Ladataan...

Nelli Hietala: Kielillä puhumisen taito (Aula & Co, 2017)

Kielillä puhumisen taito on tarina, joka kietoutuu R-kirjaimen ympärille. Sen päähenkilö on Sara, joka muuttaa Irlantiin, koska Suomessa hänen elämäänsä tuntuu määrittävän ongelma suomalaisen R:n ääntämisessä - asia, joka tuntuu vaikuttavan elämässä yhteen sun toiseenkin asiaan:

“Suomessa isänmaallisuuteen liittyy poikkeuksetta näkemys yhtenäisestä kansakunnasta, joka käyttää luontevasti monitäryistä tremulanttia.” (Nelli Hietala, Kielillä puhumisen taito)

Englannin kielen R on erilainen. Irlannissa Sara ihastuu kämppikseensä, ranskalaiseen Celineen - hänelläkin on omanlaisensa R, ranskalainen. Kielillä puhumisen taidossa Saran elämään suuntaa ohjaavat R-kirjaimen lisäksi sattumat ja väärinymmärrykset. Kielestä ja eri kielistä puhutaan paljon, sanoista, äänteistä, niiden luomista merkityksistä. Dialogia käydään paljon englanniksi. Kirjassa liikutaan kahdella aikatasolla: viisi vuotta aikaisemmin, jolloin Sara asui Irlannissa, ja viisi vuotta myöhemmin, jolloin Sara palaa sinne etsimään Celineä.

Mun mielestäni Kielillä puhumisen taito on kertakaikkisen ihastuttava kirja, ja siinä ainutlaatuista on ihan tavallisen nuoren naisen kasvu- ja rakkaustarinan rakentaminen yhden kirjaimen ja kaiken kieleen liittyvän ympärille.

 

Ladataan...

Blogi on vahingossa päätynyt olemaan kesälomalla. Kun tekee kotona töitä ja samaan aikaan lapsen kerho on kesätauolla, on aavistuksen verran hankalaa yrittää sovittaa mitään ylimääräistä tekemistä mihinkään... Mutta nyt mulla onkin sitten kesäloma ja lapsi puolestaan on palannut kerhoilemaan, joten aamupäiviin on yhtäkkiä ilmestynyt ylimääräistä aikaa.

Ihme kyllä, jossain välissä olen sentään ehtinyt lukea. Nimittäin nämä:

Lena Huldén, Larry Huldén, Kari Heliövaara: Rutto (Like, 2017)

Valitsin kesän tietokirjalukemiseksi tällaisen riemukkaan aihepiirin. Rutto kertoo ruton biologiasta, historiasta, ruttopandemioista, ruton nykytilasta ja siihen liittyvistä uhkakuvista. Tosi mielenkiintoinen kirja, joka kannattaa lukea tai ainakin selailla kiinnostavimmat kohdat, jos aihe yhtään kiinnostaa. Välillä ehkä hieman nauratti ne “...ja se odottaa vain sopivaa hetkeä” -tyyppiset kauhukuvien maalailut.

Tuomas Juntunen: Tuntematon lapsi (WSOY, 2016)

Omakohtaisiin kokemuksiin perustuva kirja, jossa kirjoittaja menettää lapsen, joka sai elää tuskin päivääkään. Kirja kertoo syntymän hetkestä, ajasta joka johti siihen, ajasta sen jälkeen. Äärettömän surullinen tarina. Menneisyyteen sijoittuvat osuudet ja sen kertominen, miten pariskunta päätyi yrittämään lasta tuntuivat toisinaan vähän irrallisilta, mutta aihe on äärimmäisen henkilökohtainen ja varmasti siitä näkökulmasta noistakin vaiheista kertominen on keskeinen osa tarinaa.

Siellä sun täällä on paljon nähty korostettavan, miten nyt on nimenomaan miehen miehinen näkökulma raskauteen, synnytykseen, vanhemmaksi valmistautumiseen - ja lapsen menetykseen, ja kritiikeissä on puhuttu ties mistä koivuhalon veistämisestä. Vertaistukimielessä varmasti monelle miehelle ja isälle on tärkeää, että kirjoittaja on nimenomaan mies ja isä. Mutta muuten kaiken koivuhalkopuheen jälkeen olin melkeinpä yllättynyt siitä, että en oikeastaan huomannut mitään järisyttävän suurta eroa siihen, miten naiset ovat käsitelleet näitä aiheita.

 

Risto Isomäki: Jumalan pikkusormi (Tammi, 2009)

Vähäsen pettymys. Mulle ykkösjuttu Isomäen kirjoissa on yleensä se, että toiminnan ja jännityksen lisäksi niissä on paljon tietoa milloin mistäkin asiasta. Tällä kertaa jäi kuitenkin se fiilis, että olen juuri lukenut yli 350 sivua paikoitellen jo puuduttavaksi käyvää takaa-ajoa, piileskelyä ja taistelua - menon ja meiningin jännite alkaa kärsiä siitä, että se on ihan tauotonta. Tieto-osuus jää Jumalan pikkusormessa mun mielestäni valitettavan vähäiseksi, ja kömpelö ja tarpeeton romantiikka vaivaa tässäkin. En myöskään ihan ymmärtänyt päähenkilön (enne)unijaksojen tarkoitusta. Tämä kirja on ilmeisesti jatkoa Isomäen Litium 6 -kirjalle, jota en ole lukenut - ehkä sen lukeminen ensin olisi saanut tämänkin tarinan ja etenkin sen henkilöt avautumaan jotenkin eri tavalla. Mulla on vaan tämä paha tapa lukea kirjasarjoja väärässä järjestyksessä.

 

Ladataan...

Anna-Kaari Hakkarainen: Kristallipalatsi (Tammi, 2016) 

Kristallipalatsi käsittelee lifestyle- ja muotibloggausmaailmaa, peilaten Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvaan - todellisuutta ja itse luotua: mikä on mikä, kuka on kuka? Ei mikään kevyt shoppailuromaani, vaan keskittymistä vaativa kuvio. Välillä ehkä liiankin mutkikas ja droppailee tuotenimiä yli tarpeen. Mielenkiintoista analyysiä lifestyle-bloggauksesta, ja vaikka blogeista lähinnä puhutaan, pätee varmasti muuhunkin someen jne. Kaikille, jotka ovat kiinnostuneita tai hämmästyneitä lifestyle- ja muotibloggausilmiöstä ja itsensä brändäämisestä ynnä muusta.

 

Kaari Utrio: Paperiprinssi (Amanita, 2015) 

Kaari Utrio tuskin edelleenkään ihmeempiä esittelyjä kaipaa. Uskottavaa historiallista miljöötä, sujuvaa kirjoittamista ja luotettavan hyvää joskin varsin ennalta arvattavaa juonenkuljetusta. Jos tykkäät Utrion 1800-luvulle sijoittuvista kirjoista, 1800-luvun seurapiiri- ja bisneselämästä, kevyemmästä historiallisesta romaanista, romantiikasta tai huomaat yhtäkkiä olevasi intohimoisen kiinnostunut paperin valmistuksen historiasta (tai itse asiassa yllätä itsesi - minäkään en ollut mitenkään erityisen innostunut paperista, mutta se olikin älyttömän mielenkiintoista), Paperiprinssi on loistavaa kesälukemista.

 

Pauliina Vanhatalo: Pitkä valotusaika (Tammi, 2015) 

Lainaan suoraan takakannesta, koska siellä tiivistetään niin hyvin ettei paremminkaan osaa (jos nyt ei lasketa sitä, etten pidä adjektiiveista kaunis ja kuulas):

Pitkä valotusaika on kaunis ja kuulas romaani ulkopuolisuudesta ja taiteilijakutsumuksesta, siitä mitä vuodet ja arki tekevät intohimolle.”

Alussa ollaan 1960-luvun Oulussa, itsensä ulkopuoliseksi kokeva Aarni Koskiaava päätyy äitinsä pakottamana töihin sukulaisen valokuvausliikkeeseen ja löytää sitä kautta itsestään jotain, mutta elämä taiteellisen kutsumuksen kanssa ei ole ihan helppoa. Jos olet lukenut aikaisemmin Vanhatalon kirjoja ja ne ovat syystä tai toisesta jättäneet vähän viileäksi, kokeile silti Pitkää valotusaikaa.

 

Ladataan...

Pages