Aperoaika!

Ladataan...
Kivistössä

Aperitiivi. Tuo hurmaava tapa aloittaa mikä tahansa illallinen silloin, kun aikaa on muuhunkin kuin nopeaan hotkaisuun. Ei tarvita juhlaa tai vieraita, erityistä syytä kilistellä tai skoolata. Tarvitaan vain kiireetön hetki, kullekin lasillinen sitä, mitä haluaa, ehkä muutama pähkinä  ja mukavia puheenaiheita.

Minun on ollut tarkoitus kirjoittaa aiheesta alkukeväästä lähtien, mutta inspis on odotuttanut itseään. Monta hyvää hetkeä on ollut ja mennyt. Kun juotiin kevään ekat aperot ulkona. Kun kaupoissa oli ihania kotimaisia retiisejä. Kun juhlittiin kesäloman alkua. Kun Kauhaa ja rakkautta -Eeva julisti yhden naisen ristiretken aperitiivin puolesta ja huomasi ettei ollutkaan yksin.

Aperitiivi on pieni rauhallinen hengähdyshetki päivän kiireiden ja ruokailun välissä. Emännälle se antaa aikaa istua rauhassa vieraiden kanssa ennen viimeistä silausta keittiössä -  tai  paniikissa suurustaa kastiketta, kun vieraattulivatvarttialiianaikaisinjamullaonvieläverkkaritjalassaja.  Sen tarkoitus on herättää ruokahalu; sana tulee latinan sanasta aprire, avata. (Tämän yksityiskohdan luin keväällä täältä,  kiinnostava artikkeli, joka kertoo ranskalaisista aperitiivijuomista.)

Ranskassa se juodaan kotona tai baarissa, kavereiden tai vieraiden kanssa tai ihan vain perheen kesken. Sopivaan aikaan kyläillessä saatetaan vieraille tarjota aperitiivit, vaikka illallista ei ole tarkoituskaan syödä yhdessä. Juoman rinnalla on yleensä jotain pientä naposteltavaa, enkä vielä en ole ollut yhdessäkään ranskalaisessa kodissa, jossa ei olisi tarkoitusta varten aina kaapissa rasiallinen suolapähkinöitä tai jääkaapin perällä apéricubeja, funkynmakuista juustokuutioita. Tai todellista herkkuani: saucissonia.

Mikään ei lupaa hyvää ruokahetkeä kuten pieni rauhassa nautittu lasillinen. Mikään ei rentouta illalliskutsujen tunnelmaa ja saa vieraita tuntemaan olonsa kotoisaksi kuin kiireetön jutustelu, jossa huomio on ihmisissä, ei ruoassa. Nämä teille lupaan. Olkoon lasissa sitten pastista tai Aperol Spritziä. Tai vaikka pikkaisen olutta tai sitruunalla maustettua soodaa. Liityn siis Eevan rintamaan ja vien ilosanomaa eteenpäin kaikille kuunteleville.

Kaikki kuvat liittyvät tavalla tai toisella apertitiivailuun:

Ensimmäisessä kuvassa on todellinen aperitiiviherkkuvinkki: ottakaa juoman viereen (ensi kesänä) nippu hyviä retiisejä, hyvää voita ja suolankukkia. Ottakaa retiisi, leikatkaa päähän veitsellä ristiviillot. Töpätkää viilletty retiisi ensin hiukan pehmenneeseen voihin ja sitten suolaan. Ja sitten suuhun.

Toisessa se Aperol Spritz. Aperolia, soodaa ja kuohuvaa. Kuva muistuttaa siitä myös, että talven jälkeen tulee kirkas kevät, aurinko paistaa ja lumet sulavat.

Kolmannessa kuvassa on vin jaunea, pähkinöitä ja hiukan juustoa.  Viini on Juran alueelta tulevaa "keltaista viiniä", erityislaatuista, vahvan aromikasta. Ei oma suosikkini, mutta suosittelen kokeilemaan omia makunystyröitä, jos tulee vastaan. Nuo gallit tuntuvat arvostavan suuresti, ehkä minäkin jonain päivänä.

Neljännessä on Communard (toiselta nimeltään Cardinal). Kuin tuttu Kir, mutta punaviinistä. Punaviiniä ja Crème de Cassista. Taivas, kuinka hyvää! Mukana myös, ihan kostoksi, yksi karvanaama. Kuvakansiot ovat nimittäin täynnä otoksia, jossa joku keksii mennä heilumaan annoksen taustalle irvistelemään. Nyt sellainen erityishauska vitsi on julkaistu. (Liisa: sun onneksi paella ei liity aperoon.)

Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä - kuten on tapana sanoa. Kivistön suuri suosikki Lillet, jota kannetaan selkä vääränä ulkomailta. Alkon tilausmyynnistä sitä saa kohtuuttomalla hinnalla ja lippulaivamyymälän hyllystä löysin pullon selkeästi vanhentuneen makuista. Suosittelen siis jättämään Alkon väliin, mutta maistamaan, jos näette baarin hyllyssä. Aina kylmänä ja jäillä. Ylempänä linkatussa artikkelissa on muuten Lillet'n tarina, ja alla kuva toissakesältä Ranskasta, kun kylmä ja märkä rakkautemme oli vain kuukausia aiemmin syttynyt.

 

 

Share

Kommentit

Tusla / Soppakellari (Ei varmistettu) http://soppakellari.blogspot.fi/

Tutustuin apero-kulttuuriin jo aikoinaan au pair-tyttöillessäni. Samainen matka opetti myös haisujuustot ja punaviinit. Ja se perhe oppi, että onni on au pair, joka osaa leipoa leipää ja pullaa. :)

Apero kiteyttää ihanasti sen, mistä ruoassa on parhaimmillaan kyse: yhdessä nauttimisesta.

Ainakin aikoinaan ravintola Careliasta sai Lillet'tä.

MariMaalla
Kivistössä

Voi, mikä onnellinen perhe! Mitenhän ne on tottuneet takaisin sen jälkeen kun lähdit pois? :) MIssä olit au pairina?

Juu, meillä (suomalaisilla/kivistöläisillä) on paha tapa etenkin omassa porukassa hiljentyä ruoan ääreen ja keskittyä syömiseen, kuten kunnon luterilaisen kuuluukin. Aperitiivi muistuttaa siitä, että ruoka on nimenomaan yhteinen kokemus.

Lilletiin* olen törmännyt hämmentävissäkin baareissa, esim. yhdessä meksikolaisessa! Ihanaa, että tunsit sen, kaikki ranskalaisetkaan eivät ole täysin tuttuja sen kanssa.

(*No Lillet'hen oikeaoppisesti, kuten sinäkin sen taivutit. Meillä se on niin suomalainen perheenjäsen jo, että ranskiskin melkein sanoo lillettii!)

Soul Kitchen

Voi elämä miten mun tuli ikävä kesää ja ihania kesämaita! Toi aperokulttuuri on niin rakasta mulle Italian ajoilta, mutta samalla baarikaappini ammottaa niiden osalta tyhjyyttään. Mun apero kotona on liian usein tavanomaisen tylsä GT (ei se siltä tuntunut ennen tämän jutun lukemista). Tilanteeseen pitää nyt kyllä ehdottomasti saada muutos.

Riikka/ Vatsasekaisin Kilinkolin (Ei varmistettu) http://vatsasekaisinkilinkolin.blogspot.fi/

Nyt Mari tykität kyllä niin asiaa!

Lupaan ryhdistäytyä! Tästälähin mä oon kyllä niin aperitiiviemäntä!

(Ehkä keksin jonkun paremman sanan tohon emännän paikalle...)

MariMaalla
Kivistössä

Anna: GT toimii koska tahansa :) Mutta joo, baarikaappi täytyy olla erityisvarusteltu tätä varten, sekä kotona että Kivistössä. Kun koskaan ei tiedä, mitä sattuu tekemään mieli. Vinkkaas muuten mulle nopeasti, mikä olis Italiassa kova aperonami? Prosecon lisäksi. Kohta pitäis näytellä tietävää paikan päällä ja olen ihan jumittunut ranskalaisiin aperitiiveihin.

MariMaalla
Kivistössä

Riikka: Joo, mäkin tuossa tekstissä emännöin, ja ahdisti jälkeenpäin.. Ryhtiliikkeeseen mukaan vaan, vieraatkin nauttii vielä vähän lisää. (Ja kunnon kahvit tietysti aterian päälle ;)

Soul Kitchen

Sun jo mainitsemasi Spritz Camparilla tai Aperolla tai vain Campari soda. Punt e Mes (vermuttimainen, vähän bitter, maustetaan appelsiiniviipaleella). Drinkeistä Negroni jossa taas sitä camparia, vermuttia ja giniä.  Mä olen niin bitter itsekin, että campari maistuu mulle Italiassa joka välissä ja erilailla sekotettuina. Ja skumppaa. Mutta Italiassahan monet drinksut, samoin kuin ruuat, ovat aluekohtaisia joita ei muualla maassa tunneta, varmaan Ranskassa sama juttu, joten kantsii kysäistä tarjoilijalta jotain paikan erikoisuutta. 

Suvi sur le vif

Aivan ihana tämä postaus! Minä kilistelin Italiassa tovin asuessani useasti aperitiivejä (ja digestiivejä..) mutta kotosuomessa se on unohtunut. Pitäis pitäis nyt vaan kaivaa tarpeet kaapista!

Anna Karhubear

Ihh, miten ihania kuvia! Eipä mulla muuta :)

Riitta (masutoaitemu) (Ei varmistettu) http://masutoaitemu.wordpress.com

Tälle postaukselle ei voi muuta kuin todeta aamen! Apéroperinne kunniaan, muulloinkin kuin juhlissa ja viikonloppuisin.

MariMaalla
Kivistössä

Anna: ihh, kiitos! Pieniä muistoja kevään ja kesän valosta sateen keskelle :)

MariMaalla
Kivistössä

Soul kitchen-anna: kiitos vinkeistä, enköhän mä pärjää! Harvoin sitä lopulta on kuivin suin jääty ;)

 

 

MariMaalla
Kivistössä

Suvi ja Riitta: olette molemmat asian ytimessä! Kilistely kunniaan ja osaksi arjen ihanuuksia!

Taidanpa tässä kohta työpäivän viimeisen pisteen kunniaksi alkaa viritellä aperitiivit. Meidän täysi baarikaappi näyttää kyllä todella ankealta tämän postauksen jälkeen ;-)

MariMaalla
Kivistössä

Jes, hyvä Jonna! Ei meillä oikeesti kotona ole yleensä kuin kahta-kolmea varianttia: pastista ja jotain niille, jotka eivät siitä tykkää. Mutta Kivistössä kyllä pyritään pitämään vähän laajempaa valikoimaa!

jokihaka kokkaa (Ei varmistettu) http://jokihakakokkaa.blogspot.fi/

Hyvä! 100% samaa mieltä. Tuo Lillet on mulle ihan uusi.. Toivottavasti pääsee joskus maistamaan!

Tusla / Soppakellari (Ei varmistettu) http://soppakellari.blogspot.fi/

Mari, opin aperoelämää Belgiassa, asustelin ihan Brysselin liepeillä hillittömän isossa vanhassa talossa ja paimensin kahta villiä pikkupoikaa. Mutta siitä on aikaa, huhhuh, todella paljon! :) Opin kohtalaisesti ranskaakin ja pärjään sillä edelle jotenkuten.Vaikka olenkin unohtanut todella tehokkaasti.

Ylläri, perheen seuraavakin au pair oli sitten suomalainen. ;) Ei vaan tainnut osata leipoa, mutta onneksi siellä on niitä leipomoita ei reippaanlaisesti.

Niin hyväpostaus  Mari!

Nyt kun kaikki ovat kutsuneet itsensä sinne Kivistöön keitoille sun muille saatan itsekin odottaa kutsua edes aperolle!(mikä nimi, tuo mulle herneet mieleen), koska Lilletit ovat täälä aivan niinku nevöhööd-osastolla. Muilta osiltamme baarikaappimme on sen sijaan sangen kattava ja peukutan aina aperatiiville kun hyvin syödään.

Kaiken tämän lisäksi, mulla on ens kesänä aivan uus retiisintarjoilutapa!

Minnan (Ei varmistettu) http://minnankeittokirja.blogspot.fi/

Nyt tuli asiaa! Aperot todellakin pitäisi nostaa takaisin unohduksesta. Kiitos Lillet muistutuksesta, iät ja ajat pitänyt sitä hankkia, mutta aina unohtunut.

MariMaalla
Kivistössä

Jokihaka, Nanna, Minnan: jee, Lilletit kehiin ja kokeiluihin :)

 

Kommentoi

Ladataan...