Ladataan...
Kirjahyllyhaaste

Voi hyvä helvetti! Olenko todella lähtemässä tähän? Kyllä. Aion lukea oman kirjahyllyni jokaisen kirjan ja kirjoittaa siitä.  En ole niitä ihmisiä, jotka "rakastavat kirjoja". Ihastun useammin ihmisiin, kuin kirjoihin. Mutta olen lukenut sen verran, että tiedän kyllä, miksi ihmiset rakastavat lukemista. Minäkin välillä rakastan. Silti: jätän kirjoja kesken. Kun saan jonkin kirjan luettua, on minulla tapana läimäyttää takakansi äänekkäästi kiinni, kuin merkiksi urotyön saattamisesta loppuun.  Kirjastosihteerin tyttärenä olen jo varhain oppinut kirjojen hamstraamisen jalon taidon. Se tarkoittaa täyttä hyllyä.Blogissa on siis kyse pitkäpiimäisestä ja toivottavasti hauskasta matkasta kirjahyllyyni ja itseeni. 

Nyt luotuani elämäni ensimmäisen blogin olen kuin Kaarina Hazard Twitterissä. "Nyt minä oon täällä. Miten täällä ollaan?"

(Ja ehkä kohta, hetken ihmeteltyäni voin lainata häntä jälleen: "Miten minulla voi olla 583 seuraajaa, vaikka minä oon vasta kysynyt, miten täällä ollaan? Mitä vittua.)

Ja todistaakseni oman urpouteni onnistuin ilmeisesti vaihtamaan fontin joksikin toiseksi. Se näyttää eriltä. Mitä ---?

Olen aika kauhuissani. Siitä, osaanko käyttää tätä hienoa blogipohjaa ja siitä, että aion lukea kaikki kirjahyllyni kirjat. Hyllystäni löytyvät muun muassa mukahauskat teokset Naisen sukupuolinen käyttätyminen, Heittokalastus sekä Kansojen historia 15-16. Mukahauskat, niinpä. Ei paljon naurata nyt.

Tässä vaiheessa alan miettiä, mikä lasketaan lukemiseksi. Onko selailu tai silmäily lukemista? Mitä teen, jos kertakaikkiaan en jaksa loppuun saakka jotain teosta? Onko huijaamista, jos muotoilen asian näin: aion kohdata jokaisen kirjahyllyni kirjan? Kohdata.

Aion tutustua kirjoihini.

Aion antaa itselleni aikaa. Tämä on pitkä prosessi. Aion olla armollinen. Aion tehdä pilkkuvirheitä ja kirjoittaa ilman liiallista sensurointia. On hyvin mahdollista, että teen joitain kammottavia virheitä, jotka paljastavat, etten ole se välkyin veikko lukusalissa. Koen kirjoista kirjoittamisen haastavaksi, koska tuntuu, että silloin pitäisi pohtia asioita perinpohjin ja olla analyyttinen, ymmärtää teosten intertekstuaalisia viittauksia ja vaikka samalla koko maailmaa. Haluaisin olla se sivistynyt, nokkela ja lukenut beibe, mutta en ole. Siksi kirjoitan omalla tavallani.
Vaaraa kohti! Ehkä minusta vielä tulee se kirjafiksu beibe.

Luulen, että tästä on tulossa farssi. Klo on 2.17. On ehkä parasta mennä nukkumaan, ennen kuin ryhdyn toteuttamaan lisää ideoita. Mutta: matka on alkanut.

"Hyveli yöteli", kuten Uppo-Nalle sanoo. Ihanaa, Uppis löytyy hyllystä heti NeitiEtsivän vierestä.

Share