Paahteinen nautinto

Kivistössä

Kävimme tällä viikolla Tuurin kyläkaupassa elämysmatkalla. Ja olihan se, elämys. En ole ehkä koskaan nähnyt yhtä monta yksisarvista niin pienellä alueella. Pääjehukin oli paikalla viettämässä syntymäpäiviään, joiden kunniaksi tarjottiin omenahillomunkkeja (pisteet siitä) ja kaffetta. Itse kauppa ja etenkin se ruokapuoli olivat jonkin asteisia pettymyksiä. Kotopuolen pienessä lähimarketissakin on parempi valikoima kuin Tuurissa. Ei siis tuuria sillä saralla tällä kertaa, hehe.

Mutta tästä ei ollut tarkoitus tarinoida, vaan siitä, että poikkesimme paluumatkalla Syrjysen strutsitilalla. Kello oli jo sen verran paljon ja matkaseurue vähän väsähtänyt, että siellä nautittiin vain kupilliset kahvia (olisi ollut mahdollisuus maksaa vähän ja nähdä rutsit ja lehmiä yms.). Nälkähän se oli myös jo siinä vaiheessa päivää, vaikka matkalla olikin nautittu ylihintaiset lehtipihvit Virroilla. Kahvion yhteydessä toimii tilapuoti, jossa myydään mm. strutsin- ja ylämaakarjanlihaa. Strutsinfilee näytti sen verran houkuttelevalta, että sellainen sieltä sitten tuli ostettua. 

Filee neuvottiin paistamaan grillissä (tai pannulla) nopeasti molemmin puolin ja maustamaan ainoastaan suolalla ja pippurilla. Näin toimimme. Paistoimme filettä n. 5 minuuttia per puoli ja se oli ehkä vähän liikaa. Lihassa ei ole juuri ollenkaan rasvaa, joten se on parasta melko punaiseksi jätettynä. Mureaa oli niiltä osin, kun ei ollut mennyt liian kypsäksi. Mieto maku, lihaisa koostumus, voi ostaa toistekin!

Mutta siis se paahteinen nautinto. Se oli tässä salaatinkastikkeessa, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan oli jotenkin ihan jumalaista. Alla olevasta riittää tuollaiselle pienelle salaatille.

n. 3 rkl seesamiöljyä
n. 2 rkl riisiviinietikkaa
tiraus sitruunamehua
suolaa ja pippuria

Ja ehkä kaikki muut ovat tämän yhdistelmän oivaltaneet jo aikoja sitten, mutta minulle tämä oli ihan uusi makuelämys. Tästäkö tämän kesän kastikehitti?

Share

Kommentit

(Ei varmistettu)

Me grillasimme strutsia liian vähän ja se tuntui sitkeeltä, mutta laitoimme palan vielä foliossa uuniin hautumaan ja nyt kun kylmänä ja ohueksi viipaloituna maistelimme, tuntui erittäinkin hyvältä. Ehkei minusta tule strutsin ystävää suuremmalti, mutta paellapannussa tehty strutsinmuna-munakas kyllä oli onnistunut ja makoisa :)

LiisaMaalla
Kivistössä

Jännä juttu tuo, että teillä se sitten jäi sitkeäksi. Meillä nimenomaan ne punaisimmat kohdat olivat mureita ja ne kypsemmät sitkeitä. Kukin tietysti paistaa makunsa mukaan :).

Kommentoi