Ladataan...
Kiitos hyvää

Raskauteni loppu häämöttää, ja nykyistä olotilaani voi jo hyvällä syyllä kutsua Odottamiseksi isolla o:lla. Onko jäljellä yksi päivä vai kolme viikkoa, ken tietää. Joka tapauksessa vauvamme sukeltaminen tämän maailman seikkailuihin on hyvin lähellä.

 

Näiden loppumetrien kunniaksi ajattelin nyt kirjoittaa ylös asioita jotka ovat helpottaneet ja keventäneet omaa olemistani raskauteni aikana – Ynnätäkseni yhdeksän kuukauden aikana oivaltamiani asioita ja jakaakseni mahdollisesti helpottavia vinkkejä muille raskaana oleville.

 

Raskaus tuo naisen elämään monenlaista fyysistä ja henkistä mullistusta, jotka kukin käy läpi ja kokee hyvin yksilöllisellä tavalla. Toisilla odotusaika on yhtä hehkua ja toisilla tie voi olla tuskaisempi, mutta jokaiselle naiselle tulee todennäköisesti jossain vaiheessa raskauttaan jonkinlaista omituiselta tai ikävältä tuntuvaa vaivaa.

 

En lähde tekemään mitään kokonaisvaltaisen kattavaa postausta raskausvaivoista, vaan keskityn pelkästään juttuihin, jotka ovat keventäneet omaa oloani ja helpottaneet jotain raskauteni aikana ilmenneitä lieveilmiöitä. Koska tekstiä kehkeytyi taas niin mittavasti, postaan ensimmäisen osan tänään, toisen huomenna kattavan linkkilistan ja kirjasuositusten kera.

 

Rentoutuminen
Rento keho ja mieli, jotka ovat toki aina hyvinvoinnin yksiä peruspilareita, tulevat erityisen tärkeiksi raskaana ollessa. Tämä on ollut ehdottomasti tärkein seikka, jonka itse olen erilaisista raskausoireistani oivaltanut. Hormonit pistävät tunteet mylläämän ja itkuisuus, mielialan ailahtelut, hermostuneisuus ja kaikenlainen herkkyys voivat olla monelle tuttuja seuralaisia. Oloaan voi kuitenkin tasapainottaa huomattavasti luomalla ympärilleen mahdollisimman rentouttavan ilmapiirin.

 

Myös kroppa kiittää rentoilijaa. Olen huomannut kuinka pikkuvaivat lähes sulavat pois kun ne vain yksinkertaisesti hyväksyy osaksi raskausprosessia eikä jää liikaa murehtimaan ja vatvomaan jokaista tuntemustaan. Eräs ystäväni sanoi minulle raskauteni alkuvaiheessa: ”stressaantunet naiset saavat stressaantuneita vauvoja”. Tämä on ollut äärimmäisen tehokas muistuttaja rennon asenteen vaalimisessa. Tässä elämäntilanteessa jos jossain kannattaa heivata mahdollisuuksien mukaan kaikki ylimääräiset velvollisuudet ja rasitteet elämästään ja keskittyä oman kehon ja siellä kasvavan uuden ihmisalun tarpeisiin.

 

Itsellä sattui niin onnekkaasti, että saimme tietää raskaudesta juuri kesälomiemme kynnyksellä, joten meillä oli mahtavasti rauhallista aikaa käydä läpi uuteen elämänvaiheeseen siirtymisen tuomia ajatuksia ja tunteita. Kesälomani jatkui kolmen kuukauden opintovapaalla, mikä tarkoitti myös tavallisesta hektisestä työrytmistä huomattavasti rauhallisempia aikoja. Tarkoitukseni oli palata töihin marraskuussa, mutta koska äitiysvapaani alkoi jo tammikuussa, päätimme työnantajan kanssa jatkaa opintovapaatani ja freelance-sopimustani sinne saakka. Olen siis koko raskauteni ajan tehnyt töitä ja opiskellut rauhalliseen tahtiin kotoa käsin, mikä on ollut itselleni aivan mahtava tilanne.

 

Raskaan työtahdin rauhoittaminen raskausajaksi voi olla toisille lähes mahdotonta, mutta suosittelen kuitenkin yrittämään edes jonkinlaista työnkuvan tai työajan keventämistä, mikäli työ on haastavaa. Raskaus on äärimmäisen ainutlaatuista aikaa, jota mielestäni kannattaa vaalia.

 

Mikäli oman työ kuormittavuuteen ei pysty vaikuttamaan, kannattaa ainakin keskittyä vapaa-aikanaan tavallista enemmän rentoutumiseen. Meditointi, mammajooga ja syvähengitysharjoitukset ovat mannaa sekä vauhdilla muuttuvalle keholle että vatsansisäiselle vauvalle. Jonkinlaiset rentoutumisharjoitukset kannattaa ottaa vaikka jokailtaiseksi tavaksi. Ne toimivat myös hyvänä valmistautumisena synnytykseen.

 

Hemmottelu
Itsensä hemmottelu kuuluu osaksi rentoutumista. Mielestäni raskausaikana jos joskus kannattaa satsata kehon hoitamiseen ja hellimiseen. Itse olen ainakin huomannut kuinka uuteen maailmanjärjestykseen mukautuva kroppani on oikein janonnut kosketusta ja erilaisia hierontoja.

 

Kotona:

Poikaystävästäni on harjaantunut tämän yhdeksän kuukauden aikana melkoisen pätevä kotihieroja, jonka käsittelyssä olen saanut rentoutua etenkin näin loppuraskautta kohden lähes joka ilta. Mikäli olet parisuhteessa, suosittelen lämpimästi pientä hierontakouluttautumista kirjojen, netin tai minikurssien avulla. Me kävimme kerran helsinkiläisen Doula-palvelun tarjoamassa ilmaisessa iltamassa nimeltä Kuningatarhierontaa raskaana oleville, ja voin kertoa että jalkahieronnan opit ovat tulleet tarpeeseen! 

 

Tämän lisäksi olen myös itse satsannut kroppani omatoimiseen hoitoon. Keskiraskauden aikaan tavakseni tuli tehdä kropalle joka päivä ennen suihkua kuivaharjaus, joka on pitänyt pullistuvan kropan ihon mukavan pehmeänä ja ehkäissyt raskausarpia. Kuivaharjaus on myös vauhdittanut aineenvaihduntaa enkä ole kärsinyt lainkaan turvotuksista. Harjauksen jälkeen olen hieronut koko kropalle kookosöljyä ennen lämpimään suihkuun menoa, mikä on ehkäissyt ihon kuivumista, joka on hyvin tyypillinen raskausoire. Kun iho on öljytty, on sitä myös helppo hieroa suihkussa - Vatsan alueen kevyt pyörittely, kylkien, alaselän, pakaroiden ja reisien hierominen kynttilän valossa, veden loristessa on mahtavan rentouttavaa. Vatsassakin potkut ja pyllistelyt rauhoittuvat joka kerta suihkurituaalini ollessa käynnissä.

 

Olen myös hieronut kropalle joka ilta paksua luomuvartalovoita, joka on sekin toiminut eräänlaisena rentoutushetkenä ja antanut hyvän yhteyden muuttuvaan kehoon kosteutuksen lisäksi.

 

Vielä yksi hyvä lisäkeino ehkäistä raskausajalle tyypillistä ihon ja nenän limakalvojen kuivumista on hommata ilmankostutin. Allergia- ja astmaliitto suosittele höyrystävää ilmankostutinta, sillä siinä eivät mikrobit viihdy. Omani olen sijoittanut makuuhuoneeseen sängyn viereen.

 

Hoitolassa:
Raskauden aikana, esimerkiksi jokaiselle uudelle kolmannekselle siirryttäessä tai vaikka täysiaikaisuuden, 37 raskausviikon täytyttyä yksi hyvä palkkio itselle on hoitolahoito. Ite olen käynyt muutaman kerran raskauteni aikana lempihoitajani, iki-ihanan Cindy Rieran hoitolassa, jossa tuntee olevansa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ammattilaisen käsissä. Cindy ymmärtää erityisen hyvin henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin linkittymisestä yhteen, ja vartalo- tai kasvohoitojen lisäksi olen kokenut aina saaneeni myös henkistä hoitoa. Etenkin Cindyn tekemä, vartalohoidon, aromaterapian, musiikin, hieronnan yhdistävä Mother to be -hoito oli kokonaisvaltaisen rentouttava kokemus, voin suositella. Raskaana ollessa kannattaa valita hoito, joka on nimenomaan rentouttava, jossa käytettävät aineet ovat turvallisia ja jossa hoitaja ymmärtää raskaana olevan naisen kehon toiminnasta. 

 

Jatkoa seuraa huomenna...

♥ Virpi

Share

Ladataan...
Kiitos hyvää

Törmäsin aamulla läppärini työpöytää siivotessa alla olevaan kuvaan, joka sai minut mietiskelemään järkeä ja tunteita sekä niistä kumpuavia valintoja.

 

 

Kuten kuvassakin viitataan, järjen ja sydämen äänestä puhutaan kovin usein kuin kahdesta eri ääripäästä, kahdesta ihmisen sisäisestä neuvonantajasta, jotka useimmiten haluaisivat ohjata henkilön toimintaa toisistaan poikkeaviin suuntiin, eri valintojen pariin. Se, kumman ohjaukseen ihmistä kehotetaan antautuvan, riippuu neuvojasta. Fiksujen ja harkitsevaisten aikuisten kuulee usein antavan ohjeita kuten: ”Ole nyt järkevä.” tai ”Kannattaa miettiä asiaa järjellä.” Me hipit puolestaan henkäilemme lauseita kuten: ”Kuuntele sydäntäsi. Sydämellään näkee parhaiten.”

 

Jotkut voivat tulkita tunteisiin nojaavien valintojen olevan pahimmassa tapauksessa epäkypsää kimpoilua viettien ja muuttuvien mielihalujen perässä. Itselleni sydämen kuuntelu ei kuitenkaan tarkoita vastuutonta ja harkitsematonta toimintaa, vaan pikemminkin johonkin vakaaseen, omaan syvään tietoisuuteen nojaamista, neuvojen ammentamista paikasta, jossa järki ja tunteet itseasiassa yhdistyvät.

 

Oma kokemukseni on nimittäin usein osoittanut, että mitä paremmin olen tasapainossa itseni kanssa, sitä vaikeampi minun on edes tehdä eroa järjen ja sydämeni äänten välille. Ne kun tuntuvat laulavan silloin pääsääntöisesti yhdessä somassa kaanonissa. Kun tiedän mitä olen tekemässä ja kuka olen, pystyn esimerkiksi huomattavasti helpommin jättämään omaan arvoonsa ulkopuoliset odotukset, yhteiskunnan ja ns. auktoriteettien neuvot ja asenteet, ne jotka usein harhaisesti järjen ääneksikin voisi tulkita. Hiljentymällä oman sisäisen viisauden edessä voi parhaimmillaan huomata, ettei päässä enää kajahtelekaan kroppaa ja mieltä eri suuntiin repiviä riitasointuja, vaan ollessaan järkevä kuuntelee samalla sydäntään ja päinvastoin.

 

Nämä aatokset jaettuani kuulisin mieluusti myös teidän ajatuksianne valintojen tekemisestä. Mikä teidän valintojanne ohjaa? Kumpaan luotatte, järkeen vai sydämeen, vai ovatko ne teilläkin yhtä sisäistä ääntä?

 

Nyt tallustelen tästä äänestyskoppiin tekemään poikkeuksellisen helpon valinnan ja rustaamaan paperilappuselle kakkosen, numeron, jota sekä järki että tunteeni kannattavat.

 

Kauniin kuulasta talviviikonloppua, kuunnelkaa sydäntänne ja järkeänne, eli itseänne ja valitkaa oikein.

 

♥Virpi

Share

Ladataan...
Kiitos hyvää

Selailin tuossa aamulla kirjahyllystä esiin kaivamaani Napoleon Hillin klassikkoteosta Ajattele oikein – Menesty ja bongasin sieltä antoisan itseanalyysiin tarkoitetun kysymyslistan, jonka ajattelin postata tänne teidänkin hyödynnettäväksenne.

 

Kysymysten tarkoitus on tuoda esiin tärkeää tietoa itsestä ja omista ajatus- ja toimintamalleista. Nostamalla nämä asiat tietoisuuden tasolle, itsetuntemus ja -ymmärrys kasvavat, mikä puolestaan auttaa korjaamaan omia ajattelu- ja toimintatapoja lähemmäksi sitä mitä niiden toivoisi olevan.

 

Kirjassa kehotetaan lukemaan kysymykset ja vastaamaan niihin ääneen, mikä auttaa olemaan rehellinen itselleen. Kysymyksiin ja omiin vastauksiin on hyvä palata kerran viikossa parin kuukauden ajan.

 

Kysymyksiä on melkoinen litania, mutta suosittelen lämpimästi käymään ne läpi. Itsellä ainakin pompsahti esiin monta yllättävää vastausta, jotka saivat heti ajatukset raksuttamaan hieman uuteen tahtiin. Sitä uinahtaa niin helposti jonkinlaiseen horrokseen omien käsitystensä kanssa, eikä aina huomaakaan, että se millainen kuvittelee olevansa ei välttämättä oikein aina täsmää sen oman todellisen toimintansa kanssa.

 

Kokeilepa ja katso millaisia vastauksia mielesi sinulle tänään tarjoilee.

 

Itseanalyysin kysymykset:

Valitatko usein sitä, että ”voit huonosti”?
Jos vastasit kyllä, niin mikä on syy siihen?
Löydätkö vikoja muissa aina kun mahdollista?
Teetkö usein virheitä työssäsi?
Jos teet, niin miksi?
Oletko keskustellessasi sarkastinen ja hyökkäävä?
Vältätkö tahallasi muiden tilanteisiin perehtymistä?
Jos vastasit kyllä, niin miksi?
Kärsitkö usein ruuansulatusvaivoista?
Mikä on syy siihen?
Vaikuttaako sinun mielestäsi elämä turhalta ja tulevaisuus toivottomalta?
Pidätkö siitä mitä teet?
Jos et, mikset?
Säälitkö usein itseäsi?
Jos säälit, niin miksi?
Kadehditko heitä, jotka ovat sinua parempia?
Kumpaan käytät enemmän aikaa, menestymisestä vai epäonnistumisesta huolehtimiseen?
Paraneeko vai huononeeko itseluottamuksesi vanhetessasi?
Pyritkö oppimaan jotain hyödyllistä jokaisesta tekemästäsi virheestä?
Annatko jonkun sukulaisen tai tutun huolestuttaa sinua?
Jos niin tapahtuu, mistä se johtuu?
Oletko joskus ”pää pilvissä” ja toisinaan taas epätoivon syövereissä?
Kenellä on inspiroivin vaikutus sinuun?
Mistä se johtuu?
Siedätkö sellaista negatiivista ja masentavaa vaikutusta, jota voisit myös välttää?
Oletko välinpitämätön ulkonäkösi suhteen?
Jos olet, niin milloin ja miksi?
Oletko oppinut ”hukuttamaan surusi” olemalla liian varattu häiriintyäksesi niistä?
Siirrätkö vaikeimpien asioiden käsittelyä niin kauan, että ne alkavat tulväi yli saaden sinut huonolle tuulelle?
Kuinka moni asia, jota voisit välttää, ärsyttää sinua?
Miksi kuitenkin hyväksyt ne?
Käytätkö viinaa tai tupakkaa ”rauhoittaaksesi hermojasi”?
Mikset käytä sen sijaan tahdonvoimaasi?
Ärsyttääkö joku sinua?
Jos, niin miksi?
Onko sinulla päätavoitetta?
Jos on, mikä se on ja miten aiot saavuttaa sen?
Onko sinulla menetelmää, jonka avulla suojaat itseäsi muiden ihmisten negatiivisuudelta?
Käytätkö tarkoituksellisesti itsesuggestiota tehdäksesi mielestäsi positiivisemman?
Kumpaa arvostat enemmän, materiaalista omaisuutta vai kykyä hallita omia ajatuksiasi?
Omaksutko helposti muilta sellaisia vaikutteita, jotka ovat sinun omia käsityksiäsi vastaan?
Onko tämä päivä lisännyt tietoasi tai parantanut mielialaasi jollain tavalla?
Ratkaisetko aina ne tilanteet, jotka tekevät sinut onnettomaksi, vai vältätkö vastuuta?
Analysoitko epäonnistumisesi ja vahinkosi, jotta voisit hyötyä niistä, vai etkö pidä sitä velvollisuutenasi?
Voitko mainita vähintään kolme sinua eniten vahingoittavaa heikkouttasi?
Mitä teet päästäksesi niistä?
Mitkä muiden ihmisten tavat ärsyttävät sinua eniten?
Muotoiletko itse omat mielipiteesi vai annatko muiden vaikuttaa sinuun?
Inspiroiko työsi sinua antaen uskoa ja toivoa?
Oletko tietoinen siitä, miten voit hankkia riittävästi psyykkistä voimaa, joka on niin voimakasta, että se pitää kaiken pelon loitolla?
Tunnetko velvollisuudeksesi kuunnella muiden ihmisten huolia?
Jos tunnet, niin miksi?
Jos uskot että ”seura tekee kaltaisekseen”, mitä olet oppinut itsestäsi tutkimalla niitä ystäviä, joita vedät puoleesi?
Minkä yhteyden näet niiden ihmisten välillä, joiden kanssa vietät aikaa ja mahdollisten onnettomien olosuhteittesi välillä?
Onko mahdollista että joku ystävistäsi on oikeasti pahin vihollisesi hänen negatiivisen vaikutuksen vuoksi?
Kuinka paljon aikaa vuorokauden 24 tunnista käytät:
a)työhösi (tai vastaavaan)
b)nukkumiseen
c)rentoutumiseen ja leikkimiseen
d)hyödyllisen tiedon hankkimiseen
e)täysin hyödyttömiin asioihin?
Kuka tutuistasi
a)rohkaisee sinua eniten
b)varoittaa sinua eniten
c)masentaa sinua eniten
d)auttaa sinua eniten muulla tavoin?
Mikä on suurin huolesi?
Miksi hyväksyt sen?
Kun joku tarjoaa sinulle ilmaista neuvoa, jota et ole pyytänyt, hyväksytkö sen kysymättä, kyseenalaistamatta ja analysoimatta hänen motiivejaan?
Mitä toivot enemmän kuin mitään muuta?
Aiotko saada tai toteuttaa sen?
Oletko valmis jättämään kaikki muut halusi tämän vuoksi?
Kuinka paljon aikaa käytät päivittäin tämän tavoitteluun?
Muutatko usein mielesi?
Jos teet niin, osaatko kertoa miksi?
Vietkö yleensä loppuun saakka kaiken minkä olet aloittanut?
Tekevätkö muiden tittelit, teot, todistukset tai rikkaudet yleensä sinuun helposti vaikutuksen?
Vaikututko helposti siitä, mitä muut ajattelevat tai sanovat sinusta?
Palvotko yleensä ihmisiä heidän sosiaaliset tai taloudellisen aseman vuoksi?
Kuka on mielestäsi merkittävin elossa oleva ihminen nykyään?
Missä mielessä tämä ihminen on sinua ylivoimaisempi?
Kuinka paljon aikaa olet käyttänyt näiden kysymysten tutkimiseen ja vastaamiseen? (Ainakin yksi päivä on tarpeen koko listan analysoimiseen ja kysymyksiin vastaamiseen)

♥ Virpi

Share

Pages