Ladataan...

Haluaisin, että tekisit kanssani nyt ihan alkuun pienen harjoituksen. Se nimittäin auttaa sinua ymmärtämään paremmin jotain, mitä tulen pian kertomaan.

Tee näin:

Nosta hartiat ylös korvia kohti. Purista kätesi nyrkkiin. Pidätä hengitystäsi. Laske rauhallisesti, hengitystäsi edelleen pidätellen:

1

2

3

4

5

6

…. vielä….

7, 8, 9, 10… jatka laskemista….

11, 12, 13, 14, 15, 16, 17, 18, 19, 20, 21, 22, 23, 24, 25, 26, 27, 28, 29, 30…

Nyt - Vedä happea, päästä puristuksesta ja rentoudu!

Aah ja Huh. Eikö tunnu ihanalta! Ilma kulkee keuhkoissa, aivot ja kroppa täyttyvät uudesta hapesta ja keho ja mieli tuntuvat virkistyneiltä mutta rennoilta.

Nyt sait kokea sen olon, mikä valtasi minut tehtyäni Sen Ison Päätöksen, josta vihjailin viime viikolla. Huojennus, helpotus, ja vapautuminen ovat tällä hetkellä päällimmäisinä tunteinani. Ja sellaisten tunteiden ollessa pinnassa, tietää valinneensa oikein. Lisäksi oloni on kepeä, iloinen ja oikein kunnolla inspiroitunut - pitkästä aikaa! Ja okei, ehkä ihan miniriikkisen haikea, mutta vain välillä, vain häilähtävän ohikiitävän hetken, kunnes taas uusi raikas innostus täyttää sydämen.

Niin. Uutinen on tämä:

Olen päättänyt lopettaa blogini. Kiitos hyvää sulkeutuu syyskuun viimeinen päivä maanantaina 30.9.2013. Ja se, ystäväiseni, on iloinen uutinen!

Koska jos jotain olen blogini koko historian ajan korostanut, on se ollut se, että sisintään tulee kuunnella, vanhaksi käyneisiin raameihin ei kannata jämähtää, on osattava päästää irti ja uusiutua, on oltava rohkea, uskottava elämään ja itseensä ja on oltava rehellinen sekä tehtävä asioita puhtaalla ja palavalla sydämellä ja vaihtaa suuntaa tarvittaessa. Ja juuri näin näette minun nyt tekevän, lopettaessani blogini.

Tämän kolmen vuoden aikana Kiitos hyvää on ollut valtava inspiraation kanava ja lähde itselleni, ja ilmeisesti myös isolle joukolle muitakin ihmisiä. Esimerkiksi kymmenisen tuhatta yksilöityä viikkokävijää ja sadat sähköpostit ja viestit siitä kuinka blogini on muuttanut ihmisten mukaan heidän elämänsä ovat niin huikeita juttuja, että niitä voi olla jopa hieman vaikea itseni käsittää. Käytännössä kun blogaaminen voi olla todella yksinäistä puuhaa, tekstien ja kuvien heittelyä avaruuteen, täysin tuntemattomalle yleisölle. Mutta kiitos jokaiselle teistä avaruuden pienistä suurista hiukkasista, keitä sitten olettekin, että olette olleet mukanani.

Tämä blogi on ollut minulle pehmeä pesäpaikka ja myös henkireikä, esimerkiksi aikoinaan kun kaikki muut osa-alueet omassa työnkuvassani eivät tuntuneet aivan niin mielekkäiltä. Kiitos hyvää oli puhdas rakkauden lapsi ja sen kautta olen saanut välittää vain ja ainoastaan asioita, jotka olen tuntenut sydämessäni tärkeiksi ja jakamisen arvoisiksi. Sellaisiksi, jotka sytyttävät ensinnäkin minut itseni ja joiden jakamisen uskon tuovan jotain hyvää maailmaan.

Kiitos hyvää syntyi aikana, jolloin olin itse totaalisesti hurahtanut ja rakastunut hyvinvointiin ja hyvää tekevään ravintoon. Olin tuolloin lähes pakahtua siitä kaikesta ahmimastani tiedosta. Niin sanottuja hyvinvointiblogeja oli tuolloin Suomessa vain pikkiriikkinen kourallinen, ja koin, että oli aika perustaa lempeyden, kauneuden ja hyvän olon pesäke, tietyllä tapaa vaihtoehtoisen tiedon jakamispaikka, ilman tuputusta ja fanatismia (jota tosin saattoi joskus olla hieman vaikea välttää, silloin kuin oli itse oikeinoikeinoikein innostunut).

Halusin kaataa kaikkea ammentamaani hyvää ämpärilasteittain lukijoitteni syliin. Jakaa tietoa, jonka itse olin joutunut kaivelemaan kivien alta, jaella hyvää tekeviä herkkureseptejä ja kokkailukokeiluitani, levittää sitä intohimoa ja paloa, johon olin itse herännyt, tartuttaa uskallusta oman elämän ja hyvinvoinnin haltuunottoon ja ennen kaikkea kanavoida rakkautta.

Niistä missioista oli Kiitos hyvää tehty. Ja on edelleen. Ja tulee olemaan vielä 27 päivää. Kunnes tämä tarina päättyy. Tosin mihinkään absoluuttisiin loppuihin en tässä maailmankaikkeudessa usko, asiat ja energiat vain muuttavat muotoaan ja jatkavat elämäänsä uudessa olotilassa.

Niin nytkin. Vaikka Kiitos hyvää ei enää blogina inspiroi minua kuten ennen, ja koen tietyllä tapaa kasvaneeni ulos tästä pienestä luomuksestani, niin se jokin blogini syvin olemus, pohjaidea sytyttää minut edelleen, kuten ennen. Tästä syystä vaikka blogi sellaisenaan loppuu, tulee sen henki silti jatkamaan matkaansa omalla tavallaan.

Se, mitä tämä kaikki korkalentoinen höpinä tarkoittaa ja millaiseksi asiat konkretisoituvat selviää myöhemmin. Sen verran voin kuitenkin jo nyt kertoa, että olen koostamassa kirjaa blogin suosituimpien reseptien pohjalta ja eräs uusi huippuinnostava nettiprojekti on myös tekeillä. Kaiken tämän uuden synnyttämiselle tarvitsen nyt tyhjiön, joka vaatii vanhaksi käyneestä ja raskaista painolasteista luopumista, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa tämän blogin lopettamista. On tullut aika siirtyä eteenpäin.

Viisaana blogini lukijana ymmärrät varmasti.

Tämän uutisen jaettuani huokaisen jälleen, syvään ja helpottuneena, ties kuinka monetta kertaa päätöksen tekemiseni jälkeen. Halusin kertoa asian hyvissä ajoin ennen blogin lopettamista, lähinnä koska en halua pihdata näin isoja salaisuuksia ja toiseksi, jotta voimme orientoitua paremmin tulevaan. Jatkan postailuja entisen malliin vielä kuun loppuun. Juttuidea-arkisto pullistelee vielä monenlaista ideaa, joista haluan ammentaa tänne ennen lopettamista.

Pysy siis kultaseni kanavalla. Ja ennen kaikkea, mikäli et kuulu vielä Kiitos hyvää -facebook-ryhmään, niin liity nyt, sillä siellä tulen jatkossa, blogin sulkeutumisenkin jälkeen informoimaan uusista tuulista ja projekteista. Vaikka Kiitos hyvää loppuu, toivon että pysyt mukana!

Edessämme on paljon, paljon hienompia asioita kuin mitä jätämme taaksemme.

♥ Virpi

Share

Ladataan...
Kiitos hyvää

Että on ihana perjantai. Että on ihana elämä. Että on upeaa, kuinka yksi päivä  ja yksi päätös voi tehdä apeahkosta ja raskaasta olotilasta kuplivan kepeän ja vapauttaa mielen ja kropan lamaannuksesta.

Ja sitten kun vielä saa viilattua edellisenä päivänä epäonnistuneeksi tuomitusta suklaapiirakastakin jalon herkun, niin kyllä taas kehtaa säkenöidä omissa fantastisissa nahoissansa. Etenkin kun on saanut ujutettua piirakan täyteen huipputerveellisiä raaka-aineita, ilman että pahaa-aavistamaton - tässä tapauksessa hyvääaavistamaton maistelija ei huomaa mitään eroa tavan brownien kanssa.

Suklaapiirakan salaiset raaka-aineet paljastan teille nyt, mutta sen toisen vuorokauden aikana muhittamani päätöksen kerron teille vasta ensi viikolla.

YLLÄTTÄVÄ MINTTUSUKLAAPIIRAKKA

(noin puoli pellillistä)

3 rkl pellavansiemeniä + ½ dl vettä

1 tölkki mustapapuja

3 rkl kookosöljyä

1,5 dl kookosjauhoja

1 dl kaakaojauhetta

1 tl vaniljauutetta

0,5 dl hunajaa

1,5 tl leivinjauhetta

Hyppysellinen merisuolaa

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Laita pellavansiemenet veteen noin 15 minuutiksi, jotta niiden ympärille muodostuu paksu geeli. Liota ja huuhtele pavut. Lisää pellavansiemengeeli, pavut ja juokseva kookosöljy tehosekoittimeen ja sekoita. Lisää loput ainekset ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Taikinan tulee olla koostumukseltaan paksua, mutta lusikoitavaa/kaadettavaa. Lisää tarvittaessa hieman vettä tai jauhoja.

Kaada taikina esimerkiksi (tarvittaessa kookosöljyllä voideltuun) kulmikkaaseen piirakkavuokaan tai tee tuplaannos ja levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille. Paista piirakkaa uunissa noin 25-45 minuuttia, riippuen piirakan koosta. Piirakan kuuluu kuivua pinnoilta ja reunoilta, mutta jäädä aavistuksen pehmeäksi sisältä, mutta kuitenkin kiinteäksi, ei valuvaksi.

Anna piirakan jäähtyä kokonaan ennen kuin levität kuorrutteen.

Suklaakuorrutus:

2 kypsää avokadoa

1 rkl raakakaakaomassaa

2 rkl raakakaakaojauhetta

2 rkl hunajaa

1 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä

1 tl piparminttuöljyä

Rouhi raakakaakaomassa rouheeksi ja sulata lämpimässä vesihauteessa sulavaksi kookosöljyn ja hunajan kanssa. Lisää avokadot tehosekoittimeen ja lisää sula kaakao-hunaja-kookosöljy massa, kaakaojauhe ja piparminttuöljy. Sekoita tasaiseksi. Levitä kuorrutus jäähtyneen suklaapiirakan pinnalle. Ripottele päälle vielä esimerkiksi kookoshiutaleita ja tuoretta piparminttua. Piirakka on parasta levättyään yön yli jääkaapissa.

Kuten huomasit, on suklaapiirakan pääraaka-aineena mustapavut ja suklaakuorrute syntyy avokadojen pohjalle. Terveysherkuttelijoille kumpikaan näistä, papubrowniet tai avokadosuklaalevite ei ole varmaan mikään jymyuutinen, ja onhan näitä tämänsuuntaisia eksperimenttejä täällä omassakin blogissa joskus näkynyt. Mutta ennen en ollut saattanut näitä kahta friikkiyhistelmää yhteen, enkä ennen kaikkea maustanut piparminttuöljyllä. Siinä nimittäin piilee mielestäni tämän kyseisen reseptin taika, joka tekee syvän makeasta makuelämyksestä samalla raikkaan.

Niin ja ne avokadot ja pavut eivät tosiaan maistu tässä piirakassa, vaikka miten yrittäisi makunystyröitään pinnistellä.

HUOM! Kannattaa kuitenkin malttaa antaa piirakan tekeytyä jääkaapissa yön yli, sillä laatu on taattu vasta seuraavana päivänä.

Nyt lähden liihottelemaan suupielet suklaassa viikonlopunviettoon laulaen

“What a difference a day made”...

 

♥ Virpi

Share

Ladataan...
Kiitos hyvää

Teille urheille unelmiensa toteuttajille, teille, joiden sydämet palavat, katse on kirkas ja mahdollisuuksien maailma on avoinna. Teille, jotka joudutte toisinaan epätoivon valtaan, ette ehkä muista mihin tähtäsitte, onko teistä siihen tai onko maailma valmis. Teille tulenkantajille, pioneereille, sankareilleni -  Jatkakaa, uskokaa ja rakastakaa! Te tiedätte keitä te olette. Ette ole yksin, maailma muuttuu, aika kypsyy ja meitä on koko ajan enemmän. Sydämen säännöillä pelaavat voittavat aina. 

♥ Virpi

(kuva:täältä)

Share
Ladataan...

Pages