Puolivuotiaan jokeltelut

Ladataan...
Kiitos hyvää

Tässä on nyt käynyt jotenkin hassusti.

Aloitin blogini pitämisen 18. marraskuuta, eli tasan puoli vuotta sitten. Tarkoituksenani oli tuolloin käyttää blogia itselleni hyvinvointiasioiden opiskeluvälineenä ja tarjota samalla inspiraatiokanava lukijoille. En halunnut uskotella olevani ekspertti, saati ravintoguru. Ennen kaikkea halusin välittää kuvan itsestäni opiskelijana. Taapersin vasta alkumetreillä ravintotietouden tiellä, ja oppimatkaa oli edessä pitkästi, itseasiassa, kuten myöhemmin huomasin, loppu elämä.

Hyvin nopeasti blogauksen aloitettuani ihmiset alkoivat kuitenkin kyselemään minulta neuvoja terveysongelmiinsa. Koska en halunnut tuottaa pettymystä, kaivoin tiedon valtateiltä ja tuntemiltani asiantuntijoilta infoa, jonka toivoin auttavan heitä, korostaen aina omaa noviisiuttani. Etsiessäni vastauksia ihmisten ongelmiin tulin samalla oppineeksi paljon. Huomasinkin ongelmanratkaisun olevan yksi tehokkaimmista oppimisen muodoista. Halusin aidosti löytää ja tarjota vastauksia sekä antaa tietoa luonnollisista hoitokeinoista. Silti minua kalvoi jatkuvasti tunne siitä, että olin siirtynyt rooliin, johon en ollut valmis.

Olin käsittämättömän onnellinen saadessani lukuisilta ihmisiltä palautetta, kuinka he olivat blogini vinkkieni avulla saaneet terveytensä ja mielialansa kohoamaan, ja samalla äärimmäisen otettu siitä, että niin monet ihmiset ylipäätään uskoutuivat minulle ongelmistaan ja luottivat minuun. Yhä useamman huomasin kuitenkin huokailevani mailieni äärellä ja ajattelevani: ”Haluaisin niiiin auttaa, mutta en osaa” tai ”Voi että kun mulla olisikin vastaus tähän tai aikaa kaivaa jostain sellainen.”

Kävi myös niinkin klassisesti, että mitä enemmän opin, sitä enemmän huomasin kuinka vähän tiedän ja sitä enemmän tiedonjanoni yltyi. Eräs kiinalainen sananlasku näytti myös tulevan todeksi elämässäni. Se menee jotenkin näin: ”Ihminen, joka on lukenut yhden kirjan, kulkee kerskaillen kuinka paljon hän tietää. Ihminen, joka on lukenut kymmenen kirjaa, on hiljaa.” Etenkin ravintoasioissa tämä todella aktualisoituu helposti. Ei ole olemassa yhtä kaikille sopivaa ruokavaliota tai tietä hyvään oloon. Kaikille eivät sovi samat ohjeet. Olemme bioindividuaaleja, jokaisen oma psykososiofyysinen universumi toimii omalla tavallaan. Myös kropan tarpeista, tiettyjen ruoka-aineiden tarpeellisuudesta, terveellisyydestä tai haitallisuudesta on liikkeellä sen sadan sortin mielipidettä, jopa asiantuntijoiden keskuudessa. Jossain vaiheessa tuntui, että parempi olisi ehkä vain postailla harmittomia kakkureseptejä ja olla ottamatta sen kummemmin kantaa ravinto-oppeihin.

Tietty totuudenmetsästys kuuluu kuitenkin vahvasti perusluonteeseeni, eikä tiedonjanoni ottanut laantuakseen. Sitten tein valinnan, sydämellä, luottaen puhtaaseen innostukseen ja intuitioon. Otin seuraavan askeleen, sattuman kautta.

Eräänä kauniina alkukevään päivänä oli kaupungilla kipottelemassa ponnari putkella pressitilaisuudesta toiseen, kun törmäsin erääseen tuttuuni liikennevaloissa. Puhuimme niitä näitä elämäntilanteistamme, tilitin hyvinvointihuumastani ja loputtomasta tiedonjanostani ja siitä, että halusin itsenäisen opiskelun lisäksi tankata jostain tietoa oikein kunnolla. Hän mainitsi tuttavastaan, joka oli juuri aloittanut etäopiskelut ”jossain jenkkiläisessä hyvinvointivalmentajakoulutuksessa”. Tällä tuttavalla oli myös blogi, jossa hän oli kirjoitellut kyseisestä opinahjosta.

Mielenkiintoni terästyi oitis. Heti kotiin päästyäni kipaisin koneelle ja klikkasin itseni kyseiseen blogiin, nimeltään Hellohelene. Ja siellähän se sitten tökötti, itseasiassa siellä se TAAS tökötti: koulu johon olin vuoden sisällä törmännyt useamman kerran eri yhteyksissä ja joka aina oli imenyt minua vahvasti puoleensa. Kysessä oli new yorkilainen IIN – Institute of Integrative Nutrition.

Otin samalta istumalta yhteyttä IINissä opiskelleeseen Siv Sjöholmiin, joka suositteli paikkaa lämpimästi. Muutamien mailinvaihtojemme jälkeen positiivinen tunteeni IINistä vahvistui. Sivin kautta olisin myös oikeutettu mukavaan alennukseen opintomaksuista. Mietin asiaa kolme sekuntia tai minuuttia, tai päivää - en muista enää, ja tein päätöksen aloittaa opinnot, oitis.

Tässä sitä sitten ollaan, kuusi kuukautta hyvinvointiblogausta takana, online-opinnot työn ohella Nykiin käynnissä ja Health Coachin titteli vuoden päästä edessä. Ja täytyy kyllä sanoa, että oikealla tiellä kuljetaan. Sen tuntee luissa ja ytimissä – ja hymyssä suupielissä. Toivottavasti karttuva tietomääräni tulee myös näkymään ja nostamaan yhä useamman lukijankin suupieliä ja fiilistä.

Kiitos siis teille näiden kuukausien aikana saamistani tsempistä ja kysymyksistä. Viime viikolla kävijöitä blogissani oli reilu 4200 ja käyrä on huimasti nousujohteinen. Kiinnostusta hyvinvointiin siis selvästi löytyy ja se on ”aiva upiaa”! Pahoinvointiblogia en haluaisikaan pitää. Jatkakaamme tällä hyväksi havaitulla tiellä, hitaasti hengitellen ja hymyillen.

♥ Virpi

Share

Kommentit

Jenna (Ei varmistettu)

Heippa Virpi!

Olen lukenut blogiasi tämän vuoden alkupuolelta asti ja inspiroiduin heti. En ole superliikkuja, enkä todennäköisesti tule koskaan olemaan valmis/motivoitunut näkemään sitä vaivaa, että jaksaisin syödä täysin käsittelemätöntä 100% luonnollista ruokaa, mutta olen kuitenkin erittäin kiinnostunut ihmisen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista terveellisine ruokavalioineen ja liikkumisineen. Myönnän, olen laiska. Vaatii yllättävän paljon eforttia ja aikaa saada eteensä sinun tekemiesi kaltaisia ihania ruokia, mutta kenties joskus kun elämäntilanne on sille oikea.

Anyway, tarkoitus ei ole avautua omista ajatuksistani, vaan kiittää sinua piristävästä blogista ja ennen kaikkea onnitella uudesta opinahjosta. Olen vilpittömästi onnellinen puolestasi! Tsemppiä sinne ja keep up the good work! :)

Ps. Muistathan olla ottamatta paineita meidän lukijoiden ylistävistä kommenteista ja mahdollisista kysymyksistä :)

Moments Kake (Ei varmistettu)

Onnea Virpi polullesi, jonka näen olevan täynnä iloa, rakkautta, hassuttelua, hyvää oloa ja varsinkin hyvien asioiden jakamista <3

Pitäisköhän mun ruveta katteleen jotain raw kokkikoulua? Hehe, voiskohan sen suorittaa etänä :D

Kiitollinen (Ei varmistettu)

Alotin lukemaan blogiasi noin 4 kuukautta sitten. ensin ajattelin että mitä ihmeen hömppää tämä tämmöinen on, mutta hupsista nyt mennään lähes 100% raakaravinnolla! Blogisi inspiroi minut täysin kauniilla kuvillaan, hauskoilla teksteillään ja hyvillä resepteillään super terveyteen! Vaikka kaiken näköistä vaivaa yhä löytyy ja välillä masentaa kun kaikki ei mene ihan putkeen, mutta sitten avaan blogisi ja luen jotain piristävää, niin taas mennään täysillä eteen päin. Olen niin onnellinen ja kiitollinen siitä että löysin blogisi! Kiitos siis siitä! Ja ei tosiaan kannata ottaa paineita on ihan kiva että et ole mikään guru vielä, niin pystyy samaistumaan blogiisi paremmin. :)

Kiitollinen (Ei varmistettu)

Niin ja muuten piti kysyä tosta koulusta että voiko sinne hakea etä opiskelemaan ketä vaan mistä tahansa ikä luokasta vaan ja onko jotain kriteereitä edellisistä opiskeluista? Luin netti sivut moneen kertaan ylös alaisin mutta ei osunut silmään mitään näistä aiheista, mutta ehkä sinne pitäisi sitten ottaa yhteyttä. :) Kiitos kuitenkin jos tiedät vastauksen kysymyksiini!

Maija (Ei varmistettu)

Ihana nähdä kun ihmiset toteuttavat unelmiaan, samalla polulla käppäilen minäkin vaikkakin omanlaisteni unelmien parissa :) Tätä lukiessa tulee yleensä aina hyvälle mielelle, kiitos Virpi siitä!

( Tiinalle myös tätä kautta onnittelut siitä vielä alle puolivuotiaasta <3)
Ja meniskö samantien AnnieO:n noin 1-vuotiaalle ;) )

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

Jenna, kiitos mukavasta kommentista ja onnitteluista! Mitä tulee noihin postaamiini resepteihin, niin eivät ne itse asiassa niin paljoa vaivaa vaadi mitä äkkiseltään saattaa vaikuttaa. Mutta ymmärrän kyllä, että jos ei ole lainkaan keittiöihmisiä, niin ei varmaan jaksa nuo reseptit motivoida. Itse en ennen viitsinyt vaivaantua duunaamaan keittiössä mitään, mikä vaati 5 minuuttia enemmän valmistelua. Mutta kuten elämässä yleensäkin, niin ei näiden ruokajuttujenkaan kanssa kannata pinnistellä yhtään sen enempää kuin tuntuu itsestä mukavalta. Jos ei luonnollista innostusta johonkin asiaan synny, niin parempi unohtaa koko homma ja löytää kokonaan oma tapa toimia. :)

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

Katja, kiitos kiitos kiitos! Samaa iloa ja lovea olen minäkin aistivinani. Ja sun pitää ite perustaa se raw kokkikoulu! paitsi niinhän sää oot itseasiassa jo tehnytkin! :D

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

Kiitollinen, Vau! Onpa mahtava kuulla! Hienoa että hömppäni on saanut sinutkin hurahtamaan. :D ihan huippua. Ja osaan niin samaistua tuohon tunteeseen, kun kaikki ei mene ponnisteluista huolimatta ihan putkeen, mutta sekin kannattaa vain ottaa kiitollisena vastaa, koska niissäkin takapakeissa piilee aina jokin opettava viesti, jos ne ymmärtää vain koodata auki oikein. Itse olen ainakin huomannut että mitä enemmän olen nimenomaan PONNISTELUT paremman terveyden eteen, sitä vaikeammaksi on mennyt. Edelleen muistutan jatkuvasti itseäni siitä, että on edettävä hitaasti ja oltava itselleen armollinen ja täydellisyysajattelu kannattaa unohtaa. Ja kantsii tosiaan soittaa sinne IIN:iin noista vaatimuksista ym, niin tein itsekin!

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

Maija S:kö se siellä kirjottelee? :) Mikäli näin, niin voitaispa nähdä joskus tässä ihan livenäkin, ettei tarvi blogista kuulumisia tsekkailla! :D

Minna (Ei varmistettu)

Aivan ihanuus blogi sulla!! <3

Virpi (Ei varmistettu)

:) voi kiitos Minna.

Mariann (Ei varmistettu)

Loistavaa, onnea matkaan ja menestystä :) Menestyksestäsi olen kyllä varma, ei sen puoleen.

m (Ei varmistettu)

Ihanaa! Onnea!
Käyn silloin tällöin vilkasemassa blogiasi, ja minusta on ihana huomata kuinka hyvälle tuulelle aina tulen. Koen että autat helpolla ja lempeällä tavalla tällaistakin noviisia etenemään kohti terveellisyyttä ja onnellisuutta, innostumaan! Kuin pieni tuuppaus hartioille ystävältä :)
Onnea ja innostusta opintielle! <3

Virpi (Ei varmistettu)

Mariann, kiitos :) kiva kuulla että siellä on jollain kova luotto meikämandoliinoon! :D . m, ihana palaute. kiitos. pyrkimykseni on siis ymmärretty oikein. Kauheasti muuten m-kirjaimella alkavia nimiä kommentoijilla. hassua. M on nääs onnenkirjaimeni. :)

MariaLönnq (Ei varmistettu)

Tuttuja tunteita!
Mielenkiintoista huomata sukeltaessaan näiden hyvinvointiasioiden syvyyksiin kuinka vähän sitä tietää, mutta toisaalta kuinka yksinkertaisista ja luonnollisista asioista loppujen lopuksi on kyse :)
Onneksi ei tarvitse olla mikään guru kukkulan kuningas, ollaanhan me kaikki oman elämämme Guruja!

<3

Innostusta, inspiraatiota, high feelings to you and all!

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

MariaLönnq, hyvin sanottu siellä, high feelings! :) ( jälleen yksi M-alkuinen, tämän täytyy olla jokin merkki universumilta... :D )

HelloHelene (Ei varmistettu)

Tervetuloa joukkoon! :) Mennään ihmeessä teelle joku päivä. Olisi kiva vaihtaa kuulumisia koulusta ja elämästä muutenkin. :)

Helinä (Ei varmistettu)

kerrotko vähän näistä opinnoistasi, kiinnostaisi kuulla kovasti mitä pitää sisällään!

Idu (Ei varmistettu)

Moikka Virpi ja kiitos inspaavasta blogista!
Pomppasin nyt tänne postaukseen, sillä itselläni on samantapaisia suunnitelmia. Haluaisinkin tietää millaista opiskelu käytännössä on? Voisitko (tai oletko?) tehdä postauksen, jossa esittelet ihan vaikka oikeiden esimerkkien tasolla millaisia asioita käsittelette, miten etäopiskelu onnistuu ja vaikuttaako se, että kyseessä on maksullinen jenkkikoulu? Jos et halua vastata täällä tai postata aiheesta, koska kaikkia se ei varmasti kiinnosta, voin myös pistää sinulle sähköpostiosoitteeni?

Olen juuri opiskelukysymysten äärellä ja tämä on yksi kärkivaihtoehdoista, joten uskon että vastauksestasi olisi huimasti apua! :)

Kommentoi

Ladataan...