Ladataan...
Kiitos hyvää

Hei kaveri! Leikittäisikö vähän.

Leikitään sellaista yhtä tosi kivaa leikkiä, jossa ollaan niin kuin oltaisiin muka onnellisia. Leikitään, että meillä olisi ihan huippu ihana olo ja kaikki olisi tositosi hyvin.

Ensin, ajattele että koko kropassasi olisi todella rento ja mukavan lämpöinen tunne. Jos vartalossasi tuntuu jossain kipua tai jännitystä, älä pysähdy siihen, leiki hetki, että se ei häiritse sinua. Koko kehosi on levollinen, samaan aikaan tyyni ja valpas. Kuvittele rinta-alasi sellainen pieni hykertävä tunne, sellainen kuin olisit juuri nauranut ystäviesi kanssa, tai kuin muistelisit jotain hauskaa ja hassua tapahtumaa. Juuri tuo kevyesti kupliva olotila rintalastasi alla, joka odottaa purkautumista naurun muodossa.

Sitten, mieti elämääsi. Kuvittele, että sinulla ei olisi mitään murehdittavaa, koska kaiken kuuluu olla juuri niin kuin se on ja kaikki asiat menevät juuri niin kuin niiden pitää. Mieti sellainen vapauttavan poutainen tunnelma pään sisään, sellainen seesteisen kevyt, kun ajatukset eivät ole vielä onnistuneet tavoittamaan mitään asiaa, joka on muka vakavaa ja josta kuuluisi murehtia. Vähän niin kuin olisit kesälomansa juuri aloittanut lapsi tai iloisesti karvojaan ja korviaan syystuulessa hulmuttava koira. Jokainen solusi hyräilee duurissa.

Mieti työtäsi tai opiskelupaikkaasi, jos olet työtön ja kotona, mieti arkeasi. Jos ajattelet olevasi yleisesti ottaen tyytymätön tilaasi, mieti niitä hetkiä, jolloin olet ajatellut asiasta jotenkin toisin, jotenkin myönteisesti. Stressaava ja ahdistava työ on varmasti joinain hetkinä tuntunut kiinnostavalta ja työkaverit hauskoilta. Ehkä olet salaa nauttinut huolettomasta opiskeluajasta, vaikka pääsääntöisesti sanot olevasi kyllästynyt opiskeluun ja väsynyt tentteihin. Päivistäsi löytyy varmasti hetkiä, jolloin koet mielihyvää asioista, joihin julistat olevasi kyllästynyt. Samaistu nyt noihin hyviä tunteita tuoviin ajatuksiin. Ne ovat yhtä lailla totta kuin nuo kielteiseksi mieltämäsi ajatukset.

Ajattele sitten ulkona vallitsevaa säätilaa. Jos ulkona sataa, leiki että pidät sateesta. Mieti niitä hetkiä, kun olet nauttinut virkistävästä vesisateesta ja turvallisesta hämärästä. Vaikka sanot inhoavasi tuulta, olet varmasti joskus kokenut sen raikkaana ja puhdistavana. Leiki, että pidät tästä säästä, tästä vuodenajasta, tästä elämäsi hetkestä. Pystyt varmasti tavoittamaan tunteen, se on vain yhden ajatuksen päässä.

Samaistu nyt, ihan vain leikin vuoksi, niihin kaikkiin hyviin ajatuksiin, joita olet elämäsi eri osa-alueista ajatellut. Pala palalta käy läpi koko elämäsi piiras kaikkine siivuineen. Parisuhteesi, perheesi, ystäväsi, työsi, kotisi, kehosi. Huomaat varmasti, että kokemuksesi eivät koskaan ole yksiulotteisia, asiat eivät ikinä ole vain tietynlaisia, kaikesta voi ajatella toisin ja itse asiassa, olet varmasti ajatellut ihan kaikista elämässäsi olevista asioista hyvin monella eri tavalla.

Mikä olosi on nyt? Kenties kevyempi, rennompi tai huojentuneempi. Ehkä ne asiat, jotka koit absoluuttisen ikäviksi ja harmillisiksi, eivät enää häiritsekään niin paljon, vaan ne ovat ottaneet huomaamattomasti muutaman askeleen takavasemmalle, siirtyneet huomiosi valokeilasta varjon puolelle. Tai ehkä näet selvemmin, kuinka sinun tulee toimia, kuinka ratkaiset pulmasi ja mikä on oleellista.

Syy, miksi pyysin sinut leikkimään tätä leikkiä on se, että saatat sen avulla huomata, kuinka tuntemuksesi maailmasta johtuvat vain niistä ajatuksista, joita satut juuri silloisena hetkenä kyseisistä asioista ajattelemaan. Asiat eivät ole vain tietynlaisia, eivätkä omat kokemuksesi ole aina tietynalaisia. Saman asia katsottuna eri hetkenä, eri valoissa näyttää aina hieman toisenlaiselta, eri sävyiseltä.

Ideana ei ollut kannustaa sinua pakottamaan itseäsi pitämään kaikesta, eikä etenkään se, että sinun tulisi pinnistellä kokeaksesi aina vain positiivisia ajatuksia, vaan huomaamaan, kuinka kulloisetkin ajatuksesi luovat erilaisen tunteen ja oivaltamaan, että voit tuntea tyyntä mielenrauhaa ulkoisista olosuhteista ja kehon kunnosta huolimatta. Kun lopetat itsesi häiriköinnin ajattelemalla, että asioiden kuuluisi olla juuri tietyllä tolalla ja jotenkin toisin, huomaat, että vain ja ainoastaan omat ajatuksesi saavat sinut tuntemaan tietyllä tapaa, ei ulkoinen maailma.

Selkeänä hetkenä, ollessasi sopusoinnussa itsesi ja maailman kanssa, voit ehkä huomata, että kaikki on itse asiassa ihan hyvin. Maailmassa ei ole virhettä. Ja jos et usko, niin ainahan voit ainakin hetken leikkiä.

♥ Virpi

Share

Ladataan...
Kiitos hyvää

Minulle on ollut jo pidemmän aikaa hyvin selvää, että haluan työskennellä tavalla tai toisella hyvinvoinnin parissa. Tämä on ala, joka on antanut minulle enemmän kuin mikään muu tähänastisista puuhasteluistani, nimittäin vahvan tunteen siitä, että teen työtä, jolla todella on merkitystä, joka on tärkeää. Uskon myös, että elämämme tarkoitus on tehdä niitä asioita, jotka tuottavat meille puhdasta iloa ja tyydytyksen ja täyttymyksen tunteita. Tämän blogin pitäminen on ollut minulle ehdottomasti yksi sellaisista asioista.

Olen saanut blogini historian aikana kymmeniä ja kymmeniä palautteita siitä, kuinka ihmiset ovat sanojensa mukaan muuttaneet elämänsä suunnan blogini ansiosta, parantaneen elämäntapansa ja tuntevat nyt voivansa paremmin sen ansiosta. Wau. Olen näistä palautteista käsittämättömän kiitollinen. Ne ovat kuin suuri karhuhalaus, joka lämmittää ja tutisuttaa koko tyyppiä. Että olen voinut sanoineni toimia välittäjäaineena jonkun toisen elämänlaadun parantajana - korvaamatonta. Nuo kommentit ovat myös kirkastaneet kurssiani niinä hetkinä kun olen kyseenalaistanut koko blogin pitämisen mielekkyyden. Kiitos, kyllä, tämä on minun polkuni. Kyllä, tämä on tärkeää. Kiitos että toimit suuntaviittanani.

Kuitenkin, mitä kauemmin olen työskennellyt hyvinvointiasioiden parissa, sitä selvemmin olen nähnyt sen pienen ansan, johon täällä hyvinvoinnin iki-ihanassa laaksossa voi helposti kapsahtaa. Eikä kyseinen ansa välttämättä ole edes niin kovin pieni, vaan se voi olla hyvinkin suuri ja erittäin upottava, nimittäin silloin, jos se lähtökohtainen tapa, jolla suhtaudumme itseemme ja elämään on tietyllä tapaa vinoutunut.

Vallalla olevaa hyvinvointitrendiä pidetään usein jonain pehmeänä keitaana täällä kulutusyhteiskuntamme kovien armojen maailmassa ja hyvinvointikulttuuria tietyllä tapaa kansakuntaa tervehdyttävänä ilmiönä, mutta kuitenkin tämä ns. hyvinvointigenre pohjaa usein pitkälti samaan lähtöoletukseen kuin muutkin kulutukseen kosiskelijat, joiden mukaan meissä tai muissa olisi tällaisenaan ja sellaisenaan jotain vikaa, jotain mikä vaatii korjaamista tai muuttamista.

Ei nimittäin ole lainkaan tavatonta, että ihminen suhtautuu hyvinvointiin jonain, jota hänen tulee tavoitella - Me pyrimme voimaan paremmin, me etsimme tasapainoa, tavoittelemme eheytymistä, onnellisuutta. Ajattelemme siis olevamme jollain tapaa puutteellisia ja vajavaisia juuri nyt. Ajattelemme, että meidän täytyisi olla jotain enemmän, jotta voisimme olla onnellisia. Ja onnellisuudestahan hyvinvoinnissa on loppujen lopuksi kyse.

Parannamme ruokavaliotamme, otamme käyttöön taas uuden ravintolisän, meditoimme entistä hartaammin, luemme jälleen uuden self help -oppaan, käymme akupunktiossa, reiki-hoidossa ja suolihuuhtelussa. Edellisten vikojen kadotessa löydämme uuden vian. Mietimme miksi edelleen tunnemme vihan tunteita, vaikka pyrimme korvaamaan kaikki ”pahat ajatukset” rakkaudellisilla ajatuksilla. Pilaamme päivämme pähkäillessämme mitä universumi mahtaa meille opettaa hukattuamme avaimemme, mitä ”vääriä” ajatuksia olimme ajatelleet tilattuamme elämäämme ikävän takaiskun. Pinnistelemme jälleen hieman enemmän valoisan elämän manifestoimiseksi ja otamme hoidon, jonka on tarkoitus kirkastaa auramme.

Meistä tulee hyvinvointiaddikteja, jäämme juoksemaan itsensäkehittämisen oravanpyörään. Ja tämä vain siksi, että emme koe olevamme jo nyt valmiita, kokonaisia. Luulemme, että meissä on jotain vikaa. Luulemme, että tila johon ihmisen pitää pyrkiä, on yhtä jatkuvaa blissiä, ilman hetkeäkään kipua tai kurjuutta. Emme myöskään pidä kielteisiksi mieltämiämme tunteitamme luonnollisina ”päänsisäisinä säätilan vaihteluina”, vaan huonoina asioina, joista täytyy päästä eroon, nyt ja lopullisesti.

Ajattelemme, että emme voi olla onnellisia, niin kauan kun vatsamme käyttäytyy oikukkaasti, niin kauan kun ihomme kukkii tai niin kauan kun tunnemme kateutta tai vihaa. Huomiomme on kohdistunut omaan napaamme, vikoihimme ja oireisiimme. Analysoimme ja pohdimme, mietimme syitä ja seurauksia, rimpuilemme, pinnistelemme ja jahtaamme hyvinvointia, joka laukkaa meitä karkuun kuin kesyttämätön villihevonen.

Ei tietenkään ole lainkaan yhdentekevää pitääkö omasta hyvinvoinnistaan huolta vaiko ei. Itsensä arvostaminen johtaa itsensä hyvään kohteluun ja toisin päin, levittäen samalla hyvinvointia perhosefektin lailla myös ympäristöön. Mutta se suhtaudummeko itseemme jo nyt ehjinä vaiko vajavaisina, johtaa erilaisiin tapoihin suhtautua hyvinvointiin ja sitä kautta hyvin erilaisiin tuntemuksiin ja kärjistetysti kahteen eri lopputulemaan:

1. Jos ajattelemme olevamme vajaita ja hyvinvoinnin jotain itseemme ulkopuolelta tulevaa, jota meidän tulee tavoitella, ajaudumme juoksemaan loputtomasti hyvän olon perässä, näännytämme itsemme ja tunnemme kasvavaa pettymystä ja tyytymättömyyttä itseämme kohtaan, koska emme pysty pysyvästi saavuttamaan hyvinvointia. Missaamme sen oleellisen seikan, että tunteiden ja tuntemusten on luonnollista muuttua ja vaihdella, ja sitä kautta myös niiden kurjienkin fiilisten välillä nostaa päätään. Vitutus on ihan ok. Olet silti täydellisen hyvä tyyppi vaikka koet toisinaan sormenpäitä kihelmöivää kiukkua. Ei se tee sinusta huonoa ihmistä. Se tekee sinusta elävän ihmisen.

2. Mikäli ajattelemme jo olevamme kokonaisia ja ymmärrämme, että onnellisuus on jo meissä, kunhan vain annamme itsellemme luvan kokea sitä ja hyväksyä itsemme – niin kliseistä kuin se onkin – juuri sellaisina kuin nyt olemme, suhtautumisemme hyvinvointiinkin muuttuu. Esimerkiksi terveellinen ruokavalio ja meditoiminen ovat jotain, joista meille tulee mukava olo, mutta joista pohjimmainen hyvinvointimme ja onnemme eivät ole riippuvaisia. Me emme tarvitse niitä, mutta me voimme harjoittaa niitä, me saamme harjoittaa niitä. Ja pakon poistuessa esiin nousevat vapautuminen ja nautinto. Kun emme hirttäydy erilaisiin hyvinvointiriitteihin, huomaamme että voimme olla onnellisia ja hyvinvoivia oikeastaan ihan ilman syytä, ihan itsekseen, näine hyvinemme.

Lopuksi tahdon omistaa sinulle armas lukija nämä kuvissa komeilevat kukat ja onnitella sinua: Onneksi olkoon, olet perillä. Älä enää etsi, olet määränpäässäsi, olet sinä itse, sinussa itsessäsi, epätäydellisen täydellisenä. Miljoonien vuosien evoluution tarkkaan hiottu timantti. Pysähdy nyt ja nauti.

♥ Virpi

Share

Ladataan...
Kiitos hyvää

Kuvitellaan, että olisin kaikkitietävä oraakkeli ja sanoisin sinulle: "Et tule koskaan onnellisemmaksi kuin mitä voit olla jo tänään."

Mitä ajatuksia ja tunteita se sinussa herättäisi?

Epäuskoa, kiukkua, pettymystä, turhautumista, epätoivoa?

Ehkä, mahdollisesti.

Mutta mitäpä jos ajattelisit asiaa hieman pidemmälle.

Mitä jos sinusta ei todella koskaan tulisi onnellisempaa kuin mitä olet nyt, niin kuinka se vaikuttaisi siihen, mitä tekisit ja olisit juuri nyt, tai mitä haluaisit tehdä ja olla?

Jos tietäisit, että sinusta ei tule onnellisempaa, vaikka sinulla olisi se unelmatyö, hakisitko sitä silti? Opiskelisitko silti sitä, mitä nyt opiskelet? Mitä jos tietäisit, että et olisi nykyistä onnellisempi, vaikka laihtuisit tai lihoisit?

Miten se tapa, jolla suhtaudut tekemiisi tai haluamiisi asioihin muuttuisi, jos oraakkelina kertoisin, että se määrä onnea, mitä voit tänään kokea, ei tule kasvamaan, vaikka ulkoiset olosuhteet muuttuisivat toivomasi kaltaisiksi?

Voit ehkä kokea hetkellisen hypähdyksen mielialassasi saadessasi sen havittelemasi opiskelupaikan, tyttö- tai poikakaverin tai Marc Jacobsin laukun. Mutta ennemmin tai myöhemmin tunnemaailmasi palailee samoihin maisemiin, kuin missä olet nykyisin. Samoin tapahtuu, kun elämä heittää harteillesi haasteita tai kun koet menetyksiä. Vaellat aikasi mentaalisten mustien pilvien varjossa, kunnes hiljalleen palaudut niin kutsuttuun perustilaasi, huomaat eläväsi edelleen sen saman taivaan alla kuin ”lähtiessäsi”.

Se onnen tunne, jonka voit jo nyt, juuri tässä nykyisessä elämässäsi kokea hyvinä hetkinä, kuten nauraessasi vapautuneessa tilassa ystäviesi kanssa, katsellessasi nukkuvaa lastasi, harrastamassa lempiharrastustasi, suudellessasi rakastettuasi tai hiljentyessäsi luontomaiseman äärellä, ei tule kasvamaan.

Sillä kuten säätilat, tulevat ja menevät ihmisen ajatukset ja niistä polveilevat tunnetilat. Harmoniat ja huippufiilikset, myrskyt, melankoliat ja seesteiset poutapäivät, kuin jonkin suuren oikun seurauksena pyyhkäisevät ne päidemme yli, ilman että kukaan osaa tarkalleen ennustaa mitä tuleman pitää. Ja näin tapahtuu, asuit sitten missä ikinä, omistaisit sitten mitä ikinä tai olit sitten mitä tai kuka ikinä.

Tämän yllä mainitun valossa, voin myös asetella kysymykseni toisin, tarkoittaen silti samaa: Jos sinulla olisi jo nyt se tunne, jota havittelet niillä asioilla, joita havittelet, havittelisitko niitä silti? Jos olisit jo nyt onnellinen, mitä tekisit?

Näetkö mitä ajan takaa?

Ehkä, mahdollisesti.

En ole kaikkitietävä, enkä oraakkeli, mutta kerron sinulle nyt jotain, jonka uskon todeksi:

Sinusta ei koskaan tule onnellisempaa kuin mitä voit olla jo nyt. Lopeta vain pinnistely ja anna itsellesi lupa.

♥ Virpi

pst, katso kuinka oivaltavasti Katri asiasta kirjoitti. 

Share