Ladataan...
Kiitos hyvää

Olin lauantaina Uskalla Innostua -tiimin järkkäämässä seminaarissa nimeltä Create Your Own Success. Puhujien Bob Proctorin, Oddmund Bergerin ja Sandra Gallagherin missiona oli jakaa paikallaolijoille uudenlaisia ajatuksia menestymisestä. Heidän tarjoamiaan ideoita voi soveltaa laaja-alaisesti omassa hyvinvoinnissaan ihmissuhteista työhön ja terveyteen.

Tähtiajatuksena kaikessa toimi vetovoiman laki, josta varmasti useat teistä ovat kuulleet tai lukeneet. Vaikka vetovoimanlakipykälät ovat tulleet itselleni vuosien varrella erittäin tutuiksi, sekä teoriassa että käytännössä, tarttui tilaisuudesta silti mukaan muutama nerokas uusi ajatus, joka sai intohimoni vaaleanpunaisen hehkulampun säkenöimään taas astetta kirkkaammin.

Tässä muutama seminaarista teille taskussa tuomani tuliainen, joista uskon olevan iloa tyypille jos toisellekin siellä lukijakunnassa.Kaikki alkaa vetovoiman lain perustotuudesta: Vedät puoleesi sitä mitä ajattelet. Ajatuksillasi luot kurssisi, elämäsi suunnan. Ei vaadi yhtään enempää yritystä tähdätä korkealle elämässä ja vaatia ihania asioita itselleen, kuin mitä vaatii hyväksyä surkeus ja sairaus. Mutta jos vain toivot, että jotain ihanaa tapahtuu, sitä ei todennäköisesti tapahdu. Sinun täytyy todella USKOA asiaan läpikotaisin. Uskolla ja pelolla on paljon yhteistä, niissä molemmissa nojataan johonkin, jota ei voi nähdä. Eikö ole tällöin sama valita se positiivinen, siltoja ja seikkailuja rakentava vaihtoehto eli usko lamaannuttavan pelon sijaan? Kuten kerran Mahdollisuuksien maailma -postauksessani kirjoitin, vain sinä voit lopulta päättää millaisena maailma ympärillesi piirtyy, millaisena sinä itse piirryt. Mieti kuka käsikirjoittaa ja ohjaa elämääsi? Toivottavasti sinä itse. Mikäli näin ei ole, niin hyppää kaveri nyt jo ihmeessä itse puikkoihin!

 

”Luola johon pelkäät astua kätkee aarteen jota etsit. ” - Joseph Campbell 

 

Mikä siinä sitten on niin vaikea uskoa omaan menestymiseensä tai vaikka pysyvään tervehtymiseensä? Koska kaikkea lannistavaa on tankattu päähämme koko ikämme. ”Et voi saada kaikkea haluamaasi”, ”Sairastelu nyt vain kuuluu ihmiselämään” , "Älä liikaa innostu" tai ”Raha ei kasva puussa”. Suomalaiset sanonnat ovat myös kohtuullisen mieltä alentavia. ”Kuka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa”, ”Kellä onni on se onnen kätkeköön”, ”Itku pitkästä ilosta”. ...voi hengenahdistus!

Meidät on ohjelmoitu olemaan sitä mitä olemme. Omakuvasi ja maailmankuvasi syntyy pitkälti muiden ihmisten käsityksistä. Ja silloin kun pelolla maustetut ajattelumallit ovat juurrutettuina syvälle kansakuntamme sielunmaisemaan, voi olla lähtökohtaisesti melkoisen vaikeaa erottaa mitkä näistä ajatuksista ovat itsellisiä ja mitkä ympäristöstä imettyjä. Lopputuloksen eli elämänlaatusi parantamisen kannalta sillä ei kuitenkaan ole liiemmin väliä.Se millä sen sijaan on väliä, on tulla tietoisiksi näistä ajattelumalleista. Ja kun tulet tietoisiksi ajattelumalleistasi, voit muuttaa niitä. Ja kun muutat lannistavat ajattelumallisi, avautuu sinulle maailma täynnä toivoa, vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Tietoinen mielemme voi nimittäin todella valita ajatuksensa. Se voi hyväksyä tai hylätä kaiken tarjolla olevan tiedon ja valita sen minkä hyväksyy todeksi. Alitajuntamme on sitten vain hyväksyttävä tietoisen mielemme sinne kaatamat ainekset. Alitajuntamme ei voi erottaa mikä on totta tai mikä kuviteltua. Alitajuntamme on kuitenkin se paikka missä taika tapahtuu. Sillä kun muutat lannistavat ja tuhoisat ajattelumallisi ensin tietoisella tasolla, valuvat ne sieltä alitajuntaamme ja alkavat sitä kautta ohjata käyttäytymistämme ja muuttamaan värähtelytasoamme eli energioitamme.

Kuten Proctor sanoi, Mieli on luomakunnan suurin voima ja sinä voit päättää oman tulevaisuutesi.Älä koskaan luovu unelmastasi, sinulla ei oikeastaan nimittäin ole siihen varaa. Unelmasi ei ole vain joku sattumanvarainen välähdys tai mielikuva. Se mihin syvällä sisimmässäsi tunnet eniten vetoa on syy siihen miksi olet täällä, se on syy elämällesi. Se on elämäntehtäväsi.

Hulluuden yksi määritelmä on tehdä kokoajan samoja asioita ja odottaa eri lopputulosta. Jos todella haluat muutosta elämääsi, on sinun muutettava ajattelumallejasi ja toimintaasi. Ai milloin? No niinku nyt heti. ;)

Tee siis näin:
-Tule tietoiseksi omista ajatuksistasi. Mieti mihin uskomuksesi perustuvat. Vaihda lannistavat ajatukset kannustaviin.
-Tule tietoiseksi kahdesta asiasta: Missä olet nyt ja Mihin haluat mennä. Vain selkiyttämällä tavoitteesi, voit luoda itsellesi vision ja suunnan. Muuten pyörit todennäköisesti paikallasi nyt ja aina.
-Mieti jos eläisit jo nyt unelmaelämääsi, miltä se näyttäisi? Mitä ajatuksia ajattelisit silloin? Mitä tuntisit?
-Käytä mielikuvitustasi rohkeasti, anna sen tanssia ja vaeltaa. Visioi suurimmat unelmasi. Ole rohkea.
-Tee visiostasi vahva ja todelta tuntuva. Muista että sinun on todella rakastettava jokaista yksityiskohtaa visiossasi. Kaiken on tultava omasta sydämestäsi.
-Usko visioosi läpikotaisin. Mielikuvasi ovat ennusteita tulevaisuudestasi.
-Luo ja säilytä kuva siitä mitä todella haluat. Kirjoita unelmasi paperille ja pidä se aina mukanasi.
-Visioi joka päivä unelmaasi. Herkuttele sillä esimerkiksi aina 15 minuuttia aamuisin ennen muita toimiasi ja 15 minuuttia iltaisin ennen nukkumaan menoa.
-Jaa unelmasi ihmisten kanssa joilta uskot saavasi kannustusta. Innostuksen täyttäessä sinut voit tuntea, että haluat puhua unelmistasi jokaiselle, mutta huomaa, että monet ihmiset ovat pelon lamaannuttamia ja he voivat tartuttaa huonoa energiaansa myös sinuun. He todennäköisesti keksivät myös tuhat ja yksi syytä miksi unelmasi ei voi toteutua. Suurin osa ihmisistä hiippailee koko elämänsä varovasti varpaillaan toivoen, että he pääsevät turvassa perille kuolemaan. Älä ole yksi heistä, äläkä kysy neuvoja heidän kaltaisiltaan. Tunnet kyllä milloin ihminen on tai ei ole samalla värähtelytasolla kanssasi.
-Toimi. Hakeudu niiden asioiden pariin joista saat eniten nautintoa. Luovu ainakin yhdestä rutiinista ja korvaa se jollain mistä todella nautit. Pikkuhiljaa elämäsi alkaa täyttyä innostavilla asioilla ja ikävät velvollisuudet joutuvat tipahtelemaan auttamattomasti pois uuden tieltä.

 -Kysy neuvoa. Käänny niiden puoleen, jotka ovat tehneet sen mistä haaveilet ja saavuttaneet unelmansa. 

 

”Ihmiset syyttävät aina olosuhteita siitä missä he ovat. Minä en usko olosuhteisiin. Ihmiset, jotka pääsevät eteenpäin tässä maailmassa ovat ihmisiä, jotka nousevat ylös ja etsivät haluamansa olosuhteet ja jos he eivät löydä niitä he tekevät ne itse.” -George Bernard Shaw

♥ Virpi

(kuvat:unknown)

Share

Ladataan...
Kiitos hyvää

Hyvää perjantaista alkuiltaa!

Nyt täytyy kyllä heti alkuun pyytää anteeksi tätä viime aikojen hituraista blogaustahtiani, sekä teiltä kuuliaisilta lukijoiltani että ihan allekirjoittaneelta itseltäni. Tämä nettihuutelu on kuitenkin yksi lempipuuhistani, jolle haluaisin ehdottomasti lohkaista isomman palan ajankäyttökakustani. Juuri nyt on vaan niin kovasti muuta kuhinaa päällä, ettei vuorokaudesta ole tuntunut löytyvän tunteja irrotettavaksi tänne virtuaalimaailmaan. But this too shall pass – överi kiirus meinaan.

Nyt on nimittäin meikämandoliinolla hyvinkin kiihkeät hetken työsaralla meneillään, sillä valmistelen itseäni, töitäni ja työyhteisöäni neljän viikon päästä alkavaan viiden viikon kesälomaan ja sen jälkeen välittömästi starttaavaan kolmen kuukauden opintovapaaseen. Eli hommat Trendissä on tarkoitus hoitaa nyt sille mallille, että voin pian huoletonna hilpaista yli neljä kuukautta kestävälle breikille työmaailmasta. Tarkoitus on tuona aikana hoitaa kesken jääneet tiedotusopin opintoni jonkin sortin pakettiin, jotta saan ne vihdoin pois tuolta mielen syrjältä kummittelemasta. Keskeneräiset asiat kun tuppaavat imemään ihmisestä salakavalasti energiaa.

Blogausta en silti jätä, päinvastoin. Kunhan muut hommat tässä kohta helpottavat, niin pistetään kuulkaas oikein ranttaliksi! Muistilistat ja pääkoppa pullistelevat kaiken mualiman ideoita ja juttuja, jotka haluan jakaa kanssanne. Sitä ei tiedä mitä villiä tässä vielä keksitään kun oikein vauhtiin hurahdetaan. Vain intoni on nälkääni kovempi, said the hungry wellness wolf.

Mutta, tähän hätään ja makeannälkään heitän nyt kehiin Keittökameleontista bongaamani ihanan banaanikeksireseptin. Nämä kräkkerit ovat herkullisen chunkyjä (pahoittelut jatkuvaa fingelskaani) eli muhevan sitkeän paksun kökkäreisiä ja mitä parhaimpia teekupposen kylkeen.

Banaanipähkinäkeksit
2 banaania
2 desiä cashew-pähkinöitä
1/2 desiä pekaani- tai saksanpähkinöitä
1/2 tl kanelia
1 tl vaniljajauhetta
ripaus kaardemummaa
ripaus laadukasta suolaa
kourallinen rusinoita

Hienonna pähkinät monitoimikoneella tai blenderillä ja paloittele mukaan banaanit. Lisää joukkoon mausteet ja sekoita. Lisää rusinat ja hämmennä ne taikinan sekaan. Muotoile taikinasta puolen sentin paksuisia keksejä leivinpaperille ja kuivata kuivurissa tai uunissa 45 asteessa luukku raollaan yön yli. Käännä keksit vielä viimeiseksi tunniksi nurinkurin, jotta alaosa ei jää kosteaksi.

Tämän postauksen opetus: Hoida aina keskeneräiset asiat päätökseen, joko symbolisella tai käytännön tasolla, äläkä koskaan pidä niin kovaa kiirettä, ettet ehdi kuivattaa itsellesi raakakeksejä.
Peace, love and banana biscuits.

♥ Virpi

Share

Ladataan...
Kiitos hyvää

Arvatkaa mitä täällä tapahtuu?

Tässä pari kuvallista vihjettä:

Kyllä, arvasit oikein. Olen oppinut lentämään! Vihdoin unieni ovat realisoituneet ja voin tiirailla maailmaa lintuperspektiivistä käsin. Vähänkö siistiä.

Mutta jotta nämä jutut eivät menisi liiaksi huijaroinnin puolelle, niin on tunnustettava, että on minulla tässä touhussa pieni apurikin - Minitrampoliini nimittäin! Hommasin kyseisen kimmokkeen Jaakko Halmetojan vinkistä Kärkkäisen verkkokaupasta hintaan 15,90. Aika pieni hinta, mutta melkoisen iso ilo!

Hauskuuden lisäksi trampoliiniharjoittelu on mahtavan kokonaisvaltaista urheilua. Tasapainon ja motoriikan kehittymisen lisäksi verenkierto ja lymfakierto saavat pomppimisesta aivan uutta virtaa. Ja lymfakierron vahvistuessa immuniteetti paranee ja vastustuskyvyn parantuessa koko tyyppi terästyy. Jo 5-10 minuuttia päivässä auttaa saamaan nestekierrot parempaan kondikseen.

Itse hommasin trampoliinin pääasiassa lymfakierron aktivoimisen takia, sillä nyt näyttää siltä että kanniskelen mukanani erästä epämieluisaa seuralaista, jonka tahtoisin huuhtoa nestekierron avulla huitsin nevadaan.

Joku ehkä muistaa, kun hehkuttelin vuoden alussa kirjoittamassani selluliittipostauksessa kuinka ruokavalion parantamisen myötä appelsiini-iho katosi kropastani kuin vihellys Saharaan. No näyttääpä nyt siltä, että se mikä viheltäen menee, se pullistellen palaa, eli pal ol´ pal selluliitti on tehnyt ystävällisesti paluun.

(aivan kuin joku täällä olisi kaivannut sitä... mutta ei kerrota sille, ettei se suutu ja muhkeammaksi muutu)

No mutta, muhkurat siis tekivät come backin somasti juuri ennen hame- ja bikinikelejä. Nappiajoitus, ettenkö sanoisi. Enkä vaan voi ymmärtää että MIKSI oi miksi! En ole lihonut tai muuttanut ruokailutottumuksiani tai harjoittanut muutakaan selluliittiystävällistä, eli kroppaa happamoittavaa toimintaa. Hormonitoiminnankin pitäisi olla kuosissaan (liika estrogeeni on usein yksi syyllinen selluliittiin) Appelsiini-iho näyttää olevan kuin kauhuleffan hirviö, jota ei saa hengiltä millään. Juuri kun ehtii huokaista helpotuksesta, niin sieltä se pahkurapää taas möyrii esiin.

Voi kuulostaa pinnalliselta, mutta myönnän suorastaan säikähtäneeni kun eräänä aamuna joogaillessani huomasin uudenuljaan appelsiini-ihon reisilläni. Ensireaktio: ”Mitä h******iä, raakaravinnonhan piti fiksata tää homma pois päiväjärjestyksestä! Mua on huijattu! Haluan kaikki luomuheiniin hassaamani rahat takaisin!”

Noin parin sekunnin päästä tulin järkiini ja tein kuten aina ongelmatilanteen kohdatessa - tartuin googleen.

Ja sieltähän se vastaus jälleen löytyi, eräältä raw food -foorumilta nimittäin. Siellä ihmiset kertoivat selluliittijojoilun kuuluvan asiaan. Raakaravintoon siirryttäessä tai tuoreen ravinnon osuutta vahvasti lisättäessä selluliitti voi kuulemma aluksi kadota, mutta palata takaisin entistä laaja-alaisempana, kunnes sen pitäisi lopulta hävitä lähes kokonaan. Syytä tällaiseen kuurupiiloon en onnistunut löytämään. Sattuuko kenelläkään teistä olemaan asiasta mitään tietoa?

Mutta että selluista tällä kertaa. Kesää kohti baunssaillessa ja selluliittejä poltellessa. Talonyhtiön kattoterassilla auringon paisteessa pomppiessa ja raikasta meri-ilmaa hengitellessä saa kylläkin niin mahtavan startin päivään, että siinä ei selluliitit paljoa mieltä enää edes paina. Reilu 30 minsaa päivässä hujahtaa myös helposti kun laittaa jotain vauhdikasta musiikkia tietskarilta soimaan – itse olen suosinut 80-luvun discohittejä – ja tanssii fiilispohjalla pomppimalla miten sattuu. Siinä saa vastapäisen talon naapurikin samalla hyvän piristysruiskeen päiväänsä.

♥ Virpi

Share

Pages