Kirjabloggauksesta opittua

Ladataan...
Klassikko viikossa

 

bloggaaja tallensi kyyneleensä kirjan sivulla

 

Loistavia kirjoja lukemalla löytää lisää loistavia kirjoja, todennäköisesti loputtomiin. Huysmansiin tartuin Bretonin vinkkauksesta, Kyrklundiin Claes Anderssonin, Claude Simoniin googlailtuani jotakuta toista kirjailijaa...

***

Ensireaktio kirjasta voi osoittautua vääräksi, eikä tämän toteamiseen tarvitse edes pitkää aikaa. Chris Krausin I Love Dick tuntui ensin pettymykseltä, mutta olen huomannut ajattelevani teosta niin paljon, että kyllä sillä aika suuri vaikutus taisi kuitenkin olla, vaikka edelleen pitäydyn kannassani, että sen idea on parempi kuin toteutus.

***

Kirjoitan pääosin todella nopeasti ja kun kirjoitan todella nopeasti, tulee tekstistä maneerista ja kökköä. Jos vaivaudun lukemaan tekstin pariin otteeseen läpi ajatuksella, bongaan sieltä usein paljon siivottavaa. Aika harvoin kuitenkaan vaivauduin. Pidän tavallaan ilahduttavana, että vaikka tekstejä luki pieni kylällinen porukkaa, en jaksanut kamalasti aiheesta stressata.

***

Jos jotakin erityisesti kadun, niin sitä, etten ole merkinnyt muistiin tarpeeksi asioita. Pääni on täynnä sellaisia hyvin epämääräisiä muistoja kuten "jossakin kirjassa kuvattiin ihanasti kohtaamista, jossa tärkeät asiat jäivät sanomatta". Kaikki on sekoittunut massaksi, enkä muista enää mistä kirjasta luin mitäkin. 

***

Paras tapa lukea taitaa edelleen olla omassa sängyssä, joskus musiikin kera mutta voittopuolisesti hiljaisuudessa. Mutta oli Keatsin lukeminen Portugalin puutarhoissa ja linnapihoilla kyllä aika ikimuistoista sekin, varsinkin kun lukemistani tultiin häiriköimään ja tästä seurasi kaunis kohtaaminen. Jos voisin lukea joka päivä noissa maisemissa, varmaan niin tekisin, mutta nyt mennään lakanoissa lojuen, katse välillä Itämereen harhaillen.

***

Siinä kohtaa kun huomaa olevansa liian väsynyt tai kiireinen lukeakseen ajatuksia herättävää kirjallisuutta, on syytä epäillä, että elämässä saattaa olla jokin pielessä. Joskus se on vain pelkkä asenne. Kauniin ja älykkään kirjallisuuden lukeminen on lopulta monesti paljon, paljon terapeuttisempaa ja rentouttavampaa kuin some tai tv-viihde.

***

Kirja viikossa on tahtina minulle usein turhan kova näin tenttikirjallisuuden ohessa. Ylipäätään tahtoisin alkaa vaalia elämässä enemmän hitautta ja pysähtymistä, vaikka maailma tuntuukin vaativan nopeita reaktioita ja suorituksia. Löysin itseni eilen soimaamasta itseäni siitä, kun olin saanut tenttikirjaa eteenpäin vain muutaman kymmenen sivua, osin maailmanpolitiikan käänteiden aiheuttaman tuohtumuksen ja kauhun takia. Lopulta kuitenkin totesin, että olin lukenut ne 40 sivua todella ajatuksella ja pohdiskellut kunnolla lukemaani ja niin sen pitäisi mennäkin. 

***

Ehkä uusi blogi ilman aikavelvoitteita voisi olla hyvä idea. Ehkä. Tiedotan, mikäli näin tapahtuu. Lausun kuitenkin jo tässä vaiheessa nöyrimmät kiitokset kaikille Klassikko viikossa-blogia lukeneille ja Lilylle rykäisyjeni esille nostamisesta ja alustan mahdollistamisesta. 

Perjantaiterkuin,

N

 

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...