Italo Calvinon Il barone rampante - 2

Ladataan...

Aikomuksenani oli lukea saman aikaisesti sekä Il barone rampante että Sinä päivänä, mutta eihän siitä mitään tullut! Nyt on kuitenkin Il barone rampante, eli Paroni puussa, luettu. Siitä on kyllä hyvin vaikea sanoa mitään, koska ymmmärsin vain suuret linjat, en esimerkiksi kirjailijan käyttämän kielen erityispiirteitä tai paljon muutakaan. Oli kyllä todella hyödyllistä lukea taas italiaksi: alku oli todella hankala, mutta loppua kohden aloin ymmärtää koko ajan enemmän.

 

 

Mutta olipa se haikeaa! Aina kun luin, mieleeni nousi muistoja vaihtoajaltani, ihan mitättömältä tuntuviakin juttuja: metromatka yliopistolle, luennoilla istuvien kanssaopiskelijoiden kasvot, lähikaupan myyjä. Muutama päivä sitten vaihtoon lähdöstä oli itse asiassa kulunut tasan vuosi, ja tunsin jopa mahanpohjassani sen jännityksen ja pelonkin, kun ei tiennyt yhtään, mitä odottaa. Lähtisin Italiaan asumaan koska vain uudestaan, mutta en osaa kieltä tarpeeksi hyvin, jotta saisin koulutustani vastaavaa työtä, tai työtä ylipäätään. Kun edes italialaisille korkeakoulutetuille nuorille ei löydy töitä, tai jos löytyy, niin kuukausipalkka on 1000€, niin asettuminen sinne tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta...

 

Toisaalta: Italiassa ollessani kaipasin Suomeen, romantisoin sitä ja näin myös paljon huonoja puolia Italiasta ja italialaisista. Helsinki oli minun päässäni oikeastaan vain Kruunuhaan kauniita kortteleita ja lämpimiä kesäpäiviä Suomenlinnassa. Italialaiset olivat taas monenakin päivänä ärsyttäviä, itsekeskeisiä hössöttäjiä ja Italia kehitysmaa, jossa mikään ei tuntunut toimivan. Kun palasin Suomeen, olin varma, että Suomi on se maa, jossa haluan asua. Nyt en tiedä enää, mitä ajattelisin...

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...