Ladataan...
Kivistössä

Kokonaisen brunssin voi rakentaa pelkästään vohvelien varaan, ainakin meillä. Paistelin viikonlopun aloitukseksi kasan vohveleita ja laitoin pöytään suolaista ja makeaa. Eivät paikalla olleet valittaneet.

Siinä möllöttää savumakrilli, yksi tämän tarinan päähenkilöistä. Se pääsi nahoistaan maustaakseen yhden suolaisista täytteistämme.

Kotioloissa en jaksa säilytellä yhden asian vempaimia. Mökin varastoissa taas niille on tilaa. Niinpä tämä herkku on harvinaisehkoa, ja juuri siksi herkkua.

Perusvohvelit

3 kanamunaa
5 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja                     
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
75 g voita sulatettuna

Vatkaa munien rakenne rikki, ja lisää maito. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja vatkaa jauhot ja suola muna-maito -seokseen.  Lisää voisula. Anna taikinan turvota vähintään puoli tuntia. Paista vohveliraudalla.

Savumakrillitäyte

1/2 savumakrillia
1 varhaissipuli tai ruukullinen ruohosipulia
puolikas kourallinen basilikan lehtiä
150 g ranskankermaa
mustapippuria, suolaa.

Silppua sipuli ja basilika ja muussaa makrilli haarukalla. Sekoita kulhossa ranskankermaan ja mausta suolalla ja pippurilla.Lusikoi kuuman vohvelin päälle.

Muina täytteinä meillä oli kermajuustoa ja lammaspalvia sekä yrttejä. Jälkkäriksi vohvelin päälle philadelphiaa ja omia hilloja. Kyllä jaksaa keikkua, miksei jopa vappupäivänä, näillä eväillä.

Share

Ladataan...
Kivistössä

Kivistön pihapiirissä ei juuri muita heiluhäntiä oravien lisäksi ole juurikaan tavattu (ehkä onneksi). Linnut kyllä sulostuttavat sirkutuksellaan keväisiä aamuja ja iltoja ja toivommekin, että pariskunnat löytävät toisensa ja pihapiirimme pöntöt.


Tämä mielessä Juha ryhtyi sunnuntai-aamuna puhdistamaan saunamökin päädyssä olevaa tuplapönttöä, jonka katto oli myös tarkoitus remontoida kevään vilkkainta asuntomarkkina-aikaa ajatellen. Suureksi yllätykseksi pöntöstä löytyikin oravan pesä ja laskujemme mukaan viisi vikisevää poikasta.



Ei siinä muu sitten auttanut kuin pistää "mökin" katto takaisin paikalleen ja pönttö omalle paikalleen. Jännittyneinä jäimme seuraamaan mitä tapahtuisi, kun emo palaa paikalle. Ei siinä sitten kauaa mennytkään, kun heiluhäntä loikki pellon poikki ja vilisti seinää ylös. Vähän se näytti nuuskivan ympäriinsä mutta sujahti sitten mökkiin sisälle. Pidätimme hengitystä, kun orava-emo tuli ulos kantaen yhtä poikasista suussaan. Kaupunkilaisina siinä äimistelimme, että herraisä nyt se syö sen, mutta niin vain se lähti loikkimaan kohti lähimetsää palaten kohta hakemaan seuraavan poikasen.



Googletimme tietysti jälkeenpäin, että miten orava tällaisissa tilanteissa toimii. Helpotukseksemme opimme, että oravalla on useita varapesiä, jonne se siirtää poikueen turvaan jos alkuperäistä pesää häiritään. Toivomme myös, ettei orava kanna meille kaunaa, vaan pysyy kanssamme hyvissä väleissä tapahtuneesta huolimatta.


Laitan tähän lopuksi vielä Aleksis Kiven Oravan laulun, kun se niin hyvin tähän tapahtuneeseen sopii.


Makeasti oravainen
makaa sammalhuoneessansa;

sinnepä ei Hallin hammas
eikä metsämiehen ansa
ehtineet milloinkaan.

Kammiostaan korkeasta
katselee hän mailman piirii,
taisteloa allans' monta;
havu-oksan rauhan-viiri
päällänsä liepoittaa.

Mikä elo onnellinen
keinuvassa kehtolinnas!
Siellä kiikkuu oravainen
armaan kuusen äitinrinnas:
Metsolan kantele soi!

Siellä torkkuu heiluhäntä
akkunalla pienoisella,
linnut laulain taivaan alla
saattaa hänen iltasella
unien Kultalaan.

Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä


 

Share

Ladataan...
Kivistössä

Ruusu on hiipinyt muodikkaaksi varkain. Tuo tuoksu, joka muistutti vanhoista mummoista ja niiden käsivoiteista sekä vanhojen sukulaisten muovitapettisista vessoista ja niiden käsiruususaippuoista. Yhtäkkiä vanha tuoksu onkin tuore, ja pesen sillä naamani, voitelen käteni ja haudutan siitä juomani. Ja teen jälkkärini.

Viikonloppuna kilisteltiin kivan asian kunniaksi kellarin viimeiset cavat. Hempeäksi seuraksi hyydyttelin pannacottaa, jonka maustoin ruusuvedellä. Pohdiskelin maun kaipaavan jotain kermaa hieman pyöreämpää parikseen, joten sekoitin joukkoon tuorejuustoa. Tulos oli täyteläinen ja täydellinen.

Ruusupannacotta (4:lle)
3 dl kermaa tai kerman ja täysmaidon sekoitusta
1 rasia philadelphia-tuorejuustoa
0,5 dl sokeria
3 liivatelehteä
2 rkl ruusuvettä
(1-2 tippaa punaista elintarvikeväriä)

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Sekoita sokeri ja kerma kattilassa ja kuumenna, kunnes sokeri on sulanut. Vatkaa sillä aikaa tuorejuusto notkeaksi ja sekoita joukkoon ruusuvesi ja halutessasi muutama tippa väriä. Purista vedet liivatteista ja sekoita kuumaan kermaseokseen. Kaada seos tasaisena nauhana tuorejuuston sekaan ja sekoita tasaiseksi. Kaada pieniin muotteihin ja nosta kylmään hyytymään. Tarjolle laittaessasi kasta vuoat pieneksi hetkeksi kuumaan veteen ja kumoa lautasille. Tarjoa sellaisenaan tai esim. pistaasirouheella koristeltuna.
 

Share

Pages