Arkisafkaa

Ladataan...
Kivistössä

Perjantaina illalla viileässä tuvassa höyryävä ja tummaksi paahtunut merimiespihvi pöytään, kavereikseen etikkapunajuuret ja -kurkut. Villasukat jalkaan, lasiin piimää tai olutta. Ei korkealentoisen tyylikästä, mutta erityisen kotoisaa ja lohdullista.

Olimme syyskesällä mekin kutsutut Safkaa-kirjan julkkareihin ja saimme mukaamme tämän kiitellyn ja paljon ostetun ruokakirjan. Huomasin ilokseni, että mukaan oli päässyt myös merimiespihvi, tuo useasti ala-asteen ruokalakokemusten ja liian maustepippurin pilaama klassikko.

Pakkasessani oli herefordin pyöröpaisti odottamassa syksyistä ilmaa ja sopivaa merimiespihvinhaudutusinspistä. Syksyinen ilma tavoitettiin viimeistään männäviikonloppuna, n'est-ce pas? Niinpä otin kirjan kauniiseen käteen ja sain aikaiseksi huumaavasti kotoisalta tuoksuvan ja maistuvan herkun. Muutaman muutoksen tein oman jääkaapin sisällön vuoksi, mutta maustepippuria ohjeeseen kaipasin ja sitä myös laitoin. Muutokset suluissa alkuperäisen ohjeen vierellä.

Muuten, myös merimiespihviin erittäin epäilevästi suhtautunut Liisa söi lautasensa tyhjäksi ja väitti olevansa tyytyväinen. Hyvä mä, hyvä Safkaa, hyvintehdyn klassikon erävoitto!

Merimiespihvit (6:lle)

n. 700 g naudan sisäpaistia ( pyöröpaisti)
2 isoa sipulia (1 sipuli ja kasvimaan viimeinen purjo)
reilu kilo perunaa
mustapippuria myllystä
12 kokonaista mustapippuria (5 maustepippuria, 7 mustapippuria)
suolaa
2 dl keskiolutta
2 laakerinlehteä
3 dl lihalientä
voita paistamiseen

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Viipaloi liha ja nuiji paloja hieman ohuemmiksi. Kuori perunat ja viipaloi ne sekä sipuli. Ruskista sipuli kevyesti voissa. Ruskista sitten lihat voissa pienissä erissä kuumalla pannulla. Suolaa ja pippuroi liha tässä vaiheessa. Kun kaikki liha on ruskistettu, kaada pannulle olut ja anna kiehahtaa.

Voitele uunipannu ja lado pohjalle kerros perunoita, sitten sipulia, suolaa ja kerros lihoja. Seuraavaksi laakerinlehdet, pippurit ja taas perunat - sipulit - suola - lihat. Päällimmäiseksi vielä kerros perunaa. Kaada vuokaan olut muassaan pannun herkkumaut sekä lihaliemi. Laita vuoka uuniin 20 minuutiksi ja lisää sen jälkeen kuumaa vettä kunnes perunat peittyvät, laske lämpö 120 asteeseen, peitä foliolla ja paista tunti. Herkuttele!

Pyöröpaisti kaipasi hiukan enemmän haudutusta kuin sisäpaisti. Niinpä vuoka sai vielä ylimääräiset kolme varttia uunissa, kun syysilman säikäyttämät kävivät perjantaisaunassa. Lisäksi tuo 20 minuuttia ei riittänyt tummentamaan pottukerrosta rapeaksi, laitoinkohan aluksi hiukan liian viileään uuniin?

Kirjasta

Safkaa-kirja on ollut valtakunnallisesti otsikoissa "blogipastansa" vuoksi ja ruokablogeissa on viime aikoina kokkailtu harvinaisen yksimielisesti yhden kirjan ohjeita. Syitä löytyy varmasti varsin tehokkaasta ja hyvin toteutetusta markkinoinnista ja hyvin sympaattisesta ja blogosfäärissäkin ahkerasta, monelle tutusta co-kirjoittajasta.

Mutta ei sentään niillä pelkästään päästäisi keittokirjan toiseen painokseen, toista painosta pukkaa, koska kirja on oikein kelpo arkiruoan inspiroija. Konstailemattomuus ja yksinkertaisen toimivat reseptit puhuttelevat minua;  usein keittokirjojen tekijät tuntuvat uuden tavoittelussa kompastuvan turhaan monimutkaisuuteen ja vaikeasti kotona toteutettaviin ammatilaiskeittiöiden nikseihin. Kuvien stailaamattomuus - tai stailaaminen stailaamattoman näköisiksi - viehättää leivinpaperin ja säkkikankaan kyllästämää ruokasilmää.

Plussat ja miinukset

+ Konstailemattomuus resepteissä ja kuvissa
+ Klassikoita ja uutta klassikkoainesta
+ Kunnon arkiruokaa (ja juhlaruokaakin) sekä nostalgikoille että modernisteille
+ Toimivat ohjeet ja hyviä pikkuvinkkejä, jotka taklaavat epäonnistumispaikkoja

- Monen pikkureseptin aukeamat ovat hengästyttäviä. Lukijalle tulee olo, että nyt on ollut liikaa hyviä reseptejä, eikä mitään ole malttanut jättää pois
- Taitossa monenlaisia eri elementtejä: ympyröintejä, alleviivauksia, nuolia, infobokseja, "käsinkirjoitusta". Aluksi sympaattista, pian vähän raskasta.

+/- En aluksi osannut oikein päättää, viehättääkö valmistusohjeiden minua rento kirjoitustapa vai tekeekö se ohjeista liian pitkiä. Lopulta kallistun viehättävyyden puolelle: monimuotoisuus kunniaan!

Tyylikäs keittokirja, jossa on ohje lohi-riisilaatikolle, miettikääpäs sitä! Ja tsekatkaahan myös erinomaisen Suolaa&hunajaa-blogin arvio ja testaus.

PS.  Suolaa&hunajaa-Jonnan kanssa pohdiskeltiin myös, mistä moinen nimi ruoalle, joka ei ole pihvi ja jossa ei ole mitään merellistä. Pienen - täysin epätieteellisen - selvitykseni mukaan selitys on yksinkertainen. Ruokalaji on lähtöisin kapyyseista, siis vanha merimiesten ruokalaji. Tähän selitykseen tyydyn hyvillä mielin. Jos jollain on parempaa tietoa, hihkaiskaahan!

 

Share

Kommentit

Minnan (Ei varmistettu) http://minnankeittokirja.blogspot.fi/

Merimiespihvejä ei ole jostain syystä tullut koskaan tehtyä. Itsellä alkaa olla jo melkein liikaa keittokirjoja ja eihän mistään raaski oikein luopua. Nykyään melkein lainaan aina ensin kirjastosta ja vasta sitten ostan jo on pakko saada :D.

Riitta (masutoaitemu) (Ei varmistettu) http://masutoaitemu.wordpress.com

Merimiespihvillä on mulla huono maine - juurikin kouluruoka-ajoilta. Uskon kuitenkin, että kotona tekemällä laadukkaista raaka-aineista tästäkin saa herkkua.

MariMaalla
Kivistössä

Minnan: keittokirjat tahtovat aiheuttaa riippuvuutta ja keräilyvimmaa, ja hyllyt täyttyvät..  En ole koskaan lainannut yhtään keittokirjaa kirjastosta, ne on musta niin henkilökohtaisia. Mutta toihan on valtavan hyvä idea: vähän niinkuin testikäyttää ensin!

Riitta: joo, merimiespihvi aiheuttaa usein nyrpistelyä. Muistoissa on kerrat, jolloin se on ollut yksinkertaisesti pahaa tai mautonta tai liha jänteistä ja sitkeää. Mutta tähänkin pätee se  - juuri kuten sanoit -  että huolellinen valmistus hyvistä raaka-aineista tekee ihmeitä. Kuten tillilihallekin. Pitääpä sekin laittaa listoille!

Tiina - Fanni ja Kaneli (Ei varmistettu) http://www.evitalehti.fi/blogit/fanni-ja-kaneli

Erinomainen kirjoitus, Mari! Olen miettynyt monia samoja pointteja kirjasta ja ilmiöstä sen ympärillä. Hauska muuten, juttelin juuri vanhempieni kanssa viikonloppuna. Heille oli tullut yllätyksenä merimiespihvi nimi kun olivat käyneet kotiruokaa tarjoavassa ravintolassa. Meillä päin sitä kutsutaan aina perunalaatikoksi. Enkä meinannut edes uskoa tuon nimen olemassa oloa, mutta nyt uskon kun näin tämän jutun :)

MariMaalla
Kivistössä

Kiitos Tiina! Hauskaa, että olette juuri puhuneet aiheesta. Mielenkiintoinen murre (?)-ero: mulle perunalaatikko tarkoittaa sitä, mitä syödään jouluna ( ja liha-perunalaatikko taas perunamuusi-jauhelihalootaa) . No, ei nimi onneksi ruokaa pahenna, kunhan osaa aavistaa, mitä lautaselleen on tilannut :)

suolaa&hunajaa

Ollaan kyllä samoilla linjoilla kirjan suhteen. Mielenkiintoista on kokonaisuudessaan ollut, millaisen ilmiön blogit ja yleensä sosiaalinen media voi nostaa - jos haluaa. Hannalla varmasti oli iso vaikutus siihen, että blogeissa niin hanakasti tartuttiin tähän kirjaan ja alettiin kokata. Mutta loppu on tietenkin kirjan hyvyydestä kiinni. Ei siinä auta mikään media, jos tuote ei ole kunnossa.

Kommentoi

Ladataan...