Ladataan...

K-kokonaisuuteni: kotona kirja kädessä kissat kainalossa.

 

Tätä kirjoitusta olen jännittänyt, surrut ja odottanut monenlaisin sekavin tuntein. Tämä on viimeinen blogikirjoitukseni Lilyn nimikkokirjabloggarina. Blogi jää kyllä olemaan Lilyyn ja vastailen kommentteihin, mutta en enää päivitä blogiani säännöllisesti täällä tämän päivän jälkeen. Olisin vihjannut asiasta aiemmin, mutten tiennyt, miten sen kertoisin, niin vitkuttelin viimeiseen hetkeen.

Vaikka naputtelen tätä jo hieman etukäteisikävää tuntien, olen myös iloinen ja kiitollinen. Ja kuten kiitospuheisiin kuuluu, nyt on pienen historiakatsauksen aika.

Kaksi vuotta sitten syksyllä olin juuri jäänyt puoleksi vuodeksi vuorotteluvapaalle. Tarkoituksenani oli opetella maalamaan ja valokuvaamaan, suorittaa luovan kirjoittamisen arvosana, lukea ja kirjoittaa, tehdä vaikka mitä, mutta ei ainakaan blogata koko ajan.

Sitten sain sähköpostiviestin, jossa tiedusteltiin, kiinnostaisiko minua siirtyä vanhan blogini puolelta Lilyyn bloggaamaan ja alkaa peräti Lilyn vakiokirjabloggariksi. Olin juuri tullut hikilenkin jälkeen suihkusta, kun luin tuon viestin. Olin välittömästi taas hikinen - ja varma, että kiinnostaisi. Niin sitten sapattivapaani sai uuden käänteen, kun äkkiä minun olikin pakko blogata koko ajan.

Se oli ihanaa, hauskaa, antoisaa, opettavaista ja mielenkiintoista. Se oli sitä vielä silloinkin, kun palasin takaisin töihin ja se on ollut sitä koko ajan. Lilyssä on hyvä yhteishenki, paljon laadukkaita ja kiinnostavia blogeja ja ilokseni myös aidosti kirjoista ja lukemisesta kiinnostuneita ihmisiä. Olen usein tuntenut olevani aivan etuoikeutettu, kun on paikka, johon purkaa omia kirjallisia kokemuksiaan ja ajatuksiaan ja jossa joku vielä innostuu keskustelemaan niistä. Blogikommentit ilahduttavat toki aina, mutta joskus ne ihan liikuttavatkin. Kiitos kaikista kommenteista, joita on uskomatonta kyllä kertynyt yhteensä tuhansia! Ja Lilyn toimitus on ollut aina ihanan ystävällinen ja avulias - kiitos etenkin Kati ja Jenni.

Miksi sitten lopetan kirjabloggaamisen Lilyssä? Perustelen perinteisesti: it's not you, it's me. Tulevan syksyn myötä työkuvioni muuttuvat niin paljon, etten voisi jatkossa keskittyä kunnolla bloggaamiseen. Minua on jo nyt ajoittain harmittanut, etten ehdi huomioida blogia niin paljon kuin tahtoisin. Nyt aikaa tulee olemaan vielä vähemmän, joten koen, että näin on oikein blogia ja etenkin sen lukijoita kohtaan.

Paitsi etten aio kadota kokonaan kirjablogimaailmasta. Minut löytää jatkossa uusvanhasta kirjablogistani Bloggerin puolelta, täältä (blogiin voi kommentoida myös anonyymina eli esim. Google-tunnuksia ei tarvita). Jatkan siis vanhan kirjablogini puolella bloggailua ainakin toistaiseksi, joskin nyt aion hengähtää hetken ja olla bloggailematta jonkin aikaa, jatkossakin kirjoittelen varmasti aiempaa harvemmin.

Ja aion näkyä vielä Lilyssäkin! Täällä on monta suosikkiblogiani ja ystäviltä tuntuvia bloggaajia, joten kirjaudun Lilyyn päivittäin myös tulevaisuudessa. Tunnustan, että paha tapani on vain klikata tykkäämissydäntä hyvän bloggauksen kohdalla, mutta yritän jatkossa kommentoidakin entistä enemmän.

 

Niin että vaikka fiilikseni ovat yllättävänkin dramaattiset, en suostu sanomaan hyvästi.

 

Sanon: kiitos kaikille ja kaikesta - ja näkemiin.

 

Terveisin

Jenni
kokolaillakirjallisesti.blogspot.fi

Share
Ladataan...

Ladataan...

 

Tunnistan ja tunnustan muitakin kirjabloggareita tämän kirjan kanssa vaivaneen sisäpiiriongelman. Miten kirjoittaa kirjajablogikirjasta, jonka ovat kirjoittaneet tutut kirjabloggarikollegat, joiden kirjaansa varten tekemään kyselyyn olen itsekin vastannut ja jossa näemmä siteerataan paitsi noita vastauksiani myös blogiani muutamaan otteeseen? Kirjoitan siis sisäpiiristä käsin, mutta yritän esitellä kirjaa niin, että Katja Jalkasen ja Hanna Pudaksen Rivien välissä - kirjablogikirja tulisi tutuksi ja näyttäytyisi antoisana myös muille kuin meille kirjahull... kirjoista hullaantaneille ja juuri niistä blogaaville. 

Rivien välissä kun ei ole missään nimessä sisäpiirimäinen teos, vaikka siinä on runsaasti aineistoa suomalaisista kirjablogeista ja kommentteja niiden pitäjiltä. Itse asiassa suosittelisin tätä blogikatsauskirjaa juuri muille kuin kirjabloggareille, sillä minulle kirja oli kyllä mukava matka bloggaamisvuosiin ja erilaisiin blogitempauksiin, mutta mitään suuria ahaa-elämyksiä en kokenut, kun aihe oli niin tuttu. Muiden aihepiirien bloggarit tai (kirja)blogin perustamista harkitsevat sen sijaan voivat saada tietoa ja ideoita, ja myös esimerkiksi kustantamoiden ja kirjakauppiaiden luulisi innostuvan tästä kirjasta, ainakin jos vielä hieman ihmetyttää, millaisia ne kirjablogit ovatkaan. Luin taannoin kotimaisen lifestyleblogitutkimuksen Kovaa työtä olla minä - muotibloggarit mediamarkkinoilla, bloggasinkin siitä, ja minusta oli sekä kiinnostavaa että avartavaa kurkistaa bloggarien ja heidän yhteistyökumppaniensa todellisuuteen ja näkemyksiin. 

Kirjablogikirjassa nuo yhteistyökuviot ovat pienessä roolissa, vaikka arvostelukappaleasiaakin käsitellään (monet kirjabloggarit saavat arvostelukappaleita kustantajilta, useat myös kutsuja kustantamoiden tilaisuuksiin, mutta kaikki eivät edes halua arvostelukappaleita, eikä missään kirjablogissa lueta vain niitä; eipä niillä kutsuillakaan tule ainakaan minun juuri käytyä). Pääosassa on se, jonka toivoisin olevan pääosassa niin kirja- kuin muissakin blogeissa: sisältö. Kirjablogeissa tuo sisältö tulee tietenkin ensi sijassa kirjakokemuksista, joissakin blogeissa jopa tiettyihin genreihin keskittyen. Sitten on vaikka tämän minun blogini kaltaisia, joissa aiheet liittyvät laajemminkin lukemiseen ja joskus hypitään hieman sivupoluillekin. Eräs kirjablogikyselyyn vastannut bloggaaja on kuvaillut bloggaamista näin, tavalla, johon minun on helppo samastua:

 

Bloggaaminen on tosi hauska ja minulle sopiva harrastus, jossa parasta on lukukokemusten jakaminen, lukemisen muuttuminen yhteisölliseksi ja ylipäätään yhteisöllisyys, ystävyydet samanhenkisten ihmisten kanssa. Todella hienoa on myös se, että olen alkanut lukea niin paljon ja monipuolisesti bloggaamisen ja blogeista löytämieni suositusten myötä.

 

"Niin paljon" voi tarkoittaa kirjabloggarin kohdalla ainakin sataa kirjaa vuodessa. Kirja vetää hieman suuntaviivoja, millainen on keskiverto kirjabloggari, ja noin sadan kirjan vuotuinen lukutahti on yleistä. Eniten kirjablogeja pitävät Pudaksen ja Jalkasen kyselyn mukaan keskimäärin 36-vuotiaat, koulutetut naiset, mikä ei kai hämmästytä juuri ketään.

Mielenkiintoisen kirjasta teki myös se, että meidän bloggarien lisäksi siihen on haastateltu muutamaan kustannusalan ihmistä sekä kirjailijoita. Yleisesti ottaen kirjablogit nähdään myönteisenä asiana, joskin sekin lienee tällaisessa yhteydessä melko odotuksenmukaista. Esimerkiksi kirjailija Joonas Konstig arvostaa blogien kautta välittyvää lukijan ääntä: "Bloggaaja on ennen kaikkea lukija, ja lukija tarttuu kirjan, koska toivoo pitävänsä siitä. Lukijoita varten kirjailija kirjoittaa."

Vai kirjoittaako? Kirjablogikirja sivuaa jonkin verran jo vuoden, pari vellonutta, helposti eipäsjuupasteluhenkiseksi väittelyksi menevää keskustelua siitä, mikä on kirjabloggarin kirjakirjoituksen ja esimerkiksi sanomalehdessä olevan kirjallisuuskriitikin ero. Tämä lienee Rivien välissä -kirjan "poliittisin" aihe ja siitä hankalin, että vaikka kaikki ovat samaa mieltä, että kritiikki ja blogikirjoitus ovat eri asioita, blogikirjoituksiltakin kaivataan usein kritiikinomaista tarkkuutta ja ammattimaisuutta. Turhaan, sillä Pudaksen ja Jalkasen sanoin: "Kirjabloggaukset ovat sekalainen joukko mielipiteitä tai esittelyjä kirjoista, ja niitä kirjoittaa hyvin sekalainen joukko erilaisista lähtökohdista kirjallisuutta ja kyseistä teosta katsovia lukijoita. Moninaisuudesta johtuen kirjablogeilta ei voi säännönmukaisesti tai kokonaisuutena vaatia tai odottaa oikeastaan yhtään mitään." (Omalta osaltani viittaan viimekesäiseen, ensi sijassa lukijan näkökulmasta kirjoittamaani postaukseen Kenelle kirjoja ja kirjakritiikkejä kirjoitetaan, jonka myös Jalkanen ja Pudas ovat nostaneet teoksessaan esiin.)

En jaksa erityisemmin seurata nk. metabloggauskeskusteluja, mutta yllättäen juuri näistä yleisemmistä aiheista olikin mukavaa lukea tästä kirjasta. Pohdinnat siitä, kirjoittaako omalla nimellä vai nimimerkillä, kuinka paljon panostaa blogin ulkoasuun ja muutteleeko sitä usein sekä vuorovaikutus muiden muiden bloggarien kanssa samoin kuin muut some-kanavat "blogitiedotuksen välineinä" ovat aiheita, jotka koskettavat tavalla tai toisella jokaista bloginpitäjää.

Kaikkein eniten minua askarrutti kuitenkin se, antaako kirja minulle uusia ajatuksia tai peräti vastauksia sen suhteen, mikä blogeissa kiinnostaa. Kertovatko blogit jotain niin oleellista ajastamme, että niitä kannattaa tutkia? Olen itse vielä vuosien bloggaamisenkin jälkeen yhtäältä sitä mieltä, että blogi on vain väline, joka korvaa entiset Excel-taulukkoni, johon tunnollisesti aiemmin merkkasin kaikki lukemani kirjat sekä lyhyen luonnehdinnan kustakin kirjasta. Tuota Exceliäkin minulla oli tapana lähetellä kiinnostuneille ja ei-niin-kiinnostuneillekin kirjanystävätutuilleni... Mutta käsi sydämelle: toisaalta Excelit eivät herättäneet läheskään niin paljon keskustelua kuin bloggaukseni. Jos keskustelua syntyi, se liittyi pikemminkin vain yksittäisiin teoksiin eikä lukemiseen ylipäätään. Excelit eivät myöskään tuoneet uusia tuttavuus- ja ystävyyssuhteita, eivät niitä arvostelukappaleitakaan, eivät hyödyttäneet minua työelämässäkään. Samaa en voi sanoa myöskään lukupiiriharrastuksesta, vaikka se onkin tuonut jo vuosien ajan huomattavasti iloa elämääni. Joten bloggaamisella on ollut suuri vaikutus elämääni, vaikken blogia aloittaessani sellaista osannut ajatellakaan. Enkä muuten usko, että sellaista kannattaisikaan ajatella: blogin pitää lähteä aidosta kiinnostuksesta aihepiiriinsä ja halusta merkitä ajatuksia ylös vähintäänkin itselleen. Kaikki muu hyvä tulee mukana, jos tulee.

Joten, kyllä,  blogit ovat kiinnostava ilmiö. En ollut aiemmin ajatellut tarkemmin, että juuri kirjabloggaaminen on mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa maailmaa. Rivien välissä viittaa ruotsalaiseen kirjablogitutkijaan Anne Steineriin, joka on pohtinut sitä, etteivät kaikki lukijat pidä ajatuksesta, että kirjallisuuden sanomaa kerrotaan uuden median turvin, ja toisaalta moni IT-henkinen on sitä mieltä, että kirjat ovat vanhanaikaisia. Jään pohtimaan bloggaajan roolia ja lukemisen muuttumista Teknologia kirjallisuuden välittäjänä -luvun luettuani:

 

...Kirjabloggareille tällainen kahtiajakautuneisuus on Steinerin itsensäkin mukaan epärelevantti. Epärelevanttius syntyy Steinerin mukaan esimerkiksi siitä, että kirjojen ja teknologian suhde on monimutkainen: internet on kuitenkin muuttanut ihmisen tapaa lukea sekä myös tapaa, jolla lukemisesta voidaan keskustella. Teknologia on muuttanut lukemista, mutta se on tehnyt sitä painokoneen keksimisestä asti. Ilman world wide webiä ei olisi blogea, joten bloggaajan täytyy hallita tekniikkaa ainakin käyttöliittymän, mahdollisesti virustorjunnan ja tiedonhaun osalta.

 

Ainakin sosiologisesta näkökulmasta blogit ovat siis antoisa tutkimuskohde. Rivien välissä mainitsee yhdysvaltalaisen kirjablogikirjan The Bookaholics' Guide to Book Blogs, joka olisi varmasti vielä kotimaistakin kirjablogikirjaa kiintoisampaa luettavaa. Huomasin myös jokin aika sitten, että University of Toronto Press on julkaissut tietokirja äitiysblogeista: Mommyblogs and the Changing Face of Motherhood. Maailmalta löytyy jopa äitibloggareille suunnattu ohjekirja: Mom Blogging for DummiesLupaan, etten ikinä kirjoita enkä edes lue Kirjabloggausvinkit tyhmyreille -kirjaa, mutta luen heti bloggauksen tuosta Mom Blogging for Dummies -kirjasta, jos joku lukee tuon pöyristyttävältä kuulostavan opuksen!

 

Lopuksi vielä Rivien välissä -teokseen. Kirja on yleistajuinen, hyvällä tavalla kepeä ja nopealukuinen. Se on hieman toisteinen, mutta toisaalta eri aihealueet löytyvät helposti. Suosittelen bloggaajille ja blogien lukijoille.

 

Rivien välissä -kirjan kirjoittaja Katja Jalkanen pitää Lumiomena-blogia, joka on ensimmäisenä suomalaisena kirjablogina aloittanut juuri Indiedays Inspiration -yhteistyön. Toinen kirjoittaja, Hanna Pudas, pitää Kirjainten virrassa -blogia.

 

Kiinnostavatko bloggaamisesta kertovat artikkelit, tutkimukset ja kirjat sinua? Luuletko, että blogien yleisyys ja suosio kertovat jotain oleellista tästä ajasta tai nykyisestä mediakentästä? Millaisia blogeja luet?

 

Katja Jalkanen, Hanna Pudas: Rivien välissä - kirjablogikirja. Avain, 2013. Kansikuva: Kira Leskinen, taitto ja kansi: Tarja Kettunen.

Kustantamon kirjaesittely

Share

Ladataan...

 

Aina kun väitän jotain lukemisestani, tapahtuu päinvastoin. Kun sanoin, etten aio kokeilla lukumaratonia, vietin yön kirjapinon kanssa valvoen (onneksi: se oli niin kivaa, että jo ajatus siitä että en olisi viettänyt kesäyön tai ainakin sen alkua ulkona lukien, harmittaa!). Sanoin myös, etten ole saanut luettua lomalla... se johti tietenkin siihen, etten helteisenä lomanlopetusviikonloppuna muuta tehnytkään kuin luin. Sain luettua loppuun kolme aiemmin melkein valmiiksi lukemaani kirjaa:

 

Vera Vala: Kosto ikuisessa kaupungissa

Ihastuin Vera Valan esikoisdekkariin, Arianna de Bellis tutkii -sarjan aloittavaan teokseen Kuolema sypressin varjossa erityisesti mukavan ja kiinnostavan päähenkilön Ariannan takia ja siksi, että kirja vei hyvin miellyttävällä tavalla Italian lämpöön, maisemiin, tuoksuihin ja makuihin. Tiesin jo Kuolema sypressin varjossa -kirjaa lukiessani, että tulen seuramaan kauniin etsivän, nuoren leskirouva Ariannan seikkailuja jatkossakin. Ostin siis Ariannan uusimmat seikkailut kesälomakirjakseni.

Varsin sopiva lomakirja se olikin. Tällä kertaa liikutaan kirjan nimen vihjaaman mukaisesti Roomassa. Arianna saa tutkittavakseen assyrologian professori Lauran, koska tämän siskopuoli epäilee Lauran olevan vaarassa. Laura onkin: hänet löydetään murhattuna. Alkaa varsin vauhdikas tapahtumasarja, josta ei puutu poliitikkoja, anarkisteja tai yllättävänkin suhmuroivaa yliopistoväkeä. Lisäksi mukana on ripaus rakkautta ja sen aiheuttamia väärinkäsityksiä, italialaista kahvia ja viiniä, öisiä moottoripyöräajeluja... Tämän lajityypin kirjaa lukiessa ei pohtia liikaa henkilöjen ja tarinan uskottavuutta, vaan hypätä vain kyytiin ja antaa mennä. Tällä kertaa Valan kyydissä oli muistikuvieni mukaan nopeampi vauhti kuin esikoisteoksessa, mutta kuljettaja myös hallitsi menoa jämäkämmin kuin viimeksi. Kuolema sypressin varjossa on sujuva, huolellinen ja hallittu teos: kirjailijan ote on napakoitunut. Hieman jaarittelevampi esikoisteos oli aavistuksen verran enemmän minun makuuni, mutta kuvittelen, että varsinaiset dekkarinystävät pitävät enemmän tästä toisesta, jännärimäisemmästä kirjasarjan osasta.

Ja pidin siitä minäkin. Kirja loppui tavalla, joka saa toivomaan, että kuulemme pian lisää Ariannasta.

Italiassa asuvan mutta suomalaisen Vera Valan elämään ja tuotantoon voi tutustua hänen blogissaan. Varoitan taas kuten ensimmäisestä Valan kirjasta kertoessani, että sekä Veran kirjat että blogi voivat aiheuttaa korkeaa Italian-matkakuumetta!

 

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

...ja tämä on kirja, joka aiheutti vakavaa, kenties parantumatontakin Japanin-matka ja -kulttuurikuumetta.

En tiedä, mikä Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin -teoksen virallinen luokitus on, mutta voisin kutsua sitä itse vaikkapa romaanimaiseksi päiväkirjatietokirjaksi. Kustannusalan ammattilainen Mia Kankimäki kuvaa kirjassa jutustelevalla tavalla sitä, miten hän jättää 38-vuotiaana työnsä ja lähtee vuorotteluvapaan turvin Japanin Kiotoon tutkimaan Sei Shônaganin, tuhat vuotta aiemmin eläneen japanilaisen hovinaisen, elämää. Kirja on kuin Mian pitkä kirje Seille, jonka Mia tunteekin ystäväkseen ja vertaisekseen monella tapaa. Kirja on sekoitus muinaista ja nykyistä Japania, suomalaisen aikuisen sinkkunaisen pohdintaa rakkaudesta, perheestä, urasta ja ylipäätään elämästä. Oman leimansa erikoiseen välivuoteen tuo se, että Kankimäki on Japanissa juuri tsunamin ja siitä aiheutuneen ydinvoimaonnettomuuden aikoihin. Kaiken kaikkiaan omalaatuinen ja erikoinen kirja, jota luin lopuksi aivan ahmien.

Lisää tietoa kirjasta saa esimerkiksi Hesarin arviosta. Myönnän, että innostuin kyllä kirjan ansiosta hurjasti Japanista kaikkineen, mutta luin teosta myös uteliaana sen suhteen, mitä Kankimäki tekee erikoisen vapaavuotensa päätteeksi. 

 

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta

Tämän merkillisen ja merkillisen taidokkaan romaanin luin nyt jo toistamiseen.

Lumikko ja yhdeksän muuta on niin hassunkurinen kuin sen nimikin. Nuori äidinkielenopettaja Ella Milena palaa kotikyläänsä, maailmankuulun lastenkirjailija Laura Lumikon maisemiin. Äkkiä Ella huomaa olevansa sekä Lumikon kuulun mutta salaperäisen kirjailijaseuran jäsen sekä Lumikko-tutkija. Tutkimista tosin vaikeuttaa se, että itse Lumikko haihtuu kummallisesti ilmaan kesken juhliensa. Myös kirjailijaseurasta ja sen harrastamasta Pelistä paljastuu kaikenlaista enemmän tai vähemmän vinksahtanutta, paikkakunnan kirjatkin elävät omaa elämäänsä ja muuttuvat miten sattuu, eikä lukijapolo pysty lopulta sanomaan ollenkaan, mitä kirjassa lopulta tapahtuu ja mikä siinä on totta, mikä ei.

Kummallisinta on se, ettei tämä epämääräisyys haittaa laisinkaan! Päinvastoin, Lumikko ja yhdeksän muuta imaisee mukaansa, pistää lukijan pään pyörälle ja jättää silti hyvän mielen. En saanut otetta Harjukaupungin salakäytävistä, mutta Lumikko on nerokas, monta lukemiskertaa kestävä teos. 

Se on myös kirjafriikin täsmäteos, joka sisältää paljon kirjallisuusviitteitä - esimerkiksi kummallisesti käyttäytyvän Rikos ja rangaistus -romaanin - sekä ironisiakin näkemyksiä kirjoista, lukemisesta ja kirjoittamisesta. Merkitsin nuo kohdat ylös, sillä saatan joskus haluta siteerata kirjafriikkiystävilleni esimerkiksi tällaisia ajatuksia:

- Minä en muutenkaan ymmärrä ihmisiä, jotka lukevat kirjoja huvikseen ja jäävät sitten märehtimään niiden esittämiä ajatuksia. Paperihan on keksitty nimenomaan sitä varten, ettei ihmisen tarvitsisi säilöä kaikenmoisia ajatuksia päänsä sisälle.

 

+

 

Maaria Päivinen: Pintanaarmuja

Puolikas lyhytarvio, oikeammin lyhytluonnehdinta, vielä Maaria Päivisen romaanista Pintanaarmuja. Olen vasta aloitellut sitä, mutta koska ensivaikutelmani ovat niin erikoiset, haluan sanoa sanasen tästäkin kirjasta. Epäilen, etten saa kirjaa aivan heti luettua, ellen varaa sille todella rauhallista lukuhetkeä. 

Kirja on nimittäin hieman kummallinen sekoitus tarinaa, joka tuntuu hieman lipsuvan minulta ohi, ja täsmällisiä, hienosti ja osin aika runollisesti kuvattuja yksittäisiä ajatuksia ja kohtauksia. En siis ole vielä varsinaisesti päässyt teoksen imuun, mutta kun olen lukenut sitä summittaisesti sieltä täältä, olen kiinnostunut. Esimerkiksi:

 

Minun häneni.

Minun häneni painotetut lauseet.

Kuinka pitkiä taukoja täytyykään pitää, kun ajattelen häntä. En pysty olemaan hengästymättä. Elämäni on umpikujassa, mutta näin minä pakenen; siirtymällä häneen. Muistamalla kaikki hyvät hetket, joita hänestä satoi; ne vain tulvivat hänestä, ja minä rakastan hetkiä, jotka olivat osa häntä, ja minä rakastan häntä ja sitä että hetkiä ei enää ole. (s. 25)

 

Tällä hetkellä luulen, ettei kirja ole aivan minun kirjani, mutta siinä on potentiaalia. Kirjoittaja pitää Reginalehden sivuilla Kirjailijan työpäiväkirja -blogia.

 

Mitä sinä luet juuri nyt?

Share

Pages