Ladataan...

Perheemme lähiruokaosastolla on kesän mittaan saavutettu sekä onnistumisia että epäonnistumisia. Salaattia on saatu leivän päälle mielin määrin (onneksi emme ole kovin suuria salaatin ystäviä) ja basilikaa ja pinaattia olemme popsineet sen verran, että säästöä on kaupan tuotteisiin verrattuna syntynyt ehkä jopa kymmenen euroa (eli olen puutarhaharrastuksen vuoksi enää n. 50€ miinuksella).

Tässä havainnollistavat kuvat aiheesta.

Kuva 1: Paljon, paljon vihreitä tomaatinraakileita! Tämä lasketaan onnistumiseksi siitä huolimatta, että tämänhetkisen lämpömittarilukeman mukaan syksy saapui Helsinkiin ennen kuin tomaatit ehtivät kypsiksi. Olen nimittäin kuullut ruokalajista nimeltä "Paistetut vihreät tomaatit" ja ajattelin kokeilla sitä.

Kuva 2: Persiljalle ei valitettavasti käynyt ihan yhtä hyvin. No, aina ei voi olla onnea.

 

 

 

Ensi kesänä sitten uudella innolla...

 

Ladataan...

Voi ei! Lupaavasti orastanut viherpeukaloni vaikuttaa surkastuneen. Huomio ei ole yllättävä, mutta kylläkin huolestuttava ottaen huomioon, että ikkunalaudalle istuttamassani yrttiviidakossa on kiinni sellaiset 70 euroa talousrahojamme. Kuten muistatte, kuin ihmeen kaupalla sain siemenet itämään ja epäuskoisen hallelujaan säestyksellä siirsin taimet suurempiin ruukkuihin, joissa ne saisivat rehottaa sydämensä kyllyydestä. Vaan eivätpä rehota.

On ilmennyt tiettyjä vastoinkäymisiä. En nyt niitä ala tässä sen enempää erittelemään, mutta jos jollakin on vinkkejä alla olevien, samanaikaisesti ilmenevien ilmiöiden kitkemiseksi kasvimaani kimpusta, niin antakaa tulla vaan.

1. Mullan pinnalla on valkoista hyhmää.

2. Mullan pinnalla on sinertävää, epäilyttävästi aurajuustomaista hyhmää.

3. Mullan pinnalla kasvaa ruskeita, pieniä, epäilyttävän herkkusienimäisiä palluroita.

4. Tomaatin lehdet kellastuvat ja putoavat pois.

5. Multa on kuivaa ja halkeilee. (No, tämän osasin ratkaista itsekin: kastelin yhä vain lisää, homeesta ja sienikasvustosta huolimatta).

6. Basilikat kasvavat niin hitaasti, että hyvällä tuurilla ensimmäinen tomaatti-basilikasalaatti alkaa olla koossa joulukuuhun mennessä (kahdella mikroskooppisen pienellä basilikan lehdellä varustettuna). Tilliä voi ripotella ehkä yhden kunniavieraan uudelle perunalle juhannuksena.

7. Salaatti maistuu retiisiltä?! (Tämä ei ole varsinainen ongelma, mutta aika omituista.)

Muuten: jos jollain on hämärä aavistus siitä, mihin salviaa voi käyttää, niin ideoita otetaan mielihyvin vastaan. Olen nimittäin jostain syystä kylvänyt salviaa enemmän kuin laki sallii, siitä huolimatta että en ole ikinä käyttänyt kyseistä yrttiä mihinkään.

Jaa jaa. Lähdenpä tästä tarkistamaan kirva- ja tuholaistilannetta. Lienee parasta varustautua purkillisella leppäkerttuja. Tai ydinsukkulalla.

Ladataan...

Huumaannuin yrteistä. En ole ehtinyt edes blogiin, sillä aika on mennyt herkeämättömässä kasvun tarkkailussa. Mielessäni väikkyy jo seuraavana askeleena rahavallasta vapautuminen ja totaalinen paluu omavaraistalouteen. Ikkunalaudalle kylvämäni rehunsiemenet ovat nimittäin itäneet! En olisi ikinä uskonut onnistuvani edes tässä puutarhuroinnin ensimmäisessä vaiheessa, mutta ilmeisesti luonto on taitamatonta poropeukaloakin vahvempi. Eilen siirsin pikkuruiset muutamalehtiset taimet isompiin ruukkuihin. Voi niitä pikkuisia tomaattivauvoja, basilikabeibejä ja pontevia pikku salvioita... äidinvaistoni ovat selvästikin vihdoin syttyneet! Ai niin, siis syttyiväthän ne jo silloin kaksi vuotta sitten. Mutta siinä oli niin paljon kaikenlaista härdelliä, valvomista ja muuta... kun taas nämä vauvelit ovat oikein kilttejä ja hiljaisia. Suorastaan rakastettavia! Olkoonkin, että lopulta aion syödä ne.

Sellainen pikku juttu vain, että niissä siemenpusseissa oli aikalailla siemeniä. Kylvin niistä puolet, ja toivoin, että edes joku itäisi. Ja nyt, siirrettyäni kaikki itäneet taimet suurempiin laatikoihin ja ruukkuihin, kotimme muistuttaakin melkoisesti Frantsilan yrttitarhan kasvihuonetta. Sillä enhän tietenkään raaskinut tappaa ainuttakaan maailmaan tulleista pikku kasvustoista! Istutin taimia muun muassa kukkalaatikoihin (joita ostin vielä kolme lisää) ja kukkapurkkeihin (joista mm. nuutunut limoviikunanreuhkamme joutui väistymään nuorempiensa tieltä - otin toki pistokkaan, jotta ei olisi tuntunut niin julmalta). Sitten istutin niitä ämpäreihin. Lopulta jäljellä oli muutama pikkuriikkinen persiljavauva, jotka saivat kodin kakkuvuoasta. Lopputuloksena on se, että pian kotimme kolmesta aurinkoon päin olevasta ikkunasta on turha kuikuilla aurinkoa - rehevät salkotomaatit ja salaattipuskat estänevät tehokkaasti näkyvyyden. Mutta mitä siitä, me voimme elää varjossakin siihen asti, kun parvekkeella on tarpeeksi lämmintä herkille pikku puskasilleni.

Toinenkin hyvä puoli varjoisassa ympäristössä on: kevätsiivousta ja ikkunanpesua voi hyvällä omallatunnolla lykätä. Suunnittelin ehkä tekeväni ne samaan syssyyn seuraavan joulusiivouksen kanssa.

 

Pages