Ladataan...
Kivistössä

Kauhoin Italianreissulta mukaan italialaisia ruokalehtiä. Yhdessä niistä oli muutama aukeamallinen persimon-reseptejä, joista innostuin valtavasti. Löysin persimonin ystäväkseni ihan juuri, viime vuoden sesongin aikaan. Sitä ennen olin kerran kokeillut tehdä jälkiruokasi uunissa persimonia, kokeilu oli täysi susi. Nyttemmin olen tajunnut, että olin yrittänyt syödä hedelmää raakana.

Persimon (Espanjasta), kaki (Japanista) tai sharon (Israelista) on kypsänä hunajaisen makea. Raakana taas - vähän lajikkeesta riippuen - se on hyvin kitkerä ja täynnä parkkihappoa, eikä millään muotoa miellyttävä syödä. Niinpä kannattaa valita kaupasta kypsiä yksilöitä, parhaimmillaan hedelmä on ruskealaikullisena: silloin hiilihydraatit ovat alkaneet muuttua sokereiksi. Muutoin kypsän hedelmän tuntee oranssinpunervasta kuoresta ja kuoren läpikuultavasta kiillosta.

Tein persimoneista Sale & Pepe -lehden ohjeella yksinkertaista flania. Aineksia oli käytännössä vain 3: hedelmää, kondensoitua maitoa ja munaa. Lisäksi vuoan pohjalle tehdään karamelli.

Flan persimoneista

60 g sokeria
n. 4 rkl vettä
3 persimonia
1 prk kondensoitua maitoa
4 (suurta) kananmunaa

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Paahda sokeria pannulla, kunnes se muuttuu kullanruskeaksi. Kaada joukkoon vesi. Sekoita, kunnes seos on siirappimaista. Kaada karamelli yhteen suureen tai 6-8 pieneen vuokaan.

Kuori persimonit ja soseuta ne esimerkiksi sauvasekoittimella. Vatkaa joukkoon kondesoitu maito ja munat yksitellen. Kaada seos vuokaan tai vuokiin ja nosta uuniin vesihauteessa. Kypsennä noin 50 minuuttia.

Anna jäähtyä, irroita vanukasta hieman veitsellä reunoista ja kumoa vadille. Tarjoa tuoreen paloitellun persimonin kanssa.

Tulossa vielä persimonista vinkki itse tehdyksi joululahjaksi. Kunhan ehdin kameraan kiinni seuraavan kerran, kun marraskuu antaa minulle 15 minuuttia päivänvaloa. Toivottavasti se tapahtuu, ennen kuin persimonsesonki on ohi..

Ihanaa viikonloppua, lumesta huolimatta tai juuri siksi!

 

 

Share

Ladataan...
Kivistössä

Koska tämä harmaa vuodenaika kaipaa piristystä. Koska Kivistössä-blogi on ollut pystyssä 2 vuotta 3 kuukautta. Koska te kaikki lukijamme olette ihania, innoittavia, aktiivisia. Koska olemme viime aikoina olleet hämmentyneen onnellisia tunnustuksista, joita olemme saaneet. Muun muassa näistä syistä arvomme kaksi pakettia, jotka sisältävät lempikeittiötuotteitamme.

Haluamme arpoa nimenomaan asioita, joista itse pidämme ja jotka Kivistön keittiössä ovat käytössä ahkeraan. Niinpä lähestyimme kahta suosikkikauppaamme, jotka ystävällisesti lahjoittivat tuotteitaan arvontaamme.

Kierti myy kotimaisena käsityönä valmistettuja ekologisia ja värikkäitä tuotteita. Kivistön keittiöön on hankittu erityisesti bambuisia keittiörättejä, koska hurmaavissa kuoseissa saatavat tiskirätit kehtaa pitää mökin pikkuruisessa keittiössä esillä ja likaantunut rätti on helppo viedä kaupunkiin pestäväksi muun pyykin mukana. Toiseen pakettiin päätyy Liisan suosikki Sipulikupoli ja toiseen Marin suosikki Kettu.

Modernin mummolan Liinu ja sisarensa Annu ovat kaiken ohella myös saippuakauppiaita. Heidän ihanan suomalaisen Mummi ja minä -tuotesarjansa tiskiaineet ovat päätyneet Kivistön tiskipöydälle tehokkuutensa, ekologisuutensa, piristävien tuoksujensa ja sympaattisen ilmeensä vuoksi.  Toisesta paketista kuoriutuu Sitruunasooda ja toisesta Mansikkamarenki.

Lupaamme pakettiin mukaan myös ahkerassa  käytössä olevaa - ja valmismajoneeseista ainoaa oikeaa - Hellmann'sin majoneesia, jota on Kivistön jääkaapissa aina.  Leivontaa ja muuta herkuttelua varten Mari toi paketteihin Roomasta kaksi pötköä vaniljajauhetta, johon on hankala Suomessa päästä käsiksi. Lisäksi timpurimme Juha on luvannut tehdä teille mahdollisena bonuksena kaksi pientä juustolautaa, jos puumateriaali vain ehtii riittävästi kuivua ensi viikonlopuksi.

Osallistumisohjeet: jätä kommenttisi kommenttilaatikkomme. Voit antaa ruusuja, risuja, juttuvinkkejä , -toiveita tai vain sanoa moi. Jos olet fb-sivujemme seuraaja, saat kaksi arvontalipuketta. Kerro siis se myös kommentissasi, ja jätä vastaukseesi jonkinlaiset yhteystiedot, joilla saamme sinut kiinni, jos onni suosii. Kummassakin paketissa on yksi bambutiskirätti, yksi tiskiaine, yksi majoneesi sekä yksi tanko vaniljajauhetta. Lisäksi paketeista saattaa löytyä pienet kuvanmukaiset juustolaudat.  Viimeinen osallistumispäivä on 8.12 lauantai. Ilmoitamme voittajat maanantaina 10.12.

 

Share

Ladataan...
Kivistössä

Kivistö on ollut tavallista hiljaisempi. Täällä, ja siellä.  Syksyn ja marraskuun kiireet ja sosiaalisten menojen tulva ovat vieneet minut mukanaan ja saaneet jumittamaan  kaupunkiin. Viikonloppuna minulla katkeaa viiden viikon maallakäymättömyysjakso, vihdoin. Vaikka sielläkin päivät ovat märkiä, harmaita ja lopulta pimeitä, takkaan saa tulen ja kynttilät valaisevat pienen tuvan tunnelmallisemmin kuin kaupunkiasunnon.

Harmaa siellä on lempeyttä, ei tylyyttä. Sitä katuvalot ja autojen virta, ikkunoista sinisinä hohkaavat ruudut eivät latista ohueksi, kylmäksi peitteeksi mitäänsanomattomuutta. Villasukanharmaaseen aamuun heräämisen pehmentää kahvin tuoksu ja kynttilän valo. Suorittamisen painettakaan ei ole, mitäpä sitä suorittaisi kasvu- ja rakennuskausien välillä. Ruoanlaittoa ja saunan lämmitystä. Ne suoritteet eivät ole epämieluisia kenellekään, lupaavat vain hyviä hetkiä.

Lunta sinne soisi, valoksi, aikaisin alkavaa pimeyttä taittamaan. Samalla se voisi pysytellä pois täältä pääkaupunkiseudulta puolestani vaikka koko talven. Tätä yhtälöä taidan yrittää ratkaista tulevatkin vuodet.

Valiolla kokkailemassa

Valoa, valoa. Sitä löytyy tuosta soppakuvasta, samalla kun kaivelen muististani mukavaa iltaa lokakuun  puolivälistä. Olimme Liisan kanssa kutsutut ja paikalle saapuneet Valion luomuiltaan mukavan bloggaajaporukan seurassa. Teimme sosekeittoa, stailasimme kuvat ja saimme seurata kahden upean ammattilaisen, ruokatoimittaja ja -stailaaja Sanna Kekäläisen ja valokuvaaja Kristiina Hemmingin innostunutta työskentelyä.

Perussoppa sai lisäpotkua chef Sasu Laukkosen vinkistä tehdä pistou-tyyppinen yrttitahna keiton ja jogurttikastikkeen seuraksi, siitä tuo upean vihreä pyörre keiton pinnassa. Sen vinkin haluan tässä teille jakaa, virkistykseksi tihkuun. Tämä ohje on sinne päin -mitoilla.

Kolme kourallista yrttejä - tässä versiossa oli persiljaa, basilikaa ja rucolaa - laitetaan kapeaan korkeaan (läpinäkyvään) astiaan ja taputellaan hiukan tiiviimmäks. Astia voi olla esim. perussauvasekoittimen mukana tuleva tai jokin mittakannu. Kunhan sauvasekoitin mahtuu mukaan.

Mukaan laitetaan hienonnettu puolikas valkosipulin kynsi, puolen sitruunan kuori raastettuna ja puolikas pieni purkillinen kapriksia. Muutama kierros mustapippuria ja pari ripausta suolaa.

Sitten perään kaadetaan hyvää oliiviöljyä, kunnes se yltää noin puoleen väliin. Sitten otetaan sauvasekoitin ja survotaan, kunnes ollaan saatu aikaan tasainen tahna. Kastikkeemmaksi sen saa öljylisällä.

Tässä sympaattinen Lispe käyttää höyryävään sosekeittoomme vähemmän tunnettua pilkkomismetodia nimeltään kauha ja puukko.

Lisää raporttia ja reseptejä illasta kollegoiltamme Jasulta, Hellan ja viinilasin välistä, Kirsiltä, Kokkipottilasta.

Kuvat Valio. Ei ole vielä näille bloggareille kasvanut kamera otsaan kiinni, vaikka mukana olikin. Opetellaan, opetellaan.

Share
Ladataan...

Pages