Ladataan...
Kirjakirja

Kuvassa yksi neuleista, joita tein Huojuvaa taloa kuunnellessa. Neuloin noin 23 pipoa ja kaksi puolikasta villapaitaa, tämän saan luultavasti valmiiksi päivän tai parin kuluessa.

Maria Jotunin Huojuvaan taloon verrattuna merkittävä osa suomalaista kiitettyäkin nykykirjallisuutta on latteudessaan samaa luokkaa kuin "uusi pakkauskoko" on mainoslauseena.

Teos on löydettävissä Yle Areenasta Erja Mannon lukemana. Sen sijaan että pilaisitte kuulonne nappikuulokkeilla niin kuunnelkaa vaikka tätä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kirjakirja

Kuvassa Murhalesken muistelmat.

Suomen kuuluisimmasta murhamysteeristä syytetty Anneli Auer on kirjoittanut kokemuksistaan hämmästyttävän arkisen teoksen. Teos tarjoaa myös ällistyttäviä yksityiskohtia ainakin niille, jotka eivät ole seuranneet Auer-saagaa vuosikausiin muuten kuin otsikkotasolla. Onkohan se syyllinen? Tämän kirjan perusteella tietenkään ehdottomasti ei ole.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kirjakirja

Kuvassa Henriikka Rönkkösen teos Mielikuvituspoikaystävä.

Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävä on erinomainen lukukokemus. Suosittelen sitä kaikille, mietityttivät parisuhteet juuri nyt tai eivät. Erityisen mukavaa on se, että Rönkkönen kannustaa antamaan arvoa myös elämän vittumaisille hetkille. Se, ettei jokin ole täydellistä, ei tarkoita, että se on paskaa.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kirjakirja

Kuvassa teoksemme.

Minun ja Sanna Raita-ahon kirja Toisen kanssa - Tarinoita kolmiodraamoista (perhepiirissä myös Loisen kanssa - Marinoita kolmiodraamoista) on teeman kannalta kaiken saamansa runsaan mediajulkisuuden arvoinen. Sain kirjan käsiini julkaisupäivänä ja luin sen kannesta kanteen ensi kertaa nyt.

Sanna oli loistava työpari ja kustannustoimittajamme on mahtava. Itse näköjään olen kirjoitusvaiheessa ollut ihastunut kysymysmerkkeihin ja luettelointiin ja nähnyt ne ajatusta tehokkaasti kuljettavina tekstuaalisina ratkaisuina.

Haastateltavat, jos luette tämän: Kiitos!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kirjakirja

Kuvassa ennakkoperintönnöksi ottamani Sieppari ruispellossa pskaisella keittokomeroni matolla.

Olin lukiossa vakosamettihousuissa ja minihameissa kävelevä klisee ja Sieppari ruispellossa oli yksi lempikirjoistani. Pakkomielteistä suhtautumistani ruokki se, että Arto Schroderus laati teokseen uuden käännöksen joskus 2000-luvun ensivuosikymmenellä. Temppu tuntui loukkaavalta, koska Pentti Saarikosken käännös on juuri sitä mitä Holdenkin: syljeskelee turhautuneisuuttaan, potkii katuun jäätynyttä lumikökkärettä niin että satuttaa lievästi varpaansa. Eli teini. Hesari ylisti Schroderuksen käännöstä tarkkuudesta ja pyrki purkamaan Saarikoski-myyttiä liiallisten taiteellisten vapauksien takia. Turhaa nipottamista päivälehdeltä sanon minä. "Horwitz nosti kytkintä ja painui helvettiin."

Käännös muuttaa Holdenia. En ehkä ymmärrä englantia riittävän hyvin voidakseni analysoida seuraavasti, mutta alkuperäiskielellä ja käännöksissä vaikutelma päähenkilöstä on aina erilainen:

Pentti Saarikosken käännös: Holden on vihainen tyyppi ja hänen rintalastansa takana jokin painaa ulospäin.
J.D. Salingerin englanninkielinen teksti: Holden polttaa päreensä.
Arto Schroderuksen käännös: Holden maleksii vain.

Sieppari on vieläkin lempikirjojani, koska se on valtavan hyvä. Älkää luulko olevanne sen yläpuolella vaan lukekaa se ja uskokaa sitä. 

 

Share
Ladataan...

Pages