Turmion kätilöt

Kokematon kotirouva

(Varoitus: nyt ei huumorintaju riitä!)

Missäköhän vaiheessa kätilöiden tehtävä muuttui synnytyskivun helpottajista synnytyskivun lietsojiksi? Alkoiko se jo silloin, kun luonnollinen synnytys muuttui taianomaisesti raa'asta, julmasta ja eläimellisestä tapahtumasta "pehmeäksi" asiaksi naisen elämänkaaressa, johon pitää saada vähän lisää haastetta? Vaiko vasta viime vuosina, kun Kätilöliiton kannanotot ovat poikkeuksetta jatkaneet noitavainon lailla lääkeaineiden "liikakäytön" vastaista linjaa? Nyt muutos ainakin on jo hyvässä vauhdissa, kuten Kätilöliiton uusin kannanotto osoittaa. Kivunlievityksen "turhaa" käyttöä on vaikea kuvitella tilanteessa, joka on enemmistölle naisia heidän elämänsä kivuliain tapahtuma. (Etetenkin kun viimeisimmät tutkimukset vihdoin kumoavat väitteet epiduraalipuudutteeseen liitetyistä negatiivisista vaikutuksista, ks. esim. Lääkärilehti 43/2013 artikkeli "Synnytyskipua on hoidettava syyllistämättä".) Jos nainen on niin kovissa tuskissa että näkee massiivisen selkärankaan työnnettävän piikin paljon pienempänä pahana kuin kipunsa, en lähtisi hänelle sanomaan, että kestäpä vielä muuutamia tunteja yltyvää supistuskipua niin päästään asiaan. Jokainen, joka ottaa epiduraalipuudutuksen, varmasti sen tarvitsee. Olemme onnekkaita, että meillä on tuollaisia apuvälineitä käytössämme! Miksi ihmeessä meidän ei anneta olla niistä iloisia ja kiitollisia?

Koska kätilöliitto haluaa sankaritarinoita. He haluavat äitejä, jotka, kuten meidän synnytysvalmennukseemme rahdattu äiti, "kahlaavat ammeessa käsipohjaa viimeiset neljä tuntia ihan sumussa kouristellen, pyytäen epiduraalia mutta kätilön kannustaessa vieressä että kyllä sinä kestät! On sitten hyvä mieli jälkeenpäin!" Tai äitejä, jota "haluavat olla läsnä syntymän hetkellä" ja sen vuoksi harjoittelevat kuukausia hypnoosiin menemistä tai ruumiista irtautumista (näettekö tässä pienen ristiriidan? Hyvä, niin minäkin...) - sen sijaan, että ottaisivat alavartalopuudutuksen ja pystyisivät siten kipukokemuksen sijaan todella keskittymään synnyttämiseen. Ja hyvä mieli lääkkeettömästä synnyttämisestä tuleekin. Ei siksi, että kokemus itsessään olisi jotenkin parempi tai voimaannuttavampi. Vaan siksi, että tällainen äiti saa kätilöiden ja yhteiskunnan varauksettoman ihailun. Aivan kuin sotasankari surkeasta kohtalostaan, joka jalostetaan miehen työksi. Tässä tapauksessa siis sellaisen naisen työksi, joka ei päässyt yhtään helpommalla kuin esiäitinsä. Nainen on luotu synnyttämään, siis kärsimään, ja se siitä.

Ne harvat ja onnekkaat naiset, joiden synnytyskipu ei oikeasti juuri ole kovaa kuukautiskipua pahempaa, ovat kätilöliiton lempilapsia ja suurimpia kannattajia. He "pärjäsivät" ilman lääkkeitä - mikä tarkoittaa sitä, että ne naiset, jotka huomasivat lääkkeen olevan paras apu, "eivät pärjänneet". Tällaisen ilmapiirin luominen, uskotteleminen ensisynnyttäjille, että vasta synnytyksessä "pärjääminen" ilman lääkkeitä tekee vahvan äidin, on minusta oksettavaa. Yhtä oksettavaa kuin ne kouristukset, joiden kourissa yritin jalkojen pettäessä joogahengitellä horkassa täristen Kätilöopiston suihkun lattialla, jonne minut oli määrätty saamaan lämmintä vettä kipuihini. (Ja tämä oli vasta "hyvin menneen, normaalipituisen" puolen vuorokauden synnytykseni keskivaihe, jolloin epiduraalista ei vielä edes keskustella.) Olisin todella halunnut, että minunkin synnytykseni olisi vastannut niitä mainoksia, joihin kätilöt olivat puheillaan saaneet minut uskomaan. Synnytykseni oli kuitenkin vain ihan tavallinen, perushelvetti. Elämäni piinallisin, fyysisellä tasolla hirvittävin yö. Olisin saattanut selvitä sen yli ihan hyvin parissa kuukaudessa, tai ainakin vuodessa. Minut traumatisoi kuitenkin tapa, jolla kivunlievityksestä keskustellaan.

"Koettele rajojasi, nainen!" on Kätilöliiton varapuheenjohtajan uusin kehotus Helsingin sanomien jutussa. Kuten jokainen äidiksi tulija, rikoin rajani raskauden, synnytyksen, imetyksen ja vauva-ajan aikana moneen kertaan ja kovalla ihmisenä kasvun tuskalla. Siihen ei vaikuttanut mitenkään se, mitä lääkkeitä sain tai en saanut noina tunteina Kätilöopiston synnytyshuoneessa. 

Kätilöt, menkää itseenne.

 

Share

Kommentit

Mimosa.
Mimosa

Asiaa!

Olin pitänyt itteäni aika kovanahkaisena tyyppinä. Tatuointien tai lävistysten ottaminen, verenluovutus yms. ei tunnu missään. Niinpä luulin, että synnytyskin tulee menemään suhteellisen vähäisillä kivunlievityksillä. Voi miten väärässä olinkaan. Pelkät supistukset sai meikäläisen itkemään kivusta ja en varmasti olisi saanut lasta synnytettyä ilman puudutusta. Vasta puudutuksen saatuani pystyin ns. keskittymään siihen synnytykseen (ja vähän rentoutumaan ja "rauhoittumaan").

Jokainen tavallaan, mutta turha tuomita muita tai jeesustella.

minttumari
Taiteilijaelämää

Joo, ja mikä ristiriitaisinta, kätilöliitto aina korostaa, että jokaisen pitäisi saada itse päättää kivunlievityksestään. Kun pääkaupunkiseudun naiset, joilla on anestesialääkäri käytössä, tätä oikeutta sitten käyttävät, niin johan tuomitaan nynnyiksi ja tullaan heristelemään ja vertailemaan maalaiskuntiin, joissa puudutuksissa pihtaillaan.

Ehkä kaiken takana on säästöt? Sairailta pois morfiinit ja synnyttäjiltä mömmöt... En tiedä. Ehkä tuo sankarimyytti pyhästä lääkkeettömästä synnytyksestä vaan elää edelleen niin vahvana. Eikä mainittu liitto todellakaan tee mitään heikentääkseen sitä.

minttumari
Taiteilijaelämää

 

Joo, ja mikä ristiriitaisinta, kätilöliitto aina korostaa, että jokaisen pitäisi saada itse päättää kivunlievityksestään. Kun pääkaupunkiseudun naiset, joilla on anestesialääkäri käytössä, tätä oikeutta sitten tuskissaan käyttävät, niin johan tuomitaan nynnyiksi ja tullaan heristelemään ja vertailemaan maalaiskuntiin, joissa puudutuksissa pihtaillaan.

Ehkä kaiken takana on säästöt? Sairailta pois morfiinit ja synnyttäjiltä mömmöt... En tiedä. Ehkä tuo sankarimyytti pyhästä lääkkeettömästä synnytyksestä vaan elää edelleen niin vahvana. Eikä mainittu liitto todellakaan tee mitään heikentääkseen sitä.

minttumari
Taiteilijaelämää

oho näitä kommenttien vastauksia ei saanutkaan muokattua tai poistettua... no tulipahan sanottua 2 krt sama asia.

minttumari
Taiteilijaelämää

Siis järkyttävä ilmaus tosiaan toi "sortua" epiduraaliin! Ei hitto, sanotaanko kenellekään muulle akuuttia kipua tuntikausia ulisevalle potilaalle että "älä nyt vaan sorru lääkkeisiin?"

Hymyjä ja haukotuksia

Suomessa halutaan äidit jakaa hyviin ja huonoihin jo synnytystapahtuman mukaan. (Itsehän en monen mielestä ole edes synnyttänyt, kun synntys yli 40 tunnin jälkeen päättyi kiireelliseen sektioon) Jos sattuisi synnytyksestä selviämään ilman puudutusta (tai jos sitä ei vaikka saa omasta halustaan huolimatta) leimataan kyllä myöhemmin jostain muusta syystä huonoksi äidiksi. Esim. jos ei täysimetä puolta vuotta tai jos laittaa lapsen liian aikaisin hoitoon tai vaihtoehtoisesti jos on kotona liian pitkään. Eikö riittäisi, että äidit joka tapauksessa kantavat itseaiheutettua syyllisyyttä, etteivät esim. ole riittävästi läsnä? Tarvitseeko yhteiskunnan niin avoimesti jakaa huono äiti -pisteitä?

 

 

Hymyjä ja haukotuksia

Piti vielä mainita, että esim. hammaslääkärissä saa kyllä pyytää puudutuksen jo ovella, vaikkei silloin vielä edes tiedetä, onko kyseesssä iso vai pieni reikä. Ei kukaan odota, että siellä pitäisi koetella rajojaan tuntemalla kipua, joka kuitenkin on ihan toista luokkaa kuin synnytyskipu.

minttumari
Taiteilijaelämää

jeba. Kaikki tietävät tämän, mutta jostain syystä tämä ei Turmion Kätilöiden yms. wannabe-sankarisynnyttäjien mielestä ole hyväksyttävä argumentti synnytyskeskustelussa. Ehkä juuri siksi, että kun kipu kerran on kestoltaan ja intensiteetiltään sellaista luokkaa että sitä ei kuitenkaan voi välttää, niin ei sitten edes yritetä.

Ella F.
Siperian Ella

Ja kiitos jälleen tästä. Tulen tänne kommentoimaan, koska siihen Kotonan juttuun kommentointini olisi ehkä ollut liian kärkästä.

Turmion kätilöt, toden totta. En erityisesti muutenkaan arvosta sankari-/uhriretoriikkaa, mutta synnytys on ehkä yksi niistä, jossa tuota ei todellakaan kaivata. 

Ja mikä myös itseäni hlökohtaisesti riepoo, on se "hallinta"-jargon. Että oman kehon toiminta ja hallinta ja kuunteleminen ja blaablaablaa. Tekisi mieleni karjaista että ja kilinv***t! Mutta sen sijaan asiallisesti esitän oman kantani siitä, että mielestäni tuosta oman kehonsa hallinnasta puhuminen edes samana päivänä kuin synnytyksestä on melkoisen harhaanjohtavaa. Kiva, jos joku siihen pystyy, mutta mikä olettamus on, että kaikki eivät edes yritä? Ja sen takia tätä itsensä ja omien kipujensa hallinnan ja niiden kanssa pärjäämisen ilosanomaa pitää jakaa kuin Mannerheimin päiväkäskyä (pakko oli pistää vielä yksi rintamavertaus, anteeksi huono läppä keskellä kiukkuista tekstiä)? Että me kipuja kaihtavat cityäidit vain heittäydymme hankaliksi, emmekä edes yritä kestää tätä herooista tapahtumaa? 

Mä sain kaiken. Ja silti sattui aivan s*atanasti. Mut ohitettiin, mun yli puhuttiin, mua kovisteltiin ja kiristettiin synnytyssalissa mm. karjumalla, että jos et nyt ponnista, niin joudutaan leikkaamaan eppari äänensävyllä, josta kuurokin olisi ymmärtänyt, että omapahan on sitten vikasi, tuleva tikkip*rse. Jouduin jossain vaiheessa kipushokkiin, joka sekin ilmeisesti oli oma vikani, kun en kestä, enkä osaa käyttää ilokaasua. Synnytyksen jälkeen en nukkunut ilman, että multa osastolla kumautettiin taju kankaalle lääkkeillä. Ja silloinkin olin tajuttomana vajaan tunnin kerrallaan. 

Että hallitkaa vaan kehojanne, te urheat hallitsijat. Minä ymmärrän hävetä, kun yrittämisestä huolimatta en onnistunut.

minttumari
Taiteilijaelämää

Kiitos tästä! Patoutunutta vihaa tuntuu olevan liikkeellä muuallakin kuin täällä päässä ;) Toisilla kivut ovat "hallittavissa", toisilla eivät. Ja olisikohan mitenkään mahdollista, että tämä johtuisi niistä KIVUISTA, ei ihmisistä ja hiedän "sietokyvystään"? Kehot, kohdut, vauvojen asennot ja synnytykset ovat ERILAISIA!

 Mikä mua tossa jutussa erityisesti näivetti, oli se, että Vaasassa 60% synnyttäjistä ei saa puudutusta edes supistusten kipeimmässä loppuvaiheessa. Niin tämä on sitten Kätilöliiton ylpeydenaihe. Minusta se on poliisin tutkintapyynnön aihe! Käsittääkseni Suomessa kidutus on lailla kielletty.

Ja sitten tämä synnytyskivun vertaaminen päänsärkyyn. Siis voi helvetin kuustoista, montako vuotta noiden kyseisten kätilöiden synnytyksistä on jos noin on päässyt todellisuudentahu katoamaan???? Jos ihminen ulisee, vapisee, murisee, lasittunein silmin kouristelee lattialla ja oksentaa, niin siinä ei paljon venyttely auta. Missä tahansa muussa tilanteessa otettaisiin sairaalassa kaikki keinot käyttöön, mutta synnyttäjälle määrätään hoidoksi lämmintä vettä.

Ponnistusvaiheesta en voi sanoa mitään, koska silloin olin onnellisesti puudutteessa ja sain siitä sentään yhden hyvän muiston synnytyksestäni. Myötätuntoni on kaikkien niiden puolella, jotka joutuvat vielä kaiken päätteeksi repäisemään alapäänsä auki ilman "turhia" lääkkeitä.

Lilleri78
Tuttitango

Mun mielestä jokaisen pitää toimia synnytyksessä sillä tavoin kuin se itselle tuntuu parhaalta ja saada siihen tuki ja apu henkilökunnalta. Tietoa pitäisi mielestäni olla enemmän etukäteen, että jokainen tosiaan voisi mahdollisuuksien mukaan valita sellaisia vaihtoehtoja, joita todella haluaa. Sellaistakin nimittäin sattuu, että synnyttäjä valitsee yhden tai toisen vaihtoehdon ja päätyy sen vuoksi tilanteeseen, johon ei missään nimeessä olisi halunnut - lääkkeillä tai ilman. Ei ole oikein arvostella tai tuomita synnytyskokemusten perusteella ja on todella surullista, jos äideille jää synnytyksestä traumoja tai syyllisyyttä.

Tähän mun on kuitenkin pakko tarttua: "Tai äitejä, jota "haluavat olla läsnä syntymän hetkellä" ja sen vuoksi harjoittelevat kuukausia hypnoosiin menemistä ja ruumiista irtautumista - sen sijaan, että ottaisivat alavartalopuudutuksen ja pystyisivät siten kipukokemuksen sijaan todella keskittymään synnyttämiseen. (Näettekö tässä pienen ristiriidan? Hyvä. Niin minäkin.) Ja hyvä mieli lääkkeettömästä synnyttämisestä tuleekin. Ei siksi, että kokemus itsessään olisi jotenkin parempi tai voimaannuttavampi. Vaan siksi, että tällainen äiti saa kätilöiden ja yhteiskunnan varauksettoman ihailun. Aivan kuin sotasankari surkeasta kohtalostaan, joka jalostetaan miehen työksi. Tässä tapauksessa siis sellaisen naisen työksi, joka ei päässyt yhtään helpommalla kuin esiäitinsä. Nainen on luotu synnyttämään, siis kärsimään, ja se siitä."

Olet selvästikin ymmärtänyt esim. hypnosynnyttämisen idean ja todellisuuden aivan metsään. Kyse ei ole ruumiista irtautumisesta, jotta kestäisi kivun, vaan ruumiissa olemista, jotta kipua ei tulisi. Aivan todella eri asia. Ei se varmasti toimi kaikille eikä kaikkien tarvitse siihen pyrkiä. Ja tuskin kukaan toimii synnytyksessään kätilöliittoa mielistelläkseen vaan oman kokemuksensa pohjalta. Minä ainakin sain mielestäni paremman ja voimaannuttavamman kokemuksen synnyttämisestä ilman lääkitystä kuin olisin muilla keinoin saanut. Olisin ottanut lääkettäkin jos olisin kokenut sen välttämättömäksi, vaikken pitänyt sitä vaihtoehtoa mielessäni synnytyksen aikana, mutten todellakaan kokenut siihen tarvetta. Aivan aidosti en kokenut, en muita mielistelläkseni. Siksipä minulla ei ole mitään sotatarinoita kerrottavana eikä kärsimys ja helvetillinen kipu kuulu kokemukseeni synnyttämisestä, niin kuin niin monelta kuulen. Enkä valinnoillani pyrkinyt mihinkään ihmeelliseen äitiglooriaan, vaan saamaan mahdollisimman positiivisen synnytyskokemuksen ja välttymään traumoilta.

Miksi ihmeessä tästä aiheesta pitää väkisellä vääntää valtavaa vastakkainasettelua? Jääkö synnytyksestä sellainen trauma, että sitä ei voi muuten käsitellä? Me kaikki olemme hyviä äitejä riippumatta synnytystavasta. Ei mennä vääntämään toisten kokemuksista jotain muuta kuin ne ovat, jokainen tietää itse parhaiten, mitä on kokenut ja miltä se on tuntunut.

minttumari
Taiteilijaelämää

Minulle jäi trauma, ja kyllä sattuu joka kerran kun sitä tökitään. Hienoa, että sinulla meni noin hienosti.

Yhden hypnosynnyttäjän kokemuksen olen kuullut, ja hän sanoi, että oli ihan muissa maailmoissa synnyttämisen ajan. Niin kyllä itsekin olin kivun takia ennen puudutetta. Ruumiistairtautumismaininta yritti olla pientä mustaa huumoria, poimittu Iltalehden "synnytyskokemuksista".

Minustakin vastakkainasettelu - joka aina näkee "luonnollisen synnytyksen" parempana kuin lääkeavusteisen - on niin perseestä, että olen kirjoittanut siitä myös aiemmassa postauksessani Kotirouvan synnytyskipukynnys.

minttumari
Taiteilijaelämää

Niin joo, paitsi yksi voimaannuttava hetki synnytyksessäni oli: se, kun ponnistin hienosti vauvan maailmaan ilman kärsimystä - vihdoin saamani epiduraalipuudutteen vaikutuksen alaisena. Kun sitten lukee juttua siitä, miten lääkkeetön synnytys = voimaannuttava synnytys, niin ei voi kuin ajatella, että tässä yritetään nyt mitätöidä minun kokemukseni ihan täysin.

minttumari
Taiteilijaelämää

Eikä siinä mitään, jos kivut ovat niin lievät, että ei koe tarvitsevansa puudutetta - mikäs siinä sitten, hieno homma! Tarkoitus oli vain kritisoida sitä, että siinä missä tällaiset vähäkipuiset synnyttäjät saavat helpon synnytyksen lisäksi vielä glooriaa (halusivat tai eivät), niin ne joiden kivut ovat ihan eri sfääreissä (85% synnyttäjistä), saavat puudutuksen otettuaan niskaansa kärsimyksen lisäksi vielä vihjailua siitä, että et nyt tainnut ihan koetella rajojasi ihan tarpeeksi. Vaikka kuinka olisi etukäteen käynyt hypnokursseilla sun muilla.

Ketään ei pitäisi kannustaa päättämään ETUKÄTEEN, millaista kivunlievitystä haluaa. Sen näkee sitten. Nykykulttuuri vain kannustaa tähtäämään lääkkeettömyyteen, mistä seuraa määrättömästi pettymyksiä ja juuri tällaista pahaa mieltä aiheuttavaa vastakkainasettelua.

Jaahas, eiköhän tämä riitä tästä.

Lilleri78
Tuttitango

Ei kyllä ole munkaan mielestä hyvä kannustaa lääkkeettömyyteen ilman muita toimivia apukonsteja tai sellaisessa tilanteessa, kun synnyttäjä oikeasti kärsii. Pitää voida itse valita, mikä itselle toimii siinä tilanteessa. Olisi kuitenkin hyvä, että yleisesti ottaen synnytyksestä olisi tarjolla enemmän etukäteistietoa ja oikeasti olisi vielä niitä synnytysvalmennuksia - perhevalmennusten synnytysosiossa ainakaan meillä ei kerrottu itse synnytyksestä juuri mitään, ainoastaan siitä milloin sairaalaan kannattaa lähteä. Etukäteen voi valmistautua, mutta onhan se hyvä myös valmistautua muuttamaan mieltään jos kokee sen tarpeelliseksi ja vaikka haluaa epiduraalin. Eikä siitä pitäisi ketään syyllistää tai antaa ymmärtää, ettei nyt suoriutunut tarpeeksi hyvin, tosi ikävää että sellaista tapahtuu! 

Mulla muuten jäi joidenkin (muiden kuin synnytystäni hoitaneen kätilön) kommenteista lähinnä sellainen olo, että taisin olla vähän friikki siellä kun synnytin ilman lääkkeitä ;)

Kurja kuulla, että olet sulla on jäänyt synnytyksestä traumoja. Toivottavasti asia helpottaa ajan kanssa ja saat paremman kokemuksen ensi kerralla, jos saat vielä lisää lapsia! Mukavaa viikkoa sulle.

Päivikki (Ei varmistettu)

Pakko kommentoida, vaikka onkin jo vuosi 2014. Kirjoitat vain ja ainoastaan asiaa. Olen itse raivoissani tästä asiasta, ja kaikki tyynnyttely vain lietsoo raivoani. Joten aamen kirjoituksellesi ja kiitos.

Kommentoi