Pääsiäinen Burgundissa

Ladataan...
Kivistössä

Blogit pullistelevat herkullisia pääsiäisen lammas- ja rahkareseptejä. Ruokaa on laitettu ja syöty. Tänä pääsiäisenä minä tein niistä vain toista: söin. Söin kuitenkin onneksi sen verran paljon, että on jotain kerrottavaa.

Olimme mieheni kotiseudulla Burgundissa. Tavoitteena oli nauttia mahdollisimman paljon ruoasta ja viinistä. Tavoitteen voi sanoa toteutuneen. Tuhatkertaisesti.

Ensimmäinen kuvakaksikko on herra Georges "kolmen tähden mies" Blancin ravintolasta pienessä Vonnasin kylässä. Matkalla Genevestä kohti määränpäätämme söimme lounaan tähtiravintolan bistro-sisaressa, joka tarjoili huolella tehtyä mutta naapuria rennompaa ruokaa. (Konsepti lienee rantautumassa meille Suomeenkin). Ruoka oli reilua ja hyvää, ja tarjoilukin. Kylä itsessään oli aikamoinen ruokadisneyland pormestarinaan itse herra keittiömestari. Ympäristö oli rakennettu kulissimaiseksi rikkaiden turistien rysäksi helikopterikenttineen. Onpa kaveri saanut alueen rakentamaan ylimääräisen liittymän valtatieltä kyläänsä. Ruokailun jälkeen kipitimmekin nopeasti takaisin autollemme ja lähdimme kohti autenttisempia kyliä.

Alakaksikko edustaa kahta ranskalaista asiaa, jotka ovat vieneet sydämeni (noh, kuvissa hiippailevan karvakäden lisäksi). Rakastan lihapateita. Kuorella tai ilman. Possusta tai kanista. Lehmästä tai villisiasta. Pähkinöillä tai persiljalla. (Kyllä, jopa persiljalla.) Ja sitä,  ettei tarvitse olla kummoisessakaan syöttölässä, niin pöytään tulee keittiön tervehdykset alkuun, yleensä toinen toistaan kekseliäämpiä.

Yövyimme mieheni tädin maalaistalossa, hurmaavassa 1780-luvulla rakennetussa kivitalopihapiirissä. Hänellä on kolme kanakaveria, jotka pötkyttelevät pesäänsä 5 munaa kahdessa päivässä. Saimme - kaupunkilaiset, eksotiikkaa hakevat - noukkia ne pesästä. Siinä ne nyt lepäävät kädessä, juuri niin lämpöisinä kuin ne äsken maailmaan saatettiin.

Olen kuullut legendoja "Suzannen vapaana elävien kanojen kananmunista tehdystä briossista, joka on ihan kirkkaan keltainen". Joojoo, aika kultaa muistot ja kaikki on kauniimpaa etäältä, pyöräyttelin silmiäni. Mutten pyöräyttele enää. Tervetuliaisiksi oli leivottu valtava briossi, joka oli niin keltainen, etten ole aiemmin nähnyt. Sahrami-arveluilleni naurettiin. Oli pakko myöntää, että ehkä ne keltuaiset sitten ovat keltaisempia. Aamisella briossia kastettiin kahviin, joka  juotiin uima-altaista. Suzanne-täti - my kind of coffee drinker.

Fabienin ja suvun kotiseutua halkoo Saône-joki. Toisella puolella jokea on Burgundin viinialue, toisella puolella Burgundin alueella osin oleva Bresse, jossa viiniä ei näy. Siellä kasvatetaan sinijalkaisia, vapaana kasvavia Bressen kanoja, vuohia (=pieniä sympaattisia juustoloita siellä täällä peltojen keskellä), maitokarjaa ja Charolle-nimisestä kylästä kotoisin olevaa charolais-lihakarjaa. Bressen kana on taivaallista, etenkin uunissa paahdettuna ja perunapedillä, joka muhii kananrasvassa syntisen hyväksi.

Kaverien kilohinta meillä liikkuu 40 euron tienoilla silloin, kun niitä sattuu pakastettuna näkemään, enkä ymmärrettävistä syistä saa herraa sellaista täällä ostamaan. Niinpä yhtenä iltana tädin uunissa paahtui yksi noista kavereista: 12 euron kilohinnalla piti päästä kanaa kokkaamaan. Possun jaloista en kokkaillut, tai lehmänkään. Jonain päivänä haluan kokeilla niitäkin.

Kävimme pyörähtämässä myös mieheni isän ystävän viinitilalla lähikylässä. Pääsimme kellariin, kun nätisti pyydettiin. Ostimme myös laatikollisen punaista 2009-vuosikertaa, joka jäi tädin kellariin kypsymään. Ja se kellari oli kuulkaa täynnä aarteita jo valmiiksi. Kuten esimerkiksi kymmenittäin magnum-punaviinejä alkaen 80-luvulta. Ne ovat säilyneet, kun niin isoa pulloa ei ole viitsitty avata. Saatamme viitsiä tulevaisuudessa.

Burgundissa on syöty aikojen halki sammakonreisiä ja vielä 60-luvulla suuri osa kaikista sammakonreisistä oli tältä alueelta. Nykyään niitä ei saa enää paikallisena lainkaan, vaan perinneherkku on tuontitavaraa Unkarista tai Turkista. Niitä mekin tilasimme, jotta pääsen maistamaan. Hyvää oli, voissa ja valkosipulissa uitettuna.

Jos ammu on kaksivärinen, tietää olevansa tekemisissä maito- eikä liharotuisen kanssa. Nämä utaleet maitoutareet asettuivat riviin kuvattavaksi. Charolaisista olisin kuvan halunnut, kun näyttävät nautamaailman bodybuildereilta, mutta ne vain mulkoilivat minua kauempaa tylysti, eivätkä suostuneet kuvaan. Ei väkisin, sanon minä ja päätän tämän raporttini näiden lempeisiin katseisiin.

Share
Ladataan...

Kommentit

Ihana ruokapäiväkirja matkalta :) nuo sammakonreidet saivat minut kuolaamaan, ruoka on aina parasta valkosipulissa uitettuna.

Kivistössä

Joo, ja voissa!

Campasimpukka (Ei varmistettu)

Ihana kuvakertomus lempimaastani! (yhdestä niistä, minua on helppo miellyttää) En ole ollut Ranskassa yli vuoteen ja tuntuu pahoja vieroitusoireita enkä ole varma helpottiko vai pahensiko hieno postaus tilaani:)

Kivistössä

Kiitos Campasimpukka. Ehkäpä extempore-lento-ostoklikkailu on paikallaan? :) Lieventää todistetusti vieroitusoireita! Elämäni matkat ovat viimeaikoina suuntautuneet nimenomaan Ranskaan, sattuneesta syystä. Ja täytyy sanoa, etten valita.

Mahtava ruokamatka, ei ihme, että teidän perheessä panostetaan hyvään ruokaan.

Olen syönyt muutaman kerran 90-luvulla siansorkkia, koska ne olivat Saksan lainaisoäitini erikoisuuksia, joita tietenkin oli pakko heti tarjota ulkomaalaiselle. Muistikuvani mukaan olivat oikein hyviä.

Tusla (Ei varmistettu)

Ihana matkakuvaus!

Ranska kuuluu kyllä myös minun lempimaihin. Burgundissa olen käynyt kerran reilu 10 vuotta sitten. Syyskuussa siellä vain satoi vettä. Ajoimme ihan liian nopeasti ohi. Vaatisi ihan ehdottomasti uusintaretken!

Mihin kannattaisi lennähtää, jos tuonne haluaa retkeilemään?

jokihakakokkaa (Ei varmistettu)

Kiva matkajuttu ja hienoja kuvia! Minulle Ranska on jäänyt vähän vieraaksi, vain kerran olen käynyt Pariisissa pikaisesti. Ehkä seuraavalla matkalla..

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos tunnelmista, kauniista kuvista! On teillä ollut ihana reissu! Haaveena olisi joskus päästä Ranskassa muuallekin kuin Pariisiin... jossa oli kyllä todella kiva Pääsiäisen aika meilläkin.

Kivistössä

S&H: kiitos! Voisin kirjoitella pitkästikin siitä, miten erilaista sisäsyntyinen ruokaan suhtautuminen on täällä meillä niukkuuden ja sen jälkeen ruokateollisuuden perinnössä eläneillä  ja noilla, joille on edelleen normaalia käydä lihakaupassa, juustomyymälässä, viinikioskissa ja leipurilla. Ja joille on normaalia syödä eläin kokonaan, eikä vain fileitä. Mies söi myös jossain ravintolassa täytetyn sorkan alkajaisiksi. Maistui hyvälle kyllä, ja oli aika rasvainen.

Tusla: Olin ensimmäistä kertaa Burgundissa ja hurmaannuin täysin. Auto alle vaan ja ajelemaan. Tällä hetkellä kätevintä lienee lentää Geneveen ja vuokrata auto kentän Ranskan-puoleisesta vuokraamosta, jos aikoo vain Ranskaan. Näin välttyy maksamatta vuoden verran Sveitsin tieveroa, joka pitää maksaa jos vähänkään vilahtaa Sveitsin valtateillä. Finski avasi viime vuonna suoran lennon Lyoniin ja perui sen saman tien.. Vielä täällä elätellään toiveita, että avaisivat uudelleen. Se se vasta kätevää olisi. TGV:llä pääsee seudulle Pariisista 1,5 tunnissa, mutta autolla ajo on aikamoinen.

Kivistössä

Jokihaka: kiitos! Minäkin tunnen vain murto-osan Ranskaa: vähän Pariisia, Lyonia, Burgundia ja Bordeauxia. Kaikkiin haluaisi käyttää rajattomasti aikaa, mutta pitäisi elää hieman erilaista elämää, että pystyisi. Ehkä jonain päivänä. Tulevana kesänä matkaamme Pyreneille ja saan mahdollisuuden ihastua vuoristoelämään ja haluta tutustua siihen paremmin. Loputon suo! :D

Vierailija: Oh, Pariisi. Ajattelin teitä siellä toisella puolella Ranskaa, ihanaa että teillä oli hyvä reissu!

Voi ihana, mikä juttu, kuvat ja ruoat! :) Meillä kaivattais kovasti noita siansorkkia brassi-feijoadaan, että kerro heti jos näkyy Suomessa jossain. Myönnän etten ole kyllä koskaan käynyt edes kysymässä, löytyisikö kauppahalleista.

Janoinen persilja: kannattaa myös käydä esim. Heinon tukussa tai Wotkinsin lihatukussa Kalasatamassa kyselemässä :)

annemi, kiitos vinkistä - nuo ovat sitä paitsi hävettävän lähellä kotia, eipä vaan koskaan tule sattumalta poikettua :)

Toivottavasti löytyy :) kävin perjantaina Heinon tukussa ja siellä tuntuu olevan vaikka minkälaista lihatuotetta, lisuketta ja härpäkettä.

Kivistössä

Kiitos Janoinen! Ja Annemi vinkeistä! Halleistakin varmasti saa, ainakin etukäteen tilaamalla ja muistan nähneeni Eat&Joyssäkin niitä joskus tiskissä. Ja voi,  olispa tukkukortti, niin pääsis Heinoon shoppailemaan.

Kommentoi

Ladataan...