Ruokapäiväkirjapihtari

Ladataan...
Kiitos hyvää

Siitä lähtien kun aloitin blogini pitämisen, olen saanut lukuisia toiveita ruokapäiväkirjani postaamisesta. Ensin kieltäydyin, sitten lupasin harkita asiaa, mutta nyt asiaa mietittyäni olen päättänyt kieltäytyä kunniasta.

En nimittäin usko että ruokapäiväkirjani oikeasti auttaisi ketään muuta kuin korkeintaan minua itseäni. Ja tällä hetkellä en koe minkäänlaista tarvetta ruokieni syynäämiseen, homma menee tätä nykyä omalla painollaan mukavassa balanssissa. Se mikä on minulle hyvä ja toimiva ruokavalio, ei todennäköisesti tai kenties ole hyvä ruokavalio sinulle. Lisäksi oma ruokavalioni elää jatkuvasti elämäntilanteideni muuttuessa, ja ateriani näyttävät kovin eriltä nykyään kuin esimerkiksi viime talvena.

Sitä paitsi raakailusta kiinnostuneet eivät saisi ihan hirveästi irti tämänhetkisistä syömisistäni. Toki suosin edelleen tuoretta ja puhdasta ruokaa, mutta en missään nimessä lähtisi kategorisoimaan itseäni rawfoodistiksi tai miksikään muuksikaan ”-istiksi”. Esimerkiksi eilen ravintolapäivänä nautin mm. punajuurihampurilaisen lohkoperunoilla, rooibosteetä ja tuoreen sitruunakroisantin sekä kiinalaisia paistettuja kasviksia chilillä ja valkoista riisiä. Laske siitä sitten ravintoarvot, hahaa. No mutta, mikä tärkeintä, päivän päätteeksi oloni oli mitä mmmainioin.

Tänään puolestaan aloitin päiväni poikaystäväni sänkyyn tarjoilemalla tattaripuurolla ja marjoilla ja jatkoin hieman myöhemmin smoothiella, johon sotkin mustikoita, mansikoita, tocotrienolsia, lucuma-jauhetta, silica-tippoja,
siitepölyrakeita, fytoplanktonia, chia-siemeniä, manteleita, mulperimarjoja ja kookoslastuja. 

Ruokavaliossani ei siis ole oikeastaan nykyisin mitään selkeää linjaa – paitsi hyvä fiilis!

Ymmärrän, että monet ajattelevat että ruokapäiväkirjasta voisi poimia kätevästi vinkkejä omien aterioittensa koostamiseen, mutta hei, netti on pullollaan hyviä reseptejä, joista voi testailla juttuja omien päiviensä ja vatsansa täytteeksi! Raw Food -reseptejä muun muassa: Kiitos hyvää -resepteissä ja Moments Katjan blogissa. Tsekkaa esim. myös: mene ja tiedä, syömisen iloa, the raw chef, ja choosing raw.

Eli pahoittelut teille ruokapäiväkirjaani toivoneille. Sitten kun valmistun health coachiksi, niin voitte kenties tulla konsultaatiooni, niin koostetaan teille ihan ikioma, juuri passeli ruokapläni. Siitä varmasti saisikin jo jotain aidosti itselleen hyödyllistä irti. ;)Tässä kuitenkin yksi vinkki reseptinälkää tyydyttämään: pari päivää sitten nauttimani maukas raakarisotto, jonka reseptin bongasin edellä mainitusta Katjan blogista. Helppoa ja raikasta! Tsekkaa pinaatti-sitruunarisoton ohje täältä.

♥ Virpi

Share

Kommentit

Myy (Ei varmistettu)

Se oli se Ben&Jerry! Mä arvasin!

Virpi (Ei varmistettu)

Myy, hehe, :D , ai että Ben&Jerry´s muutti mut "sekosyöjäksi"? Sen verran menee oikeeseen suuntaan, että niihin aikoihin, joskus kesän alussa, kun kirjotin Päästä irti -postauksen, jossa mainitsin syöneeni Ben&Jerrys-jädeä, niin alkoi tapahtumaan todella myönteistä kehitystä suhtautumisessani syömisiini. Tai ehkä se oli jotain kokonaisvaltaista rentoutumista ja turhan ruokaniuhotuksen lopettamista. En oo pistänyt ruokavaliota todellakaan kokonaan uusiksi, mutta ote ei oo enää niin vakavamielinen. Ja voin kertoa, että kroppa ja nuppi voivat nykyään entistä paremmin. i am feeling goooood. :) Mutta tähän kaikkeen on monta tekijää. Aiheesta tulossa ihan oma postauksensa myöhemmin. Paljon on sanottavaa, melkoisesti on muuttunut.

Pirkko (Ei varmistettu)

Pohdin, miten kommentoisin viimeistä postaustasi ja nyt tänne tullessani kommentteja lukemaan sain jonkinlaista vahvistusta ajatuksilleni. Kirjoituksesi huokui mielestäni eräänlaista etäisyyden ottamista ruokajuttuihin, mikä sai minut pohtimaan omia ajatuksiasi ruokavaliosi suhteen. Tänne jättämäsi kommentti oli mielestäni tosi osuva ja toi tekstiisi lisäsyvyyttä. Oman ruokapäiväkirjan kirjoittaminen julki tuntuisi varmasti jollakin tavalla turhauttavalta ja liialliseltakin ruokavalion syynäämiseltä ja pohtimiselta, koska ruokavaliojuttujen pitäisikin mennä omalla painollaan ja fiilisten mukaan enemmän kuin aina ruokailuhetkiä liikaa pohtien. Toivottavasti et ole ollut ihan ahdistunut uteliaiden kyselyistä. Uskon, että lukijasi ovat vain olleet juuri kiinnostuneita erilaisista hyvistä jutuista, joita olet kokeillut ja kokeilet. Ihana kuulla, että ruokavalioasiasi ovat entistä enemmän balanssissa ja tunnet olosi elinvoimaiseksi. Siksipä blogisikin on ihana, sanoisin. <3

Virpi (Ei varmistettu)

Pirkko, Kyllä, eräänlaista etäisyyden ottamista on tapahtunut ruokahommissa. Se on varmaan melko tyypillistä monille tietyssä kehityskaaren vaiheessa. Kun peruslainalaisuudet ruokajutuissa ja oman kehon tuntemus ovat hallinnassa sekä kroppa balanssissa, ei enää tarvitse pinnistellä terveytensä ylläpitämiseksi ja voi tietyllä tapaa relata. IIN:in health coach -opintojeni myötä on tullut sisäistettyä kuinka ruoka on lopulta melko toissijaista primääriravinnon rinnalla, eli kaiken sen muun mikä ihmistä ruokkii, ihmissuhteet, se mitä tekee työkseen/harrastuksekseen, ajatukset, liikunta jne. On jännä huomata, että oma kroppa ei enää oireile lainkaan niinkuin ennen jos joskus syön esim. maitotuotteita tai viljoja. Se ei silti tarkoita ettenkö kunnioittais enää sen ravintotarpeita ja vetelisin mitä sattuu kuraa. Jokaisen kropalle (ja mielelle) on olemassa just oikea tasapaino ruokavalion suhteen ja sen etsimiseen saattaa joskus mennä tovi. Tärkeintä on vaan luottaa siihen omaan kehoon.

r. (Ei varmistettu)

hei! sullahan on futon? mitkä hyvät/huonot puolet? onko sulla tatami alla? mietintämyssyn alla on ja pähkäilen 140 / 160cm välillä.... ;) olis kiva kuulla kommentteja! :)

Pirkko (Ei varmistettu)

Kiitos vastauksestasi, Virpi. Allekirjoitan kaiken kirjoittamasi. :) Ihania ajatuksia, tunteita ja hetkiä sinulle. <3

Virpi (Ei varmistettu)

r, Meidän futon piti heivata kesällä pois käytöstä kun se oli niin vanha ja kurjistunut. Alla oli, ja on edelleen, sellainen puinen futon-kehikko + ritiläpohja, eli ei tatamia. Hommattiin rungon päälle tällä kertaa perus napakka runkopatja. Seuraavaksi vois kyllä taas laittaa futonin. Itse tykkäsin futonin jämäkkyydestä ja jollain tapaa luonnollisesta tunnusta. Pehmeästä ja upottavasta pedistä haaveilevalle se ei sovi. Huonona puolena on se, että patjaa pitää rullailla säännöllisesti, about kerran viikossa tai kahdessa sekä käännellä ja pöyhiä silloin tällöin. Meillä nämä huoltotoimet tahtoi turhan usein unohtua. Jep, mutta sen tarkemmin en osaa valitettavasti futon-infoa jakaa, en ole sen kummoisempi ekspertti. Täällä jotain perusinfoa futoneista kiinnostuneille: www.futon-1.fi/product_catalog.php?c=1

Emily (Ei varmistettu)

This article is a home run, pure and smilpe!

vbxigkf (Ei varmistettu)

w2DX35 doxikmkdpxjq

Kris (Ei varmistettu)

Back in scohol, I'm doing so much learning.

iyxfrwit (Ei varmistettu)

sfiHws ytmaljmothsr

dhezkktdxm (Ei varmistettu)

BkCt7y sdxvdjsbrbkh

Kommentoi

Ladataan...