni pidemmällä aikavälillä ja eri oireilujeni mahdollisia yhteyksiä. Kaikki lääkemääräykset tuntuivat sokkoammunnalta. Edes maltaita maksavat yksityislääkärit eivät olleet kiinnostuneita minusta, potilaasta kokonaisuutena ja oireitteni todellisista syistä. Ymmärsin kuitenkin itse, että iho- ja vatsavaivoillani oli yhteys. Ihoni ei korjaantuisi syömällä antibioottikuureja, vaan todennäköisesti ne pidemmän päälle vain pahentaisivat kokonaistilaani.

Olin melkolailla varma, että ongelmieni alkulähde sijaitsi suolistoni epätasapainoisessa bakteerikannassa ja siitä johtuvassa huonossa immuniteetissa, joka altistaa kroppani erilaisille tulehduksille. Rosacea, eli ruusufinni, joka oli lääkäreiden vahvin veikkaus, on usein todettu olevan merkki heikosta immuniteetista. Ja missäpä muualla vastuskykymme voima piilee kuin suolistossamme.

Olen lapsena joutunut syömään useita antibioottikuureja toistuviin korvatulehduksiin, ja 80-luvun malliin ilman minkäänlaisia maitohappobakteeripehmusteita. Siinä ei tarvitse liikoja pähkäillä tajutakseen millaisen pohjan terveydelle jo lapsena tolaltaan suistettu suoliston bakteerikanta antaa. "Sinä se et tervettä päivää näe", on lause, jonka olen saanut kuulla muutaman kerran elämäni aikana. Ja kun jotain asiaa toistetaan tarpeeksi usein, alkaa se jo rakentamaan omaa todellisuutta, ja kappas, näin muodostuu alatisairaan identiteetti. No mutta, nämä tuhoisien ajattelumallien vaikutukset terveyteemme ovat jo oma lukunsa ja oman postauksen paikka. Takaisin asiaan.

Samalla hetkellä kun tajusin vatsa- ja iho-oireitteni liittyvän yhteen, ymmärsin, että ainut, kuka minut voi parantaa, olen minä itse. Vaihdoin suhtautumista kroppani oikkuihin. Vitsauksen sijaan ryhdyin suhtautumaan niihin siunauksena. Kasvoillani kukertavat läikät olivat pieniä viestintuojia sisuksissani mylläävästä sekamelskasta, niihin tuli suhtautua siis lempeästi ja kiitollisena, ei kiukulla ja tuskan kautta. Oli tullut aika todella kuunnella kehoani, joka erilaisilla häiriöilmoituksilla halusi vain saada minut huomaamaan todellisen ongelman. Kroppa ei koskaan kiusallaan kiukuttele, sillä on aina jokin syvempi sanoma, jota kannattaa kuunnella ajoissa.

Tästä oivalluksesta alkoi uusi Kehon kuuntelun aikakausi ja lukeminen, loputon lukeminen. Olen ollut jo vuosia kiinnostunut hyvinvointiasioista, mutta nyt todella JANOSIN tietoa. Istuin kaiken vapaa-aikani nenä kiinni tietokoneen ruudussa tai kirjoissa. Tankkasin tietoa ravinnon vaikutuksesta terveyteen ja ryhdyin puhdistamaan ruokavaliotani. Poistin ravinnostani KAIKKI pienintäkään vatsanväännettä aiheuttavat ruoka-aineet - einekset, prosessoidut ruuat, lisäaineet, vilja- ja maitotuotteet ja valkoisen sokerin. Lisäsin päivittäiseen menuuni runsaasti marjoja, vihanneksia ja vihreää, ravintolisiä, todella ravintorikkaita ruokia, ns. superfoodeja, kuten nokkosta, marjoja, macaa, spiruliinaa, msm:ää, aloe veraa, raakasuklaata ja siitepölyä.

Mielialani ja vointini kimposi pilviin! Olin täynnä energiaa, toivoa ja iloa! Kadulla kulkiessani sain hillitä itseäni, etten ampaissut juoksuun tai laukkahyppelyyn. Muutaman viikon jälkeen myös kroppani alkoi muuttua. Vaikka en ollut harrastanut niinä aikoina juurikaan liikuntaa, näytti vartaloni timmiytyneen kuin olisin vetänyt tehotreenikuurin. Hätkähdyttävin muutos oli selluliitin sulaminen. Eräänä iltana sliipatessa vartalorasvaa jalkoihini en voinut uskoa silmiäni vilkaistessani peiliin. Takamukseni oli näyttänyt viimeksi niin tiukalta ollessani 16 – Juurikaan liioittelematta!

Noh, kärsimättömälle luonteelleni tunnusmaisesti painoin kaasun pohjaan. Siirryin muutoksen hurmassa kertaheitolla lähes 100 prosenttiseen raakaravintoon. Virhe, iso virhe. Siinä vaiheessa kroppani nimittäin huusi ”what the fuck!” ja heitti jarrun päälle. Vatsani meni totaalisen sekaisin ja iho-oireeni pahenivat samalla heitolla. Pahimmillaan vatsani ei kestänyt juuri mustikkaa, vihreää salaattia tai tattarivelliä kummempaa. Kaikki vähänkään rasvainen, kuten avokado, tai heikosti sulava, kuten siemenet heitti ruuan saman tien ylös ja ulos. Laihduin järkyttävän nopeasti järkyttävän rumiin ”huippumallimittoihin” ja olo oli kurja. Juoksin jälleen lääkäreillä kaikissa mahdollisissa tutkimuksissa, tähystyksistä, ultraäänistä verikokeisiin. Kaikki oli kunnossa. Jopa mainosti. Veriarvoni olivat huiput ja pohjukaissuolen nukka ”poikkeuksellisen kaunis” (← Sisätautilääkärin kommentti, joka pääsi kuulemieni kohteliaisuuksien top kolmeen).

Oloni oli kuitenkin harvinaisen sairas ollakseni niin mahdottoman terve. Täytyi jälleen palata luottolääkärini puoleen, eli itseeni. Vatsani sekoiluista huolimatta tiesin olevani ravintoasioissa ja kroppani tervehdyttämisessä oikeilla jäljillä, olin vain mennyt liian pitkälle liian nopeasti. Otin hieman takapakkia ja vähensin raakaravinnon määrää noin 60 prosenttiin. Ryhdyin totuttelemaan kroppaani uusiin foodeihin vahingosta viisastuneena pikkuhiljaa. Ja niin vatsani toiminta normalisoitui hitaasti, mutta varmasti. Koska kehoni epätasapainotilat ovat syntyneet vuosien kuluessa, en voinut olettaa parantavani niitä totaalisesti parissa viikossa, tai edes parissa kuukaudessa. Elpymiselle täytyi antaa aikaa.

Tällä hetkellä ruokavalioni on tiivistetysti seuraavanlainen. Syön päivittäin paljon marjoja, kasviksia ja hillitysti hedelmiä. Kulutan paljon pähkinöitä ja siemeniä ja ravinteikkaita ruokalisiä, joista tällä hetkellä suosikkejani on pakurikääpä ja fytoplanktoni. Pyrin käyttämään vain luomua ja mahdollisimman paljon ruokia, jotka eivät tule pakkauksissa, eli suosin alkuperäisessä muodossaan olevaa tavaraa. HeVi-osasto on heaven. En käytä maitotuotteita, paitsi joskus luomuja hapanmaitotuotteita, kuten vuohenjuustoa. Vältän viljatuotteita, paitsi joskus syön tattaria, hirssiä tai quinoaa. En syö muuta lihaa kuin kalaa. Vältän kuitenkin liikaa kontrollointia, enkä halua elää kieltojen kautta. Vapaus on avain vitaalisuuteen. Ruokavalion puhdistamisen jälkeen ei lisäainemömmöjä onneksi edes tee mieli, eivätkä ne enää maistu hyvältä. Jouluna koetin testin vuoksi maistaa pienen kulauksen Cokista, mutta se tuntui suussa vain polttavalta myrkkyhapolta. Huh. Makuaistin ja intuition vahvistumisen myötä suu tunnistaa sisuksiin soveltuvan kaman entistä herkemmin.

No, kuinka sitten kävikään, mikä on terveyteni tila nyt? Se on hyvä. Kokoajan parempi. Pahoinvoinnit ja vatsan turvotukset ja kivistelyt ovat historiaa. Ennen haperot ja liuskottuvat kynteni kasvavat nyt vahvoina ja vauhdilla. Vartalon iho voi mainiosti ja hiuksetkin tuntuvat kasvavan joutuin. Myös ripset ovat saaneet hieman extramittaa. Ruokaremonttini jälkeen en ole sairastanut ainuttakaan flunssaa, ennen podin sen perinteiset 3-5 köhää/nuhaa/kuumetta/kurkkukipua vuodessa. Kaamosapatiakaan ei ole tänä vuonna tähän osoitteeseen löytänyt. Maku- ja hajuaisti ovat parantuneet ja kieli on punainen ja puhdas ilman vaaleaa katetta. Kuukautiskivut ja -turvotukset ovat helpottuneet. Kasvojeni iho on huomattavasti rauhoittunut, mutta mystiset läikät eivät ole vielä kokonaan kaikonneet. Yleensä kehon tasapainottuessa ja immuniteetin vahvistuessa iho paranee nimittäin viimeisenä. Tähän voi mennä kuulemani mukaan jopa vuosi. Mutta tiedän sen kuitenkin tapahtuvan ajallaan. Henkilökohtainen tavoitteeni on, että vuoden sisällä minulla tulee olemaan the best skin ever! ;)

Ravintopuhdistus on ollut ehdottomasti parasta, mitä olen fyysisen ja henkisen hyvinvointini eteen koskaan tehnyt. Täytyy siis olla kiitollinen niistä vitsauksista, jotka siihen ajoivat. Ilman niitä en olisi ehkä koskaan lähtenyt tankkaamaan terveystietoa, en sukeltanut superterveyden syvimpiin saloihin, en oivaltanut ravinnon kokonaisvaltaista vaikutusta vointiimme, enkä koskaan perustanut tätä blogia.
Tällä postauksella ja näillä kokemuksillani haluan toivottaa Paremman voinnin vuotta kaikille!

Muista, vastuu hyvinvoinnistasi on yksin sinulla.

♥ Virpi

ps. kiitokset mm. näille tyypeille/nettisivuille/blogeille, jotka auttiovat aikoinaan puhdistusoperaatiossani: David Wolfe, Daniel Vitalis, Viidakkomiehen seikkailut, Jaakko Halmetoja.com, Kemikaalicocktail, Ilon Pisara, Quinoaa!

(kuvat: omat)

Share

Kommentit

j (Ei varmistettu)

ihana tarina. kerrothan sitten "ihoprojektin" edistynmisestä!

Riikka (Ei varmistettu)

Huh huh, millaista kamppailua olet joutunut käymään! Itse olen kärsinyt noin vuoden päivät kasvojen ihottumasta, luultavasti samanlaisesta kuin sinäkin. Ihotautilääkärit eivät ole osaneet varmasti sanoa, mitä se on, mutta tuota ruusufinniä on minullakin eniten syyksi arveltu. Erilaisia lääkevoiteita olen käyttänyt ja yhden kolmen kuukauden tetrasykliinikuurin olen syönyt. Näpyt ovatkin jokseenkin lähteneet ja pienentyneet, samalla lääkevoiteiden takia (näin olen itse arvellut) ihohuokoset laajentuneet rumiksi. Olen lopen kyllästynyt lääkitsemään vaivaani, ja myös itse miettinyt ruokaremonttia vaivani poisviemiseksi. Olen jo jättänyt turhat lisäaineet ravinnostani pois, ja seuraava askel on kokeilla gluteenitonta dieettiä. Ongelmana on vain se, että ruokakunnassani on toinenkin henkilö, enkä halua velvoittaa häntä aivan täysin samanlaiseen ruokavalioon kuin minä itse. Mutta ajattelin näyttää tämän kirjoituksesi, ehkä hän sitten ymmärtää miten hyviä tuloksia voimme saada, jos muutamme ...

surfie (Ei varmistettu)

Heippa! Hyvä kuulla, että olet löytänyt ongelmiisi ratkaisun. Minulla on hieman samanlaisia ongelmia, mutta ongelmana on se, että olen ruoan suhteen niin kranttu, etten pidä kaikista ruokien mauista joita minun olisi hyvä syödä. Ja olen niin henkeen ja vereen maun mukaan syöjä, että ongelmaksi se on muodostunut... :D

Olisiko vinkkejä, mistä saisin parhaiten tietooni (kenties sinun postauksistasi?) mitä kaikkea ruokaa voisi tehdä, sillä mielikuvitukseni ei kertakaikkiaan yllä sellaisiin sfääreihin. Ja joskus löydän joitain kivoja juttuja, niin se kestää kaksi päivää innostumista ja sitten en enää keksi mitään ruokia...

Lissu (Ei varmistettu)

Kiitos erittäin mielenkiintoisesta postauksesta. Olen itse kiinnostunut erityisesti ihon hyvinvoinnista, koska olen kamppaillut teini-iästä asti erilaisten iho-ongelmien kanssa. Ongelmanaamani on sekä pintakuiva, couperoottinen, että entinen akneiho, joka edelleen pukkaa tasaisesti näppyä sinne sun tänne. Aloitin uudelleen e-pillereidenkin syömisen, koska en jaksanut katsella peilistä finnistä naamaa. Pillerit auttoivat, mutta tietenkin on vähän masentavaa pitää ihon kuntoa kohtuullisella tasolla hormooneiden avulla... Toinen ongelmani on sinunkin tekstissäsi mainitsema selluliitti. Olen hoikka ja urheilen säännöllisesti, mutta takareiteni ja takamukseni ovat todella appelsiiniset. Tämän taistelun olen lopettanut mielestäni mahdottomana vuosia sitten.
Olen syömisteni suhteen hyvin huoleton. Syön siis oikeastaan kaikkea. Olenkin miettinyt, että jos joku ruoka-aineryhmä tai siis sen pois jättäminen ruokavaliosta, voisi edes jollain tavalla vaikuttaa ihoni hyvinvointiin, mikäköhän se o ...

Toimituksen blogi (Ei varmistettu)

Ihanaa Virpi, tällaista taustapostausta olen odottanut.
Omien iho-ongelmien takia olen pikkuhiljaa tehnyt ruokavalioremontointia, mutta tuloksia ei näy vielä, ja turhauttaa Tämän postauksen voimin ja kärsivällisellä mielellä jatkan eteenpäin, ehkä vuoden kuluttua voi sitten katsoa mitä tapahtui.

Carma (Ei varmistettu)

Hurjan mielenkiintoinen kirjoitus! Pääsin itsekin aikoinaan eroon oudoista vatsavaivoista karsimalla viljat pois ruokavaliostani. Olisi kiinnostavaa nähdä, mitä syöt normipäivän/viikon aikana!

Kohtalotoveri (Ei varmistettu)

Kiitos tästä tekstistä! Omat vatsa- ja iho-ongelmani ovat kestäneet lähes koko ikäni, joten ongelma on tuttu. Nyt onneksi suunta on parempaan päin. Toivottavasti et loukkaannu, kun kysyn ikääsi (ei tarvitse vastata, jos et halua!) - tuntuu vain siltä, että juuri oman ikäiseni ja minua jonkin verran nuoremmat kärsivät näistä samantyyppisistä ongelmista erityisen paljon. Antibiootit ehkä osasyynä, mietin...

Virpi Mikkonen

Kiitos kommenteista, ja pahoittelut että tämä kommentointisysteemi ei vieläkään pelitä kunnolla! Ikävää, että se pätkäisee nuo viestit kesken kaiken varoittamatta.
j, Yep, I´ll keep you posted! :)
Riikka, Kannattaa ehdottomasti kokeilla iho-ongelmiin ruokapuhdistusta. Yleisiä ärsyttäjiä ovat maito- ja viljatuotteet. Ja varmasti tämä ruokakuntasi toinenkin jäsen innostuu, kun näkee miten alat voida paremmin. :)

Virpi Mikkonen

surfie, tarkoitatko siis, että mistä saisi hyviä reseptejä vai yleisesti ruokaneuvoja? Täältä blogista toki saat terveellisiä vinkkejä, mutta hyviä reseptikirjoja ovat esim: Satumaista voimaa arkeen, Hellaton kokki, Härkäpapua sarvista, Raw Food -Elinvoimaa raakaravinnosta. Voisinpa melkein myös tehdä erillisen postauksen hyvistä reseptikirjoista!

Virpi Mikkonen

Lissu, selluliitin kanssa tärkeää on saada kuonat liikkeelle kropasta ja poistaa happamuus. Jättäisin ensin vehnätuotteet ja valkoisen sokerin pois ja lisäisin runsaasti alkalisoivien, eli emäksisyyttä lisäävien ruoka-aineiden, kuten lehtivihreitten, greippien ym. määrää jokapäiväisessä ruokavaliossa. Ja paljon paljon tuoreita kasviksia kitaan! Lisäksi runsaasti nestettä ja venyttelyä, että kuonat pääsevät virtaamaan ulos.

Virpi Mikkonen

Toimituksen blogi, dear anonyymi kollegani, kyllä, good things happen for those who wait, kuten eräällä toimituksemme jäsenellä on tapana sanoa. :)
Carma, Kiitos. Mahtava aina kuulla, että muutkin ovat saaneet ruokavaliolla helpotusta oireisiinsa. Ja voisinpa hyvinkin joskus postata jonkinlaista ruokapäiväkirjaani!
Kohtalotoveri, Tietenkään en loukkaannu ikäkyselyistä. En ole koskaan ymmärtänyt miksi naiselta ei saisi muka kysyä ikää. ihme sääntö. :) Olen 30-vuotias. Ja kyllä, todella monet nuoret naiset kärvistelevät ihmeellisten vatsavaivojen kourissa. Stressi, huono ruokavalio ja antibiootit lienevät potentiaalisia syyllisiä.
Kohtalotoveri,

Sanni (Ei varmistettu)

Hei Virpi! Ei sinulla sattuisi olemaan ruokapäiväkirjoja omista syömisistäsi? Olen yrittänyt jo pitkään noudattaa samankaltaista ruokavaliota, mutta lipsumisia tulee. Suurin ongelma taitaa olla siinä, etten kertakaikkiaan syö tarpeeksi. En osaa muuttaa tottumuksiani peruna/pasta/riisisyöjästä, niin että kalorit tulisi täyteen. Olo on usein heikko. Muuten tuntuu, että homma toimii, ei vatsaongelmia ja muutenkin kroppa on hyvässä kunnossa. Erityisesti kiinnostaisi tietää minkälaisia määriä mitäkin ruokia syöt. Kiitos blogistasi, se saa aina hyvälle mielelle!

Heli (Ei varmistettu)

Hieno postaus! Itse olen kärsinyt iho-ongelmista aina ja vatsakin oikuttelee. Olen varma, että avain hyvinvointiimme on nimenomaan ruokavaliossa, iho-oireetkin parantuvat varmasti ennemmin oikealla ruoalla kuin kortisonilla. Mutta huoh, on se muutoksen tekeminen elintavoissa joskus niin vaikeaa.

ilona (Ei varmistettu)

ihanaa että löysin blogisi. kiusanani on jo viikkotolkulla ollut pieniä punoittavia ja välillä hilseileviä näppyjä suun ympärillä ja nenänpielissä. ihan äskettäin niitä alkoi ilmaantua silmäluomiin ja silmienalusiin -kutiavat inhottavasti ja meinaa jo epätoivo iskeä. nyt olen melko varma että kyse on suunympärysihottumasta, jonka syytä käsittääkseni on aika vaikea selvittää. yritän kovasti keksiä mistä se itselläni voisi johtua. lääkärillä en ole käynyt, tuskin menenkään sillä antibiootteihin en suostu.
puhtistautuminen alkakoon (jatkukoon). olen aina syönyt kasvispainotteisesti, luomua ja biodynaamista.. kokeilumielessä jätin nyt ruokavaliostani viljat ja olen muutenkin ollut tarkkana mitä suuhuni pistän - vatsa protestoi silti, mutta toivottavasti se rauhoittuu kun vaan sitkeästi pitäytyy hyvissä tavoissa. ehkä tämä oli tosiaan se viimeinen merkki minkä tarvitsin, jotta alkaisin tosissani panostamaan hyvinvointiini. tokihan se kannattaa, aika toivottavasti näyttää :)

Lotte (Ei varmistettu)

Ruokapäiväkirjaa minäkin kaipailisin! Minkälaisia kokemuksia sinulla on muuten ruokailusta sosiaalisissa tilanteissa? Syötkö nk. "normaalia" ruokaa? Mietin vain mieten esimerkiksi kokkaus- tai ravintolaillat ystävien kanssa sujuvat. Todella mielenkiintoinen postaus, kiitos siitä ja muutenkin hienosta blogista!

Riikkis (Ei varmistettu)

Yhdyn muihin kommentoijiin siinä että postaus oli todella mielenkiintoinen. Kärsin itse ihan samoista iho ja vatsavaivoista ja tiedän että ruokavalion muutos varmasti auttaisi, mutta olen ennen kaikkea nautiskelija ja ruoka on yksi elämän suurista nautinnoista. En siis varmasti pystyisi aivan yhtäsuureen muutokseen kuin sinä. Yritän kyllä parhaillani muuttaa ruokavaliotani kasvispitoisemmaksi ja luomuruokaa suosivaksi. Opiskelijana ja huonona/laiskana kokkina olen elänyt pitkään melkein yksiomaan eineksillä. Olen kyllä ollut syömättä punaista lihaa kohta kymmenen vuotta ja huomaan ettei vatsa kestä sitä enää ollenkaan, jos jossain tädit väkisin pakottavat. Maitotuotteet pitäisi kai jättää pois, mutta rakastan niitä liikaa :)) Mutta pääajatukseni tässä oli se että innostui tästä postauksesta ihan älyttömästi ja aion ehdottomasti ottaa osan sen ohjeista käyttöön.

Riikkis (Ei varmistettu)

Yhdyn muihin kommentoijiin siinä että postaus oli todella mielenkiintoinen. Kärsin itse ihan samoista iho ja vatsavaivoista ja tiedän että ruokavalion muutos varmasti auttaisi, mutta olen ennen kaikkea nautiskelija ja ruoka on yksi elämän suurista nautinnoista. En siis varmasti pystyisi aivan yhtäsuureen muutokseen kuin sinä. Yritän kyllä parhaillani muuttaa ruokavaliotani kasvispitoisemmaksi ja luomuruokaa suosivaksi. Opiskelijana ja huonona/laiskana kokkina olen elänyt pitkään melkein yksiomaan eineksillä. Olen kyllä ollut syömättä punaista lihaa kohta kymmenen vuotta ja huomaan ettei vatsa kestä sitä enää ollenkaan, jos jossain tädit väkisin pakottavat. Maitotuotteet pitäisi kai jättää pois, mutta rakastan niitä liikaa :)) Mutta pääajatukseni tässä oli se että innostui tästä postauksesta ihan älyttömästi ja aion ehdottomasti ottaa osan sen ohjeista käyttöön.

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

Sanni, En ole pitänyt varsinaista ruokapäiväkirjaa, mutta tarkoitus olisi postata tänen joku kerta tarkempaa selontekoa päivittäisistä syömisistäni. Oman energiatarpeen oppii kyllä kärsivällisesti kokeilemalla. Se on vaikein, mutta palkitsevin tie.
Heli, Totaalimuutos voi kyllä olla hankalaa, tiedän. Siksi olisikin hyvä totuttautua uuteen ruokavalioon pikkuhilaa. Jättää ensin pois pahimmat pahikset, ja alkaa parantamaan kaikessa ruuassa laatua. Valitsee mahdollisuuksien mukaan sen luomun ja vähiten lisäaineita sisältävän ja vähiten prosessoidun vaihtoehdon.

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

Ilona, vaikuttaa kyllä suunympärysihottumalta. Itsekin olen kärsinyt siitä nuorempana. Suurimpia ärsyttäjiä olivat lisäaineet. Karkit olivat pahimpia! Voimakkaiden kosmetiikkatuotteiden vähentäminen myös helpotti silloin oireitani. Kokeile esim. apteekin herkälle iholle tarkoitettuja tuotteita. Itse taisin käyttää Avenen puhdistusmaitoa, lähdevesisuihketta ja jotain herkkisvoidetta.
Lotte, Sosialisointitilanteissa en viitsi ihan kauheasti nipottaa, valitsen vain sen vehnättömän kasvisvaihtoehdon, ja mieluusti maidottoman. Yleensä tällaisia on tarjolla. Tärkeintä ovat kuitenkin ne arkiset/jokapäiväiset ruokavalinnat, eivät poikkeustapaukset. Täytyy kuitenkin muistaa se elämänilo, jonka liiallinen kontrollointi tappaa.
Riikkis, Laadukkaan ruuan ei tarvitse olla yhtään vähemmän nautinnollista. Itseasiassa se ei saa olla vähemmän nautinnollista! Nimittäin ne tunteet, mitä ruoka meissä herättää, vaikuttavat yhtä lailla kuin ruuan ravintoarvot. Jos vedät naama mutrussa ja kiukulla sal ...

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

(jatkoa)...salaattia, niin ei varmasti tule hyvä olo! :) Näissä ruoka-asioissa on kuitenkin usein kyse vain makuTOTTUMUKSISTA. Ja niitä voi muuttaa. Sen jälkeen kun alat antamaan kropallesi niitä ruokia, mitä se oikeasti tarvitsee, ns. puhdistamaan ruokavaliotasi, niin einekset, pullat ja muut "herkut" eivät yhtäkkiä enää edes maistu herkuilta. Tämän kaiken huomaa kyllä tuntuvasti kun itse kokeilee.

Viidakkomies (Ei varmistettu)

Hot Photos <3 <3 <3 !!

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

Olli, hahaa, cheers mate! ;)

Anu (Ei varmistettu)

Kylläpä on mahtava blogi, varsinkin tuosta ruokavaliomuutoksesta ! Kiitos Virpi :).

mariaelina (Ei varmistettu)

Hei, kiitos tästä vielä. Luin tämän kyllä jo aiemmin, mutta nyt minulla on itselläni tuo "maha ei kestä tattarivelliä kummempaa" -vaihe meneillään. Heittäydyin lähes 100 prosenttiselle raakaruoalle pari viikkoa sitten (vegaani aiemmin) ja keho todellakin huutaa stoppia! Syön tällä hetkellä mitä vain, maha turpoaa jalkapallon kokoiseksi (no kidding). Täytyy varmaan painaa jarrua täälläkin.

Jos saa udella, niin miten itse toimit tuossa jarrutusvaiheessa? Siis kerroit toki että vähensit 60%:iin ja sitten pikkuhiljaa totuttelit, mutta voisitko antaa jotain lisäneuvoja? Minulla on ollut nyt raakaillessa muuten niin loistava olo, mahaa lukuunottamatta, etten suostu uskomaan, ettei se minulle sopisi. Tai siis en ainakaan halua uskoa :)

Virpi Mikkonen

mariaelina, Kaikki sympatia sinulle. Vatsan kenkkuilu voi olla todella kuluttavaa, mutta oikeilla otteilla se ei onneksi kestä ikuisesti. Itse toimin pahimmassa vaiheessa niin, että höyrytin kaikki kasvikset ja söin paljon sosekeittoja ja smoothieita. Eli autoin vatsalaukun sulatustyötä mahdollisimman paljon, mutta hellävaraisesti. Laadukkaat probiootit kannattaa myös ottaa heti käyttöön, elleivät jo ole. iHerbistä saatavat Ohhira´s probioticsit on todella hyviä. Ruuansulatusentsyymit, esim Enzymedican Digest Goldit auttavat myös monia huimasti. Itselläni kaikki voimakkaat mausteet, raa´at juurekset (tai ylipäätään suuret määrät juureksia), kuivahedelmät, pähkinät ja siemenet (isoissa määrissä) aiheuttivat vatsanpuruja. Eli pähkinät ja siemenet aina liotukseen ja vielä vaikka idätykseen. Myös suuret määrät rasvoja saivat vatsani sekaisin, kokonainen avokadokin saattoi olla liikaa. Ei se auta kuin testailla ja kärsivällisesti odottaa parempia päiviä. Mutta 100 % raakaravinto on kyllä ...

mariaelina (Ei varmistettu)

Virpi, kiitos neuvoista. Harmillisesti jäi juuri tuo viimeinen lause kesken... Vai oliko tarkoitus, en tiedä. Kiitos kuitenkin.

mariaelina (Ei varmistettu)

Hah, huomasin juuri että tuo minun kiitos-kommenttini vaikutti jotenkin säälittävälle, mutta kyllä oli oikeasti tarkoitus kiittää ihan vilpittömästi :) Hyvää lomaa sinulle!

Virpi Mikkonen

oho! niimpä jäi. Eli pointtini oli, että 100% raakaravinto on sen verran hc verrattuna "perusruokavalioon", että se vaatii kuunon sopeuttamisajanjakson. itse suosittelisin liu´uttamista puolesta vuodesta jopa vuoteen. Itse en ehkä edes ryhtyisi sadan prossan raakailuun. Mutta jokaisen kroppa on yksilöllinen. Parempia vointeja! Kyllä se kohta iloksi muuttuu. :)

mariaelina (Ei varmistettu)

Virpi, kiitos vielä. Joo, ei se 100-prosenttinen "raakuus" minunkaan tavoitteenani ole, tuli vain innostuttua hieman liikaa. Kun tuli niin hyvä olo :)

Pirkko (Ei varmistettu)

Oi, miten ihana kirjoitus! Tuntuu kuin olisin lukenut omista vatsavaivoistani ja tuntemuksistani. Olen myös itse siirtynyt pikku hiljaa terveellisempiin elämäntapoihin ja vaikutuksen tosiaan huomaa. Kiitos ihanista ja kokemuksellisista vinkeistä, jatketaan samaan malliin!

hmm (Ei varmistettu)

Todella mielenkiintoinen postaus, mutta heti kun näin, että olet tekemisissä Ollin kanssa, epäilykset heräsivät. Hänellä kun on omituisia yhteyksiä nuoria tyttöjä rekrytoivaan Silver Clubiin. Onpa joutunut poliisitutkintaankin sen takia...

Dr°3°Tri (Ei varmistettu)

Oletko kokeillut greipinsiemenöljyä tai kylmäpuristettua kookosöljyä ulkoisesti? KPKöljyä voi (ja kannattaa) toki syödäkin. :)

Molempien luvataan auttavan erilaisiin iho-ongelmiin.

Tiia (Ei varmistettu) http://onnenrusina.blogspot.fi

Sain juuri vinkin IHANASTA blogistasi ja olen ihan uusi lukija. Eilisen sokeri -postauksesi myötä löysin tämän kirjoituksesi. Luin kuin omaa kertomustani. Siis noi vatsa ja iho -ongelmat. Antibiootteja on kiskottu erinäisiin sairauksiin läpi elämän (vuoden 2008 aikana söin yli 15 kuuria ja olin enemmän saikulla, kun töissä..) ja keliaakikkokin olen. Lääkäreiltä olen lisäksi myös saanut diagnoosin stressivatsasta ja ärtyneestä paksusuolesta. Selluliitistä olen kärsinyt 13v asti.. tosi normaalia vai mitä! Naamaan ei kukaan ole osannut sanoa muuta, kun kummastella sen runsasta oireilua. E -pillereillä olin sen kuitenkin saanut pidettyä vähän kurissa "maton alle lakaisu" -tyylisellä ongelman ratkaisulla.. Kosmetologi ei ollut hetkeen nähnyt pahempaa tulehdusta ja epäpuhtautta jatkuvasta hoitamisesta huolimatta. Tosi kiva siis. Ikääkin kuitenkin 28 ja silti ihon perusteella näytän aknen puolesta teiniltä ja uurteiden ja ryppyjen osalta 50-60 vuotiaalta. Ei niin imartelevaa.. Tämän vuoden alussa sain mitan totaalisen täyteen ja aloin miettimään näitä ruoka -asioita todenteolla. Nyt pikkuhiljaa alan tajuamaan, miten paljon olenkaan ottanut turpaan koko elämän kestäneeltä sairastelulta, mikä on vaan ollut hätähuutoa alusta asti. Nyt on ihan hyvä meininki jo lähtenyt käyntiin ja naama jo vähän rauhoittunut. Työmaata on PALJON, mutta kärsivällisesti olen tätä jo nyt katsonut 4 vuotta, että eiköhän vielä hetki riitä kärsivällisyyttä nyt kun tiedän, mistä on kyse. Kiitos ihan mahtavasta blogistasi! Iloa ja energiaa sinulle! :)

Virpi Mikkonen

Hei mahtavaa että löysit tänne! Ja kiitos paljon kommentista ja kokemuksesi jakamisesta. Olet selvästi oikealla tiellä.

Iloista kevättä ja tervetuloa lukijaksi! :)

Hanna Maria
Hanna Maria

Toivottavasti et ikinä poista näitä arkistoja. Aina uudelleen ja uudelleen ammennan täältä inspiraatiota ja linkitän tutuille kirjoituksiasi. Kiitos! :)

Kommentoi