Ladataan...

Haluaisin, että tekisit kanssani nyt ihan alkuun pienen harjoituksen. Se nimittäin auttaa sinua ymmärtämään paremmin jotain, mitä tulen pian kertomaan.

Tee näin:

Nosta hartiat ylös korvia kohti. Purista kätesi nyrkkiin. Pidätä hengitystäsi. Laske rauhallisesti, hengitystäsi edelleen pidätellen:

1

2

3

4

5

6

…. vielä….

7, 8, 9, 10… jatka laskemista….

11, 12, 13, 14, 15, 16, 17, 18, 19, 20, 21, 22, 23, 24, 25, 26, 27, 28, 29, 30…

Nyt - Vedä happea, päästä puristuksesta ja rentoudu!

Aah ja Huh. Eikö tunnu ihanalta! Ilma kulkee keuhkoissa, aivot ja kroppa täyttyvät uudesta hapesta ja keho ja mieli tuntuvat virkistyneiltä mutta rennoilta.

Nyt sait kokea sen olon, mikä valtasi minut tehtyäni Sen Ison Päätöksen, josta vihjailin viime viikolla. Huojennus, helpotus, ja vapautuminen ovat tällä hetkellä päällimmäisinä tunteinani. Ja sellaisten tunteiden ollessa pinnassa, tietää valinneensa oikein. Lisäksi oloni on kepeä, iloinen ja oikein kunnolla inspiroitunut - pitkästä aikaa! Ja okei, ehkä ihan miniriikkisen haikea, mutta vain välillä, vain häilähtävän ohikiitävän hetken, kunnes taas uusi raikas innostus täyttää sydämen.

Niin. Uutinen on tämä:

Olen päättänyt lopettaa blogini. Kiitos hyvää sulkeutuu syyskuun viimeinen päivä maanantaina 30.9.2013. Ja se, ystäväiseni, on iloinen uutinen!

Koska jos jotain olen blogini koko historian ajan korostanut, on se ollut se, että sisintään tulee kuunnella, vanhaksi käyneisiin raameihin ei kannata jämähtää, on osattava päästää irti ja uusiutua, on oltava rohkea, uskottava elämään ja itseensä ja on oltava rehellinen sekä tehtävä asioita puhtaalla ja palavalla sydämellä ja vaihtaa suuntaa tarvittaessa. Ja juuri näin näette minun nyt tekevän, lopettaessani blogini.

Tämän kolmen vuoden aikana Kiitos hyvää on ollut valtava inspiraation kanava ja lähde itselleni, ja ilmeisesti myös isolle joukolle muitakin ihmisiä. Esimerkiksi kymmenisen tuhatta yksilöityä viikkokävijää ja sadat sähköpostit ja viestit siitä kuinka blogini on muuttanut ihmisten mukaan heidän elämänsä ovat niin huikeita juttuja, että niitä voi olla jopa hieman vaikea itseni käsittää. Käytännössä kun blogaaminen voi olla todella yksinäistä puuhaa, tekstien ja kuvien heittelyä avaruuteen, täysin tuntemattomalle yleisölle. Mutta kiitos jokaiselle teistä avaruuden pienistä suurista hiukkasista, keitä sitten olettekin, että olette olleet mukanani.

Tämä blogi on ollut minulle pehmeä pesäpaikka ja myös henkireikä, esimerkiksi aikoinaan kun kaikki muut osa-alueet omassa työnkuvassani eivät tuntuneet aivan niin mielekkäiltä. Kiitos hyvää oli puhdas rakkauden lapsi ja sen kautta olen saanut välittää vain ja ainoastaan asioita, jotka olen tuntenut sydämessäni tärkeiksi ja jakamisen arvoisiksi. Sellaisiksi, jotka sytyttävät ensinnäkin minut itseni ja joiden jakamisen uskon tuovan jotain hyvää maailmaan.

Kiitos hyvää syntyi aikana, jolloin olin itse totaalisesti hurahtanut ja rakastunut hyvinvointiin ja hyvää tekevään ravintoon. Olin tuolloin lähes pakahtua siitä kaikesta ahmimastani tiedosta. Niin sanottuja hyvinvointiblogeja oli tuolloin Suomessa vain pikkiriikkinen kourallinen, ja koin, että oli aika perustaa lempeyden, kauneuden ja hyvän olon pesäke, tietyllä tapaa vaihtoehtoisen tiedon jakamispaikka, ilman tuputusta ja fanatismia (jota tosin saattoi joskus olla hieman vaikea välttää, silloin kuin oli itse oikeinoikeinoikein innostunut).

Halusin kaataa kaikkea ammentamaani hyvää ämpärilasteittain lukijoitteni syliin. Jakaa tietoa, jonka itse olin joutunut kaivelemaan kivien alta, jaella hyvää tekeviä herkkureseptejä ja kokkailukokeiluitani, levittää sitä intohimoa ja paloa, johon olin itse herännyt, tartuttaa uskallusta oman elämän ja hyvinvoinnin haltuunottoon ja ennen kaikkea kanavoida rakkautta.

Niistä missioista oli Kiitos hyvää tehty. Ja on edelleen. Ja tulee olemaan vielä 27 päivää. Kunnes tämä tarina päättyy. Tosin mihinkään absoluuttisiin loppuihin en tässä maailmankaikkeudessa usko, asiat ja energiat vain muuttavat muotoaan ja jatkavat elämäänsä uudessa olotilassa.

Niin nytkin. Vaikka Kiitos hyvää ei enää blogina inspiroi minua kuten ennen, ja koen tietyllä tapaa kasvaneeni ulos tästä pienestä luomuksestani, niin se jokin blogini syvin olemus, pohjaidea sytyttää minut edelleen, kuten ennen. Tästä syystä vaikka blogi sellaisenaan loppuu, tulee sen henki silti jatkamaan matkaansa omalla tavallaan.

Se, mitä tämä kaikki korkalentoinen höpinä tarkoittaa ja millaiseksi asiat konkretisoituvat selviää myöhemmin. Sen verran voin kuitenkin jo nyt kertoa, että olen koostamassa kirjaa blogin suosituimpien reseptien pohjalta ja eräs uusi huippuinnostava nettiprojekti on myös tekeillä. Kaiken tämän uuden synnyttämiselle tarvitsen nyt tyhjiön, joka vaatii vanhaksi käyneestä ja raskaista painolasteista luopumista, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa tämän blogin lopettamista. On tullut aika siirtyä eteenpäin.

Viisaana blogini lukijana ymmärrät varmasti.

Tämän uutisen jaettuani huokaisen jälleen, syvään ja helpottuneena, ties kuinka monetta kertaa päätöksen tekemiseni jälkeen. Halusin kertoa asian hyvissä ajoin ennen blogin lopettamista, lähinnä koska en halua pihdata näin isoja salaisuuksia ja toiseksi, jotta voimme orientoitua paremmin tulevaan. Jatkan postailuja entisen malliin vielä kuun loppuun. Juttuidea-arkisto pullistelee vielä monenlaista ideaa, joista haluan ammentaa tänne ennen lopettamista.

Pysy siis kultaseni kanavalla. Ja ennen kaikkea, mikäli et kuulu vielä Kiitos hyvää -facebook-ryhmään, niin liity nyt, sillä siellä tulen jatkossa, blogin sulkeutumisenkin jälkeen informoimaan uusista tuulista ja projekteista. Vaikka Kiitos hyvää loppuu, toivon että pysyt mukana!

Edessämme on paljon, paljon hienompia asioita kuin mitä jätämme taaksemme.

♥ Virpi

Share

Ladataan...
Kiitos hyvää

Hei, sinä viikonlopun viettoon pian kirmaava kamuseni! Sinä, joka odotat viikonlopulta laadukasta ajanviettoa ja rentoutumista, mutta olet jo siirtynyt kesälomilta työmaailman kuhinaan, joka tuppaa nappaavan ajatuksesi työraiteille myös ollessasi vapaalla. Tässä sinulle viisi pientä, mutta tehokasta vinkkiä, jotka auttavat pysymään pois siltä harmaalta alueelta ja viettämään oikeasti rentouttavan ja akkuja lataavan viikonlopun.

 

 

1. Jätä työnteko tyysti ja totaalisesti viikonlopun ajaksi. Älä käytä edes viittä minuuttia työtäsi edistävien asioiden hoitoon. Älä kurki sähköpostia, äläkä työpuhelintasi. Kertaakaan.

2. Katkaise siivet työajatuksilta. Heti kun huomaat pohtivasi jotain työhösi liittyvää ongelmaa tai tilannetta, lopeta. Siirrä huomio toisaalle. Asioiden pähkäily ei todennäköisesti edistä asioita, vaan kasvattaa stressiä ja vie sinulta kullan arvoista rentoutumisaikaa. Aidosti rento mieli tuottaa todennäköisemmin luovia ja timanttisia ideoita.

3. Näe ihmisiä. Keskity perheesi tai ystäviesi seuraan, kuuntele ja ole läsnä. Ihmiset tekevät hyvää ihmiselle.

4. Pysy aktiivisena. Tee asioita, joita oikeasti rakastat, joista saat nautintoa ja jotka vievät ajatuksesi pois arjesta. Unohda velvollisuudet. Viikonloppu ei ole suorittamista varten.

5. Jos ajatuksesi kaikesta huolimatta ajatuvat stressaavien ja ahdistavien työasioiden ympärille, mieti mikä työssäsi stressaa sinua. Mieti mihin oikeasti haluat käyttää elämäsi parhaimman ajan, mitä haluat antaa maailmalle, millaisia elämyksiä ja kokemuksia haluat työltäsi ja voiko nykyinen työsi mahdollistaa tämän. Työn kuuluu olla voimavara, ei taakka. Muista, että vain sinä päätät mihin käytät elämäsi, ja että elämme mahdollisuuksien maailmassa. Joskus vaihtamalla paranee.

 

♥ Virpi

kuva: marc johns

 

Share

Ladataan...

shh...

shh...

Jos oikein hiljennyt ja keskityt, voit kuulla hiekan hiljaisen kohinan, pikkukivien hienon hennon rahinan. Huomaatko, kuinka jälki piirtyy hiekkaan, miten hiekanjyvät muodostavat uomia, kukkuloita, pikkuruisia dyynejä?

Tämä tässä on maailman tärkeintä puuhaa, ainakin jos kiinalaisilta kysytään. Täällä nimittäin hoidetaan puutarhaa. Ja jos japanilaisilta, etenkin japanilaisilta munkeilta kysytään, niin parasta puutarhan hoitoa on hiekan haravointi.

Täällä pienessä zen-puutarhassani, hiekan vaaleassa tyhjyydessä asuu rauha ja samalla miljoonien kivien kirjo, koko maailma.

Mihin tämmöisellä hiekan haromisella sitten oikein pyritään? No, ei kertakaikkiaan yhtään mihinkään. Ja siinäpä juuri piileekin sen viehätys.

Hiekan haravointi on tekevää meditointia. Sen idea pohjaa ajatukseen, jonka mukaan tyynen, meditatiivisen tilan voi saavuttaa silloin, kun tekemistämme ei ohjaa mieli, vaan pikemminkin jokin syvempi meissä, sielu tai sydän, silloin kun emme pyri mihinkään, vaan päästämme irti.

Haravoidessasi hiekkaa sisältä kumpuavien tunteidesi mukaisesti, elät hetkessä, miettimättä lopputulosta. Ilmaiset itseäsi vapaasti. Unohdat alun ja lopun, keskityt vain siihen, mitä kätesi tekee juuri sillä hetkellä, mitä näet juuri silloin ja mitä kuulet. Hidastempoinen hiekan haravoiminen antaa vastapainoa hektiselle elämänrytmille, jossa aivomme käyvät ylikierroksilla ja tekemisemme on aina jonkinlaisen kontrollin alaista ja järkeilyn tulosta.

Haravoinnin kaltainen säännönmukainen ja toistuva toiminta voi saada intuitiosi valpastumaan, ja mielen sopukoista voi hiljentymisen myötä nousta ratkaisuja ongelmina pitämiisi asioihin.

Hiekkameditaatio

Valitse astia tai laatikko, johon voit kaataa hiekkaa. Käytä luonnonhiekkaa tai osta koristehiekkaa esimerkiksi askartelukaupasta. Mitä hienojakoisempaa hiekka on, sen helpompi sitä on haravoida. Valitse haravointiin pieni harava tai puikko. Esimerkiksi sukkapuikko ja haarukka ajavat asian hyvin.

Asetu paikkaan, jossa pystyt rentoutumaan. Aloita rauhoittamalla mieli. Hiljenny ja hengittele sisään ja ulos rauhallisesti. Tarkastele hiekkaa, katso yksittäisiä jyviä ja hiekassa jo mahdollisesti näkyviä kuvioita. Ryhdy haravoimaan hiekkaa tai piirtämään siihen viivoja, kaaria, kiemuroita, ihan mitä mielestäsi juuri sillä hetkellä nousee pintaan. Tunne miltä viivojen piirtäminen tuntuu, miten se vaikuttaa sinuun. Älä odota pääseväsi mihinkään tiettyyn lopputulokseen tai kuvioon.

Halutessasi voit asettaan hiekan joukkoon kiven, johon kohdistat huomiosi. Isompi kivi voi toimia hiekkapuutarhasi keskuspisteenä, johon voit keskittää katseesi esimerkiksi haravoinnin päätteeksi ja tarkastella sen muotoja, värejä ja rakennetta. Voit myös sekoittaa hiekan sekaan pieniä kiviä, haravoida hiekkaa sormillasi. Kivien sattuessa sormiisi voit pyöritellä niitä käsissäsi ja tarkastella niitä. Sormin tunnustelemalla saat hiekkaan ja kiviin uudenlaisen tuntuman.

Haravoi hiekkaa niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Älä analysoi kuvioita tai valmistele hiekkaa tulevaa haravointia varten. Anna hiekan olla sellainen kuin se lopettaessasi on. Seuraavalla kerralla jatkat siitä, mihin olet jäänyt. 

Mikäli olet kokenut, että medioiminen paikallaan istuen silmät kiinni on haastavaa, voi hiekan haravointi olla kenties sinulle sopiva tapa hiljentyä. Kokeile ainakin. Jos et saa mielenrauhaa, niin kivan koriste-esineen ainakin. Oma pieni puutarhani on pronssivadillinen valkoista hiekkaa, jonka seassa on vaihteleva onnenkivi, valkoinen mieltä selkeyttävä akaatti tai pronssinvärinen energisoiva pyriitti. Haravana toimii vanha hopeinen haarukka ja piirtopuikkona puinen sukkapuikko.

Ja hei, jaa ihmeessä myös oma meditointitapasi, etenkin jos se on johonkin tekemiseen pohjautuva!

Rauhallista viikon jatkoa.

♥ Virpi

Share

Pages