Hillonhuuruinen ruokabloggari

Kivistössä

Tämän syksyn omenahilloa, juustoja, hyvää leipää, ämpärillinen kahvia, kirpeä syksyinen lauantaiaamu. Viikonloppujen aamiaisia on kai tullut hehkuteltua kerran ja toisenkin, mutta harva asia ansaitsee enemmän hehkutusta.

Omppuhillo on minusta parhaimmillaan kunnon sattumilla ja sopivan raikkaana. Hillosokerilla tulee herkästi mun makuun liian ätläkkää tai sitten sopivan vähän makeaa mutta liian löysää hilloa. Tämän hillon keitin tummaan ruokosokeriin ja käytin hilloamisaineena punaista Melatinia. Sopivaa herkkua aamujugurttiin, juuston päälle, synttärikakun sisään. Saatan ahtaa sitä itseeni myös sellaisenaan suoraan purkista, mutten ikuna myönnä jos joku kysyy.

Omenahillo sattumin

1,5 kg omenanpaloja
500 g tummaa ruokosokeria
2 dl vettä
1 kanelitanko
1 vaniljatanko
1 tl punaista Melatinia.

Laita kuoritut ja pilkotut omenat avatun vaniljatangon ja kanelitangon kanssa kattilaan. Kaada päälle muutama desi vettä ja sulje kansi. Kiehuttele pienellä lämmöllä 10-15 minuuttia, kunnes omenat ovat pehmenneet kunnolla ja osa paloista on hieman muussaantunut. Sekoita välillä pohjia myöten, etteivät omenat pala, ja lisää tarvittaessa hiukan vettä.

Kun omenat ovat kypsiä, kaada sokeri joukkoon. Kuumenna ja sekoittele hetki, kunnes sokeri on sulanut. Nouki vanilja ja kaneli pois ja sekoita hilloamisaine ruokalusikalliseen sokeria. Keitä vielä noin 2 minuuttia. Purkita pestyihin, kuumennettuihin purkkeihin.

***

Siinäpä taisivat olla vähitellen tämän syksyn hilloamiset, raaka-aineet alkavat olla käytetyt ja kaikki käsilläolevat purkit täytetyt. Tänä vuonna en laittanut rikkaa ristiin mehun keiton eteen (kiitos Liisa), mutta tein niin paljon erilaisia hilloja, että viime viikonloppuna jouduin myöntämään, etten vain yksinkertaisesti edes muista kaikkia. Mökin jääkaapin perältä tuijotteli etiketitön purkkirivistö, josta olin jo aiemmin Liisalta kysynyt ja saanut vastaukseksi, että ne on niitä sun jotain keitoksia. Avasin yhden luullen löytäväni mustikka-kanelihilloa mutta löysin purkista tujakkaa mustaherukkaa. En - for the life of me - vieläkään muista keittäneeni mustaherukkahilloa, mutta sitä se nyt vaan oli, ja todistajiakin keittämistoimesta löytyy.

No, ensi vuonna taas uudella innolla hillojen kimppuun, ehkäpä alan tehdä muistiinpanoja omista touhuistani, jotta pysyy pääkin mukana. Uuteen hillokauteen minulla on vain yksi toive. Märkä uni. Ihaninta maailmassa juuri nyt. Tahdon Tarvitsen kuparisen hillokattilan. Siis tarvitsen. Katsokaa nyt sitä, ette voi väittää etteikö tämä olisi hienointa maailmassa:

Kuva on täältä. Että jos joku siellä ruudun toisella puolella haluaa ilahduttaa, esim. vaikka jouluna, kuka tahansa, ehkäpä juuri SINÄ, tiedät millainen sen kuuluu olla ja mistä sen voi esimerkiksi tilata. Mauvielin M'passion -sarjaa. Jooko? Se isompi niistä kahdesta koosta.

Share

Kommentit

Ei oo todellista. Etikettömiä hilloja, sinä "löysin tän ihanan etiketinprinttausohjelman netistä..." Nyt on Maisonin hillot pahassa jamassa...

Mutta mikäli kaikki ovat yhtä herkullisia kun tuo kuvan omppuhillo, mä voin kyllä tulla viralliseksi purkinaukoja-maistajaksi, jos sellaselle on millään tarvetta. Ihan hillopalkalla.

Ja vielä yksi: joo, älä ikinä tunnusta mitään :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana tuo aamiaiskuva! Maistuis tuollainen setti täälläkin. Nyt heti.

Mulla on vähän samansorttinen anonyymien hillojen ongelma, tosin vain kahden hillosatsin suhteen, eikä sekään ole niin vakava. Muuten huomasin, että kätsää on laittaa ihan vain pala maalarinteippiä purkin korkkiin, ja siihen teippiin sutasta hillon sorttimentti, sitten paremmalla ajalla joskus voi väsätä niitä kivoja etikettejä. Se "laitan nää sitruunalla maustetut mustikkahillot tänne jääkaapin oikeeseen reunaan ja vaniljalla maustetut vasempaan" -taktiikka ei nääs oikein toiminut.

Mä oon saattanut käydä kanssa muutaman kerran hillopurkilla tarkkailemassa laatua, mutta ei tollasia juttuja kannata oikein julkisesti kellekään myöntää, siinä olet myös oikeassa.

Riikka/ Vatsasekaisin Kilinkolin

(Kuinka tyhmä pitää olla, ettei ikinä opi. Joka kerta kun kirjoitan tota varmennetta, jonka mukaan pitää kirjoittaa kenttään listan niin ja niin mones sana ja sit samma på engelska, niin kirjoitan sitä englanninkielisen litanian niin ja niin monetta sanaa...)

MariMaalla
Kivistössä

Niin, Nanna, en ikinä tietysti tunnusta, mutta olen vähän lyhytjännitteinen. Tää ihana etiketinprinttausohjelma oli jo ihan unholassa. Sen työ on tehty ja Ranskan-sukulaiset huijattu uskomaan, että olen parasta, mitä pojalle on voinut tapahtua.

Mut hei, jos löydän jotain erityisen epäilyttävää säilykettä, soitan sut avaamaan!

MariMaalla
Kivistössä

Riikka: toi taktiikka kuulostaa niin tutulta! Nimim. hmm, tää on nyt tällä hyllyllä sitä mansikka-kardemummaa, tossa on tommosia mustia pilkkuja. Jaa, eiku ootas, onks ne sittenkin  minttua ja sit tää on mansikka-lime-minttua. Jaa, olikohan niitä vielä jotain muita lajeja.

Maalarinteippitaktiikka käyttöön än-yy-tee-nyt. Tai siis ensi vuonna, tämän vuoden saldohan on jo ihan sekaisin.

( Ja älä nyt hyvänen aika tunnusta. Mitään ei tunnusteta!)

Vierailija (Ei varmistettu)
Vierailija (Ei varmistettu)
Tusla / Soppakellari (Ei varmistettu)

Oi mikä aamianen, kyllä maistuis!

Mun omppuhillosatsissa tänä vuonna on paljon sattumia, ruokosokeria ja minttua. Ainakin oli raikasta! :)

Tuo kattila on ihan käsittämättömän hieno.... Siis niin hieno! Kaikkihan tuollaisen tarvitsee, ehdottomasti.

Olin jo ennättänyt kieltää itseltäni kaikki lisähillot, mutta saatoit minut nyt valtavan houkutuksen ääreen. Ihana hillo!

MariMaalla
Kivistössä

Vierailija: ei tullut linkki jostain syystä kokonaan, mutta googlasin. Myönnettäköön, että oma sisäinen skepsikseni epäili sen ensin olevan valtamerentakaista "Juotin vasikalleni mikrotettua maitoa ja vasikkani muuttui lumimieheksi viikossa ja kuoli sitten pois! Varokaa mikroa!" Mutta siellähän oli ihan asiannainen kirjoittamassa ja ottamassa selvää. Kiitos siis linkistä!

MariMaalla
Kivistössä

Tusla: omenaa ja minttua - ja palasia! Kuulostaa tosi hyvältä :)

Jonna: no jos nyt yhden (1) hillon vielä tekee, kyllä se varmaan jonnekin mahtuu!

Vierailija (Ei varmistettu)

No siis totta kai sä tarvitset kuparisen padan hilloille, ofkoos! Herkun näköinen omppuhillo - jossa pitää ehdottomasti olla sattumia joukossa.

MariMaalla
Kivistössä

Kiitos, juuri tämän halusin kuulla! Ofkoos!

Toimitus
Toimitus

papum3_150.jpg

Kiitos inspiraatiosta!

Kommentoi