Ymmärrä pelkuria

Ladataan...
Kiitos hyvää

Kohtaan joskus huvittavia asenteita ihmisissä, etenkin silloin jos he tietävät että opiskelen ja työskentelen hyvinvoinnin parissa. Ilman että teen omasta kannastani minkäänlaista numeroa, nämä ihmiset, aikuiset ihmiset, alkavat käyttäytyä uhmaikäisen lapsen tavoin. He päivittelevät kuinka ”kaikki nämä hyvinvointihommat, luomuruokavouhotukset ja muut on lähteneet ihan käsistä” tai heittävät rehvastellen: ”lähdenpäs tästä syömään hampurilaisia” tai ”aijjai kun tekee roskaruoka hyvää.”

 

No kylläpä sen yleensä näkee sitten päältä päinkin tasan kuinka hyvää se roskaruoka ja heidän asenteensa on heille tehnyt.

 

Minulla ei ole mitään tarvetta lähteä käännyttämään ketään esimerkiksi terveellisten ruokavalintojen äärelle, paitsi välillä ohimennen täällä blogissani. Lähinnä suhtaudun huvittuneesti ja ehkä pikkuruisen säälien näihin hyvinvointikapinoitsijoihin. Meidän täytyy ymmärtää heitä. Vaikka voi toki tuntua perin mystiseltä miksi joku haluaisi kapinoida jotain hyvää tekevää asiaa, kuten ruokakulttuurin tervehtymistä vastaan niin antaumuksella. Mutta kuten muutosvastarinta yleensä, johtuu tämäkin vastaan hangoittelu pelosta. Ja pelko kumpuaa omasta epävarmuudesta.

 

Ajatus siitä, että voisi todella itse ottaa vastuun omasta onnestaan ja hyvinvoinnistaan voi tuntua lähes lamaannuttavalta. Helpompihan se vastuu on sysätä lääkärisedän, poliitikkojen, työnantajan, kumppanin tai vanhempien niskoille. Olemme kuin pikkulapsia, jotka edelleen oletamme, että joku korkeampi taho tietää meitä paremmin.

 

Edelleenkin löytyy esimerkiksi ihmisiä, jotka oikeasti ajattelevat, että koska roskaruokaa ja muovieineksiä on laillista myydä kaupoissa, niin eivät ne silloin voi oikeasti kovin pahaksi olla. Mutta jos valtio ja ruokateollisuus todella välittäisivät meidän hyvinvoinnistamme, tipahtaisi esimerkiksi ruokakauppojen tämänhetkisistä valikoimista, niistä ruuaksi kutsutuista tuotteista yli puolet pois, sama tapahtuisi vielä suuremmissa määrin kansalaisten sairastelulle. Mutta pahoinvoinnilla, himoilla ja tyydyttämättömillä tarpeilla tehdään rahaa. Ihmisten Pelolla tehdään rahaa. Ihmisten tietämättömyydellä ja välinpitämättömyydellä tehdään rahaa. En halua kuulostaa salaliittoteoreetikolta, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että on melko naiivia luottaa Isoveljen hoivaviettiin ja ummistaa silmänsä siltä tosiasialta, että hyvinvointivaltion asukkaiksi olemme kumman pahoinvoivaa sakkia.

 

Mutta miksi joku sitten haluaa vapaaehtoisesti nilkuttaa vaivaisena pitkin pelon viitoittamaa tietä? No koska hieman kurjana on niin kovin turvallista olla. Kun laittaa facebook-statukseen ”taas iski kauhea flunssa”, niin saa varmasti ainakin yhden lohduttajan tai kanssakärsijän. (itse olen piilottanut muutamien jatkuvia sairaskertomuksiaan postaavien päivitykset näkyviltä). ”aijjai, voivoi, pieni karhunpoika sairastaa”, pitäisi kai kommentoida.

 

Sairaana voi kätevästi ja hyvällä omalla tunnolla olla tekemättä niitä asioita, joita ei itseasiassa muutenkaan haluaisi tehdä ja silloin saa olla luvan kanssa vähän heikko. Hieman vajaissa sielun ja ruumiin voimissa voi myös kätevästi jämähtää epämieluisiin olosuhteisiin, puuduttavaan työhön, epäkiinnostavaan opinahjoon tai alistavaan tai rakkaudettomaan parisuhteeseen.

 

Hyvinvoivana ihminen nimittäin toimii, ja pelokkaat tietävät sen. Hyvinvoiva ihminen ei jää mätänemään paikkoihin ja tilanteisiin, jotka tekevät hänelle pahaa. Hän välittää itsestään ja arvostaa itseään niin paljon että kokee ansaitsevansa vain parasta. Hänen valintansa kaikilla elämän sektoreilla ovat sen mukaisia. Hyvinvoivan ihmisen ajatukset ja teot lähtevät rakkaudesta. Pahoinvoivan ihmisen ajatukset ja teot lähtevät pelosta.

 

Hyvinvointiaaltoa vastaan taistelevat vanhan maailman muumiot kasvattavat pelon ja vastakkainasettelun ilmapiiriä väheksymällä ja halveksumalla kehitystä edistävien ja positiivisesta kasvusta iloitsevien ihmisten toimintaa. Esimerkiksi muutamien valtamedioiden kolumnistien tekstejä lukiessa voi lähes nähdä kuinka pelkopeikot irvistelevät sanojen takaa. ”Iloiset, rakastavat ja puhdasta ruokaa syövät hipit, APUA! Pysäyttäkää ne ennen kun ne valtaa maan, säätää uudet lait ja pakottaa meidät kaikki onnellisiksi!”

 

Ja kyllä, tästä omasta tekstistänikin löytyy tuomitsevuuden piirteitä. Arvatkaa mistä se johtuu? No siitä Pelosta tietenkin. Minäkin nimittäin pelkään. Kuin peilikuva nämä majoneesit suupielillä terveysruuasta irvailevat kapinoitsijat heijastavat minulle omat demonini. Pelkään nimittäin ihmisiä jotka pelkäävät. Ristiriitaista, eikö totta. Pelkään että pelkureita löytyy niin paljon että he onnistuvat lopulta jarruttamaan rakkauden leviämisen maailmassa, hyvinvoinnin kasvun ja myönteisen kehityksen. Pelkään että tulen paineen alla heidän kaltaisekseen. Ja koska en ole tässäkään suhteessa järin ainutlaatuinen yksilö, tiedän että en ole pelkääjäpelkoni kanssa yksin. Ja siksi kirjoitan näitä sanoja. Tiedän myös että jos laulaisin puhtaasti rakkauden kielellä, en lähtisi parjaamaan näitä pieniä pelkureita, vaan olisin valinnut toisenlaisen lähestymistavan - ymmärtävän, lempeän ja huomaamatta rakkauden tielle tuuppaavan. Mutta hei, olen itsekin vasta matkalla.

 

Ja vielä siitä pelosta. Pieni murunen pelkoa on ihan ok. Se kuuluu ihmisyyteen. Mutta pelko kannattaa oppia kesyttämään pieneksi pörröiseksi lemmikiksi taskun pohjalle, jossa se voi keskenään äristä ja kauhistella maailman menoa, eikä antaa sen vetää raivopäänä Sinua talutushihnassa kohti roskaruokalaa, roskaelämää ja roska-ajatuksia.

 

Saarnani päätteeksi kiteytän ydinajatukseni, muistutukseksi teille ja itselleni: Korvaa pelko rakkaudella, korvaa tuomitseminen ymmärryksellä, korvaa vastustus innostuksella. Ja syö paljon luomukasviksia.

♥ Virpi

 

(kuvat:unknown)

Share

Kommentit

Maiju (Ei varmistettu)

Toivottavasti et ikinä lopeta olemasta mun ystävä :)

Stella (Ei varmistettu)

Kylläpäs maistuikin luomu uunijuurekset oikein erikoisen nannalta tämän luettuani. Kirjoituksesi oli muutenkin (jälleen kerran) mainio ja aihe erittäin osuva, pystyin helposti samaistumaan.
Tästä sainkin juuri sopivan annoksen lisää rohkeutta jatkaa itsestäni huolehtimisesta. Kiitos ihana Virpi : )

Tiia (Ei varmistettu)

Hieno juttu :)

Laura (Ei varmistettu)

Jepulis. :) Luulen, että ihmiset pelkäävät myös sitä, että luulevat, että heidän pitää muuttua ja tai että se on jotenkin vaikeaa. Mutta kysehän ei oikeastaan ole edes muutoksesta, vaan ihmisen perusolemuksesta - siitä, että ollaan vaan omia itsejään sellaisina, kuin meidän on tarkoitus ja hyvä olla. Mutta ei se mitään, kyllä se tästä, pelko voitetaan rakkaudella. <3

Anne (Ei varmistettu)

mm. ajatuksia herättävä teksti. olen luomuilija ja yritän kyllä mielelläni käännyttää ihmisiä hyvän ruoan ja iloasenteen puolelle mutta mielestäni tulee silti ottaa huomioon etteivät kaikki ei luomuilijat ole epäonnellisia pahiksia vaan on ihan mukavia kiihkottomia ihmisiä joilla ei ole tarvetta hyökkäillä "hippien" kimppuun itsetarkoituksella vaan joiden mielipide ja lopputulos asiasta tällä hetkellä vain on se että kaupan lihaperunasoselaatikkoa voi ihan hyvin syödä välillä (siinä ei oo ees lisäaineita), samoin leikkeleitä vaikka niissä rikkahippunen jotain E:tä olisi, ja että tomaatti porkkana salaatti riittää kasviksiksi eikä terveellinen ruokavalio edellytä superjauheita jotka on tuotu kiinasta. tällaiset ihmiset voivat kyseelalaistaa hyvin pitkälleviedyn ravintokikkailun siinä missä nämä omasta ja minunkin mielestäni ihan terveellisesti syövät kikkailijat kyseenalaistavat toisenlaiset valinnat. usein ajattelemme että oma totuutemme on oikea mut onpa tämä superruokajuttukin niin

anne (Ei varmistettu)

uusi että kaikella järjellä ajatellen- hei mistä voi tietää? itse kuitenkin toivon että oikeansuuntainen tie on vihdoin keksitty eikä muutamankymmenen vuoden päästä ensimmäinen kuole tai sairastu johonkin superjauheiden yhdistelmästä saamaansa lievempään tai vakavampaan yliannostukseen tai muuhun.

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

Maiju, never. :) . Stella, noniin, eikun luomujuureksia napaan jatkossakin! . Tiia, taks! . Laura, word! nimenomaan. "voimalla väkivallalla et tahdo hallita", kuten jossain ala-asteella laulamassamme virressä sanotaan. :D ei hajuakaan, mistä toi tuli päähän.

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

PAHOITTELEN muuten näitä lukuisia kirjoitus- ja pilkkuvirheitäni! sen siitä saa kun vauhdilla näppää. . Anne, kyllä, tarkoitus ei ollutkaan hyökkiä ei-luomulijoita kohtaan, vaan lähinnä kummastelen niitä jotka vastustavat äänekkäästi koko terveysruokakehitystä. Ja minkään mystisten superjauheiden varaan en kehottaisikaan ketään laskemaan (tosin tietyt superruuiksi tituleeratut tuotteet voivat olla hyviä lisiä ruokavalioon ja ne ovat olleet käytössä tuhansia vuosia menestyksekkäästi muissa kultuuureissa, eli näyttöä toimivuudesta/turvallisuudesta löytyy), vaan kääntymään juuri puhtaan perusruoan puoleen, kuten sanoin "syökää paljon luomukasviksia". ;) tai edes kasviksia.

Pauliina (Ei varmistettu)

Mahtavaa kun joku uskaltaa olla kunnolla jotain mieltä, avoimesti heittäytyen. Mahtavaa Virpi! Anna palaa jatkossakin.

susanna (Ei varmistettu)

Hieno ja ajatuksia herättävä kirjoitus! Itse kuulun mainittuihin pelkääjiin, en tosin siinä mielessä, että kritisoisin kaikkea uutta ja kokisin erilaiset elämäntyylit uhkiksi. Mutta kyllä se niin vain on, että pelko lamauttaa, saa tarraamaan kiinni huonoistakin asioista uskoen, ettei muutakaan vaihtoehtoa ole. Pahoinvoiviin ihmisiin törmää päivittäin ja omakin ahdistus vain kasvaa. Helposti ainut tie jonka löytää on juurikin tuo heikoksi tekeytyminen ja oman vastuun kieltäminen. Onneksi sinunlaisia ihmisiä on jotka levittävät hyvää mieltä ja onnen sanomaa simppelillä tavalla. Loppujen lopuksi kyse todellakin on niin yksinkertaisista asioista, että sitä ei vaan oma mieli millään meinaa edes uskoa. Toivon, että oma suuntaukseni kääntyisi pikku hiljaa positiivisempaan. :)

Itse olen ruokavaliotani muuttanut aika radikaalistikin viime aikoina. Tulin tässä pohtineeksi, että kuinka usein käytät alkoholia? Lasi punaviiniä päivässä kun on paha tapani.

Pirkko (Ei varmistettu)

Hei Virpi. Olipa sinulla mielenkiintoinen kirjoitus jälleen. Olen itsekin - kuten moni muu - pohtinut näitä asioita, kirjoituksesi kun on yleisestikin sovellettavissa kaikenlaisiin elämänalueisiin ja -aiheisiin. Ymmärrys on ehkä avainsana tässä. Jokainen toimii yksilönä eri tavoin elämänhistoriansa pohjalta, joten jokaisen lähtökohdat ja ajatukset ovat erilaisia. Ruoka-asioissa keskustelu käydään - aivan kuten monissa muissakin asioissa - usein ääripäiden välillä, jolloin unohdetaan se kultainen keskitie, johon todennäköisesti kuuluu suuri (ellei joskus suurin) osa ihmisistä. Loogisesti ajateltuna jokaisen tulisi tietää, että terveellisillä elämäntavoilla on vaikutusta yksilön hyvinvointiin. Se, miten jokainen tätä tietoutta käyttää ja soveltaa käytännössä, on se asia erikseen. Omien valintojensa takana saa seistä onnellisesti, jos ne toimivat itsellä. Oleellisinta on elämässä keskittyä siihen omaan hyvinvointiin ja onnellisuuteen, ei toisten elämäntapoihin; tätä se oma onnellisuus on.

Laura (Ei varmistettu)

Kiitos upeasta tekstistä! Pelasti todella minun päiväni tänään :) Mahtavia ajatuksia joita itsekin on ollut vaikea pukea sanoiksi.

sohvi (Ei varmistettu)

Minun mielestäni tuo ärtyisä vastarinta, jota nimität pelkuruudeksi voi johtua muustakin. Itseni kohdalla se kumpuaa puhtaasti siitä, etten voi sietää jos minua ylenkatsotaan, enkä etenkään, jos joku väittää tietävänsä itseäni paremmin, miltä minusta tuntuu. Tiedäthän: "Mmmm, olipa herkullisia sipsejä ja limsaa." "Niin mutta nyt sä maksat niistä kovan hinnan kun sun keho kärsii ja mätänee ja susta tuntuu tosi pahalta!" "Ei, kun mulla on nyt hyvä ja tyytyväinen olo." "Eipäseipäseipäs vaan kamala ja ällö ja myrkytetty!!" Lisäksi blogistasi minua vieraannuttaa rivien väleistä (ja joskus ihan riveiltäkin) huokuva käsitys, jonka mukaan kaikki "normimättöä" syövät ovat myös tyhmiä, masentuneita, ankeita, onnettomia ja täysin elämänhallintakyvyttömiä. Minä olen onnellinen, vaikken hifistelekään ruualla. Tai sitten olen vaan niin kemikaalipöllyissäni että kuvittelen onnellisuuteni? Tarkoitukseni ei missään nimessä ole ilkeillä tai yleistää, mutta välillä tällainen terveysruokaintoilu tuo

sohvi (Ei varmistettu)

mieleen syömishäiriön: hankalalta ja mutkikkaalta tuntuvaa maailmaa ja elämää yritetään hallita kontrolloimalla mahdollisimman tiukasti syömistä.

Maria (Ei varmistettu)

I LOVE IT!!! Ei voi muuta sanoa kuin että sinulla se on kynä hallussa! Mahtavaa tekstiä...

Anni (Ei varmistettu)

Osasitpa osuvasti kirjoittaa juurikin tästä mikä omassa lähipiirissäni nyt aiheuttaa keskustelua. Ruokavalioni saa melkoista kritiikkiä ja arvostelua vastaan, tosiaankin vouhotetaan että "sulla on lähteny homma nyt vähän lapasesta", "oot vähän ihmeellinen luomu hippi" ym. Kirjoituksesti oli aivan nappiin kirjoitettu ja rohkeutta on tuoda omat pelkonsa esille. Jälleen kerran kiitos ja kumarrus Virpi!

janna (Ei varmistettu)

Ihana teksti. Ihana, että myönsit oman pelkosi myös. Herättelevää. :)

Virpi (Ei varmistettu)

susanna, kiitos mukavasta kommentista! Tuo on niin totta mitä sanoit, että kyse on hyvin yksinkertaisista asioista. Ei siis mistään ”ruokahifistelystä”, vaan asennemuutoksesta, joka johtaa lopulta isossa mittakaavassa parempaan oloon, uskon. Pieni punaviinilasillinen illassa voi olla ihan ok tapa, kunhan ne lasit ei tosiaan ole mitään puolen litran mukeja ja sen lisäksi päälle tule vedettyä esim. viikonloppuisin pullo jos toinenkin, sitten voi tulla jo terveyshaittoja niin että tuntuu. :)

Virpi (Ei varmistettu)

Pirkko, ehdottomasti kaikkein oleellisinta keskittyä omaan hyvinvointiin, sehän se on myös se paras esimerkki. . Laura, kiitos ja ole hyvä! :)

Virpi (Ei varmistettu)

Sohvi, kiitos kommentista! Sen verran oikaisen/tarkennan omaa kantaani, että en todellakaan ole sitä miltä että kaikki ”perusmättöä” syövät ovat masentuneita ja onnettomia. Syön itsekin ”perusmättöä”, eli puhdasta perusruokaa, enkä koe omia syömisiäni todellakaan hifistelynä, etenkään tätä nykyä. Mutta jos perusmättöä on jatkuva, päivittäinen roskaruoan vetäminen, niin uskallan väittää että silloin ihminen ei kyllä jollain tasolla arvosta itseään tai on pahasti paremman tiedon puutteessa, mikä johtaa todennäköisesti kurjaan oloon fyysisesti ja psyykkisesti ennemmin tai myöhemmin. Siinä olen kanssasi samaa mieltä että yletön ruuan tiirailu ja kontrollointi, jolloin ei uskalla syödä palastakaan pitsaa tai pussillista karkkia, koska pelkää kroppansa hajoavan, kumpuaa usein sekin pelosta ja juuri kontrollintarpeesta. Tietyissä tilanteissa, kun ihmisellä on esimerkiksi jokin sairaus, voi tarkka kontrolli olla hyvinkin tarpeen, kunnes tasapaino on palautunut...

Virpi (Ei varmistettu)

(jatkoa)...Mutta terveenä & perus elossa kun pitää about 80 prossaa ruuista suht puhtaina ja laadukkaina ja sen lopun 20 prossan kanssa ottaa rennommin, niin hyvällä kultaisella keskitiellä mennään! :) . Maria, anni ja janna, kiitos kaunis, kiva että kolahti. :)

Isa (Ei varmistettu)

Musta tuntuu, että ihmisten käytökseen vaikuttaa se, mistä ne tietonsa saa. Tarkoitan tällä esim. sitä, superfoodit taitaa olla perinteisessä mediassa henkilöitynyt aika vahvasti Olli Postiin, ainakin mitä itse olen huomannut. Ja vaikka ei olisi, niin sellainen fiilis mulla on joten saattaa jollain muullakin olla. Katoin jonkun haastiksen (ehkä Yle Areenasta, en muista enää), jossa oli just Posti ja joku toinen superfoodtyyppi (Halmetoja, onko sellainen?) ja jotain "perinteisiä" ja siinä Posti muistaakseni sanoi, että ei mistään hinnasta söisi tavallista banaania. Siis BANAANIA. Ja höpisi jotain maadotuksista sun muista. Niin miettikää nyt, jos joku guruksi väitetty sanoo, että banaani tappaa niin onhan se hiton vaikea ottaa sellaista tosissaan. Eli siltä kannalta ymmärrän hyvin, mistä ne asenteet tulee.

Nyt siis ihan tarkoituksella jätin tarkistamatta faktat, koska en mä ainakaan arkipäiväisiä päätöksiä tehdessänikään niin tee. Ja tuskin tekee kaikki muutkaan ihmiset.

Isa (Ei varmistettu)

Ja halusin selventää vielä, että itse en todellakaan ole "hyvinvointivastainen", satun vaan voimaan hyvin jo nykyisellään. Nukun (yleensä) tarpeeksi, liikun säännöllisesti ja ennen kaikkea siitä nauttien ja syön enimmäkseen itse alusta asti tehtyä ruokaa (joskin en pahemmin luomua käytä). En vaan tykkää ehdottomuudesta. Joskus (no aika usein) se iso lautasellinen valkoista pastaa vaan tekee niiin hyvää. Ja mun mielestä terveen kropan merkki on just se, että jaksaa vaikka olosuhteet ei olisi optimaaliset. Ettei muutu toimintakyvyttömaksi, vaikka edellisestä ruoasta olisi jo kuusi tuntia tai yli. Sitä paitsi, en suostu luopumaan lisäaineista, koska Missä X-karkit on vaan niin hyviä, että niitä on välillä pakko saada! ;) Kiva blogi, oon miettynyt että raakaruokaa vois joskus testailla kun tykkään ruoanlaitosta :)

sillälailla! (Ei varmistettu)

Täyttypä taas hyvän ja keskustelua herättelevän jutun ainekset. Näin pitää välillä kirjoittaa. Keskustelu avartaa.

Virpi (Ei varmistettu)

Isa, hahaa, ymmärrän niin sua tuossa Missä-X:ssä! :D Mun pahin huume on aina ollut karkit, ja siis tulin ennen niistä tosi kipeeksi, koska söin niitä ihan hillittömästi. Sitten jätin ne tyystin pois, mutta nykyään ostan silloin tällöin irtsareita ja ei ongelmaa. Noihin Olli Postin sanomisiin en ota sen kummemmin kantaa, mutta ymmärrän että asioihin perehtymätön ihminen voi säikähtää jos tulee liikaa tietoa ja ehkä turhan syvältä, silloin ei osaa jäsentää asioita oikeaan mittasuhteeseen ja tärkeysjärjestykseen ja iskee defenssit päälle. Ja sitten kun aihealue on vallan uusi, niin kaikki ihmiset, jotka puhuvat yhtään samansuuntaisista asioista niputetaan samaan kastiin, ajatellaan esimerkiksi että nämä ihmiset ovat keskenään samaa mieltä kaikesta ja heidän sanomisiin suhtaudutaan asenteellisesti...(jatkuu)

May (Ei varmistettu)

Olen haltioituneena lukenut blogiasi ja saanut siitä sykäyksen muuttaa myös omia elintapojani. Olisiko sinulla antaa hyviä vinkkejä, kuinka tämän kaiken voisi toteuttaa lapsiperheen arjessa? Meillä minä syön sekaruokaa, mies on laktovegaani, muksu 2v syö peruskotiruokia (vain) ja vauveli vasta kypsennettyjä soseita. Tiedän, ettei tämä ole ehkä ihan sinun genre vielä, mutta aika haastava sellainen kyllä :) Smoothiet ja sosekeitot ovat hyvä ja kaikille maistuva aloitus, mutta miten jatkaa siitä? Mielenkiintoisia juttuja, kiitos! Ja voimia sinullekin jatkaa!

Virpi (Ei varmistettu)

... Huomaan välillä että minuun kohdistetaan aivan mystisiä asenteita ja tehdään oletuksia, joihin ei löydy jutuistani todellisia perusteita. Välillä jonkun kommentin saatuani täytyy oikein lukea oma postaus uudelleen että ”mistä ihmeestä se luki tuollaisen jutun...” tai ”miten se pystyi tulkitsemaan tuon asian noin kun tarkoitin aivan muuta.” Oletan sen johtuvan osittain juuri tästä ihmisten mielissä tapahtuvista linkityksistä muihin osittain samoista asioista puhuviin/kirjoittaviin henkilöihin. Ja sillepä ei oikeastaan voi tehdä yhtikäs mitään. Jatkan vain hyväksi kokemieni asioiden välittämistä ja ihmiset voivat sitten lukea riveiltä tai rivien välistä mitä ikinä lystäävät. :) Sanat ovat lopulta kuitenkin kuin pieniä orpolapsia, jotka heitetään maailmaan oman onnensa nojaan. Ja viestintä noin yleisestikin usein epäonnistuu ja lukija uloskoodaa tekstitä asioita, joita kirjoittaja ei ollut sinne ladannut. Tämä tulee hyväksyä. Eikä kyseessä suinkaan ole ongelma, vaan haaste. :)

Virpi (Ei varmistettu)

May, Vau, siinäpä haastetta kerrakseen! Varmaan tulee osittain pian ajankohtaiseksi itsellenikin. Että ehkä viimeistään puolen vuoden päästä luvassa postausta asian tiimoilta. :) Yritän pitää tuon aiheen mielessä jatkossa, varmaan kuitenkin melko yleinen tilanne perheissä. Ja kiitos tosiaan mukavasta kommentista!

tomppeli (Ei varmistettu)

Olin taannoin kolmen ystäväni kanssa ravintolassa(, jota en itse kutsuisi oikein ravintolaksi hyvällä omallatunnolla niiden pakastettujen mättöruokien takia.) En pysty osallistumaan keskusteluun ruoan maistuvuudesta, koska teen itsekin kotona parempaa. En tahdo juoda ruokani kanssa sokeria tai aspartaamia, vaan tilaan veden. Tuntuu kuin olisin paikalla pilaamassa muiden herkkuhetkeä ja läsnäoloni on ärsyttävää(, vaikka tosiystävät niin tuskin ajattelevatkaan.) Pelkään, että rivien välistä minusta huokuu jotain todella snobia ja raivostuttavaa. Pelkään, että minua pelätään.

sohvi (Ei varmistettu)

Kiitos mukavasta vastauksestasi aiempaan kommenttiini ja anteeksi vielä, jos olin turhan kärkäs. Kaiken kaikkeaan blogisi on kuitenkin mielestäni ihanaa luettavaa, en kai tänne muuten aina palaisi :)

Hessu (Ei varmistettu)

Olen kyllä itsekin kiinnostunut terveellisestä ruokavaliosta, ja sen vuoksi blogiasi luenkin. Kuitenkin minuakin harmittaa, että leimaat vastapoolisi pelkureiksi. Syitä voi tosiaan olla muitakin. Sinä olet kertonut, miten huonosti voit ennen kuin vaihdoit ruokavaliotasi. Esimerkiksi minä taas en voi huonosti, vaikka syönkin karkkia ja nuudeleita (koska pääsääntöinen ruokavalioini koostuu tietenkin muista ruuista). Olen sitä mieltä, että elän vain kerran ja en halua luopua siitä tunteesta, kun syö jotain todella syntistä :D Tiedän, ettet tarkoittanutkaan, että kaikkien pitäisi siirtyä 100% täydelliseen ruokavalioon ja kontrolloida joka suupalaansa. Mutta monet ihmiset voivat kokea terveysintoilijat tahona, jotka syyllistävät heitä siitä nautinnosta, mitä he omasta elämäntavastaan saavat. Eikä se ole pelkuruutta eikä vastuutonta, jos vierastaa äärilaidoilta tuntuvia ilmiöitä.

Nini (Ei varmistettu)

Samaa mieltä Hessun kanssa. Minäkin syön suht terveellisesti, mutta en fanita ääriruokavalioita. Mielestäni ihmiset ovat unohtaneet, että parasta ravintoa ei ole dieetti tai erikoiset elintarvikkeet vaan hyvältä maistuva ruoka! Kun jättää rasvattomat ja muut keinotekoiset vaihtoehdot pois niin maku paranee eikä tarvitse lappaa einestä hyvän olon saamiseksi. Silloin osaa myös lopettaa syömisen kun on täynnä, koska ruoassa on aitoja makuja. Enää ei tee edes mieli esim. kaupan valmispitsaa kun opettelin tekemään hyvää pitsaa kotona ja sen on kaiken lisäksi halpaa sekä äärettömän helppoa. Aidon maun ruokavaliota on helppo pitää yllä eikä se vaaid muuta kuin että opettelee nauttimaan ruoasta ja huomaamaan että kroppa kertoo milloin on täynnä.

Suvi (Ei varmistettu)

Tulipas muuten Virpi mieleen sellainen asia (en tiedä oletko jo sivunnut aiheetta blogissasi) että kuinkas sitten tällainen Bambiinon ravinto? Nyt kun teillekin on sellainen ihanuus tulossa. :) Postaus vauvojen ruoista ja velleistä etc. voisi olla aika mielenkiintoinen. Meillä kotona on jo pitkään suosittu luomua jne. mutta välillä kiireinen hemmamamma joutuu kääntymään einestiskin puoleen ja silloin on aina vähän otsa kurtussa. Kiinnostelis myös raskaana olevien ruokajutut, onko esim. jotain superfoodeja joita ei suositella raskauden aikana? Mukavaa loppuviikkoa!

Virpi (Ei varmistettu)

Tomppeli, itse asiassa pystyn samaistumaan myös sinuun. Kotiruoka on usein vaan niin paljon parempaa kuin ravintoloiden mätöt, joista ei edes tiedä mitä niihin on laitettu, mitkä ovat raaka-aineet jne. (Poikkeuksena tietenkin laatupaikat.) Nykyään en kyllä anna sen ajatuksen häiritä, vaan vedän mitä on tarjolla ja nautin siitä. Suurin osa ruuasta tulee kuitenkin tehtyä kotona. . Sohvi, ei hätää, kuten sanoin, kukin tulkintansa ja oman näkemyksensä mukaan. En ota henkilökohtaisesti. :) Ja sitä paitsi kommenttisi oli asiallinen.

Virpi (Ei varmistettu)

Hessu, minäkin syön joskus ”syntisiä” ruokia, minunkaan ruokavalioni ei ole ääriruokavalio. Pyrin liputtamaan pääasiassa perus terveellisen ruokavalion puolesta, sen mitä esi-isämme ovat esimerkiksi syöneet, se ei ole terveysfanatismia tai terveysintoilua vaan ihan maalaisjärkeä, jos minulta kysytään. :) . Nini, samaa mieltä, aidot maut, laadukkaat perus ainekset, itse tehtynä – avot. . Suvi, hyvä idea! itse asiassa niin hyvä, että olenkin jo aikonut kirjoittaa aiheesta! Eli vauvanruokaa tulossa! :)

Aino (Ei varmistettu)

Heippa Virpi ja suuri kiitos blogistasi. Itse olen entinen vastustaja, nykyinen tiedostava mutta en "äärihifistelevä". Olen poiminut blogistasi monia itselleni ja omaan elämäntilanteeseeni sopivia juttuja ja saanut vahvistusta omille ajatuksenjuoksuilleni. Koin valtavan herätyksen kesän jälkeen ja siitä lähtien olen ahminut tietoa ravinnosta ja tehnyt kaikkeni, etten sairastuisi. Aikaisemmin söin mitä sattuu, milloin sattuu, join liiaksi ja liikuin liian vähän. Lisäksi elin liiaksi toisten odotuksille, en omille tuntemuksilleni ja stressitaso oli koko ajan taivaissa. Tulos oli karmaiseva tosi lyhyessä ajassa: masennus, toivottomuuden tunne, ainainen väsymys ja totaalinen fysiikan pettäminen. Onnekseni heräsin monen asian yhteensattumana kohtaamaan todellisuuden ja ruokavalion pikkuhiljainen muutos, itseluottamuksen kohottominen ja LIIKUNTA ja raitis ulkoilma ovat saaneet aikaan käsittämättömän suuren muutoksen olossani. Sinun blogisi on toiminut suurena kannustimena muutokseen.

Aino (Ei varmistettu)

Itse olen huomannut, että voin päättää asioista vain omasta puolestani, en voi muuttaa toisten tottumuksia tai uskomuksia, kertoa vain siitä, minkä olen itse kokenut itselleni hyväksi. Meillä minä syön usein täysin eri ruokaa kuin mies, joka lämpeää muutokselle hitaammin, toisaalta on vallan onnellinen ja hyvinvoiva nykyisellä ruokavaliollaankin. Olen myöskin miettinyt tätä lasten syöntiä (omani kohta 4 ja 6 -vuotiaat) ja päättänyt olla tekemättä siitä liiaksi ongelmaa, mutta tarjoan mahdollisimman terveellistä ruokaa heille kotona, ja vihannesten/hedelmien/marjojen/pähkinöiden syöntiä en koskaan kiellä taikka rajoita ja ne ovat niitä prioriteettejä. Päiväkodissa heille kuitenkin syötetään sitä tavallista ja välillä tuntuu pahalta, kuinka paljon siellä tehdäänkään töitä sen eteen, että lapsi oppisi syömään sitä - toisinaan osittain einespohjaista ruokaa. Ajattelen kuitenkin, että kun kotona teen parhaani heidän terveellisen ravitsemuksensa eteen, se riittäköön. Kaikkea hyvää sinulle!

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

Aino, olipa jotenkin tosi mukava kommentti, kiitos siitä! Tulen niin super onnelliseksi aina kun kuulen kuinka ihmiset ovat saaneet omilla elämäntapavalinnoillaan olonsa ja terveydentilansa kohoamaan, se antaa hurjasti uskoa siihen että olen oikealla alalla ja nämä asiat ovat todellakin tärkeitä. Muutenkin suhtautumisesi tuntuu perin järkevältä, olet oivaltanut jotain isoa, tehnyt selviä muutoksia, mutta et hankaloita omaa tai perheesi elämää liiaksi. Kauniita marraskuun päiviä ja kaikkea hyvää sinnekin!

Viola / www.wellabe.fi (Ei varmistettu)

Mahtava kirjoitus! Ja todellakin oli helppo samaistua tähän... aina löytyy noita ikuisia epäilijöitä ja huulien mutristelijoita kun itsekin puhun hyvinvointiasioista, mutta ihanaa on se, miten pieni tuo ihmiskunta on ainakin omassa elämässäni tällä hetkellä! Tai ehkä en vain edes huomioi näitä ihanaisia valittajia enää, vaan keskityn ihmisiin jotka innostuvat uusista asioista ja ovat avoimia uusille näkökulmille.. Enkä itsekään innostu turhan kireästä ruokameiningistä, mutta puhtaat raaka-aineet vaikuttaa kyllä hurrrrrjan paljon ainakin meikäläisen mielentilaan! :)

Susi (Ei varmistettu)

Eikö niin, että yritämme kuitenkin muistaa, että sairastuminen tai elämäntilanne voi ajaa ihmisen uupumaan ja aina silloin ei vain kykene ajattelemaan reippaan raikkaasti ja positiivisesti. Päivät kuluvat vaikkapa pitkäaikaissairauden aiheuttamissa kivuissa, yritys on kova syömisen ja liikkumisen suhteen mutta mikään tuttu ja terveellinen ei toimikaan. Siinä sitä ollaan avuttomina ja ihmetellään... mielikin voi mennä kurjaksi tilanteen jatkuessa pitkään. Ollaanhan armollisia avuttomuutta kohtaan! Aina sitä pahoinvointia ei tilata, joskus se tulee ihan kysymättä eikä silloin välttämättä ole energiaa muuhun kuin vessassakäymiseen ja kiva jos jääkaapissa on piimää... Tämmöiseen elämäntilanteeseen voi joskus vain ajautua, ihan ilman epäterveellisiä elämäntapoja tai negatiivista mielenlaatua :) Ystävien tuella, sairaanhoidolla, ravinnolla ja levolla noista kyllä yleensä noustaan, olivat tilanteet henkistä tai fyysistä laatua. Ja joskus kietoutuvat vielä yhteenkin. Suvaitaanhan uupuneita!

Virpi Mikkonen
Kiitos hyvää

Viola, kyllä, epäilijöitä ja kyynikoita löytyy aina, ja toisaalta se on ihan hyväkin, pysyy homma haasteellisena, jossei muuta! :D . Susi, e-rittäin hyvä huomio. Tuo otsikkosi kiteyttää oleellisimman, ARMOA. Sen voisin itsekin kirjoittaa jonnekin jokapäiväiseksi muistutukseksi. Napakammissa mielipidekirjoituksissa tulee helposti huidottua turhan roisein ottein, vaikka toisaalta se on myös hyvä tapa herätellä ja lisätä keskustelua. Mutta että armoa, kyllä. :)

Lavin (Ei varmistettu)

Mun mielestä on hassua, että mitään ruokaa edes kutsutaan "syntiseksi" :D Olen entinen syömishäiriöinen(anoreksia, ortoreksia, bulimia) ja ilokseni(ja jopa omaksi yllätyksekseni) voin sanoa nykyisin suhtautuvani ruokaan täysin rentoutuneesti.

Käytännössä teen kaiken ruokani itse ja suosin varojeni mukaan luomuakin, mutta juon huoletta viiniä, en pelkää puutostauteja, nauti vaaleasta leivästä, leivonnaisista silloin tällöin, kunnon lihapadoista siinä missä kasvispirtelöistäkin enkä todellakaan laske kaloreita tms. Olen hoikka, jäntevä, pirteä, nukun aina hyvin eikä minulle tule syysmasennusta tai flunssia. Kaikenkaikkiaan olen täysin perusterve ihminen.

Uskon, että kohtuus kaikessa pitä ihmisen kunnossa. Ja harva asia on yhtä rasittavaa kuin omia totuuksiaan tyrkyttävät ihmiset. Hohhoijaa vaan, minun puolestani koko muu Suomi saa vapaasti alkaa karppaajiksi, mutta siitä huolimatta aion itse nauttia jatkossakin pastaruoista aamiaiscroisanteista kasvisten ja marjojen ohella :D

Tiu (Ei varmistettu)

Paras kirjoitus, jonka olen aikoihin lukenut! Blogisi on antanut minulle niin usein positiivista energiaa! Huomasin itsekin pelkääväni pelkääjiä, nyt ymmärrän näitä ihmisiä vähän paremmin. Helpotti heti :)

pitkäaikaissairas (Ei varmistettu)

Minua ihan oikeasti ärsyttää ihmiset, jotka tuomitsevat meidät pitkäaikaissairaat. Itse sairastan jokaisen flunssan ja pöpön perussairaudestani johtuvan heikon vastustuskyvyn vuoksi. Otan lääkkeeni tunnollisesti, olen hoikka, harrastin ennen sairastumistani useita urheilulajeja, en ole koskaan tupakoinut, olen ollut kasvissyöjä yli 10 vuotta, olen kokeillut myös vegaanisuutta ja raakaruokaa mutta kumpikaan ei ole vaikuttanut heikkoon vastustuskykyyni sitten pätkääkään. Olen kokeillut superfoodeja, inkivääriä, valkosipulia, d-vitamiinia ylisuurilla annostuksilla, maitohappobakteereita ja silti saan joka hiivatin viruksen vaikka pesen käsiäni aivan jatkuvasti.

Vastustuskykyni on vaan heikko, eikä omaa sairasteluani yhtään auta muiden syyllistäminen sairastamisestani, kuten lääkäri ymmärtäväisesti minulle sanoi "omia geenejään ei voi valita", niinpä jokainen joutuu elämään sen kanssa mitä on perimässään saanut.

Mymmeli (Ei varmistettu)

Kiitos ihanasta blogistasi ja ihanista neuvoistasi, tällaista olen etsinyt pitkään! :)

Aava (Ei varmistettu)

Hei, tämän kirjoituksesi jälkeen heräsi vieno toivomus (tiedän ettet ole kirjallinen jukeboksi, mutta yritän kuitenkin ;) ), josko kirjoittaisit jotakin meille tupakoiville? Jos keksit jotain, josta voisi olla apua kun pitäisi päästää irti tavasta joka on ollut yli puolet eliniästä? Faktatiedot kuten keuhkosyöpä ja COPD eivät juuri hetkauta vaikka olen sairaanhoitaja ja hoitanut molempia potilasryhmiä terminaalivaiheeseen asti. Työterveyshoitajan neuvo juoda lasi vettä kun tupakanhimo iskee oli jotain niin laimeaa. Ja mitä tehdä kun vieroitusoireet saavat vihaiseksi ja levottomaksi. En usko että sinulla on kokemusta asiasta, mutta ehkä osaisit rohkaista tai vinkata jotain materiaalia?

Jellu (Ei varmistettu)

Nyt täytyy lähettää iso kiitos ystävälleni Tiinalle, joka ohjasi minut tänne sivulle. Viimeisen vuoden aikana olen muuttanut elintapojani terveellisempään suuntaan ja on erittäin omenaista huomata miten lähipiirini kummastelee ja demonisoi ruokailutottumuksia. Useammin kuin kerran kuulen tämän kommentin: "Minä ainakin haluan elää täysillä enkä niuhottaa ruuasta", tai sitten tämän "Minä ainakin rakastan ruokaa niin paljon, etten halua laittaa mitään kakkaa suuhun. Kerranhan sitä vain eletään!" Ja auta armias jos kommentoit tähän tieteelliseltä pohjalta vasta-argumentin, niin silloin kuulet tämän: "Hei älä yritä käännyttää, ei kaikkien tarvi mussuttaa rehuja ringissä hippien kanssa" Jaahas, uskonnollista hippikulttia tässä oltiinkin perustamassa ja terveet elämäntavathan korreloituvatkin ainoastaan salaattiin. Jännä sinänsä kaikkien näiden ruoka&rakkaus-kommenttien kanssa, sillä kyllä minäkin rakastan ruokaa. Rakastan ruokaa niin paljon kuin rakastan kehoanikin.

Katriina (Ei varmistettu)

Hei Virpi. Ensinnäkin kiitos inspiroivasta blogista! Tästä tulee hyvälle tuulelle. Tällä kertaa käännyn puoleesi, koska artikkelin kukkakuva on mitä hurmaavin ja saa aikaan sen verran positiivisia mielleyhtymiä että haluaisin sen seinälleni. Pystyisiköhän tuota suurentamaan? Mistä ihmeestä olet sen löytänyt? I-ha-na!

Virpi (Ei varmistettu)

Kiitos kommenteista! Aavalle, tuo tupakointipostaus on hyvä idea, varmasti kolahtaisi moneen. Täytyy laittaa to do -listalle. Ja Katariina, valitettavasti en muista/tiedä lainkaan mistä kuva on peräisin. Tallentelen kivoja kuvia koneelleni kun sattuu netistä joku tupsahtamaan vastaan, mutta usein niissä ei ole tekijän/kuvan ottajan tietoja tai sitte unohdan itse merkata tiedon ylös. Harmi. Mutta muistelen että tämäkin kuva oli tallentamanani versiona vielä tätä pienempi, eli suurensin sitä hieman.

Virpi (Ei varmistettu)

Sori, Katriina, ei Katariina.

Kommentoi

Ladataan...