Onko kevyt liikunta hyväksyttävää?

Kovaa on kiva treenata! Kova juoksuharjoitus tai voimatreeni saa endorfiinit pomppaamaan kattoon. Mutta mitä on kova treeni ja onko se ainoa tapa päästä kovaan kuntoon? Syksyn juoksu- ja muiden liikuntaryhmien alettua, on jälleen alkanut keskustelu siitä miten tulisi liikkua. Keskustelu kevyestä ja kovasta liikunnasta. Ajatuksena keskusteluissa nousee usein esille se, että liikunta käsitetään joksikin mikä tehdään aina maksimeilla veren maksu suussa.

Varsinkin liikunnan aloittajien kanssa on lähiviikkoina keskusteltu paljon kevyestä liikunnasta ja sen merkityksestä omassa harjoittelussa. Erityisesti keskusteluissa on joutunut painottamaan ajattelua, että "On ihan OK liikkua kevyesti". Monissa keskusteluissa on nimenomaisesti noussut esille se, että monesta vain kova liikunta on hyväksyttävää ja kehittävää. Omalla mututuntumalla sanoisin, että nykysin usein treenataan joko liian kovaa koko ajan tai ei liikuta lainkaan. Toki kokeneet harjoittelijat, jotka suunnittelevat omaa harjoitteluaan, osaavat huomioida sekä kevyen että kovan harjoittelun, palautumisen, ravinnon ja kehonhuollon.

Samalla myös tuntuu, että moni väheksyy ajatusta, että itse liikkuu kovaa. Treenataan aivan maksimeilla ja äärirajoilla, mutta koetaan, että treeni on kevyttä, koska se ei ole salin tai juoksukisan parhaan juoksijan vauhtia tai salikisojen voittajan tasoa. Vaikka treenikertoja tulisi vain harvakseltaan, mutta aina mennään sykkeet korkealla, on harjoittelu kovaa, vaikka et menisikään kovimpien mimmien vauhtia. Tällöin kuitenkin treenaat omalla kuntotasollasi kovaa. Treenin kuormitusta omassa harjoittelussa tulee peilata omaan kuntotasoon, ei salin tai kisojen kovimpiin treenaajiin. Toki koviin menijöihin kannattaa tulevaisuuden suunnitelmissa peilata ja miettiä joskus olevansa samalla viivalla. Tavoitteita tulee olla.

Kevyen treenin tekeminen koetaan haasteelliseksi. Se ei tunnu kuntoa nostavalta ja sen jälkeen ei ole aivan loppu. Moni aloittaa esimerkiksi juoksuharjoittelun ja kovalla räkäposkella treenillä tulee hyviä tuloksia jonkin aikaa. Sitten aletaan ihmettelemään, kun tulokset eivät enää parane. Tällöin monesti ruuvia kiristetään entisestään ja pyritään piiskaamaan itseä vielä kovempiin treeneihin. Tämä ei useinkaan tuo ennätyksiä vaan johtaa esimerkiksi ylikuntoon tai telakkajaksoon. Tulosta monesti tulee sen sijaan, kun opetellaan treenaamaan eri sykealueilla ja tehdään myös kevyitä harjoituksia.

Hyvä nyrkkisääntö on, että yhtä kovaa harjoitusta vastaan tulisi kaksi kevyttä harjoitusta. Kovaa saa ja pitää harjoitella, mutta sitä vastaan myös pitää tulla kevyttä treeniä.

Kun treenitasojen palaset loksahtavat kohdalleen, alkaa kovan treenin ohella kevyestä harjoittelusta nauttia ja siitä on itselle tullut viikon kohokohta ja henkireikä. Viikonlopun kevyt treeni palauttaa ja nollaa kaikesta viikon kuormasta ja laskee stressitasot seuraavaa viikkoa varten. Kevyt harjoittelu on esimerkiksi todella kevyttä juoksua, monella aloittavalla liikkujalla kävelyä tai kävelyä ja kevyen juoksun yhdistämistä. Se voi myös ollaa joogaa tai kehonhuoltoa. Itselle kevyt treeni on tällä hetkellä pyöräilyä tai kävelyä, koska jalka ei kestä vielä koko viikkoa juoksuharjoitteluna. Pyöränkin kanssa saa toki olla tarkkana, että matkan tekeminen pysyy kevyenä, koska työmatkoilla halu voittaa muut pyöräilijät on usein niin kova, että sykkeet ei pysy matalana :D

Itseä kevyiden treenien tekemiseen motivoi uudet treenipaikat. Me Mikon kanssa monesti suunnittelemme viikonlopun yhteisen kevyen treenin johonkin uuteen paikkaan tai samoissa paikoissa oleviin uusiin reitteihin. Metsäretket erityisesti lataavat viikonloppuisin akut täysin. Ja jos kevyet treenit on mahdollista tehdä pariskunnan kesken yhdessä, suosittelen sitä äärettömän paljon. Kevyt liikkuminen yhdessä on parasta laatuaikaa. Silloin irtaantuu kaikista työ- ja kotiaskareista ja voi vain olla ja keskustella toisen kanssa. Eilen illalla kiersimme kevyen kävely- ja juoksulenkin pimenevässä metsässä järvenrannalla ja keskustelimme kybertulevaisuuden tulevaisuuden uhista :) Tämän aiheen nosti keskusteluun perjantaina Lakimiespäivillä kuuntelemani Aalto-yliopiston professori Jarmo Limnéll'n pitämä puheenvuoro. Oli muuten mielenkiintoinen puhuja!

Summa summarum! Treenaa myös kevyesti ja tee siitä keino purkaa stressiä ja nauttia luonnosta sekä läheisten seurasta!

Seuraa: Instagram, Facebook

Kuva: Riikka Lilja photography

Share

Kommentit

Kilometritehtailija

Juurikin näin! Moni vain lisää liikunnalla elämän kokonaiskuormistusta. Ja pitää olla kovia treenejä ja kevyitä treenejä, mutta aina ei tosiaan saa vain painaa maksimeilla. Ihania syyslenkkejä sulle ja kovia salitreeenejä!

Hannah-Tuulia (Ei varmistettu) https://aktiivinensohvaperuna.blogspot.fi

Hyvä teksti! :)

Olen itse myös ollut sellainen että vain treenit joissa on sykkeet katossa ja verenmaku suussa ovat tehokkaita ja hyväksyttäviä. Muistan aina kun pyöräilinkin niin aina piti vetää täysillä ja jälkikäteen tuntui ettei se ollut edes kivaa.

Pitkä matka tultu siihen, että on voinut hyväksyä oman kehonsa rajallisuuden. Nykyään pystyn nauttimaan rauhallisista metsälenkeistä koiran kanssa. Tai joogahetkestä kotona. Kovan stressikierteen aikana kroppa ei vaan kestä yhtään ylimääräistä kuormitusta jolloin akkuja on saanut ladattua parhaiten juurikin metsässä. Rauhoittuminen ja läsnäolo antaa virtaa töihin ja muuhun arkeen. Kunhan tämä ajankausi hellittää niin on helpompi sisällyttää sopivasti tehokkaita treenejä ja löytää liikunnan ilo :)

Mukavaa syksyä sinulle!

Jenny/Vastaisku ankeudelle (Ei varmistettu) https://vastaiskuankeudelle.fi/

Hyvä postaus, Anni!
Hahaa, oon just itse ollut tollanen, että liikuin aina kovaa ja mielellään myös paljon. Lisäksi piti myös liikkua monta tuntia kerralla, eihän se muuten ollut "oikea" treeni. Vaikka olen siis yhdeltä ammatiltani myös viittä vaille valmistunut liikunnanohjaaja.
Pitkä matka on kuljettu noista ajoista ja ymmärrystä oman treenaamisen suhteen on tullut mm. ylikunnon myötä. Uskon, että myös ikä on tuonut järkeä omaan pääkoppaani! Vaikka en uskokaan, että oon muka 40, niin palautuminen ei ole enää sitä luokkaa kuin vaikka 10 vuotta sitten.
Oon kyllä varma, että itsestäni on vaikka mihin, mutta ne tavoitteet saavutetaan oikeanlaisella ja monipuolisella treenillä.

Kommentoi