Ruotsinlaivalla Tukholmaan

Kokematon kotirouva

Tajusin tässä hiljakkoin, että yksi lähiöelämän kiistaton kulmakivi on jäänyt uupumaan Kotirouvan elämästä. Nimittäin ruotsinlaivalla käynti! Lienette nimittäin samaa mieltä siitä, että jokaisen itseäänkunnioitavan lähiötaviksen on syytä viettää vähintään yksi loma vuodessa täydentäen baarikaappinsa valikoimaa tax freessa (mieluiten tietysti Tallinnan pororisteilyllä, mutta hätätilassa Tukholmakin käy). Ilokseni voin ilmoittaa, että nyt tämä puute on korjattu! Viiden euron bonusristeily kuuden neliön hytissä kolmen aikuisen ja kahden lapsen voimin ei tosin ole varsinainen lepoloma. Siihen onkin syytä varustautua seikkailumielellä. Näin teimme, kun LauraEm:in ja siskosryhmämme (anonyymin) kolmannen jäsenen kanssa suuntasimme kahdet äärimmilleen lastatut rattaat kohti Skattan terminaalia.

Pääsimme jo kotimaan kamaralla eksoottisen pulmatilanteen eteen, kun joulukadun avajaiset sekoittivat hyvin suunnitellun ratikkareittimme. Näppärästi kuitenkin ryysäsimme japanilaisturistit tieltämme ja mahduimme siihen viimeiseen nelosratikkaan, jolla vielä ehdimme terminaaliin ennen lähtöselvityksen sulkeutumista. Onnistumisen huuma valtasi meidät siis heti alkumetreillä! Ja parempaa oli tulossa. Seuraavan onnistumiskokemuksen saimme, kun hytin ovi meni vielä kiinni vaikka sisällä oli viisi ihmistä, kahdet rattaat, kahdeksan laukkua ja matkasänky. JES! Tyytyväisinä siirryimme matkan seuraavaan vaiheeseen, eli pelastussuunnitelman tekoon. (Lienenkin jossain postauksessa jo maininnut siitä, että turvallisuushakuisuus hieman lisääntyy äidiksitulon jälkeen.) Kun pelastusliivienjakelupisteet oli tarkastettu, soimme itsellemme lepohetken a la cartessa. Nähtyään seurueen koostuvan puolittain alle kolmivuotiaista jäsenistä, tarjoilija ystävällisesti ohjasi meidät kauimmaiseen nurkkapöytään jotta "saisimme olla rauhassa". Kuinka huomaavaista! Ilta sujuikin sitten viiden hengen hyttibileissä. Seurueen nuorimmainen jäsen biletti erityisen huolella läpi yön, kunnes lopulta sammui otettuaan kaiken irti matkasängyn mahdollisuuksista.

Virkeinä saavuimme Tukholmaan. Nautin täysin rinnoin esitellessäni Tukholman ihmeitä kolmivuotiaalleni, samalla kun LauraEm. yritti tunnin ajan saada kitisevän yksivuotiaan nukahtamaan. (Olinkin jo ehtinyt unohtaa, kuinka mukavaa leikki-ikäisen kanssa on vauvaan verrattuna!) Yhteen kauppaankin pääsimme sisälle rattaiden kanssa. Se oli yllättäen lelukauppa. Ruotsalaiset lelut olivat tosi hienoja, mutta ostimme silti vain yhden Pikku Myyn (kunniallinen lähiöihminen suosii suomalaista). Sitten seurasikin matkan kohokohta: Kulturhuset, jonka valitsimme matkakohteeksi erään kiinnostavan näyttelyn vuoksi. No ei vaan, menimme sinne, koska se oli keskustan ainoa paikka missä lapset saivat kirmata vapaana sisätiloissa. Ja siellä sai myös ruokaa. JES! Perinteinen ruotsalainen quesadilla oli todella maukasta.

Kulturhusetissa kohtasimme myös aidon paikallisen. Lapset yhdistävät yli rajojen! Tosin tässä tapauksessa kielimuuria ei ollut, sillä teeskentelimme sujuvia ruotsin taitajia vanhojen kunnon Nya Vindar -oppien pohjalta. Paikallinen kysyi myös lapsukaiselta, puhuuko tämä ruotsia ja mikä hänen nimensä on. "Nej, hon talar inte svenska", sanoi lapsukaisen täti samaan aikaan kun polven korkeudelta kuului: JAG HETER ****! (nimi muutettu.) Synnynnäisen kielineron äitinä ajattelin nyt mainita tämän tässä blogissani ihan näin sivumennen. Tosin aviomies tunnusti myöhemmin pitäneensä lapselle pientä kielikylpyä ennen matkaa. (Onnekasta, että lapsi oppi juuri tuon lauseen, eikä esim. fy fan - tyyppistä lausahdusta.)

Paluumatkalla koitti sitten matkan varsinainen kohokohta, eli tax free käynti. Hamstrasin kilon suklaata ja paljon kovia karkkeja, joista en pidä, mutta joita ostin nostalgiasyistä. Kassit kilisten suuntasimme lopuksi pallomereen. Tosin sinne oli ikää vain seurueen vajaa kolmivuotiaalla jäsenellä. Illan hyttibileet sujuivat siinä mielessä hienosti, että nuorimmat jäsenet sammuivat ensimmäisinä ja aikuisjäsenet saattoivat vuorotellen käydä ihailemassa laivan huumaavaa iltaelämää. Riehaannuimme hetkeksi hedelmäpelin ääressä ja palasimme sitten hyttiin.

Aamulla posotimme tyyriisti tilataksilla kotiin. Borta bra men hemma best!

 

 

 

Kommentit

Vau mikä vauva!

Hei munni korjaa mun nimen linkki, se menee nyt tohon tän päivän postaukseen eikä mun blogiin yleisesti.

Kirjotan ite kun saan anonyymilta kuvia, eka on marraskuukatkeroitumisen aika.

Ella F.
Siperian Ella

Kuulostaa perin juurin kunniakkaasti suoritetulta reissulta! Mutta mitä ihmettä ne mahtavast ripotella nohin matkasänkyihin laivoille, hotelleissa yms? Koska niihin sijoitettu lapsi ei, omien melkoiseen empiiriseen tutkimusmateriaaliin pohjautuen, nukahda ikinä vaan hilluu vauhti kiihtyen kunnes jossain vaiheessa lyö päänsä ja taintuu ilmeisesti vasta tämän iskun aiheuttaman shokin myötä.

minttumari

Joo, jotain tosi kiihdyttävää niissä häkkyröissä on. Tosin huomattiin kyllä, että sillä 1,5cm paksuisella patjalla ei ehkä itsekään nukkuisi kovin makoisasti...

Kökkis (Ei varmistettu)

Hehehee. :D Toi ruotsinkielentaito löi kyllä ällikällä, selkeesti kirjastipendi tulossa! (puoliks kummiinsa, nimim. Apelsin Flickan)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.