10. Ernest Hemingway: Nuoruuteni Pariisi

Klassikko viikossa

 

 

"Seisoessani minä aprikoin, kuinka iso osa sillalla kokemistamme tunteista mahtoi olla pelkkää nälkää. Kysyin vaimoltani ja hän vastasi: -En tiedä, Tatie. On monenlaista nälkää. Keväällä eniten, muistot ovat nälkää."

Kun jotakin teosta luonnehditaan kepeäksi, hauskaksi ja iloiseksi, syntyy helposti vaikutelma harmittomuudesta. Ja harmittomuus on taas ominaisuus, jota en  voi laskea taiteeseen kuuluvaksi.  

Kun luin Hemingwayn Nuoruuteni Pariisia, muistelmateosta 1920-luvun angloamerikkalaisista taiteilijapiireistä Euroopassa, yhdistin sitä jatkuvasti mielessäni muihin lukemiini ja kokemiini ajankuvauksiin. Vahvin vertauskohde oli tietysti Woody Allenin Midnight in Paris, jossa myös Hemingway seikkailee ja joka lienee saanut suurimman innoituksensa juurikin Papa H:n muistelmista. Allenin elokuvaan suhtaudun melko happamasti, sillä se on ohjaajan tuotannossa vaisu ja juurikin harmiton - siinä missä Hemingwayn teos sisältää paljon särmää ja rosoa: paskaa, piikittelyä, kuolevaisuutta. Kaukana se silti on vaikkapa Henry Millerin Pariisi-kuvauksesta, mutta en minä nyt sentään inhorealismia lue pakolliseksi taiteelle, vaikka Milleriä yli kaiken rakastankin. Teoksessaan Hemingway kirjoittaa auki tavoitteensa kirjoittaa totuudellisesti, mikä kyllä välittyy tekstistä. Se ei sorru pateettiseen romantisoivaan höttöön (noh, ei kai kukaan nyt sellaista voisi Hemingwaylta odottaakaan), mutta onnistuu silti olemaan ihanan kepeä ja täynnä lomatunnelmaa. 

Muistan, kun Radio Helsingin legendaarinen aamujuontaja Harri Niemi joskus sanoi radiossa, ettei Curen Friday I'm in Lovea saa ikinä kuunnella perjantaisin. Tässä on tavoitettu jotakin totuudellista. En siis ole aivan varma, toimisiko Hemingway matkalukemisena Pariisissa vai oliko sittenkin täydellisin mahdollinen valinta lukea se matkakuumeisena räntäsateisessa Helsingissä. No, päättäkää itse. Lukekaa kuitenkin.

sitaatin suomennos Jouko Linturi

Share

Kommentit

Helmi K
sivulauseita

Oi! Tämä! Mä tein graduni tästä, ja on muutenkin mulle kovin rakas kirja, palaan siihen usein. Just tuo miten sanoit, että on niin totuudellinen ja kuitenkin hieman kepeä, parasta.

Nica
Klassikko viikossa

Oj, mistä näkökulmasta teit gradun, jos saa kysyä? Ihan mahti kirja kyllä. 

Helmi K
sivulauseita

Autofiktion; vertailin tämän ja Nick Adams-novellien omaelämäkerrallisuutta. Niitä suosittelen myös, novelleja siis, aivan huikeita.

Nica
Klassikko viikossa

kiitos suosituksesta, novelleja tuleekin luettua turhan harvoin! :)

Kommentoi