Ladataan...
Kivistössä

Tämän syksyn omenahilloa, juustoja, hyvää leipää, ämpärillinen kahvia, kirpeä syksyinen lauantaiaamu. Viikonloppujen aamiaisia on kai tullut hehkuteltua kerran ja toisenkin, mutta harva asia ansaitsee enemmän hehkutusta.

Omppuhillo on minusta parhaimmillaan kunnon sattumilla ja sopivan raikkaana. Hillosokerilla tulee herkästi mun makuun liian ätläkkää tai sitten sopivan vähän makeaa mutta liian löysää hilloa. Tämän hillon keitin tummaan ruokosokeriin ja käytin hilloamisaineena punaista Melatinia. Sopivaa herkkua aamujugurttiin, juuston päälle, synttärikakun sisään. Saatan ahtaa sitä itseeni myös sellaisenaan suoraan purkista, mutten ikuna myönnä jos joku kysyy.

Omenahillo sattumin

1,5 kg omenanpaloja
500 g tummaa ruokosokeria
2 dl vettä
1 kanelitanko
1 vaniljatanko
1 tl punaista Melatinia.

Laita kuoritut ja pilkotut omenat avatun vaniljatangon ja kanelitangon kanssa kattilaan. Kaada päälle muutama desi vettä ja sulje kansi. Kiehuttele pienellä lämmöllä 10-15 minuuttia, kunnes omenat ovat pehmenneet kunnolla ja osa paloista on hieman muussaantunut. Sekoita välillä pohjia myöten, etteivät omenat pala, ja lisää tarvittaessa hiukan vettä.

Kun omenat ovat kypsiä, kaada sokeri joukkoon. Kuumenna ja sekoittele hetki, kunnes sokeri on sulanut. Nouki vanilja ja kaneli pois ja sekoita hilloamisaine ruokalusikalliseen sokeria. Keitä vielä noin 2 minuuttia. Purkita pestyihin, kuumennettuihin purkkeihin.

***

Siinäpä taisivat olla vähitellen tämän syksyn hilloamiset, raaka-aineet alkavat olla käytetyt ja kaikki käsilläolevat purkit täytetyt. Tänä vuonna en laittanut rikkaa ristiin mehun keiton eteen (kiitos Liisa), mutta tein niin paljon erilaisia hilloja, että viime viikonloppuna jouduin myöntämään, etten vain yksinkertaisesti edes muista kaikkia. Mökin jääkaapin perältä tuijotteli etiketitön purkkirivistö, josta olin jo aiemmin Liisalta kysynyt ja saanut vastaukseksi, että ne on niitä sun jotain keitoksia. Avasin yhden luullen löytäväni mustikka-kanelihilloa mutta löysin purkista tujakkaa mustaherukkaa. En - for the life of me - vieläkään muista keittäneeni mustaherukkahilloa, mutta sitä se nyt vaan oli, ja todistajiakin keittämistoimesta löytyy.

No, ensi vuonna taas uudella innolla hillojen kimppuun, ehkäpä alan tehdä muistiinpanoja omista touhuistani, jotta pysyy pääkin mukana. Uuteen hillokauteen minulla on vain yksi toive. Märkä uni. Ihaninta maailmassa juuri nyt. Tahdon Tarvitsen kuparisen hillokattilan. Siis tarvitsen. Katsokaa nyt sitä, ette voi väittää etteikö tämä olisi hienointa maailmassa:

Kuva on täältä. Että jos joku siellä ruudun toisella puolella haluaa ilahduttaa, esim. vaikka jouluna, kuka tahansa, ehkäpä juuri SINÄ, tiedät millainen sen kuuluu olla ja mistä sen voi esimerkiksi tilata. Mauvielin M'passion -sarjaa. Jooko? Se isompi niistä kahdesta koosta.

Share

Ladataan...
Kivistössä

Vietän kahden entisen työkaverin - nykyisen hyvän ystävän - kanssa maanantaiviinejä noin kerran kuussa. Konsepti on hyvin yksinkertainen: jokainen kutsuu vuorollaan muut luokseen maanantai-iltana ja laittaa pöytään vähän syötävää ja yhden viinipullon. Tämän viikon maanantaina oli minun vuoroni. Koska viikonlopun tattisaalis oli hyvä, nyysin sunnuntaina kuivurikasasta muutaman kourallisen tatteja ja laitoin ne maanantaiviinipiirakkaan.

Tattipiirakka

Piirakkapohja on omenapiirakasta ja kesäkurpitsaherkusta tuttu pâte brisée

115 g voita
3 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
2-3 rkl jääkylmää vettä

Sekoita suola ja pieniksi kuutioitu jääkaappikylmä voi jauhoihin. Hiero taikina nopeasti kämmenten välissä tai surauta yleiskoneen terällä hiekkamaiseksi muruksi. Sekoita jääkylmää vettä joukkoon sen verran että seoksesta tulee taikinamainen. Nosta pöydälle ja alusta sen verran, että taikinasta tulee on kiinteä pallo. Laita jääkaapiin vähintään tunniksi lepäämään. Ja taas: tee itsellesi palvelus, muotoile taikina jo tässä vaiheessa vuoan muotoiseksi: lieriöksi tai suorakulmioksi. Kiität itseäsi kauliessasi taikinaa.

Kauli taikina hieman vuokaa suuremmaksi levyksi ja nosta vuokaan. Leikkaa ylimääräinen taikina pois ja pistele pohja haarukalla. Peitä pohja leivinpaperilla ja laita painoksi esim. kuivattuja herneitä niin, että pohja ja reunat peittyvät. Paista pohjaa 180 asteessa 15 minuuttia ja poista sitten leivinpaperi ja herneet ja paista pohjaa vielä n. 5 minuuttia niin, että taikina kuivuu pinnalta.

Täyte

n. 0,5 l pilkottuja tuoreita tatteja/kourallinen kuivattuja liotettuna/1,5 dl pakastettuja
2 salottisipulia hienonnettuna
1 dl maitoa
2 munaa
4 viipaletta prosciuttoa
0,25 dl raastettua pecorinoa
lehtipersiljaa
voita paistamiseen
lisäksi muutama nätti tatti koristeeksi, jos oikein söpöjä pieniä sattuu sienikoriin

Haihduta pilkoituista tateista hiukan vettä kuivalla kuumalla pannulla. Lisää nokare voita ja hienonnetut sipulit. Paista, kunnes sipulit ovat kuullottuneet. Mausta kevyesti suolalla ja mustapippurilla ja anna jäähtyä hieman.

Vatkaa muna ja maito keskenään, älä suolaa munamaitoa: prosciutto ja pecorinoraaste pitävät huolen piirakan suolatasapainosta. Levitä sieni-sipuliseos piirakkapohjalle ja asettele päälle kokonaiset prosciuttoviipaleet niin, että ne suunnilleen peittävät koko täytteen. Kaada munamaito päälle. Asettele munamaidon päälle koristeeksi lehtipersiljaa ja mahdolliset kauniit tattiviipaleet. Ripottele viimeiseksi pecorinoraaste ja laita uuniin (180 astetta) noin puoleksi tunniksi, kunnes pinta on hieman saanut väriä ja munamaito hyytynyt.

Tämä ohje on mitoitettu tuolle meidän suosikkivuoalle, joka kuvassa näkyy. Pyöreään piiraspohjaan täytemäärä kannattaa varmasti tuplata. Taikinamäärä taas riittää pyöreään hyvin. Pienemmästä vuoasta sitä jää aina yli, mutta pienemmän määrän tekeminen on osoittautunut epäkäteväksi.

Eipä muuta kuin tattionnea viikonloppuunne, metsästättepä niitä metsässä, torilla tai vihannesosastolla!

 

Share

Ladataan...
Kivistössä

Kivistön perunapenkistä on noussut perunaa tasaiseen tahtiin kesän mittaan. Kummallista kyllä, perunasalaatti ei löytänyt tietään ruokapöytään kuin ehkä kerran koko kesän aikana. Ja jos oikein tarkkaan muistelen niin uutta perunaa ja silliä tuli syötyä ehkä vain pari hassua kertaa! Viime viikonloppuna nostinkin sitten pari vartta pottua ja nappasin samalla reissulla mukaan fenkolia ja purjon. Muurikalla paistettujen muikkujen kylkeen valmistui näistä lämmin perunasalaatti.

n. 1 kg perunoita (kiinteitä, meillä nicolaa)

1 fenkoli

1 purjon valkoinen osa

1/2 sitruunan mehu

2-3 rkl pieniä kapriksia

(fenkoli)tilliä

suolaa

mustapippuria

oliiviöljyä

voita paistamiseen

Leikkaa fenkoli puoliksi ja poista kova kanta. Leikkaa ohuiksi siivuiksi ja laita kulhoon. Purista päälle sitruunan mehu, loraus oliiviöljyä ja mausta vielä suolalla ja pippurilla. Pilko perunat n. sentti kertaa sentti kuutioiksi (yli jääneet rämmäleet voi keittää ja muussata vaikka perunarieskoihin). Leikkaa myös purjo ohuiksi siivuiksi.

Sulata pannussa nokare voita ja lisää myös tilkka oliiviöljyä. Kuumenna kunnes voi ei enää sihise ja lisää perunakuutiot. Paista keskilämmöllä välillä käännellen n. 10 minuuttia tai kunnes perunat ovat melkein kypsiä. Lisää paiston loppuvaiheessa purjo ja fenkolit. Älä kuitenkaan kaada kaikkea sitruunamarinadia pannulle, ettei tule liian hapanta. Lisää kaprikset ja mausta tarvittaessa suolalla ja mustapippurilla. Viimeistele salaatti reilulla kourallisella fenkolitilliä.

Salaatista tuli tosi raikas ja mukavan lakritsainen fenkolin ansiosta ja se sopi tosi hyvin paistettujen muikkujen lisukkeeksi. Murustamalla päälle kotijuustoa tai fetaa tästä saisi myös kivan lounassalaatin.

Share

Pages