Ladataan...
Kiitos hyvää

Ihmisillä tuppaa usein olemaan muutama perusväittämä, sanoma tai ajatus, jota he sitten viljelevät toistuvasti hieman eri muodossa ja vaihtelevin sanakääntein. Itse olen huomannut muistuttavani hieman rikkinäistä levysoitinta lukiessani joskus vanhoja postauksiani, sillä tietyt teemat nousevat esiin toistuvasti. Eniten soittokertoja saaneet biisit kertovat kaikki muutoksen ja takertumattomuuden kauneudesta. Kyseiseltä sountrackilta löytyvät muun muassa kappaleet, kuten: 

Pilvi vain
Päästä irti
Anna kaiken kiertää
Vapautus

Blogiani tovin seuranneille on siis varmasti tullut jo varsin tutuksi vahva muutosmyönteisyyteni. Muutos on mielestäni aina mahdollisuus ja liikkuva energia on hyvinvoinnin edellytys, kaikilla tasoilla.

Ja puhun tässä nimenomaan sellaisesta muutoksesta, joka löytyy jostain jämähtämisen&pysähtymisen ja levottomuuden&poukkoilun välimaastosta. Muutoksen tasapaino, joka on uudistumista ja elämän virran mukana soljumista. Levottomuudeksi se muuttuu vasta silloin, kun ihminen ei kykene näkemään, että kaikki onnen avaimet ovat hänellä jo tässä hetkessä, tässä paikassa, vaan säntäilee muutosten perässä vain pyrkiessä löytämään palasen, jonka kuvittelee olevan hukassa, löytyvän jostain toisaalta ja tekevän itsensä jollain tapaa täydeksi. Sellaisia olemattomia palasia metsästäessä voi helposti vilahtaa ohi kokonainen ihmiselämä - kaikkine jo täydellisine hetkineen.

Muutos on kovin konkreettisesti esillä omassa elämässäni juuri nyt, sillä olemme muuttamassa perheen kanssa uuteen asuntoon. Tästä Ullanlinnan tytsistä tulee kohta Kruununhaan kiltsi. Käynnissä oleva tavaroiden karsiminen ja kierrätys sekä viikonloppuna starttaava uuden asunnon remontointi ovat kaikki tämän kiltsin lempipuuhaa - uudistumista, vanhasta vapautumista ja uuden omaksumista. Aika-ajoin on erittäin virkistävää pysähtyä puntaroimaan mitä haluaa elämäänsä ja mistä on valmis luopumaan, ja sitten pistää tuulemaan. 

Kierrätyksen pyörteissä - ja ehkä hieman löyhähkön aasinsillan kautta - päätin nyt myös vihdoin postata paljon toivotusta aiheesta, manteli- ja muiden kuitumassojen uusiokäytöstä. Moni teistä on nimittäin kysellyt kuinka voisi hyötykäyttää omatekoisista maitojuomista, kuten mantelimaidosta ylijääneen massan. Eli nyt voitte armaat massajemmarini kaivaa ne maitojuomien valmistuksesta ylijääneet kökkäreet vihdoin esiin pakasteista ja jääkaapeista, sillä täältä tulee vinkkejä massan hyödyntämiseen. 

Kuvissa oleva herkullinen granola on tosiaan tehty mantelimaidon valmistuksesta ylijääneestä mantelimassasta. Pähkinämassa tai kauramassa käy varmasti myös oikein mukavasti tarkoitukseen.

Mantelimassagranola

1,5 dl mantelimassaa
1 dl Tattarihiutaleita
1 dl Kvinoahiutaleita
0,5 dl Seesaminsiemeniä
0,5 dl Hampunsiemeniä
0,5 dl Kookoshiutaleita

0, 5 dl Kookosöljyä
0,5 dl Maapähkinävoita
1 rkl Hunajaa
1 rkl Vaniljauutetta
1/2 tl Merisuolaa

Lämmitä uuni noin 150 asteeseen. Levitä mantelimassa leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille ja paista sitä noin 10-15 minuuttia, jolloin se on hieman kuivahtanut. Sillä väli sekoita tattarihiutaleet ja kvinoahiutaleet (tai muut haluamasi gluteenittomat hiutaleet) ja siemenet sekä kookoshiutaleet sekaisin kulhossa. Sulata kookosöljyä, pähkinävoita ja hunajaa vesihauteessa ja sekoita lusikalla. Lisää sekaan vaniljauute ja suola ja sekoita. Kun mantelimassa on hieman kuivahtanut, ota pelti uunista ja lisää uunin lämpö noin 175 asteeseen. Kaada mantelimassaseos kuivien ainesten sekaan kulhoon. Kaada sulattamasi nestemäinen seos myös kulhoon kuivien ainesten päälle ja hämmennä. Levitä mysliseos uuninpellille ja paista noin 30 minuuttia käännellen seosta paiston puolivälissä. Vahdi mysliä paiston loppuvaiheessa tarkkaan, ja kääntele välillä, jotta seos ei kärähdä. Ota pelti uunista, anna granolan jäähtyä ja rapeutua. Purkita ja nauti! 

Granolan kylkeen valmistin mustikkamaitoa, jonka tein blendaamalla riisimaidon sekaan puoli desiä pakastemustikoita ja pikkupalan banaania. Samaa kikkaa voi toki käyttää myös minkätahansa muun maitojuoman, kuten mantelimaidon tai kauramaidon maustamiseen.

Kasasin teille lisäksi herkullisen ja terveellisen reseptilistan, joiden avuilla pääsette hyödyntämään ylijääneitä manteli- tai pähkinämassoja:

-Kräkkerit

-Mantelimuffinit 

-Mantelileipä

-Hummus

-Raakakorvapuustit

-Suklaakeksit

-Macaronsit

Näistä luulisi löytyvän hyvä uusi elämä yhdelle jos toisellekin massapallerolle. Eli eikun testailemaan.

Niin ja muuten, vielä niistä muutoksista - huomenna on luvassa Uutinen isolla Uulalaalla, eli kannattaa pysyä kanavalla!

♥ Virpi

Share

Ladataan...
Kiitos hyvää

Minä rakastan toukokuisia aamuja. Minä rakastan mansikoita. Minä rakastan chia-jukurttia. Onneksi ja kaikesta päätellen toukokuun aamut, mansikat ja chia-jukurtti rakastavat myös minua, sillä niin maukaisevan mukavan olon ne antavat. 

Chia-jukurtti

1 l mantelimaitoa
8 rkl chia-siemeniä
½ tl Aitovaniljajauhetta
1 probioottikapseli
+ pinnalle esimerkiksi mansikoita ja kanelia

Valmista mantelimaito blendaamalla manteleita, vettä ja taateleita tehosekoittimessa ja siivilöimällä neste. Katso tarkempi ohje täältä. Kaada mantelimaito lasipulloon tai -purkkiin ja lisää sekaan chia-siemenet, aitovaniljajauhe ja maitohappobakteerikapselin sisällä oleva jauhe. Sekoita. Anna jukurtin tekeytä ja paksuuntua jääkaapissa yön yli. Nauti aamulla tuoreiden hedelmien tai marjojen kanssa. Säilytä chia-jukurtti jääkaapissa suljetussa astiassa ja käytä viikon sisällä.

Pieni harmillinen ryppy tosin ilmenee yhdessä näistä rakkauksistani, nimittäin mansikoissa. Niitä kun tahtoo olla melko hankala löytää vielä tähän aikaan vuodesta luomuna, ja kuten tiedämme, tavan mansikoiden pinnalla lepää yleensä melkoisen tujakka myrkkykerros, joka koostuu erilaisista torjunta-aineista. Kannattaa siis pitää tällaisten mansikoiden kulutus minimissä, huuhdella marjat hyvin huolellisesti ennen käyttöä ja lähettää maailmankaikkeudelle tilaus runsaista ja kukkeista luomumansikkaviljelmistä. 

Tuo chia-jukurtti on kyllä jo itsessäänkin niin upea aamupala, ettei se välttämättä edes kaipaa rinnalleen kavaljeereja. Paitsi tietenkin sinut, silmät sirrissä, tukka pörrössä ja suu toukokuisen aamun hymyyn suutelemana. 

♥ Virpi

pst, katso aikaisemmin postaamani maidottoman jukurtin ohje täältä.

Share

Ladataan...
Kiitos hyvää

Kaikki lähti siitä, että kaveri oli nähnyt kuvan mansikkahillosta. Näytti kuulemma hyvältä ja erityisen kiinnostavalta, sillä hillon seassa oli ollut chia-siemeniä. Kaveri epäili, että minulta voisi löytyä innostusta kehitellä tästä ideasta jotain.

Koska Innostus on toinen nimeni ja reseptikikkailu intohimoni, niin eipä mennyt kuin yksi blenderin pörähdys ja olin tuottamassa hilloa, joka valmistumisensa jälkeen osoittautui yhdeksi parhaista eksperimenteistäni. No okei, taidan julistaa tätä lähes joka toisen jakamani reseptin kohdalla, mutta se on katsokaas tuo mainitsemani Innostus, joka saa ihmisen touhottamaan tohkeissaan harva se päivä ja löytämään elämänsä ruokarakkauden uudelleen ja uudelleen milloin mistäkin. 

No mutta se hillo. Se siunattu chia-hillo. Niin yksinkertaista, niin maukasta ja niin kaunista, että ihmettelen miten tuo resepti ei ole juolahtanut päähäni aikaisemmin. Vaniljaisen vadelmainen hillo chiahyytelöön muodostuneena, ilman sokeria, ilman kuumentamista. Pääasiassa vain kahden luonnon raaka-aineen riisuttu kohtaaminen ja muotoutuminen joksikin itseään suuremmaksi kokonaisuudeksi. L.O.V.E.

Mutta eihän se homma sitten siihen hilloon jäänyt. Kun imeskelin siinä lähes tippa linssissä hillolusikkaani miettien, että minkä kylkiäisinä tuota rakkaushilloa sitten söisi, niin päähäni tuli ensimmäisenä ajatus pienistä söpöistä aamiaissämpylöistä. Kipaisin oitis koneelle etsiäkseni gluteenittomien ja hiivattomien sämpyläreseptien ohjeita, ja voin kertoa, että eipä ole häävi tarjonta sillä saralla. Ehkä tiedonhankintataidoissani on puutteita, mutta en onnistunut löytämään yhtäkään houkuttelevaa reseptiä. 

Ja mitä sitten tehdään, kun ei löydy valmista? No sitten kehitellään itse. Ensimmäinen testierä oli fiasko. Miettikää yliajettua harmaata hiirtä, niin olette lähellä. Tai ei, ihan liian surullinen mielikuva. Miettikää harmaata pesussa kutistunutta villaista patalappua. Siltä nuo söpöt sämpyläni näyttivät. Ensimmäinen ajatus oli: “voi paska”. Toinen ajatus: “no ei aina tarvitse olla täydellistä”. Ja kolmas: “tarviipas, ainakin kun on kyse suurenmoisen rakkaushilloni kyyditsijästä!”

Ja mitäs sitten tehdään, kun ei ensimmäisellä kerralla onnistu? No sitten kokeillaan uudelleen! Eli eikun uutta satsia pyörittelemään uusin raaka-ainein. 

Ja kas vain, sinnikkyys palkittiin jälleen. Puolen tunnin päästä uunista pompsahti ulos komea kultainen satsi pörheänä pullisteleviä pikkusämpylöitä, ilman gluteenia, ilman hiivaa.

Näin se taika tapahtui:

Pulleat pikkusämpylät (sanoinko jo, että ne ovat gluteenittomia ja hiivattomia?)
2 dl tattarijauhoa
2 dl mantelijauhoja
2 tl leivinjauhetta
1,5 rkl psylliumkuitujauhetta
3 dl mantelimaitoa tai esimerkiksi kaura- tai riisimaitoa
1 rkl hunajaa
1 dl kirnuvoita tai esimerkiksi manteliöljyä tai molempia 50:50
Ripaus merisuolaa

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita tattarijauhot, mantelijauho, leivinjauhe ja psylliumkuitu sekaisin. Lisää sekaan sulatettu mantelimaito, rasva tai/ja öljy. Sekoita joukkoon juokseva hunaja ja suola. Anna taikinan turvota viitisen minuuttia. Ota taikinasta reilun ruokalusikallisen kokoisia taikinapaloja ja pyöräyttele niistä palloja leivinpaperilla peitetylle uuninpellille. Painase palloja aavistuksen litteiksi. Taikainast atulee noin 12 pientä sämpylää. Paista sämpylöitä 15-20 minuuttia uunin keskiosassa, kunnes ne ovat aavistuksen kultaisia pinnalta. Nauti mieluiten tuoreina, esimerkiksi vuohenjuuston ja vadelma-chia-hillon kanssa.

Ja itse hilloresepti löytyy tästä alta. Älä anna vaatimattoman raaka-ainelistan hämätä, tämä kama on puhdasta hyvyyttä.

Näihin ylisanoihin, näihin tohkeisiin tunnelmiin. Innostunutta viikonloppua ystävät hyvät!

♥ Virpi

Share

Pages