Ladataan...
Kivistössä

Myönnettäköön. En ole voitaikinaleivonnaisten fani. Päätin tehdä tämän piiraan puhtaasti ulkonäöllisistä syistä. Se oli niin nätti ruokalehdessä. Halusin päästä asettelemaan liukkaita mangosuikaleita taikinan päälle ja ihailemaan keltaista väriä. Näin pinnallinen ja ulkonäkökeskeinen saatan olla ruoan kanssa. Lisäksi minulla on mies, joka syö myös ne leivonnaiset, joista en itse pidä. Se edesauttaa kaikenmoisia kokeiluja.

Mutta kävikin niin, että tämä oli hyvää. Muutama yksinkertainen raaka-aine ja sopiva hedelmäisyys taistelemaan voitaikinan raskautta vastaan limen kirpeys miekkanaan. Pyydän anteeksi ontuvaa kielikuvaa. Jätettäköön se unholaan, tähän karkauspäivään.

Mangopiirakka (resepti: Saveurs maalis 2012)

1 esikaulittu voitaikinalevy
2 kypsää mangoa
1 lime
30 g fariinisokeria

Kuori mangot ja leikkaa liha irti mahdollisimman läheltä kiveä. Viipaloi ohueksi. Kauli taikinaa hieman ohuemmaksi ja leikkaa siitä uunipellille mahtuva ympyrä. Ripottele taikinalle fariinisokeri ja levitä mangoviipaleet päälle. Raasta pestyn limen kuori mangoviipaleille ja purista limen mehu päälle. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes taikina on kypsää. Anna jäähtyä.

Nautimme piirakan vaniljasokerilla maustetun ranskankerman kanssa. Ja ilman, kun ranskankerma loppui. Ei se välttämättä kastiketta tarvitsekaan seurakseen.

Share

Ladataan...
Kivistössä

Keittiön ikkunan nurkassa, isossa Ilvestölkissä palavat uskolliset talvivalot myös viikolla, kun Kivistö elää hiljaiseloaan. Takan sytytyksen jälkeen laitetaan valo myös takan päällä olevaan isoon vihreään tuikkukulhoon.

Herrasmies kolaa pimeässä pihaa kuntoon ja minä käyn läpi viikonlopun ruokasuunnitelmia. Luvassa - tännekin - mangopiirakkaa ja madetta, inspiraatio uusimmasta Saveursista, joka kolahti postiluukusta torstaina.

Illallinen tölkistä. Tagliatellen kanssa jänistä punaviini-herkkusienikastikkeessa. Sekaan hiukan tuoretta rosmariinia ja loraus illallispunaviiniä. Loppu viinistä kuluu yatzya pelatessa. Häviän, mutta huomautettakoon, että se on erittäin harvinaista.

Juuri nyt, lauantaiaamuna ennen aamiaista. Kynttilässä tuli, kahvia kupissa. Puikoilla tuleva tuubihuivi ja sängystä verhon takaa nautinnollinen vapaapäivän minikuorsaus.

Share

Ladataan...
Kivistössä

Flunssa sai minut vihdoin kiinni ja vietän toista päivää poissa töistä ja sisätiloissa. Täysin kyllästyneenä. Viimeksi ulkona käydessäni maanantaina ei voinut olla tuntematta kevättä: kadut kiiltelivät märkinä loskasta, aurinko paistoi ja räystäätkin tippuivat.

Tämä kohta talvea johtaa peruuntumattomasti jumalattomaan kevään kaipuuseen, josta ei ole ylipääsyä. Jokainen lumisade aiheuttaa valtavan, hiljaisen kiroilutulvan, jokainen kunnon pakkanen itkun  siitä, että talvi ei lopu koskaan. En ymmärrä, miten koskaan olen voinut olla iloinen lumesta.

Tämänpäiväistä tylsyyttä vähentääkseni ja talviahdistusta lievittääkseni selasin vanhoja kuvia Kivistöstä ja lajittelin esikasvatettavia siemeniä istutusaikojen mukaan. Hyvin toimi, ei ahdista enää yhtään. Katsokaa nyt vaikka tätä. Kukapa tuonne nyt haluaisi? Katselemaan, kun lumi sulaa auringonpaisteessa ja odottelemaan kukkien puhkeamista.

Grillaamaan kevään ensimmäisiä hampurilaisia lumesta sulaneelle terassille.

Ensi viikolla laitan tomaatin ja jalapenon siemenet multaan ja sen jälkeen vähitellen kurpitsat, melonin, yrttejä., papuja. Koti muuttuu kasvattamoksi, aikamoinen satsi siemeniä odottaa elämänsä alkua. En malta odottaa ekoja sirkkalehtiä!

Nyt vaan henkisesti tottumaan siihen ajatukseen, että muutamat viikonloput ovat vielä täynnä ensimmäisen kuvan tunnelmaa, lumitöitä, pakkasta ja sisäeloa. (Jota muuten vielä viikko sitten näköjään rakastin sydämeni kyllyydestä.)

Share

Pages