Ladataan...
Kivistössä

Tein japanilaisen juustokakun seuraksi viime viikonloppuna pikaisen ja helppoakin helpomman kastikkeen hapankirsikoista.

Mausteena kastikkeessa oli tonkapapua, jonka vaniljainen, vahva, viileä ja monimutkainen aromi häivähtää hieman  karvasmantelia. Niinpä se sopii erinomaisesti luumarjojen makua korostamaan, onhan niiden kivessä luontaisesti samanlaista vivahdetta. Puhutaan tonkapavusta myöhemmin hieman lisää, mutta katsotaan ensin resepti.

Hapankirsikkakastike

1 lasipurkillinen (680g) hapankirsikoita
1,5 rkl maizenaa
3 rkl sokeria
1/2 pieni tonkapapu raastettuna tai 1/2 vaniljatangon siemenet

Liuota maizena pieneen määrään kirsikoiden lientä. Siivilöi loppu liemi kattilaan ja jätä kirsikat odottamaan vuoroaan. Sekoita liemen joukkoon maizenaliuos ja sokeri. Raasta puolikas tonkapapu seokseen tai kaavi mukaan puolikkaan vaniljatangon siemenet. Kuumenna pienellä lämmöllä hitaasti kuplivaksi varovaisesti välillä pohjaa myöten sekoitellen.

Kun kastike kuplii, kaada joukkoon kirsikat, sekoita ja kuumenna vielä nopeasti kuplivaksi. Jäähdytä. Tarjoa esimerkiksi (japanilaisen) juustokakun tai jäätelön kanssa tai pienenä jälkkärinä kermavaahtopallosella.

Näitä hapankirsikoita muuten löytyy saksalaisena purkituksena ainakin lähes kaikkien suppareiden hyllyistä.

Ja siitä tonkapavusta. Olen viimeisen muutaman vuoden aikana vähitellen kasvattanut kiinnostustani tätä ryppyistä mustaa tuoksuvaa papua kohtaan, kun kotiin tilaamamme ranskalainen Saveurs käyttää sitä resepteissään yhtä itsestäänselvyytenä kuin vaniljaa. Sitä saa Suomestakin ainakin Decanterista.

Tonkapavussa on samaa kumariinia, josta jossain vaiheessa puhuttiin paljonkin kanelin yhteydessä. Se on maksalle myrkyllinen aine, ja siksi tonkapavun myynti on kielletty mm. USAssa. Vaaralliset pitoisuudet ovat kuitenkin niin pieniä, etteivät ne maustamiskäytössä täyty, eikä tonkapavulla kannatakaan ylimaustaa: liikaa käytettynä vahva ja erityinen aromi varmasti varastaa kaiken huomion ruoalta. Tonkapapua käytetään paljon paitsi elintarviketeollisuudessa esim. jäätelöiden ja liköörien mausteena, myös kosmetiikkateollisuudessa mm. parfyymeissa.

Kotikeittiössä sillä on paikkansa jälkiruoissa, erityisesti suklaa tykkää sen seurasta. Tonkapapua käytetään myös suolaisten ruokien mausteena, esimerkiksi pataruoissa, äyriäisten tai lisäkekasvisten kanssa, mutta epäilenpä, että minulla reaktio olisi samanlainen kuin vanilja-äyriäis-kala -yhdistelmissä: ne eivät mahdu suuhuni samaan aikaan. Olen itse maustanut tonkapavulla mm. panna cottan ja clafoutis'n, ja omenapiirakka, riisivanukas ja tietysti hilloideat odottelevat tekolistoilla. Ja jonkinlainen tonkapulla-ajatuskin muhii takaraivossa. Eikä se ihan heti lopu varastoista kesken: pieni määrä riittää pitkälle ja purkissa on vielä pitkälti toistakymmentä papua jäljellä.

Share

Ladataan...
Kivistössä

Eli japanilainen juustokakku. Tämä kohokasta muistuttava unelman kevyt (koostumukseltaan, ei kaloreiltaan) kakkunen ui tajuntaani joitakin viikkoja sitten, kun haahuilin päämäärättä rapakon takaisissa ruokablogeissa. Liekö ollut sattuman kauppaa vai kohtalon sormella osoittelua, että olin jo aikaisemmin kyseisellä viikolla päättänyt ostaa tuorejuustoa Kivistön aamiaispöytään. Herra Philadelphia ja minä olimme kohdanneet edellisen kerran joskus alkusyksystä, joten olihan se jo aika elvyttää ystävyyssuhde.  Suunnitelmissa oli yhdistää tuorejuusto perinteisesti bageleihin (joita niitäkin kyllä leivoin) mutta päätettiin yhdessätuumin Marin kanssa, että tätä kakkua on kokeiltava.

Alla oleva ohje on mukaelma tästä ohjeesta ja se riittää täyttämään n. 30 cm pitkän ja 10 cm korkean pitkulaisen vuuan.

200 gr maustamatonta tuorejuustoa

30 gr sokeria

30 gr suolatonta voita 

3 kananmunaa (keltuaiset ja valkuaiset eroteltuina)

1 dl kuohukermaa (käytin täysmaitoa, kun kermaa ei ollut)

2 tl sitruunan mehua

1/2 luomusitruunan raastettu kuori

0,5 tl vaniljauutetta tai -jauhoa

40 gr vehnäjauhoja

50 gr sokeria marenkia varten

(kirpeää hilloa tarjoiltaessa)

Anna tuorejuuston, voin ja keltuaisten lämmetä huoneenlämpöisiksi. Laita uuni kuumenemaan 160-asteeseen. Jos sinulla ei ole vedenkeitintä kannattaa laittaa n. kolme litraa vettä kuumenemaan kattilaan jo tässä vaiheessa vesihaudetta varten.

Vatkaa sähkövatkaimella tuorejuusto ja 30 gr sokeria tasaiseksi massaksi. Lisää voi ja vatkaa sekaisin. Vispaa keltuaiset kevyesti kulhossaan ja lisää ne sitten tuorejuustomassaan ja sekoita hyvin. Lisää kerma, sitruunan mehu ja -kuori sekä vaniljauute ja vatkaa tasaiseksi. Lisää jauhot siivilän läpi sihdaten (sihtauksen voit tehdä myös ennakkoon) ja taas, vatkaa tasaiseksi.

Vaahdota valkuaiset toisessa kulhossa ja lisää sokeri mukaan vähitellen. Vaahtoa ei kannata vatkata ihan marenkimaisen kovaksi, sillä silloin se on vaikeampi sekoittaa muun massan joukkoon. Kääntele valkuaisvaahto varovasti tuorejuustomassaan. 

Voitele vuoka ja vuoraa se sitten leivinpaperilla niin, että reunojen yli tulee kunnon kaistaleet (n. 5 cm) paperia tukemaan kakun kohoamista uunissa. Aseta vuoka syvälle uunipellille ja kaada pellille kiehuvaa vettä n. puoleen väliin kakkuvuokaa. Paista uunin keskitasossa ensin tunti ja laske lämpötila sitten 150-asteesen ja paista vielä n. 30 minuuttia. Kakku on kypsää, kun siihen tökättyyn cocktail-tikkuun ei jää taikinajälkiä.

Jäähdytä ja nauti sellaisenaan tai jonkin kirpeän hillokkeen kera niin kuin ne onnekkaat kanssabloggaajat, jotka viettivät selkeästi vuoden herkullisimman ja hauskimman illan männä viikonloppuna Chez Jasulassa. Oi jospa oisin saanut olla mukana!

Kakku oli ihanan keveää mutta juuri niin juustokakkumaista kuin salaa toivoin! Taidan täst'edes leipoa juustokakkuni aina näin ilman turhia keksipohjia. Pienenäkin söin rahkapiirakasta pelkän rahkan ja rusinat..

Share

Ladataan...
Kivistössä

Tiedän mitä teet aamiaiseksi ensi viikonloppuna. Aamiaispizzaa! Törmäsin tähän fantastiseen ideaan Pinterestissä ja sittemmin tätä on syöty aamiaispöydässä jo kahteen otteeseen. Ensimmäisestä kokeilusta opimme sen, että pizzataikina ei säily pakkasessa neljää kuukautta ja että juustoraasteeksi kannattaa valita joku muu kuin punaleima emmental.

Pizzataikinan voi hyvin tehdä edellisenä iltana valmiiksi ja laittaa jääkaappiin kohoamaan öljytyssä kulhossa tai pakastepussissa. Me olemme vuosia käyttäneet durumjauhopussin kyljestä löytyvää ohjetta ja se on hyväksi todettu.

Varaa jääkaappiin myös:

pekonia

munia

1 ps juustoraastetta (mozzarella tmv.)

tomaatteja

(parmesania, ruohosipulia, tuore yrttejä)

Laita uuni kuumenemaan niin kuumalle kuin mahdollista (ja pizzakivi jos sellainen löytyy, jos ei niin voit hyvin käyttää tavallista uunipeltiä sen sijaan). Paista pekoni rapeaksi pannulla ja valuta ylimääräiset rasvat talouspaperin päällä. Rouhi pekoni halutessasi pienemmiksi paloiksi. Viipaloi tomaatit. Ota taikinasta pienen nyrkin kokoinen pallo ja kaulitse se ohueksi lätyksi hyvin jauhotetulla alustalla. Ripottele pintaan reilusti juustoraastetta, tomaatit ja pekoni. Riko pinnalle kananmunat varovasti. Minä rikoin kananmunan pieneen kulhoon ja kippasin sitten siitä pizzan päälle. Paista kunnes kananmuna(t) ovat hyytyneet pinnalta ja pizzan reunat ovat saaneet väriä. Ripottele pinnalle vielä suolaa ja mustapippuria ennen tarjoamista.

Voit hyvin tehdä myös yksittäiset pizzat kullekin syöjälle, näin kaikki voivat päättää itse omista täytteistään. Meillä pizzan päälle päätyi mozzarellan lisäksi parmesan-raastetta ja pinnalle ruohosipulia. Tällä lähtee viikonloppuaamu hyvin käyntiin!

 

 

Share

Pages