Ladataan...

"Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta jotkin eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset"

 

 

Ylläoleva sitaatti on ehkä kuuluisimpia kirjallisuuden historiassa, mutta aina ajankohtainen, varmaankin ihmiskunnan loppuun saakka. Tänä syksynä on taas kuntavaalitkin ;)

 

Pidin Eläinten vallankumouksesta paljon, ja niin taitavat pitää muutkin: jouduin jonottamaan kirjastosta kauan tätä 67 vuotta sitten ilmestynyttä teosta! Se kuvaa todella hyvin valtaa, diktatuuria ja alamaisuutta. Kun tapahtumat on kuvattu eläinten maailmassa, niihin pääsee sisään hämmästyttävällä tavalla paremmin. Ehkä sitä on vain jotenkin niin turtunut kaikkeen ihmisten tekemään pahaan: joskus näkökulman muutos tekee todella hyvää! Teos oli myös ihanan helppotajuinen ja -lukuinen, ja mielestäni sitä olisi todella hyödyllistä luettaa peruskoulussa (ja miksei vielä lukiossakin) äidinkielen tai yhteiskuntaopin tunnilla.

 

Olen lukenut aiemmin Orwellin teoksen 1984, mutta italiaksi. Pidin siitäkin paljon (sen mitä ymmärsin...), ja Orwell on nyt ehkä yksi suosikkikirjailijoitani! Lukekaa, molemmat!

 

Ps. Jossain kirjaohjelmassa oli tästä juuri juttua, olisiko ollut peräti eilen? Nauhoitin (senkin), pakko katsoa!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Mummoni on suositellut tätä Aapelin kirjaa varmaan siitä asti, kun opin lukemaan. Melkein 20 vuotta suostuttelua siis kuuntelin, kunnes ajattelin, että Pikku Pietarin piha sopisi todella hyvin haasteeseeni!

 

 

No joo, onhan se klassikko ja varmaan rakas monelle sukupolvelle, mutta mielestäni se oli vain yksinkertaisesti tylsä! Kannen alaosassa lukee "kirjallisuutta kouluille" - lapsillehan tämä on tarkoitettu. Ehkä olisi pitänyt ottaa mummoni neuvosta vaari silloin lapsena, silloin olisin tästä varmaan pitänyt ;)

 

Tästä tehty elokuva tuli muuten jokin aikaa sitten tv:stä, nauhoitin sen. Ehkä se on parempi kuin tämä kirja?

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun opiskelut ovat taas alkaneet ja kiireen ja stressin määrä tuplaantunut.

 

 

Opiskelu-työ-rytmiin on ollut jotenkin todella hankala päästä kiinni, stressaa ja ilmeisesti jonkinlaista syysmasennustakin on tulossa. Senpä vuoksi en ole blogiakaan kirjoitellut, vaikka kolme kirjaa olen taas lukenut. Yritän parantaa tapaani! Olisi pitänyt lukea Mielensäpahoittaja vasta nyt, kun masentaa. Tykkäsin tosi paljon ja samaistuin hyvin monesti tuohon vanhaan herraan! Kyllä elämä oli ennen vanhaan usein paljon parempaa ;)

 

Ja elämäni ensimmäisen tunnustuksenikin sain, Jenni S.:ltä, kiitos! Sen säännöt ovat tällaiset:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, jolta tunnustuksen sait.

2. Anna tunnustus viidelle suosikkiblogillesi.

3. Kopioi post it -kuva ja liitä se blogiisi.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it -lapulla!

 

Tunnustus todellakin piristi päivää, etenkin kun olin jo päiviä voivotellut, ettei minulla ole enää tähän blogitouhuun aikaa :) Eiköhän sitä aikaa ala taas löytyä, kunhan syksy tästä etenee!

 

Minulla on suosikkiblogeja enemmän kun viisi, mutta annanpa tunnustuksen nyt seuraaville:

1. netta jasminetin iltaisin, aamuisin -palstalle

2. Eeva Kolun Kaikki mitä rakastin -palstalle

3. laurafreen Laura loves -palstalle

4. amoretton Pieni Seikkailu -palstalle

5. Joanna Palménin Rönsy -palstalle

 

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

"Joka kerta yöt pimenevät aivan huomaamatta. Jonain iltana elokuussa sitä menee ulos asialle ja yhtäkkiä kaikki on sysipimeää, iso lämmin musta hiljaisuus talon ympärillä. Jatkuvasti on kesä, mutta se ei enää elää, se on seisahtunut kuihtumatta eikä syksy ole vielä valmis tulemaan. Tähtiä ei vielä ole, vain pimeää. Silloin haetaan paloöljykanisteri kellarista , se saa seistä porstuassa , ja taskulamppu ripustetaan paikalleen ovinaulaan."

 

 

Ehdinpä lukea Kesäkirjan vielä kesällä, virallisestihan se kai loppui tänään, elokuun viimeisenä päivänä! Ja minulla on niin paljon sanottavaa tästä!

 

1) Rakastin Kesäkirjaa. Rakastin sen miljöötä, sen henkilöitä, sen kesäisiä tarinoita kaikesta, joten olen aina halunnut omiin kesiini (ja muutamia saanutkin).

 

2) Tämä kesä oli omalta osaltani hyvin ristiriitainen. Tein paljon töitä ja säät olivat surkeat. Poikaystäväni oli ulkomailla töissä koko kesän, tunsin itseni yksinäiseksi. Välillä tuntui, että mitään kesää ei ole, että kevät muuttuu suoraan syksyksi. Mutta toisaalta vietin aikaa ystävieni kanssa enemmän kuin koskaan, ja riittihän niitä aurinkoisiakin päiviä. Nyt kun kesä on ohi, olen ihan tyytyväinen siihen, enkä enää pettynyt syksyn alkamisesta.

 

3) Olen viettänyt vain hyvin vähän aikaa saaristossa, muutamia viikonloppuja Kustavissa. Mutta silti jostain syystä saaristo on paikka, johon tunnen vahvasti kuuluvani. Kunhan minulla on tarpeeksi rahaa, ostan mökin, tai mieluummin huvilan, saaristosta. Sen olisi hyvä olla lähellä Helsinkiä, kaikista mieluiten se olisi saaressa, hyvin pienessä, sellaisessa, johon ei oikeastaan muuta mahdu kuin se mökki, sauna ja laituri. Sitä odotellessa voin onneksi kävellä täällä Helsingissäkin merenrantaan ja etsiä kallionkolon, johon ei liikenteen melu kuulu. Ja sulkea silmäni ja kuvitella olevani siellä saaristohuvilallani.

 

4) Isoäidin ja lapsenlapsen, Sophien, välinen suhde muistutti hyvin paljon minun ja toisen isoäitini välistä suhdetta. Isoäitikin muistutti omaa isoäitiäni kaikkine hullutuksineen. Isoäidin ja lapsenlapsen läheinen suhde on melkeinpä upeinta mitä maailmassa on, mielestäni usein jopa upeampaa kuin äidin ja lapsen välinen suhde. Monesti isoäidit vain hemmottelevat lapsenlapsiaan ja ovat täysillä mukana heidän elämässään. Valitettavasti vanhemmilla on usein liian kiire, jotta he osaisivat todella kuunnella lapsiaan ja olla tarpeeksi läsnä. Isovanhemmilla ei ole koskaan kiire. Ja heillä on aina tuoretta pullaa.

Share
Ladataan...

Ladataan...

" Niin onneton kuin tämä tapahtuma onkin Lydialle, toivon sen koituvan meille hyödylliseksi opetukseksi siitä, että naisen hyveellisyyden menetystä on mahdoton korvata, että yksi harha-askel tuo mukanaan loppumattoman turmion, että hänen maineensa on yhtä hauras kuin kaunis ja ettei hän koskaan voi olla kyllin varovainen suhtautumisessaan toiseen sukupuoleen kuuluviin arvottomiin olentoihin."

 

 

Ylpeyttä ja ennakkoluuloa lukiessani tulin entistä onnellisemmaksi siitä, että elän 2000-luvun Suomessa, jossa naisen arvoa ei määritä hänen siviilisäätynsä tai se, kuinka hyveellinen hän on. Ensi vuonna teoksen ilmestymisestä tulee 200 vuotta - onneksi siinä ajassa ollaan edistytty tasa-arvoasioissa, ainakin täällä Suomessa!

 

"-Kirjoitathan minulle ahkerasti, kultaseni. -Niin usein kuin voin. Mutta kuten tiedät, ei naimisissa olevilla naisilla ole paljon aikaa kirjoittamiseen. Sisareni saavat kirjoittaa minulle. Heillähän ei ole muutakaan tekemistä."

 

Vai kuinka paljon sittenkään ollaan edistytty? Alan olla siinä iässä, että opiskelukaverini ja muut ikätoverini alkavat avioitua ja saada lapsia ja olen surukseni ja hämmästykseni huomannut pienen kahtiajaon muodostumisen: muutamilla rouvakavereillani on alkanut olla tapana järjestää "rouvakokoontumisia", joihin ei naimattomia kutsua sekä pariskuntien illanviettoja, joihin kaveriporukastamme kutsutaan vain avioparit, ei muita pariskuntia. Kyse on kuitenkin sivistyneistä (tai ainakin näin luulin...), akateemisista naisista! Ehkä joillekin naimisiin "pääseminen" on niin tärkeää elämässä, että täytyy alkaa karttaa naimattomia kavereita... Itse olen elänyt kohta kahdeksan vuotta parisuhteessa, eikä meillä ole aikomusta mennä naimisiin koskaan, ellemme keksi sille jotakin hyvin merkittävää syytä. Vielä tällaista syytä ei ole löytynyt.

 

Heinäkuun lopussa olin sitä mieltä, että Ylpeys ja ennakkoluulo on tylsä kirja. Sain sen kuitenkin luettua loppuun melko kivuttomasti, ja loppujen lopuksi se olikin ihan hyvää ajanvietettä! Kuten ennenkin olen maininnut, rakkausromaanit eivät ole kiinnostaneet minua koskaan, mutta tämä ei ollut siitä huonoimmasta päästä!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Projektini on kestänyt jo yli vuoden! En muista tarkalleen milloin aloin ensimmäistä teosta lukea, mutta veikkaisin sen olleen noin 2.8. tai joskus muulloin ihan elokuun alussa. Tähän mennessä olen lukenut 32 teosta kokonaan, kaksi on jäänyt kesken.  Kuulostaa vähältä! No joo, onhan joukossa muutamia noin 1000-sivuisia järkäleitä, mutta silti...

 

 

Noin kolmasosa projektista on siis takana, eli ehkä kaksi vuotta vielä edessä! Toivon kuitenkin, että ehtisin lukea tulevana vuonna enemmän, mutta heikolta näyttää, sen verran kiireinen opiskeluvuosi on taas edessä. Mutta toisaalta, miksi kiirehtiä? :)

 

 

Kiva kun olette jaksaneet seurata projektiani tänne asti, toivottavasti minulla olisi edes muutama lukija jäljellä myös sen loppuessa ;)

 

Kuvat weheartit

Share
Ladataan...

Pages