Ladataan...
Kivistössä

Muutama viikonloppu sitten kokkasimme illallisen Kivistön kummeille ja ilta aloitettiin tällä samettisen pehmeällä sellerikeitolla, josta löytyy myös pieni potku piparjuuresta. 



Ohje on lokakuun Lantliv -lehdestä, joka on täynnä naapurimaamme maalaisunelmia. Muistelen edelleen erästä vuoden takaista kesänumeron kansikuvaa, jossa keskellä kauniin huvilan erittäin kaunista puutarhaa seisoi pöytä ja sen päällä oli ompelukone (sähköllä toimiva), jota ei luonnollisesti oltu kytketty mihinkään, keskellä pihaa kun oltiin. Mutta kaunis oli kuva ja tunnelma, ei sillä!


Tämä soppa syntyy nopeasti, joten sen ehtii valmistaa vaikka reilu puolituntia ennen kuin vieraat tulevat. Keiton voi tietysti tehdä niin valmiiksi, ettei sitä tarvitse kuin kuumentaa vieraiden jo istuessa pöydässä siemaillen raikkaan hedelmäistä alsacelaista.


Sellerisoppa


300 gr perunaa (jauhoista)
300 gr juuriselleriä
1 keltasipuli
4 dl vettä
3 rkl kasvisfondia
5 dl maitoa
2 dl kermaa
2 rkl piparjuuritahnaa (tai raastettua piparjuurta)
suolaa
valkopippuria


Kuori perunat ja selleri  ja leikkaa ne pienemmiksi paloiksi. Kuori ja silppua sipuli ja lisää se sitten perunan ja sellerin kanssa kattilaan. Kaada päälle n. 4 dl vettä tai sen verran että vihannekset peittyvät. Lisää kasvisfondi ja anna kiehua n. 20 minuuttia tai kunnes peruna ja selleri ovat pehmenneet. Ota kattila pois liedeltä ja sekoita joukkoon maito ja kerma ja aja sileäksi sauvasekoittimella. Lisää piparjuuritahna, maista ja mausta tarvittaessa suolalla ja valkopippurilla. Kuumenna keitto ja tarjoile uunissapaahdettujen sellerisiivujen kera. 


Alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty tuoretta piparjuurta mutta sitä ei soppaa keitellessä ollut saatavilla, niin turvauduin valmiiseen tahnaan. Tuoreesta piparjuuresta tulee varmaan vähän enemmän potkua kuin tahnasta ja ehdottomasti suosittelen käyttämään sitä jos vain löydätte. Ihana Kauhaa ja rakkautta Eeva oli muuten tehnyt itse piparjuuritahnaa, kannattaa kokeilla!


Ohjeen annoksesta tulee valmista soppaa kuudelle alkuruoaksi (n. 2,5 dl per ruokailija).



Sellerilastut syntyvät nekin kädenkäänteessä. Etenkin suomalaisista pienistä luomusellerin mukuloista saa leikattua juuri sopivan kokoisia pyörylöitä tähän tarkoitukseen. Selleri siis kuoritaan ja leikataan n. 2-3mm siivuiksi. Siivut pyöräytetään oliiviöljyssä, johon on lisätty suolaa, mustapippuria sekä tuoretta timjamia. Sitten ne ladotaan uunipellille ja paahdetaan 200-asteisessa uunissa n. 8 minuuttia. Siivut voi halutessaan kääntää puolessa välissä paistoaikaa, niin saa väriä molemmille puolille.

Share

Ladataan...
Kivistössä

Olin vilkuillut Niitä sillä silmällä lähimarketissa jo useamman kerran syksyn aikana. Oikeastaan olin vilkuillut Niitä jo vuosien ajan tarttumatta toimeen, kunnes muistin, että Niitähän löytyy ihan omasta takaa ja että ne pitäisi pelastaa kasvihuoneen siivoamisen alta. Saanko esitellä, vihreä tomaatti.



Nettihän on tietysti pullollaan mitä erilaisempia reseptejä vihreiden tomaattien hyödyntämiseen, mutta paistetut vihreät tomaatit olivat selkeä valinta. Päädyin mukailemaan tätä Jyrki Sukulan reseptiä.


Paistetut vihreät tomaatit


1 dl vehnäjauhoja
1 dl polentaa (maissiryynejä)
1 tl suolaa
valkopippuria myllystä
n. maustemitallinen savustettua paprikajauhetta
1 muna
n. 1,5 dl maitoa
4-5 kpl vihreitä tomaatteja


Sekoita kuivat aineet kulhossa ja tee keskelle kuoppa. Sekoita maito ja muna ja kaada seos sitten pienissä erissä jauhojen joukkoon sekoittaen huolellisesti. Viipaloi tomaatit 5 mm siivuiksi. Kuumenna paistinpannulla reilusti rypsiöljyä. Dippaa tomaattisiivut taikinaan ja paista n. minuutti per puoli kullan ruskeiksi. Valuta paistetut viipaleet talouspaperin päällä ja tarjoile kuumana.



Ripottelin paistettujen viipaleiden päälle vielä extrasuolaa ja katoin pöytään buffalo mozzarellaa, bresaolaa ja proseccoa. Lounas deluxe!


Tomaatit sopivat erityisen hyvin yhteen valuvan mozzarellan ja bresaolan kanssa.



Hämmästyttävintä oli ehkä se, että maussa oli jotain lettumaista mutta se toimi hyvin tomaatin happamuuden kanssa. Seuraavalla kerralla maustaisin tomaatteja ehkä vähän runsaskätisemmin esimerkiksi cayennepippurilla tai tulisemmalla paprikajauheella.


Share

Ladataan...
Kivistössä

Perjantaina illalla viileässä tuvassa höyryävä ja tummaksi paahtunut merimiespihvi pöytään, kavereikseen etikkapunajuuret ja -kurkut. Villasukat jalkaan, lasiin piimää tai olutta. Ei korkealentoisen tyylikästä, mutta erityisen kotoisaa ja lohdullista.

Olimme syyskesällä mekin kutsutut Safkaa-kirjan julkkareihin ja saimme mukaamme tämän kiitellyn ja paljon ostetun ruokakirjan. Huomasin ilokseni, että mukaan oli päässyt myös merimiespihvi, tuo useasti ala-asteen ruokalakokemusten ja liian maustepippurin pilaama klassikko.

Pakkasessani oli herefordin pyöröpaisti odottamassa syksyistä ilmaa ja sopivaa merimiespihvinhaudutusinspistä. Syksyinen ilma tavoitettiin viimeistään männäviikonloppuna, n'est-ce pas? Niinpä otin kirjan kauniiseen käteen ja sain aikaiseksi huumaavasti kotoisalta tuoksuvan ja maistuvan herkun. Muutaman muutoksen tein oman jääkaapin sisällön vuoksi, mutta maustepippuria ohjeeseen kaipasin ja sitä myös laitoin. Muutokset suluissa alkuperäisen ohjeen vierellä.

Muuten, myös merimiespihviin erittäin epäilevästi suhtautunut Liisa söi lautasensa tyhjäksi ja väitti olevansa tyytyväinen. Hyvä mä, hyvä Safkaa, hyvintehdyn klassikon erävoitto!

Merimiespihvit (6:lle)

n. 700 g naudan sisäpaistia ( pyöröpaisti)
2 isoa sipulia (1 sipuli ja kasvimaan viimeinen purjo)
reilu kilo perunaa
mustapippuria myllystä
12 kokonaista mustapippuria (5 maustepippuria, 7 mustapippuria)
suolaa
2 dl keskiolutta
2 laakerinlehteä
3 dl lihalientä
voita paistamiseen

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Viipaloi liha ja nuiji paloja hieman ohuemmiksi. Kuori perunat ja viipaloi ne sekä sipuli. Ruskista sipuli kevyesti voissa. Ruskista sitten lihat voissa pienissä erissä kuumalla pannulla. Suolaa ja pippuroi liha tässä vaiheessa. Kun kaikki liha on ruskistettu, kaada pannulle olut ja anna kiehahtaa.

Voitele uunipannu ja lado pohjalle kerros perunoita, sitten sipulia, suolaa ja kerros lihoja. Seuraavaksi laakerinlehdet, pippurit ja taas perunat - sipulit - suola - lihat. Päällimmäiseksi vielä kerros perunaa. Kaada vuokaan olut muassaan pannun herkkumaut sekä lihaliemi. Laita vuoka uuniin 20 minuutiksi ja lisää sen jälkeen kuumaa vettä kunnes perunat peittyvät, laske lämpö 120 asteeseen, peitä foliolla ja paista tunti. Herkuttele!

Pyöröpaisti kaipasi hiukan enemmän haudutusta kuin sisäpaisti. Niinpä vuoka sai vielä ylimääräiset kolme varttia uunissa, kun syysilman säikäyttämät kävivät perjantaisaunassa. Lisäksi tuo 20 minuuttia ei riittänyt tummentamaan pottukerrosta rapeaksi, laitoinkohan aluksi hiukan liian viileään uuniin?

Kirjasta

Safkaa-kirja on ollut valtakunnallisesti otsikoissa "blogipastansa" vuoksi ja ruokablogeissa on viime aikoina kokkailtu harvinaisen yksimielisesti yhden kirjan ohjeita. Syitä löytyy varmasti varsin tehokkaasta ja hyvin toteutetusta markkinoinnista ja hyvin sympaattisesta ja blogosfäärissäkin ahkerasta, monelle tutusta co-kirjoittajasta.

Mutta ei sentään niillä pelkästään päästäisi keittokirjan toiseen painokseen, toista painosta pukkaa, koska kirja on oikein kelpo arkiruoan inspiroija. Konstailemattomuus ja yksinkertaisen toimivat reseptit puhuttelevat minua;  usein keittokirjojen tekijät tuntuvat uuden tavoittelussa kompastuvan turhaan monimutkaisuuteen ja vaikeasti kotona toteutettaviin ammatilaiskeittiöiden nikseihin. Kuvien stailaamattomuus - tai stailaaminen stailaamattoman näköisiksi - viehättää leivinpaperin ja säkkikankaan kyllästämää ruokasilmää.

Plussat ja miinukset

+ Konstailemattomuus resepteissä ja kuvissa
+ Klassikoita ja uutta klassikkoainesta
+ Kunnon arkiruokaa (ja juhlaruokaakin) sekä nostalgikoille että modernisteille
+ Toimivat ohjeet ja hyviä pikkuvinkkejä, jotka taklaavat epäonnistumispaikkoja

- Monen pikkureseptin aukeamat ovat hengästyttäviä. Lukijalle tulee olo, että nyt on ollut liikaa hyviä reseptejä, eikä mitään ole malttanut jättää pois
- Taitossa monenlaisia eri elementtejä: ympyröintejä, alleviivauksia, nuolia, infobokseja, "käsinkirjoitusta". Aluksi sympaattista, pian vähän raskasta.

+/- En aluksi osannut oikein päättää, viehättääkö valmistusohjeiden minua rento kirjoitustapa vai tekeekö se ohjeista liian pitkiä. Lopulta kallistun viehättävyyden puolelle: monimuotoisuus kunniaan!

Tyylikäs keittokirja, jossa on ohje lohi-riisilaatikolle, miettikääpäs sitä! Ja tsekatkaahan myös erinomaisen Suolaa&hunajaa-blogin arvio ja testaus.

PS.  Suolaa&hunajaa-Jonnan kanssa pohdiskeltiin myös, mistä moinen nimi ruoalle, joka ei ole pihvi ja jossa ei ole mitään merellistä. Pienen - täysin epätieteellisen - selvitykseni mukaan selitys on yksinkertainen. Ruokalaji on lähtöisin kapyyseista, siis vanha merimiesten ruokalaji. Tähän selitykseen tyydyn hyvillä mielin. Jos jollain on parempaa tietoa, hihkaiskaahan!

 

Share

Pages