Ladataan...

On asioita, jotka turvallisen masentavassa -1 asteen räntäsateessa eivät tuntuisi miltään, mutta mukavan hikisessä +30 astessa saavat hihittelemään. Esimerkiksi Alepa-käynti (joskin blogini uskollisimmat seuraajat nyt tietysti tietävät, että meikäläinen hihittelee Alepassa vaikka kymmenen asteen pakkasessa, jos vain sopiva tilanne ilmenee.)

Tämänpäiväinen ostosmatka kuitenkin huipentuu tilanteeseen, jossa meikäläinen huomaa edellä olevan ostoksissa karkkia. Omissa ostoksissa puolestaan näyttää olevan vain jotain karuja luomukaurapuuron perhepakkauksia. On rynnättävä itsekin karkkihyllylle siitä huolimatta, että omat ostokset ovat jo hihnalla. Takaisin tullessa sitä sitten huomaakin hikisen miesjonon jo odottelevan, ja kiilaa hihnalle, tokaisten edellä olleelle nuorelle miehelle:

"Herkut meinas unohtua, mut onneks mä näin noi sun karkkipussit... muistin heti, mitä kaipasin."

-1 astetta ja räntäsade: tilanteessa ei mitään erikoista.

+30 astetta ja hikinen jono ihmisiä vähissä vaatteissa: tilanteessa yleistä myhäilyä (kassajonon keski-ikäisiltä), hermostunutta naurahtelua ja makkarapaketin pakkaamista ohi kassin (karkkipussien omistajalta), ja normaalin räntäsadeolotilan tavoittelua (hämillinen meikäläinen).

Ja kyllä vain: Alepassa on uusi kassapoika, joka ikänsä puolesta ei ehkä kelpaa Kassaherran manttelinperijäksi vielä vuosikymmeneen, mutta joka sen sijaan ilmeestä päätellen osasi suuresti arvostaa tilannetta.

Eipä tässä muuta, lomaileva kotirouva nauttii kun hellettä pukkaa ja aivoista sulavat kaikki turhan järkevät ajatukset.

Pus ja vink!

 

Share