Ladataan...

Juhannus on kohta ohi. Osa saa toki jatkaa tästä suoraa lomailuun. Osalla meistä taas on edessä paluu arkeen - maanantain aamu on edessä ja työt kutsuvat. Miten selvitä tämän illaan tavarakaaoksesta sekä juhannuksen jälkeisestä alkuviikosta? Kotona eteinen on monella viikonlopun reissun jäljiltä täynnä erilaisia nyssäköitä ja pussukoita, jotka pitäisi purkaa, mutta inspiraatiota siihen ei vain löydy. Saati sitten siihen, että herätyskello vapaiden pitkien aamu-unien jälkeen pirahtaa taas päälle huomenna kuuden maissa.

Jotenkin tästä vaan taas on selvittävä ja selvitään, koska ollaan aina ennenkin selvitty!

Mitä jos nyt alkuun ottaisit iisisti ja antaisit ylimääräisen stressin purkamattomista kasseista ja laatikoista olla. Pura hiljalleen, mutta kuin juna. Rauhassa, mutta koko ajan etenevästi. Vie tavarat suoraan paikoilleen - älä vain siirrä niitä kassista ensimmäiselle vapaalle tasolle! Muuten edessä on taas niiden laittamminen huomenna tasoilta omille paikoilleen.

Priorisoi. Jos aika ei riitä kaikkeen, pura ja laita paikoilleen tavaroista se olennaisin osa. Huomenna ehdit laittaa loput! Heitä pesukoneeeseen asap ne vaatteet, joita eniten viikolla tarvitset.

Ennakoi. Laita jo illalla valmiiksi aamulla tarvittavat tavarat ja vaatteet. Maanantaiaamuun on mukavampi nousta, kun vaatteita, avaimia ja työpuhelinta ei tarvitse etsiä. Silloin ei eteisessä ehkä vastaan tulevat purkamattomat kassitkaan niin ota päähän. Laita vaatteet valmiiksi, vaikka kuinka olisit poikki. Aamufiilis on niin paljon parempi kun olet valmiina, eikä koko aamun aikataulu mene pommiin, kun avaimien etsiminen vie aikaa. Saatat myös saada pikkaisen pidemmät unet, kun tiedät arjen pakollisuuksien olevan valmiina.

Älä vaadi liikaa. Koita olla realisti sen kanssa miten paljon ehdit illan aikana tavaroita purkaa. Itseensä on tyytyväisempi, kun ylittää omat odotuksensa, saadessaan enemmän aikaiseksi kuin piti.

Delegoi. Katso, että kaikki kantavat kortensa kekoon. Purkaminen ei ole ainoastaan yhden tehtävä.

 

Keitä aamulla hyvää kahvia ja rauhoitu.

Tukka voi olla ponnarilla maanantaina töissä ilman sen kummempaa kampausta :)

Hyvää paluuta arkeen ja lomaa niille, jotka lomailemaan jäävät!

Seuraa: InstagramFacebookBloglovin

 

 

Share

Ladataan...

Instagram on täyttynyt mielettömistä saariston auringonlaskujen kuvista. Tuntuu, että koko Suomi on paennut saaristoon kuvaamaan merta. Kuvat on joka juhannus kauniita ja pysähdyttäviä. Muutenkin kuvista tuntuu, että arjesta on kunnolla päästetty irti ja tunnelma on rento. Me olemme jääneet (täksikin) juhannukseksi kaupunkiin. Tai maallahan me asumme ;) mutta Turun keskustassa tuli eilenkin pyörittyä. Aamulla, kun vein Mikon ensin Lepotilaan joogahierontaan, olin aivan yllättynyt siitä kuinka paljon juhannustorilla oli Turussa porukkaa. Luulin olevani ainoita autolla keskustassa ajelevia. 

Eilinen meni itselläkin täysin chillatessa. Kävin Mikon jälkeen Annalla joogahieronnassa ja rento-olo oli kyllä sen jälkeen saapunut. Loput päivästä menikin köllöttäessä leffojen parissa sohvalla :) Tänään taas uudella tarmolla eteenpäin. 

City-juhannus on meistä pop! (Sanooko kukaan enää noin nykyään :) ) Ja tänäänkin annetaan tuulen kuljettaa meitä minne se saattuu. Treeniä, töitä ja loikoilua luvassa :) Eilisen hieronnan jälkeen yläkroppa on taas jotenkin paikallaan ja hengittäminen on helpompaa. Kiitos siitä kuuluu Annalle. 

Nyt lähden vaahdottamaan maitoa matcha cappucinoon, jonka reseptin bongasin Heidi on the go -blogin Heidiltä ja ihastuin heti. Käy tsekkaamassa ohje tästä.

Saariston kuva IG: @alhoska.

 

Seuraa: InstagramFacebookBloglovin

Share

Ladataan...

Kevyet aamulenkit kesäisen järven rannassa.

Ihanuutta.

Saa rauhassa nauttia lämpenevästä päivästä, veden kimmellyksestä, lintujen laulusta ja edetä juuri sitä vauhtia, jota tossu sinä aamuna kuljettaa.

Täydellistä.

Nyt tämä rauha ja ihanuus on katkolla. Lähijärvemme rantaan on saapunut joutsen.

Joutsen vartioi järveä, kulkee aamulla poluilla ja sihisee, kun edes yrittää lähestyä rannan polkuja. En mene enää rantaan.

En ota turpaan joutsenelta. Ärsyttävää.

Järven vieressä on lintukosteikko ja siellä on joka kesä joutsenia, mutta ne ovat pysyneet kosteikolla omissa oloissaan. Tämä, Leonardoksi nimeämämme yksilö, on nyt saapunut kosteikolta järvelle ja postailee kuin järven herra konsanaan.

Mikko on aivan varma, että Leonardo elää kaksoiselämää ja sillä on järvellä perhe ja lintukosteikolla salarakas :) Näiden välillä se vaappuu ja kiinnijäämisriskinsä vuoksi se ei pidä muista liikkujista ja sihisee ja röyhentelee poluilla.

Leonardo saa minun puolestani pitää salaisuutensa ja palaan reitille vasta, kun se on poistunut. 

Ihanaa juhannusta kaikille!

Myös Leonardolle ja sen vaimolle (ja salarakkaalle!)

 

Seuraa: InstagramFacebookBloglovin

Share

Ladataan...

Naisten voimaharjoittelu on yksi nykypäivän trendeistä. Tämä on trendi, jolle nostan peukkua. Voimaharjoittelusta on hyötyä muiden liikuntalajien oheisharjoitteluna, kehonkoostumuksen puolesta ja erityisesti arjessa jaksamisessa. Se on kuitenkin meidän tärkein osa-alue, jota varten treenata kannattaa.

Naisten kuntosaliharjoittelusta on kirjoitettu paljon ja naiset käyvätkin nykyään paljon erilaisia kursseja, joilla opitaan voimaharjoittelun liiketekniikat. Hyvä näin. Itsekin ohjaan ryhmiä, joissa harjoitellaan kuntosaliliikkeiden ja erityisesti tangolla ja kahvakuulilla tehtävien liikkeiden tekniikoita. Naiset oppivat liiketekniikat usein nopeasti ja tekniikkaharjoittelu etenee sen osalta ripeästi.

Hitaampaa on sen sijaan uskaltaminen. Uskaltaminen laittaa painoa tankoon enemmän tai tarttua isompaan kahvakuulaan.Uskaltamisen oppiminen vie usein aikaa enemmän.

Uskaltamattomuus näkyy usein siinä, että meitä naisia haittaa salilla MUTKU. Ohjauksissa huomaa mutkun tulevan useasti, kun vastusta lisätään. Tämä on erityisesti klassissa liikkeissä, kuten rinnallevedossa, maastavedossa ja tempauksesssa. Tankoon laitetaan lisää painoa (yleensä määrä, joka edelleen on liian kevyt! Parempi kuitenkin kuin aiempi vastus), tangosta tartutaan hyvällä otteella, alkuasento on täydellinen. Kun tanko nousee maasta ja on hyvällä matkalla ylöspäin, hiipii nostajan mieleen ajatus: Mut jos tää ei kuitenkaan nouse! Tulee siis MUTKU ja se pilaa liikkeen. Tanko palautuu maahan.

Tosiasia on, että välillä meidän tulee nostaa myös sellaista kuormaa tangossa, että se ei nouse. Vain näin tiedämme sen rajan, jolla voimme vielä treenata. Naisilla vain usein uskaltamattomuus määrittelee nostojen rajan, eikä vahvuus. Tällöin maksimivoima ei pääse koskaan kehittymään ja salitreenistä tulee jopa tylsää. Älä siis pelkää mutkua. Se vierailee meillä kaikilla välillä. Sen yli pitää vain päästä ja uskaltaa.

Ole vahva ja rohkea!

Lue postaus naisten vahvuudesta tästä.

Seuraa: InstagramFacebookBloglovin

 

Share

Ladataan...

Liikunta-alalla työskentelyssä on se hieno puoli, että ihmisiin pääsee monesti liikunnan avulla tutustumaan pintaa syvemmälle. Tämä on yksi syy miksi nautin tästä työstä niin valtavasti. Olen viimeisten viikkojen aikana miettinyt paljon naisten tunnetta omasta riittämättömyydestään. 

Me naiset tunnumme kokevan, että sitten kun olemme riittävästi saavuttaneet, olemme vasta sitä jotakin. Siihen mitä olemme saavuttaneet ja mitä nyt olemme, emme juurikaan ole tyytyväisiä. Tai sitä ei ainakaan voi sanoa ääneen. Koemme, että emme riitä muille sellaisena kuin olemme ja niillä saavutuksilla, jotka olemme jo pottiimme keränneet. Oikeastaan tähän ajatteluun heräsin vasta, kun keskustelin yhden naisen kanssa, joka tuntui riittävän itselleen ja josta huokui se, että hän uskoi riittävänsä, sellaisena kun hän on, myös muille. 

Tapaan päivittäin naisia, joista ajattelen "Wow! Tuo nainen on kyllä mahtava! Suuri esikuva muille." Keskustelujen jälkeen kuitenkin havahdun jälleen siihen ajatukseen, että tämäkään nainen ei koe olevansa riittävä. Pitäisi olla hoikempi ja sitten elämä olisi parempaa, pitäisi juosta puolimaraton kovempaa ja sitten muut arvostaisivat, pitäisi omata täydellinen tyylitaju ja kaiken tämän tulisi huokua somessa muille. Tähän riittämättömyyden ajatukseen urautuu helposti, siihen jämähtää ja siihen alkaa uskoa itsekin. Tähän kehäpäätelmään huomaan itsekin jämähtäväni usein. Sovitaanko, että ei ajatella enää näin? Ollaan tyytyväisiä siihen mitä ollaan ja hyvän olon huokumisen kautta ollaan riittäviä muille.

Ja kai se niin on, että se millainen ajatus meistä on muilla, ei tule niiden yksittäisten saavutusten kautta, vaan siitä millaista arkea vietät ja miten muita kohtelet. Aika klassikkolause, eikö? Arkitoiminta meitä kuitenkin enemmän määrittää kuin viiden kilon pudottaminen tai viisi minuuttia kovempi puolimaraton aika. Arjessa läsnäoleminen ja kuunteleminen tekee meistä riittäviä muille ihmisille. Sillä pitäisi tehdä itsestään riittävä myös itselleen. Uusia saavutuksia tulee totta kai tavoitella ja haaveilla pitää aina. Tavoitteet eivät kuitenkaan saisi syödä sitä, että olemme jo nyt riittäviä.

Tämä teksti ei tarjoa mitään ratkaisuja, mutta toivottavasti se herättää ajatuksia. Olisiko hyvä ajatus, vaikka listata niitä ajatuksia joita koet saavuttaneesi? Tässä omat ajatukseni vuoden alussa. Toki nämäkin ovat jo muuttuneet, kun aikaa on kulunut.

Tsemppiä loppuviikkoon! Nautitaan kesästä ja kaikista ilmoista, jotka se tarjoaa!

Seuraa: InstagramFacebookBloglovin

Share

Pages