Kvitteniä ja kuparia

Kivistössä

Muistattekos vielä kun syyskuussa laitoin hillokattilan loppuvuodelta kaappiin? No enpä laittanut, huijasin, tein monta hilloa vielä sen jälkeen. Persimonihillon ajattelin ihan todella olevan vuoden viimeinen, mutta joulupukki on todistettavasti  Kivistö-fani ja oli lukenut samaisen postauksen lopusta kerjääm vienon pyyntöni kuparisesta hillokattilasta. En kuuna päivänä oikeasti olettanut sen löytyvän paketista, mutta niinpä se vain kuusen alla köllötti. Pakkohan siinä oli välipäivinä hillot kuplitella.

Pinnoittamattoman kuparikattilan sanotaan olevan paras hillonkeittoon, koska kupari erinomaisella lämmönjohtokyvyllään lämmittää hillon kunnolla myös reunoista. Se nostaa lämmön nopeasti korkeaksi niin, että raaka-aineet keittyvät hilloksi siinä tavallista kattilaa nopeammin ja raaka-aineissa säilyy tuore maku ja hyvä koostumus. Samasta nopean kuumentamisen syystä kattila on yleensä laakeapohjainen amme, ja siksi myös se on pinnoittamaton. Lisäksi kuparin sanotaan edistävän hillon jähmettymistä.

Kommenteissa syyskuussa vierailijamme ystävällisesti vinkkaili lukemaan hiukan tarkemmin pinnoittamattomasta kuparista. Perehdyin aiheeseen lisää jossain vaiheessa syksyä. Erinomaisen lämmönjohtamisen lisäksi kuparin nimittäin tiedetään liukenevan hapokkaassa ympäristössä, ja jos kuparia eksyy elimistöön runsaasti, se saattaa johtaa myrkytykseen. Niinpä pinnoittamattomaan kupariin ei pidä koskaan laittaa pelkkiä marjoja tai hedelmiä, vaan hilloainekset sekoitetaan sokerin kanssa, minkä jälkeen seos laitetaan vasta kattilaan.  Tämä tarkoittaa muutosta hillonkeittotapoihini: olen keitellyt yleensä lähinnä hillosokerilla, jolloin marjoja keitetään ennen sokerin lisäämistä. Chutneytä ja etikkaisia hillokeita kuparikattilassa ei voi keittää.

Ensimmäiseksi koehilloksi pääsi kvitteni, joka myöhemmin selitettävistä syistä oli typerä koehedelmä uuden kattilan parhaiden ominaisuuksien ihailemiseen. Olin kuitenkin ehtinyt kehittää jonkinlaisen pakkomielteen tähän keltaiseen kyhmyräiseen. En ollut koskaan kuullutkaan hedelmästä, josta tehdystä hillosta mieheni puhui minulle kuin itsestäänselvyydestä: se semmoinen iso keltainen päärynän näköinen, kyllä kaikki sen tietää. Pikkuruinen ruusukvitteni kasvaa kyllä äidin takapihalla, mutta olen aina luullut, että se on jonkinmoinen koristesitrus, enkä ole sen kummemmin ollut siitä kiinnostunut.

Kävi ilmi, että kvitteni on aasiasta kotoisin oleva päärynän ja omenan sukulainen, joka on hyvin yleinen eteläisessä Euroopassa. Ja jokaisessa maailman kolkassa, paitsi kylmässä pohjoisessa.  Hedelmä on hyvin puinen ja liian happoinen sellaisenaan syötäväksi. Mutta hillottuna, hyytelöitynä ja marmeladina se on herkkua ja siinä on hyvin paljon pektiiniä. Sanotaanpa sen joissain lähteissä olevan alkuperäinen marmeladihedelmä.

Olin saattanut höpötellä kvittenistä jonkin verran, koska Liisa saapui joulun aikaan kylään pussissaan muutama kvitteni, joita oli löytänyt Mustastapekasta. Kävin vielä Stockmannilla kasvattamassa hilloamisvarastoani - jo ennen tietoa joululahjastani. Ja niinpä vihdoin pian päästään itse asiaan: kvittenihilloon. Ihan kohta.

Kvitteniä ei tarvitse kuoria ennen hilloamista; pinnasta pestään huolella pois nukka ja siemenkodat poistetaan. Ohjeita kahlaillessani kävi ilmi, että hedelmää pitää pehmittää keittäämällä ennen hilloamista - ei siis kuparikattilahommia heti alkuvaiheesta. Paloiteltua hedelmää saattaisi joutua keitellä useamman tunnin, niinpä päädyin raasteeseen, joka keittyi pehmeäksi noin 20 minuutissa. Raaste muuttui ruskeaksi omenaraasteen lailla hapettuessaan, mutta keittäminen sai sen uudelleen keltaisenkirkkaaksi.

Kaikki ohjeet olivat lisäksi kovin sokerisia, enkä uskaltanut valtavasti sokeria vähentää, kun en ollut ollenkaan varma raaka-aineestani. Lopputulos oli lähes marmeladimaisen paksua makeaa hilloa, joka sopii hyvin esimerkiksi tuorejuuston pariksi leivän päälle. Makuvivahteeksi keitin sekaan hiukan kuivattua aprikoosia.

Kvitteni-aprikoosihillo

1 200 g raastettua kvitteniä (n. 4-5 hedelmää)
1 l vettä

150 g kuivattuja aprikooseja
800 g sokeria

Pese kvittenit huolella ja halkaise. Raasta hedelmä siemenkodan ympäriltä. Kaada kattilaan vesi ja kvitteniraaste. Keitä 15-20 minuuttia, kunnes hedelmäraaste on pehmeää. Pilko sillä aikaa aprikoosit pieniksi. Sekoita keitetyn raasteen joukkoon sokeri ja aprikoosit. (Tässä vaiheessa otin käyttöön kupariystäväni). Keitä hilloa 30-45 minuuttia, kunnes hillo on jähmeää. Sekoita säännöllisesti kunnolla pohjasta asti, että sokeri ei pääse palamaan pohjaan. Purkita steriloituihin hillopurkkeihin.

Tästä isosta satsista tulee 1,4 litraa hilloa. (Appi oli kylässä ja minulla taas PR-vaihde päällä. Mitäpä sitä Suomesta muuta sukulaisille matkalaukussa Ranskaan lähettäisi kuin ison kasan siellä arkipäiväistä kvittenihilloa. Logiikka pääsi vähän ontumaan..)

Kuparikattilan parhaisiin ominaisuuksiin en päässyt oikein käsiksi kun keittelin uutta ja kovaa, valtavan pitkää keittoaikaa vaativaa raaka-ainetta. Täytyy siis pian kokeilla marjoilla, jotta hahmotan eron muihin tapoihin. Raportoin sitten. Lyhyesti, lupaan!

Kvittenihillon pitäisi muuttua lopulta kuparinpunaiseksi, mutta minulla näin ei käynyt vaikka keittelin yliaikaa. Liekö syy sitten liian kypsissä hedelmissä vai kuparikattilassa, tiedä häntä. Hyvältä se kuitenkin maistui uuden vuoden aattona sohvalla vuoden viimeisen teehetken rauhassa, valkoisen teen, tuorejuuston ja muutaman basilikanlehden kanssa.

 

 

Share

Kommentit

Chez Jasu (Ei varmistettu) http://chezjasu.blogspot.fi/

Onnea lahjasta! Kupari on vaan NIIN hienoa.

Kvittenmarmeladi eli membrillo on ihan parasta ja sitä tulee englannista aina raahattua kun ei suomesta oikein löydy.

Millaisia hedelmiä (kuin suuria) äitisi ruusukvittenistä on tullut. Me hankittiin viime kesänä pari kvitteniä ja toinen tekikin joitain viiriäisen munan kokoisia hedelmiä. Odotan todella tulisiko niistä jotakin ensi kesänä.

MariMaalla
Kivistössä

Kiitos onnitteluista Jasu! Pieni ihminen voi olla kiiltävästä kattilasta niin onnellinen.

Mä olen ollut ihan kuutamolla tästä suuruudesta, kunnes talouteeni tuli hilloaamiaistaja.. Jostain ranskadeli-tyyppisistä voisi muuten marmeladia varmaan löytyä täältäkin karmeaan ylihintaan? ;)

Ruusukvittenin hedelmät on olleet sellaisia golfpallon kokoisia ja äiti on keitellyt joskus niistä hilloakin. Eli yksi pensas on ollut ihan tuottoisa. Pidän peukkua teidän puskillenne, raportoikaaahan sitten!

jokihaka kokkaa (Ei varmistettu) http://jokihakakokkaa.blogspot.fi/

Eipä ole kvitteni tuttu minullekaan.. Pitää tutustua tarkemmin.
Hillo ainakin vaikuttaa herkulliselta! Hyvää vuoden alkua Kivistöläisille!

Minnan (Ei varmistettu) http://minnankeittokirja.blogspot.fi/

Kvitteni ja ruusukvitteni ovat kyllä ihan tuntematon minullekin. Uteliaisuus heräsi ja täytyy ottaa asiasta selvää. Mielenkiintoinen juttu kuparikattilasta. harmi, että joulupukki kävi jo :).

Hieno tuollainen kahden keittiön taktiikka, koska siten saa mahtumaan miljuuuna ihanaa kattilaa. Tosin olen kyllä sitä mieltä, että tuollaiselle hillohirmulle kuparikattila on välttämätön eli joulupukki oli taas oikeassa.

Taas opin uutta, kvitteni. Onneksi Mustapekka on vakiokauppamme, mitä sieltä ei löydy, ei ihminen tarvitse. No välillä kyllä joskus jotain ;-) Hyvää alkanutta vuotta Kivistöön!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mielenkiintoinen juttu -Ruusukvittenistä. Chaenomeles japonica,
Flowering quince. http://www.liberherbarum.com/Pn0449.HTM

Etnokaupoissa myydään Aiva,Marmelo,Quince, kvitteni
http://www.liberherbarum.com/Pn0236.HTM
jonka pektiini perustui marmelaadien tekoon.

Tämä ruokaohje aikoinaan herätti kiinnostukseni tuota tuoksuvaa hedelmää kohtaan
http://snoobar.vuodatus.net/blog/966852/kvitteni-lihapata-persialaisitta...

Puutarha & hella (Ei varmistettu) http://www.puutarhajahella.blogspot.fi/

Kantapään kautta tuli nuo kvitteniasiat opiskeltua viime keväänä, kun kiinanruusukvitteniä istutimme sekä omaan pihaan että Chez Jasulaan. On olemassa 2 kvitteniä: kvitteni ja japaninruusukvitteni. Oikeassa kvittenissä on isommat ja maukkaammat hedelmät.
Kiinanruusukvitteni ei ole kvitteni lainkaan, vaan chaenomeles, mutta siinä on syötävät, joskin ei kovinkaan maukkaat hedelmät.

MariMaalla
Kivistössä

Minnan ja Jokihaka: se on ihan hauska tuttavuus, joskin jäänee harvoin käytetylle  hillotasolle tässä keittiössä.

Jonna: eikös ole mahtava taktiikka! Ja joulupukki on aika usein oikeassa. (tänään Mustastapekasta löytyi vain kurppasta 2 litchiä (litsiä?) just kun mun teki niitä mieli. Boikottiin! ;) Hyvää tätä vuotta sinnekin! Täällä taas aktivoidutaan vähitellen tietokoneen äärelle. Kahden viikon lähes totaalitauko teki terää.

Vierailija: kiitos tietopläjäyksestä ja mielenkiintoisista linkeistä!

Puutarha & hella: Ah, hyvä että sieltä löytyi lisää tietoa, mä en tiennyt kiinanruusukvittenistä mitään. Pitäisköhän mun nyt ihan oikeesti kiinnostua siitä äidin takapihan pensaasta..?

Minna Vuo-Cho (Ei varmistettu) http://eriqou.blogspot.fi/

Minäkin olen kvittenistä kuullut lähinnä isännältä - en tiedä, olenko koskaan noita hedelmiä "luonnossa" edes nähnyt.
Minäkin rakastan hillojen keittelyä (tosin minulla ei ole mitään hienoa kuparikattilaa :-), mutta ongelmana on se, ettei minulla ole niille tarjolla viileää säilytyspaikkaa. En ole oikein uskaltanut huoneenlämmössä säilytellä, vaikka ilmeisesti jonkin aikaa pitäisi kunnolla suljettujen purkkien säilyä niinkin.
Jääkaappimme on ihan liian pieni muutenkin. Jos tungen sinne vielä hillojakin niin isäntä saa hepulin viimeistään lokakuussa ja paiskaa ne pihavarastoon...

MariMaalla
Kivistössä

Minna, joo, meillä on onneksi Kivistön kellari. Eikä nuo hillot kyllä meidän kotijääkaapissamme kauhean kauan pääse homehtumaan: makeat aamiaistavat puolikkaalla kotitaloudella.. Erikoishilloja teen yleensä vain pienet määrät, en sellaisella hirmuisella säilöntäväännöllä.

Yaelian (Ei varmistettu) http://appelsiinejahunajaa.blogspot.co.il/

Olipa ihana paketti! Kvittenien aika oli täällä syksyllä;olen niitä usein katsellut mutten ostanut.
Täällä on kvittenilajikkeita,joita voi myös syödä ihan sellaisenaan.
Ja parasta kvitteniherkkua mitä olen syönyt on tämä

http://en.wikipedia.org/wiki/Dulce_de_membrillo

MariMaalla
Kivistössä

Yaelian: ensi syksynä kiinni kvitteniin! Ymmärsin nettilöytöretkeni perusteella, että tuollaista leikattavaa marmeladiakaan ei olisi siitä kovin vaikea tehdä itse.

Palautit uskoni joulupukkiin, Kiitos!

Tusla /Soppakellari (Ei varmistettu)

Oi, maailman kaunein kattila, ehdottomasti! :)
Ja kovasti minäkin viisastuin näistä kvittenitiedoista. Mihinkähän puutarhan nurkkaan sellaisen tuppaisi...

Kommentoi