Kuka litkii kotiviiniä?

Ladataan...
Kivistössä

Jossain vaiheessa nuoruuttani oli muodikasta tehdä  makeaa kotiviiniä hedelmäteepusseista. Tai en kyllä itseasiassa tiedä oliko se muodikasta vai vaan joku meidän perheen juttu. No, sitä äiti joka tapauksessa jonkun kerran tehtaili (anteeksi äiti paljastuksesta) jääkaapin nurkkaan, ja muistan että litku oli kamalaa. (Ja anteeksi äiti, taas)

Siitä lähtien millä tahansa muulla viinillä kuin oikealla on ollut jotenkin negatiivinen klangi. Enpä siis olisi koskaan uskonut, että teen jonain päivänä itse kotiviiniä.

Inspiroiduttiin Liisan kanssa Mirja Von Knorringin Yrttien tuoksua -kirjan voikukkaviiniohjeesta, lähinnä kai siksi, että osasimme kuvitella kauniin keltaisen juoman. (TJEU kuva!) Niinpä aurinkoisena helatorstaina laitoin miehen kyykkimään pihaan ja nappailemaan keltaiset päät kaikilta voikukilta. Viime viikonloppuna rauhassa seisoskellut, sitruunalla ja appelsiinilla maustettu juoma pullotettiin ja kirjan mukaan se on valmista vuoden päästä.

Enpä tohdi laittaa tähän ohjetta, jos joku ei nyt erikseen vättämättä sitä hingu. Ei nimittäin mitään tietoa, millaista keitosta tuli tehtyä, jos vaikka laksatiivia 4 litraa. Lisäksi nyt ollaan vähän jännissämme, kirjan ohje kun puhui pullottamisesta kahdessa kohtaa: hiivojen lisäämisen jälkeen ("nyt voit  pullottaa viinin" ja näin teimme) ja käymisen loputtua ja viinin  kirkastuttua ("nyt on aika pullottaa viini!"). Tällainen kotiviinineitsyt ei nyt sitten tiedä, odottavatko kellarissa poksahdelleet lasipullot ja karmea käymisen haisu.

No se selvinnee perjantaina, ja viinin maku hyvässä lykyssä vuoden päästä. Jollei nyt jouluna jo vähän kokeilla.

Share

Kommentit

Toimitus
Toimitus

Kotiviinin avustuksella on kyllä vietetty hauskat vaput ja kaiken maailman jatkot! Mulla on muutenkin kaihoisia muistoja opiskeluaikaisesta viinikemistelystä. Kämppikseni kanssa laitoimme kylppärin nurkkaan porisemaan viinikaupasta hankkimaamme mahdollisimman halpaa mutta siedettävää juomaa. En koskaan kyennyt juomaan niitä sellaisenaan vaan pistin aina limpparia sekaan spritzer-efektin luomiseksi.

Saiskohan jostain raparperiviinin ohjeen :) ?

- Ninni

MariMaalla
Kivistössä

Heh, Ninni. Opiskeluaika sai kyllä ihmisen tekemään kaikenlaista. (esim erään koulukaverin ottamaan  hörpyt viinikurssilla sangosta, jonne kaikkien lasin pohjat kaadettiin. Ja sinne olis kai kuulunut viinit suustaan sylkeäkin, jos joku nyt  olis sellaista malttanut tehdä.) Onneksi sprite tuntui niihin aikoihin myös pelastavan juoman kuin juoman, mm rakin.  Raparperiviiniohjeita on muuten varmasti interneetti täynnä. En uskalla edes googlata, ettei vahingossa tule taas inspiraatiota.

Äiti muuten laittoi tekstarin: ei sillekään ollut teeviini maistunut. Tuli kuulemma pää liian kipeäksi..

Kommentoi

Ladataan...