Ladataan...
Kiitos hyvää

Tämän naisen lempiravintoa on tällä hetkellä ilo. Puhdas luomulaatuinen ilo, naurulla, nautiskelulla, valolla ja kepeällä kuplinnalla maustettuna. Kaikenlaisen ryppyotsaisuuden ja totisuuden, tiukat faktat ja säännöt sekä tilanteet ja ihmiset, jotka vaativat asioiden ottamista niin älyttömän vakavasti pyrin pitämään pois menultani.

 

Aktiiviset ja pitkäaikaiset lukijani ovat ehkä huomanneet, että en ole viime aikoina liiemmin jaksanut käydä keskustelua ravintoarvoista tai ottaa kovin hanakasti kantaa siihen, mitä ruokaa itse kunkin tulisi syödä, miten ajatella oikein tai kuinka pinnistellä kohti unelmiaan. Tokihan minulta löytyy edelleen omat kantani kyseisiin asioihin, mutta tietynlainen kevytkenkäinen asenne on vallannut vahvasti alaa aivoituksissani. Ja koska blogini tapa suhtautua hyvinvointiin on aina mukaillut omia sen hetkisiä mieltymyksiäni, on tietty keventyminen varmasti näkynyt myös täällä.

Juuri nyt haluan iloita, nautiskella, ihastella maailmaa, olla auki elämälle ja olla vain täydellisesti läsnä tässä ajassa ja paikassa. Minun ei tarvitse hioa ajattelutapojani, viilata ruokavaliotani, keskittyä unelmieni saavuttamiseen tai etsiä uusia tapoja saavuttaa onni ja terveys. Minulla on jo kaikki, juuri nyt, tässä näin. Kuten meillä kaikilla. Elämän epätäydellinen täydellisyys, onni odottaa löytäjäänsä tässä hetkessä.

 

Asenteeni muokkautumista nykyiselle tolalle on ollut seurausta viime kuukausien tapahtumista. Alkuvuosi on ollut elämäni rankinta ja mullistavinta aikaa. Uskomattoman tyttövauvan putkauttaminen maailmaan on avannut aivan uudenlaisen rakkaudengalaksin perheellemme, mutta samalla elämä on heittänyt eteeni myös todella suuria haasteita, kipua ja suurta pelkoa.

Synnytykseni jälkikomplikaatioineen ja jälkikomplikaatioiden jälkikomplikaatioineen sekä sairaalassa sattuvine hoitovirheineen veti minut peräti pariin otteeseen todella huonoon jamaan. Jossain välissä olin jopa lähellä menettää toivoni siihen, että ikinä saisin kaivettua itsestäni voimia toipumiseen. Sainpa kuitenkin. Toivuinpa sittenkin.

 

Tällä hetkellä alkuvuoden koettelemukset ovat enää vain kuin pahaa unta. Kroppani ja mieleni ovat jälleen täynnä elinvoimaa, ja oloni tuntuu jopa vahvemmalta kuin ennen. On kuin olisin siirtynyt elämän koulussa peruskoulusta korkeakouluun, jonne pääseminen vaati harvinaisen rankan pääsykokeen läpikäymisen, sisältäen elämän ja kuoleman kysymyksien kohtaamisen, toisen ihmiselämän synnyttämisen ja kamppailun oman elämän jatkamisesta.

 

Uskomaton kiitollisuus ja ylpeys täyttää jokaisen solunsopukkani, kun ajattelen tätä lähikuukausieni mullistavaa taivalta. Vaikka kaikki on kuten ennen, ei mikään ole entisellään. Ajatukseni monista asioista on muuttunut, ei totaalisesti, mutta hiotunut paikoin hieman toiseen muotoon, se tulee varmasti näkymään myös täällä blogissani.

 

Runollisesti ilmaistuna, tuntuu kuin sieluni sävyt olisivat syventyneet ja maut voimistuneet. Ikävät tapahtumat voivat joskus olla kuin marinadi, joka kypsyttää ihmistä parempaan suuntaan, jalostuneemmaksi versioksi omasta itsestään.

Syy miksi en ole näistä asioista täällä blogissani aiemmin kirjoittanut on se, etten ole halunnut vuodatella julkisesti vasta paranemassa olleita haavojani, asiat olivat liian lähellä, liian henkilökohtaisia. Lisäksi se, mitä todella kaipasin suurten tunteiden vastapainoksi oli helppoa, kepeää ja nopeasti pureskeltavaa sisältöä. Pienet sievät reseptit, pilvenkevyet ajatukset ja nätit kuvat ovat tuntuneet luontevimmilta. Ja tuntuvat edelleen, vaikka oloni on jo kaikin puolin mainio.

 

Tulen varmaan kirjoittamaan tulevaisuudessa nykyistä syväluotaavampia postauksia, mutta juuri nyt haluan vain avata täällä blogissani pieniä ikkunoita iloon ja kauneuteen, ja toivoa, että jakamani asiat säteilevät valoa myös muille.

 

Raskaat ajat ovat takan päin, huolet on jätetty hevoselle, sillä on isompi pää murehtia, kuten vanha viisas kansa sanoo. Nyt on aika iloita, nauttia ja huikata että hilirimpsis!

 

♥ Virpi
(kuvat:elena kalis)

Share

Ladataan...
Kiitos hyvää

Selailin tuossa aamulla kirjahyllystä esiin kaivamaani Napoleon Hillin klassikkoteosta Ajattele oikein – Menesty ja bongasin sieltä antoisan itseanalyysiin tarkoitetun kysymyslistan, jonka ajattelin postata tänne teidänkin hyödynnettäväksenne.

 

Kysymysten tarkoitus on tuoda esiin tärkeää tietoa itsestä ja omista ajatus- ja toimintamalleista. Nostamalla nämä asiat tietoisuuden tasolle, itsetuntemus ja -ymmärrys kasvavat, mikä puolestaan auttaa korjaamaan omia ajattelu- ja toimintatapoja lähemmäksi sitä mitä niiden toivoisi olevan.

 

Kirjassa kehotetaan lukemaan kysymykset ja vastaamaan niihin ääneen, mikä auttaa olemaan rehellinen itselleen. Kysymyksiin ja omiin vastauksiin on hyvä palata kerran viikossa parin kuukauden ajan.

 

Kysymyksiä on melkoinen litania, mutta suosittelen lämpimästi käymään ne läpi. Itsellä ainakin pompsahti esiin monta yllättävää vastausta, jotka saivat heti ajatukset raksuttamaan hieman uuteen tahtiin. Sitä uinahtaa niin helposti jonkinlaiseen horrokseen omien käsitystensä kanssa, eikä aina huomaakaan, että se millainen kuvittelee olevansa ei välttämättä oikein aina täsmää sen oman todellisen toimintansa kanssa.

 

Kokeilepa ja katso millaisia vastauksia mielesi sinulle tänään tarjoilee.

 

Itseanalyysin kysymykset:

Valitatko usein sitä, että ”voit huonosti”?
Jos vastasit kyllä, niin mikä on syy siihen?
Löydätkö vikoja muissa aina kun mahdollista?
Teetkö usein virheitä työssäsi?
Jos teet, niin miksi?
Oletko keskustellessasi sarkastinen ja hyökkäävä?
Vältätkö tahallasi muiden tilanteisiin perehtymistä?
Jos vastasit kyllä, niin miksi?
Kärsitkö usein ruuansulatusvaivoista?
Mikä on syy siihen?
Vaikuttaako sinun mielestäsi elämä turhalta ja tulevaisuus toivottomalta?
Pidätkö siitä mitä teet?
Jos et, mikset?
Säälitkö usein itseäsi?
Jos säälit, niin miksi?
Kadehditko heitä, jotka ovat sinua parempia?
Kumpaan käytät enemmän aikaa, menestymisestä vai epäonnistumisesta huolehtimiseen?
Paraneeko vai huononeeko itseluottamuksesi vanhetessasi?
Pyritkö oppimaan jotain hyödyllistä jokaisesta tekemästäsi virheestä?
Annatko jonkun sukulaisen tai tutun huolestuttaa sinua?
Jos niin tapahtuu, mistä se johtuu?
Oletko joskus ”pää pilvissä” ja toisinaan taas epätoivon syövereissä?
Kenellä on inspiroivin vaikutus sinuun?
Mistä se johtuu?
Siedätkö sellaista negatiivista ja masentavaa vaikutusta, jota voisit myös välttää?
Oletko välinpitämätön ulkonäkösi suhteen?
Jos olet, niin milloin ja miksi?
Oletko oppinut ”hukuttamaan surusi” olemalla liian varattu häiriintyäksesi niistä?
Siirrätkö vaikeimpien asioiden käsittelyä niin kauan, että ne alkavat tulväi yli saaden sinut huonolle tuulelle?
Kuinka moni asia, jota voisit välttää, ärsyttää sinua?
Miksi kuitenkin hyväksyt ne?
Käytätkö viinaa tai tupakkaa ”rauhoittaaksesi hermojasi”?
Mikset käytä sen sijaan tahdonvoimaasi?
Ärsyttääkö joku sinua?
Jos, niin miksi?
Onko sinulla päätavoitetta?
Jos on, mikä se on ja miten aiot saavuttaa sen?
Onko sinulla menetelmää, jonka avulla suojaat itseäsi muiden ihmisten negatiivisuudelta?
Käytätkö tarkoituksellisesti itsesuggestiota tehdäksesi mielestäsi positiivisemman?
Kumpaa arvostat enemmän, materiaalista omaisuutta vai kykyä hallita omia ajatuksiasi?
Omaksutko helposti muilta sellaisia vaikutteita, jotka ovat sinun omia käsityksiäsi vastaan?
Onko tämä päivä lisännyt tietoasi tai parantanut mielialaasi jollain tavalla?
Ratkaisetko aina ne tilanteet, jotka tekevät sinut onnettomaksi, vai vältätkö vastuuta?
Analysoitko epäonnistumisesi ja vahinkosi, jotta voisit hyötyä niistä, vai etkö pidä sitä velvollisuutenasi?
Voitko mainita vähintään kolme sinua eniten vahingoittavaa heikkouttasi?
Mitä teet päästäksesi niistä?
Mitkä muiden ihmisten tavat ärsyttävät sinua eniten?
Muotoiletko itse omat mielipiteesi vai annatko muiden vaikuttaa sinuun?
Inspiroiko työsi sinua antaen uskoa ja toivoa?
Oletko tietoinen siitä, miten voit hankkia riittävästi psyykkistä voimaa, joka on niin voimakasta, että se pitää kaiken pelon loitolla?
Tunnetko velvollisuudeksesi kuunnella muiden ihmisten huolia?
Jos tunnet, niin miksi?
Jos uskot että ”seura tekee kaltaisekseen”, mitä olet oppinut itsestäsi tutkimalla niitä ystäviä, joita vedät puoleesi?
Minkä yhteyden näet niiden ihmisten välillä, joiden kanssa vietät aikaa ja mahdollisten onnettomien olosuhteittesi välillä?
Onko mahdollista että joku ystävistäsi on oikeasti pahin vihollisesi hänen negatiivisen vaikutuksen vuoksi?
Kuinka paljon aikaa vuorokauden 24 tunnista käytät:
a)työhösi (tai vastaavaan)
b)nukkumiseen
c)rentoutumiseen ja leikkimiseen
d)hyödyllisen tiedon hankkimiseen
e)täysin hyödyttömiin asioihin?
Kuka tutuistasi
a)rohkaisee sinua eniten
b)varoittaa sinua eniten
c)masentaa sinua eniten
d)auttaa sinua eniten muulla tavoin?
Mikä on suurin huolesi?
Miksi hyväksyt sen?
Kun joku tarjoaa sinulle ilmaista neuvoa, jota et ole pyytänyt, hyväksytkö sen kysymättä, kyseenalaistamatta ja analysoimatta hänen motiivejaan?
Mitä toivot enemmän kuin mitään muuta?
Aiotko saada tai toteuttaa sen?
Oletko valmis jättämään kaikki muut halusi tämän vuoksi?
Kuinka paljon aikaa käytät päivittäin tämän tavoitteluun?
Muutatko usein mielesi?
Jos teet niin, osaatko kertoa miksi?
Vietkö yleensä loppuun saakka kaiken minkä olet aloittanut?
Tekevätkö muiden tittelit, teot, todistukset tai rikkaudet yleensä sinuun helposti vaikutuksen?
Vaikututko helposti siitä, mitä muut ajattelevat tai sanovat sinusta?
Palvotko yleensä ihmisiä heidän sosiaaliset tai taloudellisen aseman vuoksi?
Kuka on mielestäsi merkittävin elossa oleva ihminen nykyään?
Missä mielessä tämä ihminen on sinua ylivoimaisempi?
Kuinka paljon aikaa olet käyttänyt näiden kysymysten tutkimiseen ja vastaamiseen? (Ainakin yksi päivä on tarpeen koko listan analysoimiseen ja kysymyksiin vastaamiseen)

♥ Virpi

Share

Ladataan...
Kiitos hyvää

Olen saanut sähköpostitse useita kyselyitä opinnoistani new yorkilaisessa hyvinvointi- ja ravitsemusinstituutti Institute for Integrative Nutritionissa, ja koska kiinnostuneita tuntuu riittävän ja tulevan kokoajan lisää, ajattelin vastata muutamaan yleisimpään minulle esitettyyn kysymykseen täällä blogissani.

Jaan mieluusti jatkossakin omia IIN-kokemuksiani sähköpostitse ja vastaan parhaan kykyni mukaan minulle lähetettyihin kyselyihin. Eli mikäli IIN kiinnostaa, etkä saa tästä postauksesta vastauksia kysymyksiisi, heitä ihmeessä mailia (virpi ( ät ) kiitoshyvaa.fi).

Olen itse tätä nykyä IIN Ambassador eli ns. IIN-lähettiläs, mikä tarkoittaa muun muassa sitä että jaan tietoa IIN:istä ja uuden oppilaan kirjautuessa opintoihin hän saa mukavan alennuksen opintomaksuista mainitsemalla nimeni ilmoittautumisen yhteydessä.

Miten opinnot suoritetaan?
Opinnot suoritetaan New Yorkiin etäopintoina netin ja esimerkiksi iPadiin/iPodiin ladattavien luentoaudioitten ja -videoiden avulla. 

Pakollisten kurssien lisäksi IIN:in opintosivusto on pullollaan syventävää materiaalia, ravitsemus- ja hyvinvointitietoa, tietoa luennoitsijoista, linkkejä ja opiskelijoiden keskustelupalstoja.

Opinnot kestävät yhteensä noin vuoden. Opinnot suoritetaan tenteillä, jotka suoritetaan netissä. Aikaa kunkin tentin tekemiseen on noin puoli tuntia ja yrityskertoja kutakin tenttiä kohden on kaksi.

Tenttien läpäisemisen lisäksi tutkintovaatimuksiin kuuluu skype-tapaaminen kerran kuussa opiskelijalle osoitetun oman health coachin kanssa. Lisäksi opintojen aikana tulee suorittaa tietty määrä niin sanottuja health history -harjoitusistuntoja, joiden tarkoitus on muun muassa valmentaa asiakastyöskentelyyn.

Yllä mainittujen vaadittavien suoritusten lisäksi IIN tarjoaa paljon vapaaehtoisia harjoituksia, tehtäviä ja nettiseminaareja, joilla voi syventää omaa osaamistaan.

Lisäksi IIN järjestää opiskelijoilleen ja valmistuneille ilmaisia, alan kärkinimien tähdittämiä tapahtumia/konferensseja/seminaareja, joita pidetään eri puolella Jenkkejä. Nyt syksyllä oli yksi viikonlopputapahtuma Nykissä ja seuraava on maaliskuussa Los Angelesissa. Osallistuminen näihin on vapaaehtoista.

Kuinka paljon opinnot vaativat aikaa?
Luentoja kertyy viikolle noin neljä tuntia, minkä lisäksi lisätiedonhankintaa ja opiskelua voi tehdä IIN:in nettisivuilla. Opiskelumuoto on todella joustava, eli mikäli jonain viikkona ei ehdi kuuntelemaan ja katselemaan luentoja lainkaan, voi ne kiriä kiinni myöhemmin. Itse olen kuunnellut luentoja kävelyllä ollessani, siivotessa tai ruokaa laittaessa, eli opiskelu on hoitunut kätevästi arkipuuhien lomassa.

Mitä opinnot pitävät sisällään?
Opintojen sisältö on pääasiassa erilaista ravintotietoutta ja erilaisiin ravintoteorioihin tutustumista huippuasiantuntijoiden luennoimina. Opinnot eivät kuitenkaan ole pelkkää ravintotietoutta, vaan mukana on myös paljon muun muassa henkistä hyvinvointia käsittelevää asiaa. Hyvinvointiin suhtaudutaan IIN:issä holistisesti, eli kokonaisvaltaisesti ja lähtökohta on, että ravinto ei ole ainoa, tai aina edes se tärkein hyvinvoinnin lähde, eikä ravintoasioissa ole yhtä totuutta, vaan ihmistä tulee tarkastella yksilönä ja kokonaisvaltaisesti heidän koko elämäntilanteensa ja elintapansa huomioon ottaen. Itse olen pitänyt opinnoissa erityisesti juuri tästä avarakatseisesta suhtautumistavasta hyvinvointiin ja terveyteen.

Hyvinvointiasioiden lisäksi opintoihin kuuluu koko vuoden ajan myös niin sanottuja bisnesopintoja, joiden tarkoitus on valmistaa opiskelijoita työelämään ja auttamaan heitä hyödyntämään koko potentiaalinsa ja oppimansa tieto sekä tekemään työstä hyvinvoinnin parissa heidän itsensä näköistä. Tarkoitus ei siis ole että kaikista tulisi hyvinvointivalmentajia, vaan erilaisia vaihtoehtoja opintojen hyödyntämiseen tarjotaan useita.

Kuinka paljon opinnot maksavat?
Opintomaksu vaihtelee hieman maksumenetelmän ja mahdollisten alennuskampanjoiden mukaan. Itse maksoin opintoni yhdellä kertaa, jolloin hinnaksi tuli noin 3400 euroa. Tarkemmat ja ajanmukaiset hinnat ja laskusuunnitelmat saa omaan sähköpostiin soittamalla IIN:iin tai meilaamalla tiedustelu osoitteeseen: coachblair (ät) integrativenutrition.com. Mainitsemalla IIN:iä suositelleen lähettilään, kuten minun nimen ilmoittautumisessa, voi opintomaksuista saada useiden satojen, jopa tuhannen dollarin alennuksen.

Onko tutkinnosta oikeasti hyötyä työelämässä?
Tiedän/tunnen useita IIN:istä valmistuneita ja he kaikki ovat olleet todella tyytyväisiä opintoihinsa ja ovat työllistyneet hyvin hyvinvointivalmentajina Suomessa ja ulkomailla. Itselläni opintoja on vielä jäljellä neljä kuukautta, mutta kaiken tähänastisen mennessä uskon IIN:istä olevan suuresti hyötyä siinä mitä hyvinvoinnin saralla teenkään. Tärkeää työtähän tällä alalla piisaa kokoajan enemmän ja enemmän ihmisten pahoinvoinnin kasvaessa ja massojen kiinnostuksen hyvinvointiin herätessä. Totuus kuitenkin alalla kuin alalla on, että pelkällä tutkinnolla ei pitkälle pötkitä, vaan menestyäkseen ja työllistyäkseen tarvitaan aina omaa innostusta ja kiinnostusta.

Lopuksi, mitä hyvää ja huonoa:
Etäopiskelu on todella itsenäistä puuhastelua ja toisille se voi tuntua paikoin yksinäiseltä hommalta. Itselleni tämä joustava etäopintomuoto on kuitenkin sopinut mainiosti ja yhteydenpito omaan IINin health coachiin ja satunnainen opiskelijafoorumien seuraaminen on tyydyttänyt omat sosiaaliset tarpeeni opiskelun osalta.

Lukuisten eri ravintoteorioiden läpi käyminen voi myös saada etenkin ravintoasioissa kokemattoman pään aluksi pyörälle, ja olo voi tulla melko turhautuneeksi kun opintojen edetessä huomaa että yhtä oikeaa totuutta ei (tässäkään) asiassa yksinkertaisesti ole olemassa. Useat puhuvatkin IIN-opintojensa olleen kuin matka, jonka aikana ehtii käymään läpi monenlaista vaihetta ja tunnetta. Suhde yleisesti hyvinvointiin ja omiin syömisiinkin tulee varmasti kokemaan monenlaisia muutoksia, mutta kuten varmasti jo aiemmissa kohdissa on käynyt ilmi, itse olen kokenut nämä muutokset vain positiivisiksi. 

Mikäli Institute for Integrative Nutrition alkoi tuntumaan kotoisalta opiskelupaikalta, käy kurkkaamassa nettikatalogi täältä. Tai osallistu infosessioon netissä täällä
 

♥ Virpi

Share

Pages