Vihan kauneus

Ladataan...
Kiitos hyvää

Tässä eräänä päivänä mua vähän vitutti – pardon my french. Ärsytti vain niin vietävästi eräiden tyyppien asenne ja se että ne eivät tuntuneet oikein tajuavan yhtään mistään yhtään mitään. Kieriskelin lisäksi lapsellisen marttyyrimaisessa surussa, koska nämä tyypit olivat mielestäni kohdistaneet epäoikeudenmukaisesti kiukkuaan minuun. ”Siis miten jotkut ihmiset voikin olla noin ummehtuneita, negatiivisia, vihaisia ja tolloja?”, marisin poikaystäväni paapovassa kainalossa.

 

Hetken itsesäälissä ja pahantuulenpilvessä pyöriskeltyäni jouduin tunnustamaan itselleni asian, jonka olin tiennyt sisimmässäni koko ajan vallan hyvin: Jokin omissa energioissani ja ajatuksissani oli vetänyt näitä ”mälsiä tyyppejä” puoleeni.

 

Hoen usein kyllästyttävyyteenkin asti kuinka maailma peilaa meille vain omia ajatuksiamme, mutta kummasti tämä dogmi oli päässyt nyt livahtamaan tietoisuuteni varjopuolelle. Olin uskotellut itselleni olleeni hyvien asialla pahoja vastaan, mutta juuri tämä tiettyjen, itseni kanssa eri lailla asiat kokevien niputtaminen väärässä oleviksi vastapelureiksi, oli saanut minut ansaan.

 

En ole lainkaan uskonnollinen, vahvasti henkinen kylläkin, mutta siteeraampa tähän väliin Raamattua, jossa kirjoitetaan näin: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niinkuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan.” (Matt 7:1-2.)

 

Pahat ajatuksemme palaavat luoksemme, se miten tunnemme kiepsahtaa jossain vaiheessa takaisin yllemme. Vaikka esittäisimme ihmisille ystävällistä, mutta todellisuudessa märehdimme heistä epäluuloisia tai ikäviä ajatuksia, on lähes varmaa että näennäismukava aktimme ei lähetä luoksemme kukkasia, vaan kuraa. Note to self: Älä koskaan aliarvioi ihmisten telepaattisia kykyjä.

 

Ja mitä enemmän joku ihminen/ihmisryhmä meitä kiukuttaa, sitä kovemmin meidän kannattaa pysähtyä analysoimaan mitä nämä kyseiset sielut aka ”ärsyttävät tyypit, jotka eivät tajua mistään mitään” koittavat tiedostamattaan meille opettaa meistä itsestämme. Omat havaintoni ovat lähes poikkeuksetta osoittaneet että mitä paskempi tyyppi, sen parempi opettaja.

 

Todellista henkistä kypsyyttä on myös ymmärtää, että mikään mitä toinen ihminen sanoo tai tekee ei voi oikeasti vaikuttaa meihin ellemme itse salli sitä. Vain omat ajatuksemme saavat meidät vihastumaan. Joseph Murphy kirjoittaa kirjassaan Alitajuntasi voima (kirja, josta ajattelin kirjoittaa teille lisää ensi viikolla) että henkisesti aikuinen ihminen ei reagoi kielteisesti toisten ihmisten mielipiteisiin, kritiikkiin tai vihaan, sillä jos hän tekisi niin, vaipuisi hän samalle tasolle arvostelijan kanssa ja joutuisi sisälle tätä ympäröivään kielteiseen ilmapiiriin. Henkisesti aikuinen keskittyy vain omaan elämänmääränpäähänsä, eikä salli muiden heilauttaa sisäistä rauhaansa.

 

Toivottavasti tällä kertauksella nämä niin kovin selviltä tuntuvat asiat pysyisivät jälleen pikkuisen visummin mielessä. Omaa oloani helpotti taas kummasti kun käänsin suhtautumiseni kiukkuisuuden sijaan kiitolliseksi ja ajatukseni tuomitsevista ymmärtäviksi.

 

Viha on kaunis asia, silloin kun siitä osaa ottaa oppia.

♥ Virpi

(kuva:aled lewis)

Share

Kommentit

Maiju (Ei varmistettu)

Huippu kuva! :)

Tee (Ei varmistettu)

Voi Virpi! Eilen illalla ajattelin juurikin samaa. Kävelin kotiin kiukkuisena ja marisin poikaystävälläni lauseita kuten "millä oikeudella ne tekee sitä ja tätä, eihän ne edes tunne mua". Sitten päässäni liikkui ajatus, jota pelästyin ja heti häpesin: "typerykset, eihän ne edes ole korkeasti koulutettuja." Auts. Tajusin, että mäkättämisen sijaan nyt olisi syytä mennä itseensä. Sitten mietin, että Virpi varmaan tietäisi, mistä tässäkin on kyse :) Ja täällähän sinä jo vastailet. Sinulla ja lukijoillasikin näyttää olevan telepaattinen yhteys!

Tintti (Ei varmistettu)

Kiitos tästä, muistutus tuli tosiaan tarpeeseen :) En voi kylliksi kiittää kaikesta mitä täällä kirjoitat, on ihana lukea aitoa ja rehellistä (inhimillistä) ja erilaista ja etenkin positiivista tekstiä. Muutat maailmaa parempaan suuntaan :)

emma (Ei varmistettu)

joo sopii kyllä munkin elämäntilanteeseen tosi hyvin tää kirjotus..

Pirkko (Ei varmistettu)

Oikein hyvä kirjoitus Virpi. Tämä on tärkeä asia, ja tuntuu, että harva sitä osaa noudattaa lähtökohtaisesti elämässään. Sanoisin jopa, että tässä on sukupuolieroakin havaittavissa. On hienoa, että kirjoitat näistä asioista; moni saa hyviä vinkkejä!

oneGear (Ei varmistettu)

Like *peukaloylös* !

Viivi (Ei varmistettu)

Mitä jos unohtais kaikki telepatiat ja alitajuiset opettajat. Ootko koskaa kuullu sellasesta teoriasta, jossa ne asiat jotka muissa ihmisissä äryttävät ovat asioita, joita et itse itsessäsi hyväksy tai halua myöntää niiden olevan olemassa? Eikös tuo raamatun lausekin ole tulkittavissa myös tältä kantilta?

emppuliini (Ei varmistettu)

Herranjestat mua ärsyttää miten joku voi olla noin kypsä ja aikuinen ja pystyä analysoimaan niin. Ymmärrän miksi ystäväni joka on juuri kaltaistasi tyyppiä suositteli blogiasi, mutta sori en pysty, tulee liian alemmuuskompleksi enkä oo ihan varma edes haluanko olla noin tietoinen ihminen. Koska tieto lisää tuskaa ja mukavuuden halu on aika vahva tällähetkellä. Mutta olet kylvänyt pienen siemenen mun mieleen,teksteilläsi jotka kerta kerran jälkeen saa mut tyhjän epätoivon valtaan. Joten voi olla että kun vähän kasvan ihmisenä ja ajatukset itää ja voin myöntää että muutenkin voi olla kuin siten miten nyt on saattaa hyvinkin olla että palaan tän pariin joten älä lopeta. Pliis. Ja anteeksi. Mutta ärsytät mua ihan suunnattomasti.

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

Tee, heh, näköjään kun kirjoittaa suoraan sydämestä niin löytyy hyvin kohtalotovereita. :) .
Tintti, voi kiitos, olipa kauniisti sanottu! .
emma, hyvä että osui. Taitavat nämä viha-ajatukset olla toisaalta aina ja lähes kaikille melko ajankohtainen aihe.
Pirkko, niinpä, harva edes tiedostaa, saati muistaa noudattaa arjessa. Pitäisi varmaan peruskoulussa alkaa opettaa lapsille humaaniutta ja henkisyyttä. Oppiaineen nimenä voisi olla Rakkaus.

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

oneGear, me likes your liking. . Viivi, jep, toisinaan kyllä tuokin pitää todella paikkansa! Jolloin päästään taas siihen, että hyväksymällä itsensä totaalisesti, virheineen kaikkineen, on helpompi hyväksyä myös muut. . emppuliini, No olipas ovela kommentti! Jostain syystä pisti naurattamaan, vaikka en toki toivo sulle tuskan tai epätoivon tunteita. En tosin usko että tietoisuus lisäisi tuskaa, päinvastoin. Mutta hei hienoa että olen saanut ujutettua jonkin siemenen ajatuksiisi, toivottavasti siitä kasvaa jotain kaunista. Ja terveisiä kaverillesi, kuulostaa huipputyypiltä! :D

Sara (Ei varmistettu)

Aikamoista, sai kyllä todellakin ajattelemaan. Itse ajattelen usein juurikin niin, että muissa ihmisissä ärsyttää juuri se, mikä itsessänikin on "vialla". Mutta luettuasi blogiasi tässä jo tovin, minua on alkanut kiehtoa erilaiset energiat ja kuinka niihin voi itsekin nähtävästi suurestikin vaikuttaa. Aion tästä lähin kiinnittää enemmän huomiota omaan ja toisten olemukseen, ja siihen, minkälaisen energian ja fiiliksen haluan ympärilleni.

Oli myös tavallaan tosi LOHDULLISTA, kun mainitsit että ei muiden sanat ja teot automaattisesti vaikuta meihin - tai jätä haavaa. Mutta entäpä jos pahin on jo tapahtunut? Onnistuuko sitä omaa mieltä tutkimalla päästä eroon siitä katkeruudesta ja vihasta, mikä on jo kylvetty? Hmm, siinäpä minulle haastetta tälle viikolle. Aurinkokin paistaa, joten parempaa aloitusta positiivisille energioille ei voisi olla! Mahtavaa viikkoa, Virpi :)

Virpi (Ei varmistettu)

Sara, Lukaisepa Colin C. Tippingin kirja Ehdoton anteeksianto. Ko. opus saattaa antaa vastauksia tuohon "entäpä jos pahin on jo tapahtunut?" -pohdintaasi. Ja kiitos vielä kovasti kommentistasi, tosi mukava kuulla että sait postauksesta ajattelun aineksia.

Sara (Ei varmistettu)

Kiitos vinkistä, täytyypä etsiä käsiini!

Katariina (Ei varmistettu)

Kiitos Virpi.

Ajattelusi uppoaa ja osuu. Itse olen vielä alussa "tiellä" jossa sinä olet ihailtavan pitkällä! Itse olen välillä kova muita pääni sisällä arvostelemaan ja sitten huomaan sen psyykkisen morkkiksen mikä siitä syntyy. Eikä se tee omaa oloa yhtään paremmaksi. Oma aito pyrkimykseni on hyväksyä muut semmoisina kun ovat, sen kummemmin psykologisoimatta muitten tekemisiä tai sanomisia. Se ei kuitenkaan johda mihinkään enkä minä muita pysty muuttamaan, itseäni vain.

Oletko lukenut Hengen anatomiaa, jonka on kirjottanut Carolin Myss. Tämä opuksen lukeminen on ollut itelle haasteellista ja tuskallistakin siksi koska oon huomannu teoksen kautta että kuinka monta vuotta olenkaan mennyt hirveällä kiireellä suorittaen ilman sisäisen äänen kuuntelua.

VIime viikon Huippumalli haussa -ohjelmassa taisit vierailla. Olit niin hehkuvan kaunis, ulkoisesti ja sisäisesti. Hienoa!

Siiriliinu (Ei varmistettu)

Spot on koko postaus!

http://siiriliinu.blogspot.com/

hemuli (Ei varmistettu)

Tykkään niin paljon sun tekstistä Virpi! Peace.

http://thefinnishamericancook.blogspot.com/ (Ei varmistettu)

Olipas hyvä, että tämä kirjoitus tuli juur tänään vastaan, päivä jatkuu ihan eri asenteella, kiitos!

Mila. (Ei varmistettu)

Itse luin joskus paljonkin tällaisista asioista.. Luin paljon ja opin paljon.
Kaikki kuitenkin tuli kokemuksien kautta. Uskon, että loputkin tulevat kokemuksen kautta.
Edelleen, jos minua ärsyttää joku ihminen, niin jurputan hänestä.. Tosin, en yleensä ilman syytä.
Viimeksi suutuin niiin paljon, kun siskoni sanoi, että minä ja seurustelukumppani olemme toisillemme epäsopivia (vaikkei hän edes tunne miestäni) ja että minun tulisi saada paremman näköinen mies, koska olen kuulemma hänen ja hänen kaverinsa mielestä itse niin hyvännäköinen?
Tämä sai minut pitkästä aikaa suunniltani. Minua itketti, oikein ravisutti!
Yritin tutkiskella tilannetta monesta kulmasta.
En itse menisi kenellekkään sanomaan mitään kenestäkään, koska olen elämäni aikana oppinut "jos et tunne, älä tuomitse".
Siskoni on minua 9 v vanhempi. Mietin usein, tuleeko minusta hänen kaltaisensa?
Onko suunta siis se, että kun olemme kolmekymppisiä alamme olemaan ajattelettomia ja lauomme, mitä sylki suuhun tuo?
Sitäenhalua.

Mila. (Ei varmistettu)

En hyväksynyt heti siskoni mielipidettä? Yritin kyynel silmäkulmassa hymyillä hänelle, enkä tiedä huomasiko hän herkän tilani :(

Niin, sitten siihen asiaan: Siis, uskotteko te muut sitten, että kaikista tulee henkisesti kypsiä, jos oikeesti haluaa? Itse en usko.

Psykologisestikinhan se on niin, että jotkut "juuttuvat" sellaiseen tilaan, etteivät voi saavuttaa sellaista tietoutta, että hyväksyisivät kaikki ja kaiken ja osaisivat katsoa tilannetta monesta kulmasta ja, että kaikkeen ei ole vain yhtä ja ainoaa vastausta vai miten se menikään..

Ihminen vain (Ei varmistettu)

Et sitten voinut taas olla mainitsematta, kuinka olit ukkosi kainalossa, yms. Hehkutat nykyään, niin kaikkea, että en enää käy blogissasi!

Suvi (Ei varmistettu)

Olisi joskus ihanaa lukea vähän lisääkin tästä aiheesta! Olen itse melko äkkipikainen ja helposti hermostuvaa tyyppiä, ja tätä piirrettä olen yrittänyt viime aikoina hieman tasoittaa, koska olen ymmärtänyt ettei jatkuva vihaaminen ja ärsyily oikeastaan tuo mitään hyvää elämääni. Ärsyyntymisen hetkellä yritän rauhoittua, ottaa etäisyyttä tilanteeseen, hengittää syvään ja miettiä mistä tunteeni johtuvat. Kuitenkin joskus tuntuu siltä, että pikemminkin "tukahdutan" omat negatiiviset tunteeni ennemmin kuin käsittelen niitä. Tunnistan, että olen myös ylikiltteyteen taipuvainen ihminen ja saatan helposti yrittää tukahduttaa negatiivisia tunteita, mitä minulla saattaisi olla oikeus tuntea. Minua kiinnostaisikin joskus lukea enemmän siitä, mikä oikeastaan on ero tunteiden käsittelemisen ja niiden tukahduttamisen välillä? Olisiko joskus hyvä vain vääryyden hetkellä itkeä ja raivota sydämensä kyllyydestä? Entä miten tukahdutetut tunteet ilmenevät ja miten niitä voisi käsitellä?

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

Katariina, Kiitos. :) Mutta kyllä tässä tosin hyvin kovasti vaiheessa ollaan itsekin tässä henkisen aikuisuuden tiellä. Pientä kehitystä ehkä kuitenkin tapahtunut männä vuosiin verrattuna. Kiitos muuten kirjavinkistä, tuota en olekaan lukenut! . Siruliinu, Taks! . hemuli, no kiva kuulla että diggailit aivoituksistani. :) . thefinnishamericancook, mahetsua jos koit asenteessasi tapahtuneen myönteisen muutoksen. Silloin postaukseni teki tehtävänsä. :) .

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

Mila, Kiitos pitkästä kommentistasi ja kokemuksesi jakamisesta. Kyllä minustakin tietyistä asioista saakin loukkaantua ja osoittaa pahan mielensä. Melkoista puntarointiahan se vain joskus vaatii. Tapaus- ja henkilökohtaisesti kannattaa ehkä miettiä että kuinka paljon kukin osapuoli mielipiteiden ilmaisemisesta saa. Toisinaan pahan olon purkaminen ja palaute voi saada toisenkin havahtumaan ja korjaamaan asennettaan. Ja toisinaan edessä voi olla vain loputon väittely. Mutta olen kyllä itsekin miettinyt tuota mainitsemaasi asiaa, että kuinka ”valmiita” eri ihmiset ovat henkiseen kypsymiseen ja tietoisuuden tason kasvuun. Joskus tuntuu että tänne pallolle mahtuu ihmisrodun alle niin kovin monissa eri kehitysasteissa olevaa kulkijaa. Mutta eiköhän kukin palvele silti omaa tarkoitustaan.

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

Ihminen vain, ehdottomasti kannattaa käydä vain blogeissa jotka eivät kiukuta, elämä on liian lyhyt muunlaisiin. . Suvi, Tosi hyvä pointti! Olen monesti itse miettinyt aivan samaa. Pyrin helposti ottamaan vastuun lähes kaikesta kohtaamastani hyvästä ja pahasta, jolloin helposti tulee myös syyllistäneeksi itseään. Olen myös perusluonteeltani melko temperamenttinen ja vahvasti tunteita ilmaiseva tapaus, joten tunteidenpurkailujen kanssa on saanut (ja saa jonkun verran edelleen) käydä melkoista henkilökohtaista koulua. Itse olen ainakin löytänyt toistaiseksi suht toimivan tasapainon satunnaisten purkautumisten ja hiljaisen itseanalysoinnin välillä. Pääasiassa voimakkaiden tunteiden vyöryessä yli pyrin puonimaan miksi tunnen niinkuin tunnen, mutta toisinaan pato vuotaa yli. Kai sekin on ihan ok. Täydellisyys on aina huono tavoite, pyrkimys parempaan ja itsensä ja tunteittensa hyväksyminen sen sijaan hedelmällisempää.

niina c. mon (Ei varmistettu)

Löysin sattumalta ihastuttavan blogisi ja täytyi vain tulla sanomaan, että oot ihana! Ja että, sait juuri uuden lukijan. :)

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

niina c.mon, no voi kiitos! tervetuloa lukemaan ja kiitos avauskommentista, mukavaa että löysit tänne. :)

Kommentoi

Ladataan...