Ladataan...

Huomenna lauantaina 6.5.17 vietetään kansainvälistä Älä laihduta -päivää. Syömishäiriöliitto SYLI ry haluaa herättää päivällä ajatuksia ihmisille omasta kehostaan ja sen hyväksymisestä. Huomisen teema on siis painovapaus ja laihdutusvapaus. 

Itse ohjaan erilaisia liikuntaryhmiä naisille ja laihduttaminen tai unelmavartalo on usein ryhmissä keskustelussa. Ainakin se tulee esille vitsailuna, jos ei muuten. Laihuudesta on monelle tullut itseisarvo ja jotain mihin pitää pyrkiä. Itse koen, että parempi tavoittelun kohde voisi olla kovempi kunto. Hyvään kuntoon tähtäämällä, yleensä painokin pysyy helpommin kontrollissa ja elämäntavat muutenkin paremmin hallinnassa. Tähdättäisiinkö siis laihuuden sijasta kovaan kuntoon ja sitä kautta arjessa jaksamiseen?

SYLI ry:n sivuilla kiteytetään Älä laihduta -teema näin: "Kansainvälisen Älä laihduta -päivän tarkoituksena on herätellä ihmisiä kyseenalaistamaan laihduttamiseen ja painoon liittyviä päähänpinttymiä ja pakkomielteitä. Toivomme, että edes yhtenä päivänä vuodessa jokainen voi ja saa hyväksyä kehonsa sellaisena kuin se on. -Ei ole olemassa yhtä oikeaa kehonmuotoa ylitse muiden." Yhdistys haluaa tuoda ihmisten tietouteen myös laihduttamisen vaaroja. 

Muistetaan, että hyvinvointi ja kauneus lähtee sisältäpäin! Nautitaan huominen (ja kaikki muutkin päivät) siitä, että ollaan sellaisia kuin ollaan!

 

Seuraa: InstagramFacebookBloglovin

Share

Ladataan...

Aloittelevat juoksijat kohtaavat monesti hyvin samanlaisia haasteita. Osa pinnistää haasteiden läpi ja osa lyö heti hanskat tiskiin jollakin perusteella, kuten "tämä laji ei sovi mun ruumiinrakenteelle". Moni myös ajattelee alkuun olevansa ainoa ihminen, joka painii haasteiden parissa. Monet haasteet ovat kuitenkin tyypillisiä aloittaville juoksijoille ja toki myös muille liikkujille. Meillä alkaa taas kevään tultua useita alkajien juoksuryhmiä juoksukoulussa ja usein törmää näihin samoihin alkajien "karikoihin". Ajattelin tämän vuoksi hieman listailla karikoita ja ajatuksia siihen miten niitä voisi välttää tai miten niistä voisi selvitä, jos karikkoon rysähtää.

Liian kovaa ja liian paljon. Uuden harrastuksen kanssa aloitetaan usein liikkumalla joka päivä ja aina kovaa. Tuntuu, että nykypäivän hektisessä arjessa ei muisteta nauttia kevyestä liikunnasta ja liikunnan tuleekin tuntua pahalta, jotta se koetaan tehokkaaksi. Aloittaessa ja muutenkin liikkuessa kevyt liikunta on perustana ns. hifistelevälle ja kovalle treenille. Kovaa pitää toki treenata, jotta kunto nousee, mutta kovan treenin ohelle pitää olla kevyttä palauttavaa treeniä. Monesti juoksijat ymmärtävät vasta parin harrastusvuoden jälkeen aloittaa treenaamisen myös oikeasti peruskestävyysalueella eli PK-alueella, kuten juoksijat kutsuvat kevyttä harjoittelua. Lue lisää peruskestävyydestä ja muusta harjoittelun suunnittelusta täältä. Kävely on aloittavan juoksijan paras ystävä. Tietysti on turhauttavaa kävellä, kun haluaa juosta. Silti aloittavan juoksijan tulisi myös muistaa tehdä kevyitä harjoituksia kävellen tai yhdistäen juoksua ja kävelyä.

Samalla usein myös harjoitellaan joka päivä. Jos et ole tottunut vielä treenaamaan joka päivä, aloita rauhassa. Anna keholle aikaa tottua treenin tuomaan rasitukseen ja mahdollisuus palautua rauhassa treenistä. Yhden treenikerran lisääminen viikkoon on aluksi monelle jo riittävä määrä ja siitä sitten on hyvä lähteä lisäämään treenipäiviä viikkoon.

Juoksun tai ylipäätään uuden harrastuksen aloittamiseen, varsinkin meillä naisilla, liittyy myös usein laihdutuskuuri. Uusi laji koetaan pelastavaksi enkeliksi ja uuden elämän aloituksen taivaaksi. Ei syödä mitään ja eletäänkin melkein pelkällä auringon valolla ja pölyllä ja treenataan täysiä. Tätä jatkuu yleensä 2-3 päivää ja sitten mätetään kaikki kaapista, kun on nälkä. Kuulostaako tutulta? 

Juoksu on hyvä laji pudottaa painoa ja kiinteyttää kroppaa, koska se kuluttaa hyvin. Kunto ei kuitenkaan kasva, jos koitamme treenata jatkuvasti ilman energiaa. Jumpassa pärjää joskus tyhjemmälläkin tankilla, kun salissa "pysytään paikalla". Sen sijaan juoksussa energian loppumisen huomaa heti, koska pitäisi liikkua eteenpäin. Vauhti loppuu ja hymy valahtaa, kun energiaa ei ole. Jotta pystyt treenaamaan kovaa ja nauttimaan treenistä, pitää myös olla kropassa energiaa treenin tekemiseen. Usein sanon, että asiakkaillani, jotka lähtevät treenaamaan itseään kovaan kuntoon kohti jotain tavoitetta, paino putoaa nopeastikin. Sen sijaan pelkän laihdutuksen perässä menemisellä, ei useinkaan päästä vastaaviin tuloksiin.

Yksi karikko on myös kehonhuollon puute. Juoksussa rasitusvammat ovat valitettavasti yleisiä ja niiden välttämiseksi tulee kehoa huoltaa säännöllisesti. Huoltaminen voi olla esimerkiksi joogaa, venyttelyä, rullailua, hierontaa taikka erilaisia liikkuvuustreenejä. Usein juoksun aloittamisen hetkellä nautitaan kilometreistä ja kunnon nousemisesta, fiilis on voittamaton ja huolto jää tekemättä kokonaan. Hiljalleen alkaa kireyksiä tulla ja kohta jokin paikka on äärimmäisen kireä. Monesti ensimmäisen kireyden kohdalla ei myöskään osata malttaa ajoissa, vaan juostaan niin kauas, kunnes se ei ole enää mahdollista. Kokeneemmat juoksijat osaavat usein jo hellittää treeniä ensimmäisten tuntemusten jälkeen ja välttävä näin pidemmät tauot treenissä. Neuvo on siis: Heti, kun jostain kiristää, hoida vaiva heti! Pieni tauko aluksi ja vaiva huollosta voi auttaa siihen, ettei juoksuun tule pitkää taukoa muutaman viikon päästä.

Mihin karikkoon sinä olet törmännyt tai mitä kohti pelkäät olevasi menossa?

Nautitaan treenistä ja muistetaan myös edetä rauhassa ;) 

 

Seuraa: InstagramFacebookBloglovin

 

 

 

Share

Ladataan...

Aiemmin keväällä huutelin Facebookin puolella vinkkejä siitä minne matkustaa neljän päivän lomalle. Vinkkejä tuli paljon ja täytyy sanoa, että yllätyin myös siitä määrästä kohteita, joissa olemme jo käyneet. Aina vain tuntuu olevan matkakuume ja koskaan ei pysty matkustamaan tarpeeksi :) Ehdotetuista kohteista olimmekin jo käyneet useimmissa.

Matkakohde on nyt päätetty ja se on Dublin. Matkaan lähtee minun vanhempani, siskoni ja me Mikon kanssa. 

Mutta siis, minne mennä? Kaikkia vinkkejä kaivataa sekä juoksukohteista että muista kohteista? Aikaa on rajallisesti ja jonnekin pitäisi ehtiä juosta ja aikaa saa viettää onneksi samalla perheen kanssa. Minne suosittelisit suuntaamaan Dublinissa?

Seuraa: InstagramFacebookBloglovin

 

Share

Ladataan...

Pitkäperjantaina me käytiin Mikon kanssa juoksemassa poluilla Paraisilla ja Nauvossa. Reissusta voit lukea tästä. Päivä venyi pitkäksi ja 25 kilometrin juoksumatkaan meni aikaa, kun haimme reittejä ja välillä seisottiin haakkuuaukeilla etsimässä (entisiä) sinisiä reittitäpliä, joiden perusteella edetä. Teemme säännöllisesti vapaapäivinämme tällaisia reissuja ja etsimme uusia kohteita juoksukoulun pitkien lenkkien ja treenien kohteiksi.

Ennen kuin huomasimmekaan, kello oli puoli yhdeksän paikkeilla ja odotimme Nauvossa lossia. Ilta oli alkanut laskeutua ja taivas oli kaunis. Hierojamme Kimmo oli suositellut meille eri polkureittejä Paraisilla ja Nauvossa ja menomatkalla olimme päättäneet, että käymme vielä viimeisenä katsomassa Lenholman luontopolun, joka on vain 1,5km pitkä.

Aurinko värjäsi taivaan mielettömällä punaisella ja meri näytti uskottaman upealta. Mikko kartturoi autossa ja ihasteli maisemia. Itse ajoin ja koitin etsiä Lenholman opastekylttiä. Aloin jo vähän kiukutella, että onko pakko vielä nousta autosta 1,5 kilometrin takia lämpimästä autosta. Juuri ennen Lenholmaa Mikko huomasi kymmenien joutsenten kokoontuneen aivan lähelle Lenholman polun rantaa. Ei tarvinnut enää miettiä poiketaanko vai ei.

Viimein Lenholmaan opastava kyltti tuli. Kaarsin auton parkkipaikalle ja autosta nopea startti suoraan juoksuun. Puikahdimme luontopolun aitaukseen ja juoksimme suoraan kohti merenrantaa. Näkymä oli jotain aivan uskomatonta. Pinkki taivas ja nopeasti laskettuna ainakin kolmisenkymmentä vedessä lipuvaa joutsenta. Näkymä veti aivan sanattomaksi, täytti mielen suoraan käsittämättömällä onnellisuudella ja sydämen puhtaalla rakkaudella. Oli täydellistä olla juuri tuossa hetkessä ja juuri oman miehen kanssa.

Luonto on vain mykistävä. Uskomaton.

 

PS. Takaisin autolle tullessa astuin tietysti suoraan lehmän läjään. Täydellisyys ei kestä koskaan kauaa ;) Onneksi kuitenkin aina hetken.

Seuraa: InstagramFacebookBloglovin

Share

Ladataan...

Meillä miehen kanssa pääsiäinen meni oikeastaan kokonaan metsässä. Nautittiin polkujuoksusta, uusien reittien etsimisestä, lumisateesta, auringon paisteesta ja juostiin läpi suon. Pitkäperjantaina juostiin saaristossa polkuja (lue tästä) ja sunnuntaina juostiin meidän vakioksi muodostunut polkureitti Turun keskustan halki Kaarinaan (lue tästä). Lauantain aamupäivä hurahti joogassa Anna joogaan Annan ohjauksessa ja illalla tunkattiin pari tuntia sauvojen kanssa Linnavuorella loivahkoja rinteitä. Eilen käytiin Marttilan eräreitistön poluilla ja illalla vielä myöhäinen jooga kruunasi pääsiäisen. Kotona ei paljon tullut oltua :)

Pääsiäisen aika todella latasi akut täyteen ja nyt on ihana palata arkeen. Pääsiäisenä sai kyllä nauttia samalla kaikista vuoden ajoistamme. Satoi lunta, vettä ja rakeita ja räntää. Aurinko paistoi ja oli pilvistä. Osa maastosta oli jäässä ja paikoin oli kunnon kuralillua. Polkujuoksuun siis täydellisen vaihteleva ilma.

Eilen aamulla olin jo aivan päivistä sekaisin ja piti koko ajan muistutella, että on maanantai ja että töihin pitäisi palailla. Marttilan eräreitistö kyllä palautti kertarytinällä arkeen, kun heti reitistön alussa olevalla suolla ponnistukseni ei rikkoutuneen pitkospuun yli riittänyt ihan maaliin ja humpsahdin reippaasti syvälle suon veteen. Aika raikas kylpy oli ja saatiin hyvät naurut kyllä. Kerrankin myös Mikko oli ajan hermolla ja saatiin oikein kuvaketjuna tapahtuma ylös :) Tuossa vaiheessa matkaa oli tehtynä alle kolme kilometriä ja reilu 12 kilometriä oli vielä juostavaksi. Ja ylitettävä matka ei todellakaan ollut pitkä - kävi vain pieni arviovirhe :D

Tämän kuvasarjan myötä toivotan hyvää arkeen paluuta ja muistetaan, että elämä ei ole niin vakavaa :)

Seuraa: InstagramFacebookBloglovin

Share

Pages