Ladataan...
Kiitos hyvää

Yksivuotiaan karhunpoikasemme uusi ikä alkoi hieman kenkuissa fiiliksissä, lapselle nimittäin jysähti viikonlopun jäljiltä oikein kunnon flunssa. Yhtä mininuhaa lukuun ottamatta tyttö onkin pysynyt terveenä koko ensimmäisen elinvuotensa, joten sikäli korkea aikakin sairastaa. Siinähän se vastustuskyky saa nyt hyvää lisäpontta. 

Oma roolini on ollut pääasiassa jokin hoitavan sisarhentovalkoisen ja ikiviihdyttävän sirkusklovnin hybridi. Paijausta ja piristystä, siinä tämänhetkinen toimenkuvani.

Päivän onnistunein piristysruiske oli virkistävä ja paksu nektari. Kätevä tapa upottaa potilaaseen nesteitä ja tarjota elinvoimaisia vitamiineja ja luonnon omia tulehduslääkkeitä, inkivääriä ja hunajaa. Sekoitin joukkoon vielä pussillisen maitohappobakteereja, jotka tekivät drinkistä erityisen hoitavan. Nuhanenä ryysti juoman sellaisella innolla, että uskon hänen suosittelevan nektaria myös muille pikkupotilaille. 

Puristin nektarin pohjalle mehua tuoreista appelsiineista ja vajaasta pienestä sitruunasta. Paksuutta juomalle antoi yhden appelsiinin ja banaanin hedelmälihat. Joukkoon voi lisätä myös hieman vettä, mikäli nektarista tulee muuten liian paksua. 

Muita meidän hoitolassa käytettyjä niksejä flunssaisen lapsen hoitamiseen ovat muun muassa nämä: Tulehdusta lisäävät valkaistut sokerit, vehnät ja maitotuotteet pois (eivät tosin ole meillä käytössä muutenkaan), ruoka mahdollisimman kevyttä ja helposti imeytyvässä muodossa, jotta ruuansulatukseen ei mene paljoa energiaa, runsaasti nesteitä (kaksi edellistä yhdistyy kätevästi esimerkiksi smoothieissa), d-vitamiinia tupla-annos, maitohappobakteereita ja sängyn viereen silputtua sipulia hoitavia höyryjä levittämään.

Jakakaa toki muutkin kotihoitsut parhaat vinkkinne flunssaisen lapsen hoivaamiseen! Nyt on niin paljon pöpöjä liikkeellä, että neuvot tulevat varmasti tarpeeseen. 

Ja ettei tuo ihana nektari nyt leimautuisi vain pelkästään lasten flunssajuomaksi, niin suosittelen ehdottomasti teitä muitakin testaamaan - Tautisia, terveitä ja elinvoimaa janoavia, uskon että juoma paijaa ja piristää lähes kaikkia.

♥ Virpi

pst, katso myös muita luonnollisia flunssanhoitovinkkejä täältä

Share

Ladataan...
Kiitos hyvää

Meillä oli lauantaina juhlat. Vuosi sitten, 22.2. kanavoin maailmaan hurmaavan, humoristisen, tarkkaavaisen ja voimakastahtoisen tytön, jonka ensimmäistä syntymäpäivää vietimme viikonloppuna ystävien voimin.

Juhlat menivät ihanasti. Niinhän ne aina menevät. Siinä vaiheessa, kun vieraat ovat saapuneet ja ihmisten puheensorina täyttää talon, on kaikki hyvin ja juhlajärjestelyihin liittyvä häslinki unohtuu. 

Ihmiset tekevät juhlan. Ja toisin kuin hetken ajattelin, eivät ne mantelikeksit, jotka onnistuin polttamaan karrelle toisellakin tekokerralla, eivät ne perjantaina haetut kaasuilmapallot, joiden piti kestää pari päivää, mutta jotka juhlapäivänä olivatkin laskeutuneet lattian rajaan, eivätkä myöskään ne kukat, joita allekirjoittanut lähti hakemaan kukkakaupasta vasta minuuttia ennen vieraiden saapumista. 

Kaikki muu on toissijaista, paitsi ihmiset. Ihmiset ja heidän hyväntuulisuutensa. Etenkin isäntäväen hyväntuulisuus. Ja aivan ennen kaikkea emännän hyväntuulisuus, joka lienee useissa kodeissa juuri se, joka tahtoo olla koetuksella juhlien alla. Näin ainakin tässä taloudessa.

Joka kerta juhlia emännöidessäni päätän, että tällä kertaa aloitan suunnittelun ja järjestelyn hyvissä ajoin, hommaan ruokien raaka-aineet ajoissa, herään aamulla aikaisin laittamaan paikat kuntoon ja ruuat valmiiksi, päätän mitä puen ylleni ja käyn suihkussa tunteja ennen h-hetkeä. Joskus vielä opin olemaan aivan koko juhlapäivän ajan se rennon hyräilevä emäntä, joka ei anna mielialansa laskea tyhjentyneiden kaasuilmapallojen mukana tai järkytä tyyneyttään turhanpäiväisten pikkuseikkojen takia.

Jonain päivänä vielä... Se päivä ei kuitenkaan koittanut vielä eilen. 

Joskus siinä toisen keksipellillisen polttamisen jälkeen, tunti ennen juhlien alkua, sulkiessani miehen ja lapsen keittiön oven ulkopuolelle, koska heidän “tuijotuksensa” häiritsi “keskittymistäni” aistin myös omien hermojeni olevan pahasti vaarassa kärähtää.

Viimeistään siinä vaiheessa kun lähdin pinkomaan kohti kukkakauppaa vieraiden jo soitellessa kadulta ja kysellessä ovikoodia huomasin ajautuneeni siihen mystiseen ajatusansaan, jonka mukaan joku muu kuin hetkessä oleminen, tietoinen läsnäolo ja oma rentouteni olisi tärkeää.

Sännätessäni ulos kukkien perässä toimintaani todella sääteli niinkin huvittava ajatus, jonka mukaan se, että eteisessä on vieraita tervehtimässä iso kimppu valkoisia liljoja on tärkeämpää kuin se, että minä itse olen vastaanottamassa heitä. Hermostuneen ihmisen suppea ajatustoiminta voi kieltämättä olla pienuudessaan melko söpöä. Söpöä ainakin näin jälkikäteen korkeasta mielentilasta käsin katsottuna. 

Väitän, että osaan nykyisin suhtautua pääsääntöisesti omiin tunteisiini rennosti ottamatta itseäni kovin vakavasti. Suurimman osan ajasta kykenen säilyttämään ajatukseni kirkkaana ja soljumaan joustavasti elämän yllätysten mukana. Mutta sitten tulee näitä hetkiä, näitä siunattuja hetkiä, jolloin tapahtuu jonkin sortin taantuminen, kaikki viisaus pakenee päästäni ja muutun tuoksi säntäileväksi pikkueläimeksi, joka unohtaa omat oppinsa niin tyystin, että jonkun muun täytyy niistä muistuttaa. Se joku muu oli tällä kertaa kukkakaupan jonossa takanani seissyt tuntematon naishenkilö.

Itse luomani häsy ja häslinki olivat nimittäin onnistuneet pyyhkimään päästäni pois pankkikorttini tunnusluvun, ja kukkien ostohetkellä en kerta kaikkiaan onnistunut muistamaan tuota päivittäisessä käytössäni olevaa nelinumeroista numerosarjaa. Ähisin ja äimistelin ääneen unohdusta.

“Hengitä rauhassa. Ei ole mitään kiirettä. Elämä on koko ajan.”, takanani ollut nainen sanoi.

Elämä on koko ajan.

Miten mahtavan osuvasti sanottu. Makustelin tuota lausetta koko kotimatkan naureskellen samalla ääneen itselleni. Elämä on koko ajan. Tottakai. Jokainen hetki on yhtä oleellinen ja yhtä tärkeä. Se, että kävelen kukkapaketin kanssa kadulla on yhtä tärkeää kuin se, että kukat ovat ovat kohta paikallaan eteisen maljakossa. Se, että emäntä on hyvällä tuulella ja nauttii juhlien järjestämisestä on aivan yhtä tärkeää kuin se, että hän on hyvällä tuulella juhlien aikana.

Elämä on koko ajan, juhlat ovat koko ajan.

Lisäkomiikkaa säntäilylleni ja kaiken kiteyttävää vertauskuvallisuutta tilanteelle antoi vielä se, että vieraat toivat tullessaan niin paljon kukkia, ettei niitä olisi edes tarvinnut olla omasta takaa.

Syy miksi jaoin kanssanne tämän hieman hysteerisen lauantai-iltapäivähetkeni on se, että tarinan opetus on mielestäni tärkeä ja kukkakauppanaisen lause toistamisen arvoinen. Koen myös oleelliseksi muistuttaa, ettei edes armas hyvinvointiblogaajanne säilytä jatkuvasti zeniään. On silti tietyllä tavalla virkistävää löytää aika ajoin tuo pyristelevä pikkueläin itsestään ja huomata, että tasapainon ehkä kaunein piirre lienee siinä, että sen voi palauttaa aina uudelleen.

Näihin sanoihin ja ajatuksiin, lupsakkaa alkavaa viikkoa.

♥ Virpi

Share

Ladataan...
Kiitos hyvää

Käsi ylös kuka on kuullut pakurikäävästä. Toinen käsi ylös, jos olet kuullut henkilöstä nimeltä Jaakko Halmetoja. Mikäli kummatkin kätesi tai toinen niistä lepää vielä näppiksellä, niin klikkaapa tätä linkkiä: www.jaakkohalmetoja.com.

Muut voitte antautua kädet ylhäällä seuraavalle postaukselle. No ei vaiskaan, rentouttakaa ihmeessä raajanne.

Syy miksi kyselin tietämystänne pakurista ja Jaakko Halmetojasta on se, että sain viime viikolla kyseiseltä herralta hänen kirjoittamansa kirjan pakurikäävästä. En aio tässä postauksessa uppoutua Halmetojan esittelyyn, enkä erityisen syvällisesti pakurikäävän terveysvaikutuksiin, tai ainakaan niin syvällisesti kuin aihe ansaitsisi. Ne tiedot löytyvät alussa mainitsemani linkin takaa.

Voin kuitenkin lyhyesti mainita, että pakurikäävällä on ihan valtaisia terveysvoimia, joista Halmetojalla on valtaisia tietomääriä, kuten hänellä on niin monesta muustakin ravintoaiheesta. Jaakko on tosiaan henkilö, jonka puuhia kannattaa seurata, mikäli on lainkaan kiinnostunut hyvinvointi- ja ravintoasioista. Ja mikäli ei ole, niin silloin miehen juttuihin kannattaa perehtyä sitä suuremmalla syyllä.

Ja sitten itse kirjaan.

Pakurikääpä-kirja on mukava kombo sekä tieteellistä tutkimusdataa että kansanperinteinä kulkenutta tietoutta ja ihmisten kokemuksia. Mukana on tietoa pakurin, kansainväliseltä nimeltään chagan käyttöhistoriasta, terveysvaikutuksista ja eri valmistustavoista, kuten teejuomista ja tinktuuroista  + helppoja reseptejä pakurin hyödyntämiseen.

Olin odottanut pakurikirjan valmistumista hanakasti siitä asti kun kuulin sellaisen olevan tekeillä. Olen käyttänyt pakuria jo parisen vuotta ja tiesin pakurikäävästä toki jonkin verran, mutta tiesin, etten ollut perillä puolistakaan sen suomista mahdollisuuksista. 

No nyt olen, ainakin melkoisen hyvin. Tiedän muun muassa, että pakurikääpää on käytetty vuosisatoja kansanlääkinnässä muun muassa Venäjällä, Kiinassa, Japanissa ja Pohjois-Amerikan ja Kanadan intiaanikansojen keskuudessa. Tiedän, että pakuritee on vahvasti antioksidanttista, tehokkaasti elimistöä emäksisöivää ja että pakuria kannattaisi nauttia ainakin kolmisen kuppia päivässä, kätevimmin tuo määrä tulee nautittua smoothien pohjanesteenä. Tiedän myös kuinka pakurista voi valmistaa kasvovoidetta ja jopa miten sillä voi värjätä vaatteita.

Ennen kaikkea tiedän suositella pakurikirjaa kaikille, keitä koskettavat vaivat, kuten Chronin tauti, vatsa- ja nivelongelmat, ihovaivat, kuten psoriasis, alhainen immuniteetti tai syöpä. Viimeistään nyt voin todella suositella pakurin päivittäistä nauttimista edellä mainittujen ongelmien kanssa painiville, ja muillekin vastuskykyä, tarmoa ja elinvoimaa kaipaaville.

Itse testasin heti kirjassa ollutta pakurikaakaoreseptiä. Vau. Fiilis oli maun puolesta vähän sama kuin olisi nauttinut täyteläisen kaakaon ja kanelisen korvapuustin yhtä aikaa, paitsi että herkuttelun jälkeen olo on vahvan elinvoimainen, eikä nuutuneen pöhöttynyt.

Muuntelin tosin ohjetta vähän, käytin cashew-pähkinöiden tilalla manteleita, skippasin ruusunjuuren, macan ja lakkakääpäuutteen, niiden puuttuessa, ja käytin muutenkin hieman eri annosmääriä. Runko ja yleisfiilis pysyivät silti samana.

Chocolove Chai Chaga Boom

0,5 litraa haudutettua pakuriteetä

Iso kourallinen manteleita

Kukkurallinen ruokalusikallinen raakakaakaojauhetta

1 rkl chia-siemeniä

2 cm pala inkivääriä

½ tl kaardemummaa

½ tl kanelia

1 rkl hunajaa

Lisää noin ruokalusikallinen jauhettua pakuria noin puoleen litraan vettä. Kiehauta ja keitä noin 30-60 minuuttia. Lisää tarvittaessa vettä haihtuneen nesteen tilalle. Kaada lämmin tee siivilän läpi tehosekoittimeen ja lisää loput ainekset. Sekoita täydellä teholla noin 30 sekuntia, kaada mukiin ja nauti. 

Jos tämä postaus vaikutti mielestäsi mainokselta, niin osuit oikeaan, tämä oli mainos. Vilpittömin sydämin ja lämpöisin ajatuksin kirjoittamani mainos, jota en tehnyt siksi, että sain kirjan ilmaiseksi, enkä myöskään erityiskauniin omistuskirjoituksen takia, vaan siksi, että uskon kyseisen kirjan lukemisen tai ainakin pakurikäävän nauttimisen voivan kohentaa monen lukijani hyvinvointia. 

Toivottavasti siis kiinnostuit, innostuit ja hörpit pian itsekin pakuria kaakaoviiksissä hymy huulilla.

♥ Virpi

Share

Pages