Ladataan...
Kokematon kotirouva

Terävimmät kynät lukijapenaalissani varmaan ovat jo hoksanneetkin, että en ole enää kotirouva, vaan päin vastoin rehellinen työssäkäyvä yhteiskunnan tukipylväs. (Ei sillä, kotiäidithän ne vasta tukipylväitä ovatkin, mutta oma työtön kotirouvailuni lapsen ollessa päivähoidossa alkoi jo kieltämättä muistuttaa hieman liikaa kultaista 50-lukua sillä erotuksella, että en todellakaan käyttänyt päiviäni kotitöihin.)

Nykyiseen duuniin ryhtyessäni en tiennyt, että toimenkuvaan kuuluu myös erilaisia epätyypillisiä tehtäviä, kuten, ihan nyt vain esimerkkinä mainitakseni, pakulla ajo. Erittäin vanhalla ja rutisevalla pakulla ajo. Ja lisättäköön vielä, että erittäin vanhalla ja rutisevalla pakulla ajo pitkin Töölön kapeita katuja kyydissä 1800-luvulta peräisin oleva cembalo, jonka on tarkoitus vielä illalla soida Musiikkitalon suuren salin konsertissa. Mainitsinko jo, että en omista autoa ja liikun itse aina julkisilla?

Kyllä, haastava tehtävä. Mutta ei suinkaan niin haastava, kuin mallikelpoinen kotirouvailu! Tartuin siis epäröimättä toimeen - tai pitäisikö sanoa kiinni juuttuneeseen käsijarruun - rusautin vaihdekepin jonkinlaiseen lähtöasentoa muistuttavaan kulmaan ja sinkautin pakun matkaan. Tämä tapahtui kymmeneltä aamulla.

Kymmeneltä illalla olin takaisin lähtöpisteessä. Päivän aikana oli tapahtunut seuraavaa:

- Paku käynnistyi toisella yrittämällä, mutta piti outoa meteliä. Parin korttelin päässä huomasin, että kiinnijuuttunut käsijarru ei ollutkaan kokonaisuudessaan irronnut. Ryskytys auttoi.

- Kurvatessani pakulla kirkon pihaan tööttäsin vahingossa pyöräänsä parkkeeraavalle pastorille. Cembalo saatiin kyytiin. Kurvasin pihasta, ja peruutin ulkokynttilän päälle (ei tulipaloa - vahinko, en päässyt kirkonpolttajien jaloon kastiin).

- Ajoin harhaan noin 4 kertaa, tein laittoman u-käännöksen sekä ajoin melko pitkän matkan bussikaistaa.

- Illalla palatessani ajoin harhaan noin 8 kertaa, tein kaikkiaan kolme laitonta u-käännöstä ja ajoin vahingossa pyörätielle, koska oli niin hemmetin pimeää ja sateista.

- Sujautettuani pakun suorastaan mallikkaasti taskuparkkiin (yksi pyörä jäi jalkakäytävälle, mutta ei voi mitään), tajusin, että en ollut laittanut valoja päälle koko reissun aikana.

Jossain siinä välissä oli konsertti. Konsertin tähtihetkeksi työssäkäyvän kotirouvan kannalta muodostui se, kun hukkasin erään pienen Aasian maan suurlähettilään kutsuvierasliput, josta johtuen suurlähettiläs rouvineen joutui istumaan sivukatsomossa. Mikäli siis Suomen ja erään pienen Aasian maan välille syntyy diplomaattinen selkkaus, tiedätte minne syyttävä sormi osoittaa.

Jaa että miksikö olen päätynyt pakun rattiin? No, joku nerokkaampi voi tietysti päätellä jotakin työpaikastani jo tämän toisessa blogissani julkaistun postauksen perusteella. Mutta jollette jaksa sinne asti, voin paljastaa että koko tämän postauksen salainen tarkoitus oli houkutella teidät käymään tällä sivulla:

Hieno video ym. salaista sisältöä
(edit: linkki poistettu, sorry! Älä sure, ei siellä oikeasti mitään kovin hienoa ollut.)

Share