Ruokaihastus

Ladataan...
Kiitos hyvää

"Ruokaansa intohimoisesti rakastavat ihmiset ovat parhainta lajiaan; sen lisäksi, että heillä on kyky nauttia ovat he oivaltaneet syömisen syvimmän olemuksen - se on kahden luontokappaleen kunnioittava ja autuas kohtaaminen, päämääränä mielihyvä ja kummankin osapuolen kasvaminen itseään suuremmaksi."

Täten ehkä hieman mahtaillen, itse itseäni siteeraten aloitan juttusarjan, jossa tulen esittelemään teille ruokaihastuksiani. Tarjolla ei ole sen monimutkaisempia kokkailuita tai reseptejä, vaan luonnon omia rehellisiä ruoka-aineita, sellaisenaan syötäviä, omana itsenään rakastettavia.

Ruokaihastuksia tulee putkahtelemaan blogiin silloin sun tällöin, ehkä usein, ehkä harvemmin, Amor yksin tietää. Milloin nyt ihastuksen huuma sitten pakottaakin julistamaan rakkauttani julki.

Ensimmäinen rakkaudentunnustukseni menee aprikooseille, noille auringon pienille kultamunille, jonka hellittelynimestä ovat vastuussa muinaiset roomalaiset ja kreikkalaiset.

Syitä ihastukseen on monia: Aprikoosin pehmeä samettinen pinta, joka silittää haukatessa huulia ja sisuksen makea, ei liian mehukas, mutta kuitenkin mehevä hedelmäliha, joka tarjoaa täydellisen välipalan kesäpäiviin.

Ravintotasolle mentäessä mainittakoon, että aprikoosi sisältää reilusti muun muassa A- ja C-vitamiinia ja kaliumia. Se on erityisen hyvä lähde karotenoideille, joka lukuisten terveysvaikutusten lisäksi auttaa muun muassa suojaamaan ihoa ja silmiä UV-säteiltä. Aprikoosit edistävät myös sydänterveyttä ja ehkäisevät masennusta.

Syö sellaisenaan, viipaloi smoothien tai murojen sekaan tai paloittele salaattia sulostuttamaan.

Anna aprikoosiesi kuitenkin saada hieman elämänkokemusta, ennen kun nautit ne, sillä mitä tummempi, mehevämpi ja pehmeämpi aprikoosi on, sen enemmän siitä löytyy antioksidantteja. Ja kuten etenkin ohutkuorisssa tai kuorineen syötävissä kasviksissa aina, tee rakkauden, terveyden ja kestävän kehityksen teko ja suosi luomua.

Aprikoosi päivässä pitää apatian loitolla.

♥ Virpi

Share

Kommentit

Hosuli
Hömppäblogi

noille auringon pienille kultamunille

Ihana!

Aprikoosit on tosiaan suurta herkkua. Nyt niitä löytää luomuinakin aika monesta kaupasta. Kiitos sesongeille siitä, että osa hedelmistä tuntuu yhä eksoottisilta.

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

Totta, luomuaprikooseja on nyt näkynyt kiitettävästi. Itse ostin ison satsin tässä muutama päivä sitten, kun ajattelin, että tyttö varmaan ihastuu ikihyviksi, mutta jostain syystä ei sitten maistunutkaan tyypille, joten oon saanut nyt mutustella melkein kaikki yksin. mummmmsk!

katja.t

Yleensä kyseistä hedelmästä tulee mieleen vain kuivatut versiot, kun niitä tuoreita harvemmin näkee kaupoissa. Taidankin tänään koukata lähikaupan kautta, siellä näytti nimittäin aiemmin olevan meheviä aprikooseja :)

Noora20 (Ei varmistettu)

Namskis <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Nyt kyllä herahti vesi kielelle tätä juttua kukiessa, sekä kuvia katsellessa :) Ei kun aprikoosiostoksille :)

Neiti Ruusunen (Ei varmistettu)

Tervehdys sinne lomalaitumille!:) Osaatko sanoa, milloin vanhan blogisi arkisto tupsahtaa tänne uuteen kotiisi, kaipailen alati pahenevan ruusufinniini - levinnyt jo silmiin kasvoista:( - kanssa taannoista artikkeliasi "Ruusun turmio"? Olen hyvin kiitollinen, jos saan jutun tutustuttavaksi uusiksi, tällä kerralla tallennan sen itselleni visuun talteen toteuttamista varten:D

Ihania kesäpäiviä toivotellen,
Sanna

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

 

Moikka!

Tässäpä copy-pastettuna jutun alkuperäinen versio, hieman eri kuin lopullinen postaus, mutta ydinkohdat samat. 

Toivottavasti löydät siitä jotain helpotusta! Älä menetä toivoasi. Ruusufinni voi olla sitkeä seuralainen, mutta karkoitettavissa oleva.  

 

Kauniita kesäpäiviä! 

 

RUUSUN TURMIO

 

Kirjoitin muutama kuukausi sitten omasta ruokapuhdistuksestani ja sen myönteisistä vaikutuksista terveyteeni postauksessa Kuinka minusta tuli terve. Silloin mainitsin myös kummallisesta rosacea-, eli ruusufinnisukuisesta ihotulehduksesta, joka piinasi minua. Tässäpä nyt seikkaperäinen selonteko seikkailustani ruusufinnilaaksossa. Tiedän, että teitä ruusulaisia on siellä lukuisia muitakin, joten haluan jakaa kaiken kokemuksieni myötä kartuttamani tiedon teidän lajitovereitteni helpotukseksi. Ja täältä pesee!

Pieni kertaus – Läikkänaaman lääkeboikotti

Kasvoilleni alkoi noin vuosi sitten ilmestyä kuin tyhjästä pieniä sormenpäänkokoisia täpliä, väriltään vaaleanpunaisesta sinipunervaan. Välillä läikät erottuivat selvemmin, välillä ne hieman haalenivat, mutta kokoajan, hitaaseen ja tasaisen tappavaan tahtiin niitä plumpsahteli esiin lisää. Olin paniikissa, sillä ihotautilääkäritkään eivät osanneet auttaa minua. Lyhyet antibioottikuurit himmensivät läikät vain hetkellisesti, eikä lääkesalvoistakaan ollut apua. Lopulta viime syksynä minulle määrättiin kolmen kuukauden tetrasykliinikuuri, jota en kuitenkaan ONNEKSI aloittanut. Sen sijaan muutin ruokavaliotani. Karsin pois kaikki lisäaineet ja einekset, siirryin käyttämään luomutuotteita, nostin raakaravinnon määrä ruokavaliossani huomattavasti ja jätin pois vilja- ja maitotuotteet.

Alkuvaikeuksien ja vatsani muutosvastarinnan jälkeen yleinen terveydentilani alkoi selvästi kohentua. Olo oli energinen ja mieli kirkas, kroppa alkoi puhdistamaan itseään. Ihoni ei kuitenkaan näyttänyt mainittavia paranemisen merkkejä. Rosacea välkkyi kasvoillani edelleen, ehkä aavistuksen rauhoittuneena, sillä läikkiä ei enää tullut lisää, mutta edelleen ärsyttävää sahausliikettä tehden – Aina kun luulin ruusufinnin tekevän lähtöä, pahamahti se takaisin punaisempana, tai jopa sinisempänä kuin koskaan.

Voitte kuvitella kuinka lannistavalta ja turhauttavalta tuollainen tuntuu. Vaikka ruusufinni on puhtaasti pinnallinen vitsaus, saa se silti olon ja mielen todella maatuneeksi. Muutamat itkut on tullut peilin edessä väännettyä punalaikkuisen kuvajaiseni edessä. Ja miten aikaa vievää ja ärsyttävää puuhaa se joka-aamuinen peiteaineilla kikkailu onkaan! Niin monta kertaa oli lähellä, etten avannut sitä minulle määrättyä antibioottipakettia, jonka olin siis ehtinyt jo apteekista hakea, ja livauttanut ensimmäistä pilleriä suuhuni. Jokin intuitiivinen gut feeling kuitenkin esti minua.

Tiesin, tai pikemminkin aavistin vahvasti, että rosaceani johtui huonosta immuniteetista, eli suolistoni huonosta kunnosta, joka tulisi vain pahenemaan antibiooteilla. Olin varma, että tukemalla elimistöäni puhtailla ja ravinteikkailla ruoka-aineilla, ja pommittamalla suoliston huonoja bakteereja hyvillä probiooteilla tulisin saamaan murskavoiton taistelussani ruusufinniä vastaan. Annoin jatkuvasti itselleni lisäaikaa lääkkeistä: ”Jos nämä kasvot eivät ole yhtään paremmat kuukauden päästä, aloitan kuurin.”, ”Jos vuodenvaihteen jälkeen ei ole tapahtunut yhtään parannusta, haen apua tabuista.” tai ”Viimeistään kesällä tämän ihon täytyy olla parempi, jos ei, niin myönnän tappioni ja aloitan lääkityksen”.

Uudet otteet – Mielikuvaharjoituksia ja ravintolisiä

Vuoden alussa otin avuksi ihoni parantamiseen mieleni mahtivoimat. Välillä koetin ajatella täpliä rakastavalla hellyydellä ja hyväksymällä ne osaksi minua. Toisinaan komensin niitä poistumaan tai kielsin niiden olemassaolon ajatellen, että jos en anna niille huomiota, ne haihtuvat hävöksiin. Viha tai kiukku eivät kuitenkaan koskaan ole toimiva tunnealustoja paranemiselle, vaan eheytymiseen tarvitaan armoa ja itsensä hyväksymistä, oireineen kaikkineen. Vahvin mentaalinen trikki oli ehkä kuitenkin vakaa päätös siitä, että kesään mennessä ihoni olisi terve. Tai oikeastaan aloin jo vuoden alussa ajattelemaan itseni terveeksi. Visualisoin kasvoni tasavärisinä, läikättöminä ja iloisina. Kirjoitin ylös muistilapulle: ”Minulla on terve ja hehkuva iho”.

Mielikuvaharjoitteiden lisäksi tein lisäfiksailuja ravintojuttuihini. Aloin syömään päivittäin tehokkaita Dr. Ohhira´s Probiotics -maitohappobakteereja, B-vitamiinilisää ja vahvoja D-vitamiinivalmisteita. Syön edelleen D-vitamiinia päivässä annostuksella 5000 IU eli 125ug (mikrogrammaa). Tämä on huomattavasti yli virallisten suomalaisten D-vitamiinisuositusten, mutta kaiken lukemani valossa, ja ravintoneuvojien ja -terapeuttien kanssa juteltuani uskon, että yliannostuksen vaaraa tässä ei pääse tapahtumaan. (Tarkoitus on kuitenkin varmuuden vuoksi käydä ensi syksynä mittauttamassa d-vitskuvarantoni) Olen myös lukenut muun muassa eräältä kansainväliseltä rosacea-foorumilta kuinka ihmiset ovat saaneet aikaan paranemisia ihossaan yli 100 mikrogramman päiväannostuksilla.

Tilasin lisäksi iHerbistä Cat´s Claw- eli Kissankynsi-valmisteita, joka auttavat vastustuskyvyn tehostamisessa. www.onnistuneetkaupat.fi/tag/cats-claw/. Samaiseen hommaan, eli immuniteetin buustaamiseen sain Jaakko Halmetojalta hänen ystävällisesti minulle valmistamaa Love Tincturea, Schisandraa(www.onnistuneetkaupat.fi/tag/eclectic-institute/) ja nokkosta sisältävää tinktuuraa. (Jakelle terveisiä ja sydämiä!) Nautin myös päivittäin puhdistavaa ja vahvistavaa chlorella-msm-fytoplankton-juomaa sekä kuuriluontoisesti pakurikääpäteetä.

Vielä jotain - Viilennystä ja voiteita

Kaiken tämän ohella kävin säännöllisesti akupunktiossa, jossa kroppaani viilennettiin ja vatsasta kasvoihin nousevaa kuumuutta laskettiin. Ruusufinni voi olla yksi kehon ylikuumuusoireista, joka aiheutuu muun muassa stressistä ja liiallisesta kuumentavien ruoka-aineiden, kuten alkoholin ja tulisten mausteiden nauttimisesta. Pyrin myös itse viilentämään kroppaani sisältä päin nauttimalla runsaasti lehtivihreitä, kurkkua, vesimeloonia ym. ja rauhoittumalla hektisen arjen keskellä.

Ihoni ärtyi pahimpina kausina lähes kaikesta kosmetiikasta, joten siirryin käyttämän herkälle iholle tarkoitettuja hajusteettomia putsareita ja voiteita ekomerkeiltä kuten Mádara ja Weleda. Myös apteekkisarja Avènen herkän ihon tuotteet rauhoittivat ihoani alkuaikoina. Tärkeintä kuitenkin oli, että käsittelin kasvojani niin vähän ja hellävaroen kuin mahdollista. Meikkipohjan tein Jane Iredalen PurePressed Base -mineraalimeikkipuuterilla, joka on käsittääkseni ollut monen muunkin ruusufinnistä kärsivän pelastus. Läikät peitin hajusteettomilla ja allergiatestatuilla Ben Nyen punaisuutta pois taittavalla peiteväreillä tai Couleur Caramelin meikkivoidestikillä. Luettelen näitä merkkejä siksi, että ruusufinnisten on usein vaikea löytää iholleen sopivia tuotteita. Tuotteiden sopivuus on aina yksilöllistä, mutta mikäli kärvistelet samojen ongelmien kanssa, saattavat kyseiset tuotteet ehkä sopia myös sinulle.

Lopputulema – Kevään trendiväri ei ole punainen

Kaiken tämän jälkeen, teitä varmasti kiinnostaa ihoni tilanne nyt.

Yksitoista kuukautta on kulunut siitä kun ensimmäinen läikkä lävähti kasvoilleni ja reilu kuusi kuukautta sitten aloitin ruokapuhdistukseni. Nyt voin iloisena ja intoa puhkuen kertoa, että rosaceani on parantunut yli 90 prosenttisesti! Ilman antibiootteja, ilman lääkevoiteita, ilman laserhoitoja. Eläköön, eläköön, eläköön! Kasvojeni iho on vihdoin NORMAALI. Toisessa poskessani häilyy enää kaksi himmeää läikkää, jotka äimistelevät vierekkäin orpoina ja ihmettelevät että mihin kaikki kaverit ovat häipyneet. No, hiffaavatpa ne hitaimmatkin sitten ajallansa kaikota, kun tajuavat ettei tämä naamavärkki ole enää niille suotuisaa maaperää. Näille poskille ovat enää tervetulleita kaikki ihanat asiat, kuten hehku, nauru ja pusut sekä kohta muutama kesän tuoma pisama!

On uskomattoman ihanaa, kun aamuehostukseksi töihin riittää nykyään halutessa vain sipaisu aurinkopuuteria ja ripsiväriä. Ja sitäkin mahtavampaa on kun ei tarvitse enää joka aamu jännittää vessaan mennessä, että kuinka kirjava ilmestys sieltä peilistä tällä kertaa kurkistaa. Thaikkureissun jälkeen ihoni on ollut viime päivinä pintakuiva ja siitä johtuen pikkunäppyisä, mutta eipä tässä enää kuivanäpyt paljoa paina, kun on saanut selätettyä rosacean kaltaisen monsterin! Olen niin överikiitollinen parantuneesta ihostani, mutta ennen kaikkea siitä, että olen ruusufinnin myötä oppinut kehostani ja sen toiminnasta äärettömän paljon. Eli kiitos Rosacea - Kiva kun kävit, vielä kivempi kun lähdit.

Lopuksi vielä tiivistys:

Rosacean aka ruusufinnin hoito, eli mitkä tukivat omaa parantumistani:

-Kokonaisvaltainen ruokavalion puhdistus. Pois einekset, lisäaineet, valkoinen sokeri ja viljat, eläinkunnantuotteet minimin minimiin (lisäävät kehon tulehdustiloja), ruokavalioon paljon puhtaita ja tuoreita kasviksia.

-D-vitamiinikapselit, annostuksella 125 mikrogrammaa päivässä. Käytä laadukasta, öljyyn sekoitettua D-vitamiinivalmistetta. (Esim. Now Foods)

-Laadukkaat Probiootit päivittäin nautittuna (pari kertaa päivässä) usean kuukauden, jopa yli vuoden ajan.Tehokkaat Ohhiran kapselit helpottavat oloa kuulemani mukaan lähes vaivassa kuin vaivassa.

-Immuniteettia tukevat ravintolisät ja rohdot: Esim. pakurikääpä, nokkonen, Schisandra, Neem ja Cat´s Claw.

-Hyvät rasvat ravinnossa, mm. avokadot, pähkinät, siemenet. Ravintolisänä Valioravinnon Iho Omega -kapselit.

-Ulkoilu. Joka iltaiset kävelylenkit meren rannalla ilman meikkiä. Iho rakastaa happiherkuttelua!

-Hellävaraiset ihonhoitotuotteet. Voimakkaat kemikaalit, hajusteet ja muut ärsykkeet pois kosmetiikasta. Mitä vähemmän pesee ja voitelee ja hinkkaa ihoa, sen parempi.

-Akupunktio. Prometheus instituutin tiloissa vastaanottoa pitävä Raimo Lindroos poisti kropastani liikaa kuumuutta. Samalla puhdistettiin myös maksaa, jotta myrkyt poistuvat ja elimistö pääsee uudistumaan.

-Viilentävät ja emäksisöivät ruoka-aineet. Esimerkiksi paljon vihreää, kurkkua, parsaa, pinaattia, vesimeloonia ja päärynää.

 

-Voimakkaiden mausteiden, suklaan, punaviinin (+ muun alkoholin) ja muun kuumuutta lisäävän ruuan välttäminen.

-Rauhoittuminen, meditoiminen ja syvähengittely. Stressin poisto keinolla millä hyvänsä on erityisen oleellisessa asemassa ruusufinnin hoidossa. Stressi alentaa immuniteettia ja alentunut immuniteetti pahentaa rosaceaa.

-Oman naamavärkin hyväksyminen läikkineen kaikkineen, mielikuvaharjoitukset terveestä ihosta ja vahva päätös paranemisesta.

 

+ Suolanaamio! Sekoita puhdistamattomaan merisuolaan hieman vettä, jotta saat paksua suolamassaa. Levitä suolaseos kasvoille ja anna vaikuttaa 15-30 minuuttia. Huuhtele iho ja taputtele kasvoille kevyesti ihollesi sopivaa kosteusvoidetta tai -öljyä. Toista suolakäsittely aluksi vaikka päivittäin, mikäli ihosi ei kuivu siitä liikaa. Myöhemmin voit käyttää suolanaamiota esimerkiksi 1-2 kertaa viikossa. Suola rauhoittaa ihoa, laskee tulehdusta ja vähentää punoitusta.

 

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Heippa..oli mielenkiintoista lukea tuo ruusun turmio-juttu. Omassa nassussa on ollut hyvin omituinen ihottuma jo 10vuotta jota on selvitelty lääkärissä ja vaikka missä, mutta selkoa ei ole löytynyt..saati parannusta. Masentaa kun aina pitää kulkea meikissä eikä suihkunraikkaana kehtaa esiintyä kuin kotona yksikseen. Mutta mitä ihmettä sitten käytännössä söit jos jätit maidon, viljan ja eläinkunnantuotteen pois..? tuntuu etteo pelkällä kasviksella ruumiillista työtätekevä ihminen voi mitenkään jaksaa :) Ja miss' vaiheessa merkkejä ihon parantumisesta alkoi loppujen lopuksi näkymään..?

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

Moikka!

Tuosta on jo sen verran aikaa, noin kolme vuotta, että en ihan tarkkaan muista kuinka nopeasti tuloksia alkoi näkymään iholla, mutta tuossa tekstissä kirjoitan, että kuusi kuukautta ruokavaliomuutoksen jälkeen iho oli lähes normaali. 

Ja ruokavalioni koostui mm. kasviksista (tuoreista ja kypsennetyistä), marjoista, linsseistä, pavuista, iduista, versoista, lehtivihreistä, gluteenittomista viljoista, kuten tattarista ja hirssistä sekä kvinoasta jne. Myöhemmin otin kyllä mukaan vuohenjuustot, jotka eivät aiheuttaneet reaktioita. Tämä kaikki on toki yksilöllistä, eli se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Mutta itse kokeilisin kyllä mihin vaan kummalliseen iho-oireiluun ensimmäisenä gluteeniviljojen ja maitotuotteiden (+ sokeri-lisäaineherkkujen, kuten karkkien, jäätelöiden ym) poisjättämistä, se auttaa todella monissa tapauksissa. Niin ja mm. D-vitamiinit ja probiootit auttavat ylipäätään immuniteetin kohenemisessa ja sitä kautta ihonkin tervehtymisessä. 

 

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi, kiitos pikaisesta vastauksesta :) täytyy alkaa uudenlaiseen sotaan tämän ihon kans ja muuttaa ruokasysteemejä. Tuo lisäys, että söit kuiten gluteenittomia viljoja oli hyvä..melkein jo kuvittelin, että eihän tässä voi syödä yhtään mitään ;) Mukavaa kesää sulle!

Neiti Ruusunen (Ei varmistettu)

Kiitos tuhannesti Virpi!!<3

Olen syönyt melko runsaasti raakasuklaata, se kun tuntuu pitävän mielen korkealla, mutta ruusufinnin kannalta se ei taidakaan olla kovin hyvä juttu? Pitääpä perehtyä vielä lisää siihen, mitkä muutkin ruuat aiheuttavat kuumuutta.

Etpä tainnutkaan olla kesälaitumilla, vaan keskellä muuttoa, sujuvaa sellaista teille!

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

Hyviä aprikoosi- ja kaurapallohetkiä siis sinne! :)

Kommentoi

Ladataan...