Savuava palopuhe

Ladataan...

Seuraava kirjoitus saattaa loukata joitain. Siitä huolimatta aion postata sen. Siitäkin huolimatta, että teksti on tuomitseva, jopa solvaava, aiheuttanee mielipahaa joillekkin armaista lukijoistani ja sisältää rumaa kieltä olen päättänyt julkaista sen.

Kyseessä on aihe, joka koskettaa meitä jokaista, valitettavasti, halusimmepa sitä tai emme. Se tulee vastaan kaduilla, porttikongeissa, änkeää toisinaan kutsumatta sisään kotimme ikkunoista ja kiemurtelee sisuksiimme suista ja sieraimista. Se on ilmiö, jonka luulisi jo aikaa sitten kadonneen sivistyneiden ihmisten keskuudesta, tapa, jonka järjettömyys pistää ihmetyttämään päivittäin ja joka aiheuttaa sääliä ja jopa lievää etomista sitä harjoittavia kohtaan. Se ei ole coolia, kuten joku ryhmäpaineeseen alistunut yläasteelainen tai henkisesti sen tasoinen saattaa erehtyä luulemaan (kaikella kunnioituksella yläasteelaisia kohtaan), se ei näytä rennolta, vaan nololta, vanhanaikaiselta ja juntilta, se ei ole vain huono tapa, vaan itsekidutuksen ja hitaan tappamisen muoto ja siitä todellakin pääsee irti, jos aidosti haluaa.

Niin, kuten jo varmaan arvasit, kyseessä on tupakointi. Tuo ihmeellinen muinaisjäänne, joka paremmasta tiedostamme huolimatta edelleen nytkyttää harmaana ja raakkuvana mukanamme. Ja mikä hulluinta, sitä roikottaa seurassamme iso joukko ihmisiä, joista huomattavaa osaa voisi äkkiseltään erehtyä pitämään suhteellisen fiksuina, itsestään huolta pitäviä ihmisinä.

Omasta ystäväpiiristänikin löytyy henkilöitä, jotka edelleen tupakoivat. He ovat koulutettuja, älykkäitä, hauskoja ja tiedostavia ihmisiä, joita rakastan, mutta jotainhan heidän järjenjuoksussaan täytyy olla vinksallaan. Täysin tietoisina toiminnastaan, he menevät ja imevät sisäänsä saastetta ja täyttävät sillä armaat, kullankalliit keuhkonsa ja jokaisen iki-ihanan solunsa. Sama kuin he kävisivät viiltelemässä itseään tai hakkaamassa päätänsä betoniseinään. Moista itsesabotaasia ei voi kunnioittaa.

Jottei menisi liian jeesusteluksi, niin myönnän, olen itsekin ollut yksi heistä. Olen aikoinani imenyt osani noista turmankääryleistä, vaikka en varsinainen vakipolttaja ole koskaan ollutkaan. Historiani valossa voisi kuvitella, että minulta löytyisi hieman enemmän ymmärrystä tupakoijia kohtaan. Vaan kun ei. Kun ei löydy ymmärrystä sitä omaa tupakointianikaan kohtaan. “Olin nuori ja tyhmä” ei riittäne selitykseksi. Totuus on, että en vain ikinä tupakaa polttaessani edes pysähtynyt ajattelemaan mitä todella olin tekemässä. Kuin jokin tiedostamaton hömelö minä vain imin tupakkaani pitäen sitä jotenkin kai hauskana puuhana ja elämänmakuisen irrotteluna. Mutta sehän on kaikkea muuta. Tupakka maistuu paskalta, haisee paskalta ja tekee käyttäjänsä sisuskaluistakin paskaa. Se on passiivista ja monotonista ja estää hapenottokykyä ja verenkiertoa, eli hankaloittaa kropan elintoimintoja. Sen kropan, joka kovasti haluaisi olla ystävä, olla terve, helpottaa elämää, tehdä siitä upeaa ja tuottaa onnea ja nautintoa. Tupakointi on kuin eläinrääkkäystä tai lapsen pahoinpitelyä, se on julma teko elämää ja oman kehon viattomuutta kohtaan.

Ja ennen kuin joku ehtii nyt ajatella, että miten se ennen niin rakkauden ja rauhan asialla ollut Mikkonen siellä nyt moisella vihapuheella on kieltämässä ihmisiltä elämännautintoja, niin ei, kyse ei ole siitä. Nautinto on nimittäin eri asia kuin myrkyttäminen. Jos ihminen haluaa juoda toisinaan lasin viiniä, juokoon. Jos hän haluaa joskus jopa humaltua, humaltukoon. Jos joku ottaa savut sikarista ystävänsä häissä, fine, sekään ei ketään tapa. Mutta säännöllinen, päivittäin, viikottain tai edes kuukausittain tapahtuva itsemyrkytys on sairaalloista. Ja surullista.

Mitä tulee tähän kovasanaiseen kielenkäyttöön, niin myönnän, nyt tuli melko napakkaa tekstiä. Mutta näiden tupakkaihmisten kanssa täytyy olla tiukkana. Sen verran saastuttava vaikutus heillä on itseensä ja ympäristöönsä, ihan esimerkin, tupakkatradition ja katalan teollisuuden alan tukemisenkin kautta. Ja silläkin uhalla, että vetistän nyt koko postauksen, niin kyllä täällä silti kaikella rakkaudella ja hymynkare huulilla kirjoitellaan. Tämä on tällaista tough lovea, kovankäden rakkautta.

No, mitä voi nyt sitten tehdä se ihmispoloinen siellä ruudun takana joka tunnustaa syntinsä ja heikkoutensa ja myöntää oman pienuutensa tämän suuren ja mahtavan nikotiinipirun edessä.

Omien tietojeni valossa tupakanpolton onnistuneessa lopettamisessa on kolme oleellista pointtia: vahva päätös lopettamisesta, valmistautuminen ja kerrasta lopettaminen.

Ihmisen omassa päässä täytyy tapahtua jokin perustavaa laatua oleva muljahdus, jolloin hän aidosti tajuaa tupakoinnin totaalisen järjettömyyden, eikä näe muuta rationaalista vaihtoehtoa kuin tupakoinnin lopettamisen. Kun tuo tietty syvällinen oivallus on tapahtunut, tuntuu jo pelkkä ajatus tupakansavun imemisestä omiin keuhkoihin niin hullulta, että kerrasta lopettaminen tulee todennäköisimmäksi vaihtoehdoksi. Useilla tuo naksahdus tapahtuu oman tai lähimmäisen jonkinlaisen sairastumisen kautta, mutta toivottavaa toki olisi, että muutos tapahtuisi ennen kuin mitään ikävämpää on tapahtunut. Omalta osaltani toivon, että tämä postaus voisi toimia jollekin kyseisen naksahduksen laukaisijana.

Tässä vielä 15 kohdan tarkempi vinkkilista tupakanpolton lopettamiseen.

1. Valmista itsesi tupakanpolton lopettamiseen ja omaksu terveelliset ruokailutottumukset.

Kestät paremmin tupakoinnin lopettamisesta aiheutuvan stressin ja mielialavaihtelut ruokavalion ollessa kunnossa. Kokeile etukäteen esimerkiksi raikastuskuuria hyvien elintapojen omaksumisessa. Mikäli kaipaan apua ja tukea, varaa aika ravinto- tai hyvinvointivalmentajalle.

2. Harrasta liikuntaa.

Liikunnan on todettu parantavan mahdollisuuksia tupakasta irti pääsyyn. Uusi harrastus suuntaa huomion toisaalle ja motivoi terveellisiin elämäntapoihin siirtymisessä. Valmennus personal trainerin kanssa voi tulla monella tarpeeseen. Mikäli ajattelet, että et raski maksaa valmennuksesta, mieti kuinka paljon pistät rahaa tupakointiin. Se laittanee asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

3. Tee suunnitelma.

Päätä tietty päivä milloin aiot lopettaa. (Paras päivä siihen on tietenkin tänään.) Hankkiudu eroon savukkeista, tuhkakupeista ja sytkäreistä. Jos haluat, kerro myös läheisille aikeistasi, jolloin he voivat tsempata sinua.

4. Vaihda rutiineja ja vältä laukaisijoita. 

Älä hakeudu tupakkaseurueisiin ja keksi itsellesi jokin korvaava puuha niihin hetkiin kun menisit normaalisti tupakalle. Jos olet tottunu polttamaan savukkeen lähtiessäsi aamulla kotoasi, valmista itsellesi aamusmoothie, jota voit imeä työmatkalla. Jos tapanasi on lähteä illanistujaisissa ulos tupakoimaan, otakin tästedes tavoitteeksi aloittaa jokin mielenkiintoinen keskustelu jonkun sisällä olijan kanssa tuona aikana. Voit tehdä listan niistä hetkistä, jolloin poltat tupakkaa ja kirjoittaa perään esimerkiksi kolme vaihtoehtoista tekemistä noihin hetkiin. Mikäli olet tottunut polttamaan esimerkiksi aina juodessasi alkoholia, vältä noita tilanteita, jotka laukaisevat tupakanhimon. Pysyttelemällä pois baareista ja jättämällä alkoholin tyystin hetkeksi paranee mahdollisuudet päästä eroon tupakoinnista.

5. Pidä suusi kiireisenä.

Yksi hyvä tapa on korvata tupakan imeskely jonkin muun asian järsimisellä tai imeskelyllä. Varaa kotiisi ja evääksi hyviä ja terveellisiä naposteltavia, kuten esimerkiksi manteleita, pähkinöitä, kuivattuja sitkeitä hedelmiä, hedelmäpaloja ja rouskuvia kasvistikkuja. Kasvisten ja hedelmien syömisen on tutkittu helpottavan tupakasta irti pääsyä.

6. Pidä kätesi kiireisinä.

Keksi puuhaa käsillesi. Kokeile esimerkiksi neulomista palapelien kasaamista, manikyyrien tekemistä, piirtämistä tai hampaiden putsaamista hammastikulla tai hammaslangalla.

7. Löydä ilmaisukanava tunteillesi.

Maalaa, laula tai liiku. Päästä tunteet ulos ja kanavoi ne johonkin luovaan.

8. Juo paljon vettä.

Jotta et päätyisi syömään vieroitusoireissasi liian paljon, ota tavaksi siemailla vettä päivän mittaan. Yksi keino on kuljettaa mukanaan vesipulloa.

9. Kokeile akupunktiota.

Akupunktio on auttanut monia tupakasta vieroittautumisessa.

10. Ota aikaa itsellesi.

Liiku, meditoi tai tee rentoutusharjoituksia, hiljenny, kuuntele musiikkia, tee mitä tahansa, mistä nautit ja mikä tuo mielihyvää juuri sinulle ja rauhoittaa.

11. Keskity hengitykseesi.

Mieti kuinka jokaisella sisäänhengityksellä keuhkoihisi virtaa raikastavaa ja puhdistavaa happea, ja kuinka uloshengityksellä vapautat kuonaa ja vanhoja huonoja ajatusmalleja ja tupakanhimoa. Hengitä kunnioittaen keuhkojasi ja ajatellen rakkaudella keuhkorakkuloitasi.

12. Kohtele itseäsi kuin kohtelisit lasta.

Ajattele, että vaalit ja kunnioitat omaa kehoa ja terveyttäsi, kuten pitäisit huolta lapsesta. Ethän myrkyttäisi lasta tai pakottaisi sitä hengittämään saastetta, miksi siis tekisit sen itsellesi?

13. Tee motivaatiolista.

Kirjoita paperille syyt miksi haluat lopettaa tupakoinnin. Pidä listaa mukanasi ja kaiva se esiin heikkoina hetkinä. Listalta voi löytyä asioita, kuten: “Haluan terveet keuhkot, säästää rahaa, tuoksua hyvältä, maistaa ja haistaa paremmin, elää pidempään, olla terveempi, olla ylpeä itsestäni, vahvistua pahan tavan nujertamisen myötä ja saada kunnioitusta perheeltä ja ystäviltä.”

14. Kirjoita ylös voimalauseita.

Vahvistaaksesi itseluottamustasi tupakasta irti pääsyyn voit kirjoittaa ylös voimalauseita, joita voit toistaa itsellesi. Kyseistä positiivisiin mielikuviin nojaavaa menetelmää käytetään esimerkiksi jossain vieroitukseen tähtäävissä hypnoosiharjoituksissa. Voimalauseet ovat positiivisia väittämiä, joita toistat itsellesi päivittäin pysyäksesi motivoituneena ja vahvana. Tee näin: Kirjoita ylös ainakin 20 positiivista ja todellista väittämää siitä, miksi ja miten lopetat tupakoinnin. Kirjoitettuasi listan kiinnitä se sellaiseen paikkaan, jossa näen sen päivittäin, esimerkiksi kylpyhuoneen peiliin. Lauseet voivat olla esimerkiksi seuraavanlaisia: “Minä voin lopettaa tupakoinnin. Minä lopetan tupakoinnin. Rakastan itseäni niin paljon, että en halua polttaa. Haluan olla terve ja elää pitkään. Haluan maistaa ja haistaa ja hengittää helposti. Haluan olla ylpeä itsestäni. Pysyn tavoitteessani. Pystyn saavuttamaan kaiken minkä haluan. Tupakanhimoni tulee loppumaan. Miljoonat ovat lopettaneet tupakoinnin, siis myös minä pystyn siihen.”

15. Palkitse itsesi.

Tunne ylpeyttä jokaisesta savuttomasta päivästä ja päätä tehdä jotain kivaa kun olet saavuttanut tiettyjä virstanpylväitä, kuten savuttoman viikon, savuttoman kuukauden jne. Ole ylpeä itsestäsi ja siitä että teet parhaasi.

Katso myös:

-Lisää erittäin hyviä käytännönvinkkejä tupakanpolton lopettamiseen ja heikoihin hetkiin löydät Amerikan syöpäyhdistyksen sivuilta.

-Pysäyttäviä faktoja tupakoinista: Nursing your lungs

Alun kiukkuilut ja lopun vinkkailut jaettuani, toivotan kaikille savutonta eloa ja raikastavia hengityksiä. Olisin myös kiitollinen, mikäli sieltä lukijoista löytyy tupakoinnin lopettaneita tai lopettamassa olevia, jotka voisivat jakaa omat vieroitusniksinsä, kokemuksensa ja tunnelmansa! 

Ja toivottavasti joku tupakoija siellä ruudun takana nyt sisuuntui tästä postauksesta niin, että päätti omalta osaltaa kantaa vastuunsa, lopettaa tämän vanhan maailman tradition ylläpidon, siirtyä sivistyksen pariin ja terveyden aikakaudelle ja heittää lopulliset heipat röökille. Muista, että parempaa ajankohtaa tupakoinnin lopettamiseen ei tule kuin nyt.

N.Y.T  - Nyt.

♥ Virpi

kuvat: frieke jenssens
Share

Kommentit

kiira (Ei varmistettu)

Heippa Virpi! Tulin kysymään vähän ihonhoito vinkkejä kun olen kovin tykästynyt moniin täällä jakamiisi neuvoihisi/ohjeisiin. Eli käytätkö jonkinlaista aurinkosuojaa/rasvaa kesäisin ja jos käytät niin minkähän merkkisiä suosittelisit erityisesti kasvojen iholle? Minulla on pintakuiva sekaiho ja monet kasvoillekin tarkoitetut suojat ovat liian rasvaisia, suojakerroin saisi kuitenkin olla mahdollisimman korkea. Otan toki vastaan mitä aurinkosuoja vinkkejä tahansa, myös vartalon iholle tarkoitetuista suojista. Kiitos paljon jos kerkeät vastaamaan!

Virpi Mikkonen

Moikka! Olen käyttänyt Jane Iredalen puuterimaista mineraalisuojaa kasvoille. Suoja on tosiaan puuterimuodossa ja se töpötellään kasvoille purkissa olevan sienen avulla. Suojakerroin on 30, joka on ainakin itselleni ollut riittävä jopa aurinkolomilla, eikä iho ole tukkiutunut lainkaan. Lisää aurinkovinkkejäni voit kurkata täältä: Aurinko on ystävä. 

 

Kiira (Ei varmistettu)

Oi kiitos paljon vinkistä. Tuo voisi olla loistava tuote, koska käytän itse mineraali meikkipuuteria ja tuo varmasti sopisi niiden päälle tai sijasta käytettynä. Kiitos paljon! :) Jeee!

kiira (Ei varmistettu)

Ai niin, piti kommentoida itse aihettakin vielä. :) Itse lopetin tupakoinnin pari vuotta sitten nikotiinilaastareita käyttämällä. Tiedän, että monet kritisoivat nikotiinivalmisteiden käyttöä lopettaessa, mutta itsellä toimi, eikä ole enää laastaria käytössä. ;) Kaksi viikkoa käytin laastaria, jotta pääsisin ns. pahimman yli ja totuin siihen, etten enää käy tupakalla. Sitten vain jätin laastarin veke eikä ollut kovinkaan paha tuo vierottautuminen nikotiinista. Laasttarissa on se hyvä puoli verrattuna purkkaan, että nikotiini vapautuu tasaisesti eikä siitä saa ns. minkäänlaisia "kiksejä" toisin kuin purkasta, johon jää kuulemani mukaan helpommin koukkuun.

Virpi Mikkonen

Kiitos kommentista & onnittelut tupakoinnin lopettamisesta. Ja melko pieni pahahan se kahden viikon nikotiinilaastarin käyttö on verrattuna siihen, että edelleen tupruttelisit.

Kiira (Ei varmistettu)

:) Olisin superduper happy jos jotain vinkkiä saisin vielä tuohon kysymykseen liittyen!

Virpi Mikkonen

Joo, sori, toi oli jäänyt. Nyt vastasin! :)

Hosuli (Ei varmistettu) http://hosuli.blogspot.com

Hyvä postaus! Asiaa!

"Historiani valossa voisi kuvitella, että minulta löytyisi hieman enemmän ymmärrystä tupakoijia kohtaan. Vaan kun ei. Kun ei löydy ymmärrystä sitä omaa tupakointianikaan kohtaan."

Sama, sama. En käsitä, mitä oikein ajattelin: tupakoiva astmaatikko... En kai mitään. En varmaankaan pitänyt itseäni tai terveyttäni tarpeeksi arvokkaina, mikä on kamalan surullista. Tupakointiaikoina myös söin epäterveellisesti ja kohtelin itseäni muutenkin vähän välinpitämättömästi. Neuvoni tupakoitsijoille siis on: arvosta itseäsi.

Lopetin noin viisi ja puoli vuotta sitten. Pari viikkoa lopettamispäätöksen jälkeen poltin pari tupakkaa baarissa. Huh huh sitä oloa. Elimistöni oli varmaankin juuri alkanut puhdistua tupakan myrkyistäni, ja polttaminen aiheutti kamalan päänsäryn ja pahan olon. Sen kokemuksen jälkeen ei todellakaan ole tehnyt mieli tupakkaa. Nykyään en voi sietää edes tupakan hajua. Ärsyynnyn usein esim. oven läheisyydessä tupakoivista, joita ei pääse kiertämään vaan joutuu kävelemään savun läpi.

Virpi Mikkonen

Hyvä pointti. Olen samaa mieltä että jostain syvältä kumpuavasta itsensä arvostamisesta kaikki lopulta lähtee. Toisaalta tuontyyppiset syyt, kuten itsearvostuksen puute voivat olla toisilla niin syvällä syövereissä, ettei niitä itsekään tiedosta. Mutta, onnittelut sulle näistä viidestä ja puolesta savuttomasta vuodesta. :)

Anna (Ei varmistettu)

Tämä on ensimmäinen kerta kun kommentoin tänne, vaikka olen ollut lukija jo pitkään. Kiitos ihanasta ja inspiroivasta blogista!

Kannustan toki itsekin kaikkia lopettamaan, mutta tärkeintä tosiaan on se oma halu ja itsekuri. Ilman niitä lopettaminen on aika mahdotonta. Ohjeita on monenlaisia, mutta on hyvä muistaa että kaikille ei toimi samat jutut.

Itse "lopetin" tupakoinnin ja siirryin sähkötupakkaan 1,5 vuotta sitten, ja sähkötupakasta luovuin vihdoin viime joulukuussa. Itselläni lopetus meni vastoin kaikkia ohjeita, en valmistautunut mitenkään, enkä oikeastaan ajatellut asiaa sen enempää. Sähkötupakan kanssa helppoa oli se että nikotiinin määrää pystyi vähentämään pikkuhiljaa, joten kun lopulta luovuin siitäkin, ei jäljellä ollut enää oikeastaan nikotiiniriippuvuutta, ainoastaan riippuvuus itse tapaan. Tavallisen purkan jauhaminen auttoi myös. Aina kun teki mieli ottaa sauhut, purkka suuhun.

Oikeastaan vasta lopettamisen jälkeen on tajunnut kuinka vastenmielinen tapa se oikeastaan oli. Ei sitä vain osaa/pysty ajatella kun itse on siinä koukussa ja maku/hajuaisti turtuneita.

Virpi Mikkonen

Oikeassa olet, eri kikat toimivat eri ihmisille. Vaikka kirjoitin, että kylmiltään lopettaminen voi olla tehokas tapa, ei se tarkoita, etteikö jollekin voisi toimia parhaiten esim. juuri nuo sähkötupakat tai nikotiinilaastarit. Sillä ei lopulta ole niin väliä miten lopettaa, kunhan lopettaa. Tosin jotkut tupakan lopettamiseen tarkoitetut lääkkeet ovat hieman kyseenalaisia.

Anna (Ei varmistettu)

Niin ja unohtui vielä mainita että myös poikaystäväni lopetti samaan aikaan sähkötupakan avulla. Nyt kun miettii, koko prosessi meni oikeastaan aika kivuttomasti ja ilman mitään kauheita vieroitusoireita tai kiukunpuuskia. Tietysti vaati enemmän aikaa. En myöskään sähkötupakkaan siirtyessäni ajatellut lopettavani kokonaan, halusin vain vähän "terveellisemmän" vaihtoehdon tupakalle. Mutta kun nikotiinin määrää laski pikkuhiljaa ja lopulta veti nollilla, alkoi sitä miettimään että mikä järki koko touhussa enää oli.

Mia (Ei varmistettu) http://miakuusisto.nettisivu.org

Osuvaa kirjoittamista aiheesta joka on tapetilla ! Hienoa ! Olen seuraillut ns. vuosia jo että nuorison keskuudessa on jo noussut esille terveiden tapojen hehkuttaminen ja se jos mikä; leviää myös muihinkin ikä-ihmisiin :) Tupakointi on niin poissa muodista; Oikeasti ! Se on ällöttävää. Ja; ihanaa kun sen saa sanoa suoraan ja ääneen ! Sen lopettamiseen tarvitaan tahtoa. Ja kun tahtoo: sen saa :D !! Savutonta kevättä !

Virpi Mikkonen

Totta, fiksumpi ja tiedostavampi sukupolvi sieltä nousee, näin uskon. :)

Jaana (Ei varmistettu)

"Mitä tulee tähän kovasanaiseen kielenkäyttöön, niin myönnän, nyt tuli melko napakkaa tekstiä. Mutta näiden tupakkaihmisten kanssa täytyy olla tiukkana."

Päinvastoin. Provosointi johtaa yleensä ei-toivottuun lopputulokseen. Harva ylipainoin laihduttaa, kun hänen elämäntavoilleen ja valinnoilleen nauretaan ja häntä nimitellään läskiksi. Kiusaajat eivät lopeta kiusaamista, kun heille kerrotaan, että he ovat huonoja ihmisiä. Tupakoitsijat tuskin lopettavat, kun kuulevat olevansa "juntteja" tai "idiootteja".

Ja c'mon - kuka tupakoitsija ei tiedä keuhkosyövän vaaroista? Alkoholikin tappaa, mutta oletko itse absolutisti?

Itse olen lopettanut, mutta tämä teksti sai minut haluamaan tupakkaa.

saija (Ei varmistettu)

Ensinnäkin, alkoholi ei tapa. Alkoholin liikakäyttö on taas asia erikseen. Sen olen joutunut näkemään hyvin, hyvin läheltä, ja se tappoi. Kohtuullinen punaviinin käyttö taas on monien tutkimusten mukaan jopa terveyttä edistävää. (Pitää paikkansa tai ei, itse juon lasillisen viiniä ehkä kerran kuukaudessa). Jokatapauksessa, tupakoinnista ei ole mitään hyvää, ei yhtikäs mitään. Ei pelkästään se että altistaa itsensä myrkyille, mutta saastuttaa myös muiden hengitysilman.
Usein kun näen ihmisten tupakoivat mietin alakuloisena "miksi hän ei arvosta itseänsä?"
Ja kyllä, minäkin olen tupakkaa polttanut, kavereiden kanssa baarissa ollessa. Ja kun en voinut hyvin. Nyt pelkkä ajatus puistattaa minua. Yäk.
Tämä oli hyvä postaus, tärkeä asia. Niin kuin muutkin kirjoituksesi ovat olleet!

Katja (Ei varmistettu) http://www.jolie.fi/moments

Jeaah, asiaa!!! Ex-röökimuija ilmoittautuu! Se mikä minulta vei röökaamisen oli jooga. Sama on käynyt alkoholille. Ja se tapahtui pikkuhiljaa, ihan itsestään. Halu voida hyvin on niin järjettömän syvältä kumpuava :) Tosin ehkä kerran pari vuodessa saatan juoda itseni hiprakkaan ja tupruttavaa kaverin röökistä parit savut. Ja se on minusta ihan ok. En tosin tiedä tapahtuisiko niin enää oikeasti. Mutta jos, niin en soimaisi itseäni :)

Siipinen (Ei varmistettu)

Hei Virpi

Työskentelen vaikesti psyykkisesti sairaiden ihmisten kanssa, joiden keskuudessa tupakointi on hyvin yleistä. Joillekin tupakointi saattaa olla itsensä rankaisemisen keino, enemmän tai vähemmän tiedostavasti. Tupakoitsijat tupakoivat monista eri syistä ja usein haluamattaan, aina itsestä ei löydy voimaa lopettamiseen ja jokaisen on kuitenkin itse päätös pystyttävä loppuviimein tekemään. Halusin tuoda näkemykseni tavastasi ilmaista asia kovin sanankääntein, sillä herkemmille ihmisille tämä voi olla kova pala luettavaksi ja aiheuttaa huonommuuden tunteita. Sinulle ominaisempi pehmeä ilmaisutyyli on aina paljon toimivampi tapa tavoittaa ihmisten mielet. Tämä on kuitenkin tärkeä aihe ja monella este täydelliselle hyvinvoinnille.

Virpi Mikkonen

Itse otin joskus vuosi sitten kaverin tupakasta testiksi yhdet minisavut, ja kyllähän oli ihan hirveän makuista! ja tuli tietenkin ihan hillitön yskäkohtaus. Ja samalla iski myös kauhea sääli omia keuhkoja kohtaan, kun sillä tavalla menin sinne tunkemaan myrkkyjä muka testimielessä. Heh, piti ihan pyytää itseltään anteeksi. 

Eeva (Ei varmistettu)

Hei! Puhut postauksessasi ravinto- tai hyvinvointivalmentajista. Olen ajatellut jo aikaisemmin kysyä sinulta, mutta nyt tuli sopiva tilaisuus. Onko sinulla ketään alan ammattilaista jota voisit suositella, joka pitää myös vastaanottoja ja tekee esimerkiksi henkilökohtaisen ravintosuunnitelman? Kiitos ihanasta blogistasi, joka on potkaissut minut hitaasti mutta varmasti muuttamaan elämäntapojani. Monta isoa askelta on jo tehty ja olo on palkitseva.

Virpi Mikkonen

Vai sai tämä teksti sinut haluamaan vahingoittaa itseäsi. Mielenkiintoista.

Mutta, ymmärrän osittain pointtisi. Siltikin olen sitä mieltä, että joskus tarvitaan hieman ravistelua. Ja ymmärrän myös että ironia voi olla vaikea laji, vaikka erikseen alleviivaisi kirjoittavansa tekstiä hymyssä suin. Vaikkakin ihan tosissani kyllä olin siinä, että tupakointi näyttää omiin silmiini vanhanaikaiselta ja juntilta. Onhan se epäkohteliasta lausua moinen julkeus ääneen, tai kirjoittaa julki, mutta tämä on vain minun näkemykseni, ei sen ihmeellisempää. 

Ja tuohon kysymykseesi siitä olenko absolutisti, niin en ole, enkä siihen ole ketään yllyttämässäkään, kuten kirjoitinkin mainitessani nautinnon ja myrkyttämisen erosta.

vee (Ei varmistettu)

Lopetin tupakoinnin koska: kurkkuani alkoi kirvellä tupakoinnin jälkeen, poikaystäväni ei halunnut pussailla pahan hajun takia, näin oman peilikuvani polttaessani ja näytin rumalta, sormet,vaatteet,hiukset haisivat, kunto oli huono eikä ruoka maistunut suussani miltään. Lopetin lähes vuodeksi kokonaan, jonka jälkeen poltin satunnaisesti poskisauhuja. Lopetin uudelleen pysyvästi, koska ei tee mieli ja maku on kamala.

Virpi Mikkonen

Kiitos kommentista! Ymmärrän. Ja uskon myös lempeän ohjauksen toimivuuteen. Mutta kuten tuossa aikaisemminkin eräälle jo vastasin, joskus pieni ravistelu mustalla huumorilla höystettynä tulee tarpeeseen. Se ei ehkä miellytä kaikkia ja siitä saa joka kerta osakseen kritiikkiä. Se on odotettavissa. Mutta tällainen puhetapa on myös osa minua, ja haluan tuoda vapaasti äänensävyni esiin blogissani, enkä piilotella jotain kantojani tai rajata itseäni tiettyyn yksipuoliseen rooliin. Jos ottaisin jokaisessa postauksessani huomioon jokaikisen ihmisen ja mahdollisen lukijan näkemykset, herkkyydet ja uskomukset, niin teksti olisi lopulta sellaista höttöä, tai pelkkiä ruokareseptejä ilman kantaaottavuutta, ettei siinä olisi enää mitään todellista luonnetta. Jollekin sitä tulee aina pyllistäneeksi sanoessaan rehellisen mielipiteensä. Ehkä lähtöolettamukseni kuitenkin aina on, että lukija on terve ihminen, joka ei anna kirjoittajan mielipiteiden heiluttaa omakuvaansa tai itsetuntoaan. Moiset lähtöoletukset voi toki tulkita kirjoittajan puutteellisuudeksi ja rajalliseksi kyvyksi ymmärtää lukijakuntaansa. En kuitenkaan ole oraakkeli, enkä pyhimys, vaan tavallinen tallaaja omine asenteineen ja käsityksineen maailman menosta ja sen ideaalista tilasta. 

Mutta kuten todettu, kiitos näkemyksesi jakamisesta. Huomiosi oli aiheellinen. Opimme varmasti jotain tästäkin. :)

janicedda (Ei varmistettu)

Elàmàssà on eri vaiheita ja eri asiat vievàt sitten vàhàn mukanaan,valitettavasti,niin ajattelisin.Olen nuorena polttanut,mutta nyt pààlle viisikymppisenà pidàn sità jo terveytenikin kannalta tosi haitallisena.On eri elàmànarvot.Ja meidàn ikàisten silmissà se vaikuttaa kieltàmàttà vàhàn "juntilta".Mutta olenhan sità joskus itsekin harjoittanut niin en ole ketààn tuomitsemaan.

Nyt ovat sitten kuitenkin omat lapset samassa tilanteessa ja huomaa,miten tàrkeà merkitys niillà kavereilla on ja miten se alku voi olla paskan makuista,mutta kuitenkin....se vetàà.Kaikki eivàt kuitenkaan ala polttaan...
Yritàn siinà sivussa kuitenkin "luennoida" nàistà huonoista puolista,koska uskon kuitenkin,ettà jollain tasolla se puhuminen kolahtaa.Jàà niinkuin tonne takaraivoon jonnekin.. .Ja niinkuin uskon,elàmàssà on eri kausia,ja sit se jàrki voi tulla samallalailla kuin àidillekin!En minà lapsiakaan kuvitellut joskus tekevàni, sun muuta, tànà pàivànà tàrkeàà asiaa.

Toivotaan...Ja aina on tàrkeàà kuitenkin puhua jollainlailla tupakoinnista ja sen lopettamisesta.Kaikilla tavoilla.Niità kuulijoitakin on niin monenlaisia. :) Niin ja vanhemmilla on tàrkee vaikutus.Kokeilut pitàisi siirtàà niin myòhàiseksi kuin mahdollisista.Lasta voi vielà kieltàà,nuorta ei.(ja nyt siis puhun parikymppisestà...)

Niin ja silloin omaan lopettamispààtòkseeni vaikutti se,etten enàà tuntenut kuuluvani siihen tupakoitsijan muottiin.Mielikuvat ne siellàkin vaikuttivat.Se haju jo pelkàstààn hàvetti jossakin yhteydessà,polttamisesta "vààràssà" seurassa puhumattakaan!

Savutonta ja tuoksukasta kevàttà!

Virpi Mikkonen

Hei kiitos kommentista! Niinpä sitä jokainen ihminen loputa käy sen oman taipaleensa ja kamppailunsa läpi, tupakoineen kaikkineen, vaikka kuinka yrittäisi kuka ulkopuolelta ohjailla tai opastaa. Itsellä kaikki nuo luennoinnit ja hienovaraiset ohjailut vielä edessä lapsen kanssa. Ja vaikka vanhempien oman käytöksen antama esimerkki on varmaan se suurin vaikutin kasvatuksessa, niin eihän sitä tiedä mille tielle nuo päättävät lopulta pökästä. 

Mutta hyvä sinulle että tupakkamuotti ei enää istunut ja lähdit kohti raikkaita tuulia. Iloista kevättä sinnekin!

K (Ei varmistettu)

Kiinnostava kirjoitus ja siitä seurannut keskustelu! Palopuheella usein haetaan reaktioita ja niitä varmasti syntyykin, siksipä kannan korteni keskusteluun. Poltin monta vuotta tupakkaa ja nautin siitä. Tupakointiin liittyy monta hauskaa tarinaa, elämänmakuista (ja kieltämättä pahan hajuista) muistoa, pitkiä iltoja ja kesäaamuja, Lontoon savuisia kapakoita ja sätkän käärintää. Naurettiin ja poltettiin vielä yhdet. Hypättiin kanaaliin kesäyönä alusvaatteisiltaan ja katottiin kun aurinko nousee ja jaettiin tupakka. Olisko sen voinut tehdä ilman tupakkaa? Varmaan. Mut elämä on sellasta fiilistelyä. (Joillekkin) Välillä lopetin velvollisuuden tunnosta ja sitten taas poltin kun siltä tuntui. Sitten yks päivä puoli vuotta sitten lopetin kuin seinään. Kävi just niinkun kirjoitit; perheenjäsen sairatui vakavasti ja tiesin etten polttaisi enää koskaan. Oon tosi ylpeä että lopetin. Joskus nään unia joissa poltan ja herään epätoivoon, kunnes tajuan että se olikin vaan uni. Elämässä ja blogi kirjoituksissa pitää välillä värittää viivojen ulkopuolelta. Fiilistellä, syödä liikaa jätskiä ja välillä kutsua jotain tyyppejä junteiks. Ei ne juntit siihen kuole;) jos vähän pyllistää jollekkin niin herää keslusteluakin, mikä on arvokasta! Täällä mäkin ekaa kertaa jorisen kommenttiboksiin. Kiitos ja Ihanaa kevättä!! (Ps. Suosittelen tupakoinnin lopettamisen HALUN löytämistä kaikille. Oon viimeiset 6kk ollut joka päivä onnellinen siitä että lopetin. Ihan jokapäivä. ) xxx

Virpi Mikkonen

Olipas hymyilyttävä kommentti! Kiitti! Erityisesti huvitti tuo "Elämässä ja blogikirjoituksissa pitää välillä värittää viivojen ulkopuolelta. Fiilistellä, syödä liikaa jätskiä ja välillä kutsua jotain tyyppejä junteiks. Ei ne juntit siihen kuole." Heh

Ja hyvin pystyi samaistumaan noihin savuisiin pitkiin iltoihin, kesäaamuihin ja sätkän käärimisiin (tullut täälläkin harrastettua). Toisaalta sitä usein ajattelee, että se tupakka kuului siihen touhuun ja toi oman pikantin lisämausteensa seikkailuihin, mutta kun tarkemmin muistelee, niin olihan siellä mukana aina ihmisiä, jotka eivät polttaneet, ja samat nautinnolliset muistot on heilläkin. Että sikäli. 

Mutta iloista kevättä myös sinne! ps, kiitos ihanasta blogistasi, se on ainoiden joukossa mitä tätä nykyä käyn kurkkimassa. :)

 

Olppa (Ei varmistettu)

Olen itse juuri lopettanut tupakoinnin parisen kuukautta sitten, ja nyt kyllä huomaa, miten täysin TURHA tapa se oli! :D Lopettaminen ei ollut minulle edes oikeastaan ollenkaan hankalaa, mutta poltinkin siinä lopussa vain pari tupakkia päivässä.

Minun lopettamiseni kävi niin, että jätin vain yksi aamu aamutupakin välistä, ja siitä se sitten lähti. En asettanut itselleni jyrkkää kieltoa, enkä myös syyllistä itseäni jos (kun) poltan humalassa kaveriporukassa. Kerran kuussa (max.) on täysin eri asia kuin päivittäin poltaminen.

Lopettamisen taustalla on oivallus: ymmärsin, että en edes nauti koko polttamisesta, tupakin mausta, itse tupakasta, se on minulle vain sellainen tapa. Aamutupakki kyllä herätti hyvin heti aamusta, mutta itseasiassa ei sitä edes nykyisin kaipaa. Kannustin itseäni lopettamaan ostamalla itselleni ihanan ja todella kalliin laukun. Se ainakin piristi ja oli pitkään hyvä mieli, ei tullut edes lopettamisen yhteydessä mitään kiukkukohtauksia..

Tiedän, että olen lopettanut kokonaan. En enää ikinä tule polttamaan. Enkä edes kehtaakaan, nyt kun olen kaikille asiasta kehunut. :P Mutta oikeasti, lopettaessaan huomaa, miten turha, pahanmakuinen ja myrkyttävä asia tupakki on!

Virpi Mikkonen

Moikka! Kiitos tarinasi jakamisesta. Ihan hyvä motivaattori esimerkiksi tuollainen arvokas laukku - ja myös tsemppari. Eipä sellaista varmaan pystyisi hyvällä omalla tunnolla kainalossaan kantamaankaan, jos uudestaan repsahtaisi. 

Onnea päätöksestä ja raikkaita kevätpäiviä!

Siipinen (Ei varmistettu)

Totta, on mahdotonta ilmaista itseään niin että se menisi aina sellaisena viestinä perille jona sen on tarkoittanut. Ymmärrän myös sen, että lähtökohtanasi on se että lukija on terve ihminen. Joillekin sarkasmi ja ravistelu iskee hyvin!

Kiitos, että huomioit näkemykseni ja että pidät blogiasi. Se sai minut aikoinaan paremman ruuan ja elintapojen pariin!

Virpi Mikkonen

Moikka! Laitan sulle mailia ko. aiheesta! Ja mahetsua, että olet saanut blogista inspistä. :)

Virpi Mikkonen

No siinäpä tuli jo aikamoinen liuta syitä miksi lopettaa. Hyvä päätös, onnittelut siitä. :)

ariel (Ei varmistettu)

Naksahti. :) Juuri ajattelin tänään miten typerä olen, samalla polttaen tupakkaani.

Virpi Mikkonen

naks naks. :)

K (Ei varmistettu)

Kiitos itsellesi ja samoin! Ja todellakin, se on just niin että siellä kesäyössä olisi voinut hillua polttamattakin ja muistot olisivat varmasti ihan yhtä kultaisia!

*yläfemmat parannuksen tehneille rentuille ja tuleville, raikkaille kesäilloille*

x

M (Ei varmistettu)

Anteeksi vain, mutta tämä teksti herätti minussa vain negatiivisia tunteita, vaikka pidänkin blogistasi. Huolehdin terveydestäni, syön hyvin ja liikun hyvin, mutta tupakointi on sosiaalinen tapa. Jos välttäisin tilanteita, jossa tupakka alkaa himottaa, kuolisi kaikki sosiaalinen elämäni. Tupakka on lisäksi niin vahvasti riippuvuutta aiheuttava tuote, että hermosto saattaa kaivata sitä vielä monen vuoden jälkeen. Lopettaminen ei välttämättä siis onnistu niinkin helposti kuin tekstissäsi annat ymmärtää.
Komppaan Jaana, joka aiemmin kommentoi myöskin vähän provosoituneena. Kaikki tietävät tupakoinnin haitoista, mutta kaikesta löytyy nykypäivänä jotain mikä tappaa ennenaikaisesti. Miksi siis ei sallisi itselleen elämän pientä nautintoa mahtavassa seurassa?
Tahtoisin lopettaa, mutta tapa on juurtunut ja lähes normi ympärilläni. Yksin on vaikea lähteä tekemään muutosta, kun poikkeuksetta lähes kaikki ovat tapapolttajia. Vielä tupakan haitatkaan eivät näy, joten sitä ei osaa ajatella haitallisena, varsinkin kun se on kytköksissä vain mukaviin asioihin.
Olen samoilla linjoilla myös Siipisen kanssa. Minusta pehmeämpi johdattelu johtaa parempiin tuloksiin kuin näin rankalla kädellä ojentaminen. Tämä teksti herätti minussa oikeasti vihaa, mikä on kamalaa kun olen blogistasi niin suuresti nauttinut!

Ymmärrän täysin kuitenkin näkemyksesi ja haitat, kirjoitustyyli se ehkä enemmänkin sai näinkin negatiivisesti kommentoimaan. Älä ota itseesi kommenttiani, en minä mitään pahaa tarkoita :) Hyvää kevättä!

Virpi Mikkonen

Moi! En ota itseeni. Olit rohkea kun kommentoit ja kerroit kokemuksesi. Ja ymmärrän, että jos näinkin jyrkkäkantainen teksti on ristiriidassa oman toiminnan kanssa syntyy negatiivisia tunteita.

Tupakoijat ovat usein malliesimerkkejä kognitiivisesta dissonanssista, mikä on psykologinen termi ja tarkoittaa tiivistettynä tietojen ja asenteiden ristiriitaa ja pyrkimystä tuon ristiriidan hälventämiseen. Tupakoija todennäköisesti tietää polttamisen haitallisuuden kaikilla tasoilla, mutta koska hänellä on syystä tai toisesta suuri tarve polttamiseen, keksii hän kaikenlaisia syitä hälventääkseen tuota ristiriitaa. Tämä voi tapahtua erilaisilla selittelyillä, kuten “no kaikkihan nykyään aiheuttaa syöpää” (ei muuten aiheita), “kun kaikki muutkin polttavat” (ei muuten polta) tai “en pääse irti tupakoinnista” (varmasti pääset, pääseehän päivittäin tuhannet muutkin ihmiset). Yksi reaktio on myös ärsyyntyä vahvasti ihmiselle, joka kertoo tupakoinnin vaaroista, ja kohdistaa oma sisäinen ristiriita näiden tosiasioiden edessä kiukkuna viestintuojaan.

Mutta mitä tulee tuohon sinun tilanteeseen, niin en jaksa uskoa hetkeäkään, etteikö tupakoinnin lopettaminen olisi myös sinun elämässäsi mahdollista tai että sosiaalinen elämäsi kuolisi samalla. Vaikka muut ympärilläsi polttavat, miksi sinun täytyisi? Löytyykö elämästi edes yhtä ihmistä, joka olisi lopettanut ja keneltä voisit saada henkistä tukea? En tiedä ikääsi, mutta rohkenen epäillä, että olet suhteellisen nuori, mahdollisesti alle 25-vuotias, osuinko oikeaan? Uskon että iän myötä viimeistään havahdut tämän "harrastuksesi" haitallisuuteen ja tulet lopettamaan. Todennäköisesti ympärilläsi olevat ihmisetkin tulevat yksi toisensa jälkeen jättämään tupakoinnin. Näin on käynyt ainakin omassa tuttavapiirissäni ja useassa muussakin porukassa. Miksi et toimisi lippulaivana ja edelläkävijänä? Toki lopettamiseen tarvitaan tämä mainitsemani oma oivallus ja vahva halu, jota sinulta ei ehkä juuri nyt löydy, mutta mielestäni jo vahva reaktiosi kertoo, että huitaisin arkaan paikkaan ja että täysin ristiriidaton se oma suhteesi tupakointiin ei kuitenkaan ole. Niin kuin ei varmaan kenelläkään ajattelevalla ihmisellä.
Mitä tulee tuohon "Kakki nykypäivänä tappaa" -korttiin, niin se on kyllä sellainen epeli, joka vedetään usein esiin juurikin silloin kun itselleen on pakko puolustella tapaa, jonka tietää huonoksi ja kun halutaan paeta vastuuta omasta elämästään. Tupakointia ei voi mielestäni mitenkään rinnastaa suurimpaan osaan tavallisista ns. pahoista tavoista, mikäli ihminen ei käytä tyyliin sitten huumeita ja imppaa liimaa, joita niitäkin muuten pidetään nautintoaineina käyttäjiensä keskuudessa.

Tässäpä muuten muutama ainesosa mitä tämä rakas "nautintoaineemme" sisältää:

"Savukkeisiin lisätään valmistusvaiheessa lukuisia aineita eri ominaisuuksien saavuttamiseksi. Esimerkiksi ammoniakki tehostaa nikotiinin imeytymistä ja vahvistaa siten riippuvuutta. Makuaineita ja kurkkua puuduttavia aineita lisätään, jotta tupakoinnin kokeileminen tuntuisi nuorista miellyttävämmältä.
Tupakansavu sisältää noin 4000 kemikaalia. Niistä 50 aiheuttaa syöpää. Keskeisimmät tupakan haitalliset aineet ovat terva-aineet, häkä ja nikotiini.
Terva-aineet koostuvat useista kemiallisista yhdisteistä, jotka ärsyttävät keuhkoputkia, aiheuttavat limaneritystä ja yskää sekä voivat johtaa muun muassa syövän kehittymiseen. Häkä eli hiilimonoksidi on palamisen seurauksena syntyvä kaasu. Nikotiini imeytyy helposti ja nopeasti verenkiertoon suuonteloista ja hengitysteistä. Se aiheuttaa riippuvuuden yhtä helposti kuin kokaiini tai heroiini.
Tupakansavu sisältää myös muun muassa arseenia ja syanidia (myrkkyjä), asetonia (kynsilakan poistoaineessa ja maalin ohenteissa), metanolia (polttoaine, joka sokeuttaa ja tappaa), kadmiumia, lyijyä ja elohopeaa (myrkyllisiä metalleja), DDT:tä (tuholaismyrkky) ja radioaktiivisia aineita, kuten polonium 210:ä."
(tiedot täältä)

Ei ehkä ihan hillomunkkiin verrattava pahe. Ja tämä kama on vielä laillista. Hiljaiseksi vetää.

Ja lopuksi vielä toteaisin tuohon kommenttiisi siitä, että kauhistuit sitä että blogini postaus herätti sinussa vihaa, kun olet ennen kuitenkin pitänyt blogistani, niin mielestäni tuo on vain tervetullutta ja tervettä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tapahtuvaa vaihtelua reaktioissa ja tunteissa. Olisi outoa, jos kaikki mitä kirjoittaisin aiheuttaisi vain hymyilyä ja hyminää. Tämä on asia, josta minulla on vahva mielipide, ja mielipiteet aiheuttavat aina erimielisyyksiä. Olisi ollut valhe ja itsepetosta kirjoittajana postata tästä aiheesta joku paapova teksti. Tiesin, että moni tupakoija pahastuu, ja siinä sivussa ehkä muutama muukin saattaa pettyä minuun kovasanaisuuteni vuoksi, mutta uskoin silti postauksen aiheuttavan enemmän hyötyä kuin haittaa. Jo pelkästään facebookin kautta postauksen oli nähnyt noin 4500 ihmistä 8 tunnin sisällä sen julkaisusta ja useat kymmenet olivat jakaneet postauksen suoraan tai välikäden kautta. Näköjään aihe siis kiinnostaa ja näkemykseni jakaa jokunen muukin tyyppi.

Huh, kun tuli pitkä vastaus! Mutta hei kiitti vielä kommentistasi, se nosti esiin hyviä pointteja ja herätti minussakin uusia ajatuksia.

Kaikkea hyvää kevääseesi!
 

HILLEVI (Ei varmistettu)

Ai mitä hyötyä tämä aiheuttaa?

Annam (Ei varmistettu)

Asiaa! En voi kommentoida tupakoinnin lopettamista, sillä en ole sitä ikinä maistanut. Kunpa asia olisikin niin yksinkertainen, että tupakointi on jokaisen oma asia ja jokainen tehköön niinkuin tahtoo. Mutta kun se ei ole. Me emme voi pitää parvekkeen ovea auki tuulettaaksemme asuntoa, sillä naapureissa on parveketupakoitsijoita. Eikä se passiivinen tupakointi mitään terveellistäkään ole, joten eipä siellä parvekkeellakaan voi niin kauan aikaa viettää kuin haluaisi tämä takia. Todella ärsyttävää! Lisäksi tupakannatsat rumentavat ja pilaavat ympäristöä, kuka niitä maasta kerää. Puhumattakaan tupakkatuotannon muista vaikutuksista ympäristölle, esimerkkinä sademetsien, maailman keuhkojen, tuhoaminen.

Monissa kouluissa/työpaikoilla tupakointi rakennuksen alueella on kielletty. Mielestäni tämä on vain ongelman ulkoistamista. Ainakin vanhassa kotikaupungissani nuoret siirtyivät sitten vain tien toiselle puolelle jalkakäytäville tupakoimaan. En kylläkään tiedä, mikä tähän olisi hyvä ratkaisu, paitsi tietysti lopettaminen.

Hienoa, että otit asian esille! :)

Virpi Mikkonen

Olen samaa mieltä siitä, että tupakointi ei ole vain ihmisen oma asia. Se vaikuttaa negatiivisesti suoraan ja välillisesti myös muihin. Yhteiskuntaamme moititaan toisinaan liian holhoavaksi sen asettaessa esimerkiksi rajoituksia erilaisten päihteiden käytölle ja saatavuudelle, mutta kun meitä ihmisiä katsoo, niin näköjään meistä iso osa on holhouksen tarpeessa, jos ja kun emme osaa itse ottaa hyvinvointiamme omiin käsiimme. Sikälihän asiassa ei olisi mitään ongelmaa jos vastuunkantajana olisi vain yksilö itse, mutta kyseenalaiseksi touhu menee viimeistään silloin kun kustannukset alkavat kasautua muiden maksettavaksi terveyden alkaessa reistailla omien valintojen takia. No mutta, sen syvemmälle politiikkaan en uskalla tässä asiassa lähteä, etten tule lietsoneeksi uutta paniikkia kanatarhaan. :D Ja hieman aiheen vierestäkin jo menee. Mutta kiitos kommentistasi!

Eikaheimo (Ei varmistettu)

Tupakatta täällä minäkin, keski-ikään ehtinyt nainen, jo 7 ja ½ vuotta. Kaikki alkoi siitä kun mieheni alkoi sanoa, että mitähän jos lopettaisi tupakoinnin. Häntä oli alkanut etoa se haju käsissä ja vaatteissa ja kaikkialla. Minä olin polttanut koko aikuisikäni, ihan kakarasta saakka; ainoastaan lasten odotus- ja imetysajat olin polttamatta ja ihan jokunen pätkä jossain välissä kun innostuin muistaakseni uinnista tai jostain muusta urheilusta (hetkeksi). Mutta mieheni; hän oli nikotinisti jos kuka. Muistikuvani hänestä niinä vuosina, kun tupakointi oli enimmillään oli se, että hän kulkee jossain, vaikkapa pihamaalla ja häntä seuraa aina sama savupilvi. Ja tämä mies alkaa ehdottelemaan että jos lopettaisi...no minä kerran sitten siihen sanoin, että "kuule, jos SINÄ lopetat, niin siihen loppuu sitten minunkin tupakointini". Kului aikaa tuosta lausahduksesta tovi jos toinenkin, mutta sitten tuli päivä jolloin hän soitti minulle ja kertoi käyneensä työterveyshoitajan luona. Ja tämä hoitaja oli kysynyt että joko tuota olisit riittävästi sauhutellut? Ja tämä lause oli jäänyt soimaan päähän ja hän siinä puhelimessa minulta kysyy, että kävisikö hakemassa lääkekuurin lopettamisen avuksi. Minä änkytin, että no, ihan miten vaan, onhan se aika kallis...ja tajusin, että nyt minun on sitten otettava ne suuret sanat käyttöön. Minähän olin luvannut, että jos SINÄ lopetat niin...ja niin siinä vain sitten kävi, että yhtäaikaa, samalla lääkekuurilla lopetimme molemmat. ja lopettaminen onnistui. Ei ollut mitenkään erityisen vaikeaa, kun siitä ei sellaista tehnyt. Käytimme Zyban-niistä lääkettä molemmat ehkä viikon verran ja sitetn jätimme senkin pois. Lääkkeitä jäi reilusti yli oman tarpeen, joten sillä samalla kuurilla autoimme myöhemmin myös kavereita lopettamaan. Tämä on ollut ehdottomasti yksi parhaita päätöksiä minun elämässäni. Ja samaa sanoo mysl mieheni. Hän pääsi siitä mieltä kalvaneesta pahasta hajusta eroon ja minä olen voinut ylpeänä todeta olevani sanojeni mittainen nainen. Toistemme tuki oli meille äärettömän tärkeä motivaattori, tuntui, että emme voi pettää toistemme luottamusta. Emmekä sitä ole tehneetkään. Savun savua en sen päivän jälkeen ole vetänyt ja nyt olen siitä ihan varma, etten enää vedäkään. Tulipa lopetatmispäätös miten tahansa, niin rehellisyys asian edessä auttaa varmasti. Ja kenellekään muullehan sitä ei tarvitse olla rehellinen kuin itselleen. Tsemppiä kaikille niille, joilla tämä vaihe on vielä edessäpäin. Ihanaa aurinkoista ja savutonta kevättä!

Virpi Mikkonen

Huippu tarina! Kiitos sen jakamisesta. Se toimii varmasti nyt hyvänä kannustimena monelle tupakoinnin lopettamista miettineelle. Ja upeaa, että saitte miehesi kanssa toisistanne hyvät motivoijat ja tsempparit. Tästä tuli hyvä mieli. Jes! Iloista kevättä teille!

Mia (Ei varmistettu) http://miakuusisto.nettisivu.org

Olen todella isolla Mielenkiinnolla seurannut tästä syntyvää keskustelua !!! Olen Virpin kanssa samaa mieltä siitä: että jos itse tuntee että "röökaaminen" on Junttia; sen saa rehellisesti sanoa. Kaikilla on tuo oma totuus. Jos haluaa sanoa asiat radikaalimmin, hyvä ! Itsekin joskus sauhutelleena (joskaan en koskaan pitänyt edes mausta) en saanut siitä mitään mielihyvää, päinvastoin :) Tuo M:n kommenttia ymmärrän, mutta olisi hyvä tiedostaa itsessään sellainenkin asia että jos terveys/hyvinvointikirjoitus saa vihaiseksi ? ... se asianjuuri löytyy itsestä, ei kirjoittajasta ;) Olemme Peilejä toisillemme. Jos itse ns. olen vihainen jollekin jostain asiasta; huomaan että olen vihainen itselleni, ja se etten hyväksy sitä itsessäni ! Se auttaa kun oivaltaa tämän ja sillä oikeasti pääsee pitkälle; jos siis Tahtoo :) ! Ja, kaikissahan meissä on pehmeä puoli sekä vastaavasti sitten se radikaalimpi puoli ;) Ihanaa että tupakointi saa aikaan näin suuriakin tunteita :D ¤

Jenninkäinen (Ei varmistettu)

itse en ole koskaan tupakoinut. Vihaan tupakoitsijoita välillä niin paljon, että näen punaista. Mikä oikeus heillä on myrkyttää ilmaani astumalla bussiin heti röökin tumpattuaan ja hönkimällä savua ympäriinsä sen jälkeen monta minuuttia? Mikä oikeus heillä on hönkiä savua naamaani kadulla tai bussipysäkillä? Oma mieheni polttaa, enkä enää tiedä mitä tehdä. Olen tajunnut, etten voi auttaa häntä lopettamaan vaan lopettamispäätöksen tulee lähteä omasta itsestä.

Virpi Mikkonen

Kyllä. Uskon että iso osa tupakoijista on enemmän tai vähemmän, tukahdutetusti tai rehellisesti vihaisia jo valmiiksi itselleen tavastaan. Sitten kun tulee joku tällainen tyyppi laukomaan totuuksiaan, niin kyllähän se on helppo sitten ruutata se jo sisuksissa valmiiksi ollut kiukku sen toisen niskaan. Mutta ei sekään ketään tapa. Hyvä että tunteita ilmaistaan ja sitä kautta tuodaan pintaan ehkä sellaisiakin asioita, jotka on kieltänyt itseltään tai jättänyt huomiotta. 

Mia (Ei varmistettu) http://miakuusisto.nettisivu.org

:D aivan !! Olet se peili ! Se vaatii rohkeutta.. :)

Virpi Mikkonen

Itselläni on oman lapsen myötä tullut toisinaan vähän samoja ajatuksia kävellessämme vaunujen kanssa kadulla ja jonkun korsteenin hönkiessä savunsa lapsen päälle. Toisaalta eipä tämä kaupunki-ilma muutenkaan erityisen puhdasta ole, mutta tällainen omaehtoinen "täsmäsaastutus, joka ei ole lainkaan välttämätöntä tuntuu näin sijaiskärsijästä mälsältä. 

HILLEVI (Ei varmistettu)

Noh. jaa-a. Tämä oli nyt sellainen teksti joka vetoaa kovasti niihin jotka EIVÄT polta ja niihin jotka ovat tupakoinnin lopettaneet. En usko kenenkään tupakoitsijan saavan tästä irti mitään. Saati haluavan lopettaa tupakointia.
Jos oikeasti haluaisit auttaa ihmisiä niin se tapa on se, jota yleensä blogissasi käytät. Iloinen, tsemppaava, terveyteen kannustava. Tässä nyt vaan sanotaan että tupakointi on paskaa, ei se ketään inspiroi, ei siinä ole mitään uutta. Mutta tämä on toki sinun blogisi ja täällä saat purkaa tunteitasi ja kertoa mielipiteitäsi.
Saattaa toki vaikuttaa kommenttien perusteella että moni on kanssasi samaa mieltä, ja varmaan onkin. Mutta eiköhän niistä 99,9% ole tupakoimattomia/lopettaneita.

Itse en polta, mutten ole tekstin kanssa samaa mieltä. Ihmiset polttakoot jos se nyt palvelee jotain tarkoitusta heidän elämässään. Toivon että lopettavat, koska se olisi terveellistä, mutten pidä heitä piirun vertaa tyhminä vain siksi että tupakoivat. En pyri olemaan ihanne-ihminen, enkä odota sitä muilta.

Virpi Mikkonen

Ihan varmasti suurin osa tykkääjistä onkin juuri ihmisiä jotka eivät polta tai ovat lopettaneet. On myös paljon isompi kynnys jättää omalla spostiosoitteellaan varustettu kommentti, jos se on kielteinen ja kritisoiva, joten iso osa sellaisista jää varmasti saamatta. 

Ja varmasti olisin voinut rakentaa jutun myös jollain muulla tapaa ja tehdä siitä ilosävytteisen ja tsemppaavan ja jättää henkilökohtaiset mielipiteeni aiheesta sanomatta, tai ainakin pehmustella niitä hieman. Mutta nyt tuli tällainen rykäisy tällä kertaa. Pitää mennä aina fiiliksen mukaan ja olla rehellinen sen hetken vietille ja antautua sille, mihin suuntaan näppis alkaa viettämään. Ei tämä kuitenkaan niin vakavaa ole. Ja kun kyselit, että mitä hyötyä tästä postauksesta oli, niin no, olen ainakin saanut huimasti lisää lukijoita, jotka ovat innostuneet blogini sisällöstä ja hyvinvointivinkeistä ja saavat sitä kautta itselleen kenties hyötyä. Tosin olen varmaan samalla rytinällä myös tuottanut pettymyksen joillekin ja menettänyt muutaman lukijan. Oh well, you win some you loose some. Ja pitää kyllä vielä korostaa, että tarkoitukseni ei todellakaan ollut sensaatiohakuisesti hakea tällä postauksella lisää lukijoita. Rehellisyyden nimissä tämä oli vain päähänpisto, aihe joka oli pyörinyt viime aikoina mielessäni ja josta olimme juteleet paljon mieheni kanssa. 

Mutta se vielä myönnettäköön, että pointissasi on perää. Nimittäin siinä, ettei tämä postaus välttämättä ajanut tarkoitustan parhaalla mahdollisella tavalla, eli saanut tupakoivia lukijoita lopettamaan touhujaan. Ei ainakaan ole yhtään lopettajaa ilmoittautunut kommenttiboksiin. Heh. Ehkä seuraavalla kerralla toteutan jutun toisin ja katson mikä saldo sitten tulee. Sikäli mikäli se tuntuu aidolta. Täytyy vain ensin odottaa tovi, että pöly tämän yltä laskeutuu ja saan voitettua kiukustuneiden tupakkilaisten luottamuksen. ;)

Siihen asti, tuduluu!

Mia (Ei varmistettu) http://miakuusisto.nettisivu.org

hmm.. rehellinen kirjoitus on aina oikein. Kun se on tullut sydämmestä; oli sen sävy mikä tahansa, se on parempi kuin siloteltua liibalaabaa jota saamme lukea jo ihan tarpeeksi joka tuutista !? Sellaistako tekstiä herkkähipiäiset röökiläiset haluaisivat lukea ? Sekö heidät saa lopettamaan ? hmm.. olen sitä mieltä itse että suurin osa tupakoitsijoista Haluaisi oikeasti lopettaa, vaan; eivät pysty. Kynnys hakea apua on kanssa suuri. Alitajunta jokaisella ihmisellä on niin sisäänrakennettu että se ei valehtele. Mieli kylläkin. Se sepittää kaikenlaisia tarinoita jotta ei tarvitsisi tonkia sitä omaa tunkiotaan (oloaan tms.) joka kuitenkin varmasti kaikilla jollain tasoilla on. Takuulla ei sellaista kirjoitusta maailmassa olekaan joka heti saisi jonkun lopettamaan. Mutta; ehkä se pieni siemen kuitenkin löytää siellä sydämmessä pienen pienen kolosen joka jää itämään ja auttaa menemään eteenpäin itsessään jos Haluaa itselleen hyvää ? Ja; se siemen itää ainoastaan kirjoituksesta: JOKA on kirjoitettu sydämmellä <3 Tämä kaikki on kuitenkin vain energioiden välistä kommunikointia. Kannattaa pohtia; kääntää asioita. Se mikä tuntuu hyvältä: on oikein itselleen. Sydämmessä.

Pages

Kommentoi

Ladataan...