Anteeksi, Lionel Shiver

Ladataan...

Englanniksi lukemisen projektini alkoi hyvin. Doris Lessingin The Fifth Child ja sen jatko-osa Ben, in the World olivat kiinnostavaa ja monella tavalla vaikuttavaa lukemista. Haruki Murakamin The Wind-Up Birdistä jäi englanniksi hieno mutta utuinen ja kummallinen mielikuva - vaan niin olisi jäänyt suomenkielisestäkin Murakamin teoksesta.

Mutta sitten. Tiedän, että minua on varoitettu, ettei Lionel Shriveriä kannata lukea englanniksi, jos kokee vieraalla kielellä lukemisen ylipäätään hankalaksi. Mutta minäpä ostin The New Republicin, mm. journalismista ja terrorismista kertovan kirjan.

Enkä pääse alkua pidemmälle. Ymmärrän kyllä tekstin, mutta en nauti siitä. Shriverin kirjojen parhaita puolia ovat mielestäni olleet sujuvuus ja tarkka osuvuus ja viiltävyys, suorastaan ilkeys. Nyt lukukokemus jää tylpäksi, kun en tavoita kaikkia viestejä. Vieraskielisessä tekstissä se, että tekstin alkaa heti vetää puoleensa, on minusta erityisen tärkeää, sillä muuten ote herpaantuu. Nyt minulle on käynyt juuri niin. Enkä voi sanoa, että ainakaan terrorismi olisi aihe, josta lukisin mielelläni, ellei teksti tunnu hyvältä ja ole erityisen kiinnostavasti kirjoitettu.

Joten valitan, Lionel Shriver, jään odottamaan suomennosta. Ja vaikka muukin Shriverin suomentamaton tuotanto kiinnostaisi, jätän sen rauhaan.

Sen sijaan käyn Lionel Shriverin Facebook-sivulla. Löysin sen juuri ja sieltä linkin The Guardianin haastatteluun, jossa Shriver kertoo, miten hän kirjoittaa. Suosittelen. Artikkeli on hauska ja antaa konkreettisia vinkkejä aina kirjoittajan päiväohjelmasta siihen, miten kommunikoida puolison kanssa.

Onko kukaan lukenut The New Republicia tai muita Shriverin suomentamattomia teoksia? Vaikutelmia, fiiliksiä? 

 

Ja P.S. Juttu jäi nyt vieläkin lyhyemmäksi ja raapaisumaisemmaksi kuin ajattelin, sillä en saanut teknisten syiden takia kuvia mukaan. Lisään myöhemmin, jos saan tekniikan tottelemaan.

 

Share

Kommentit

Helmi-Maaria Pisara (Ei varmistettu) http://helmi-maariapisara.blogspot.com

Kiitos linkkivinkistä! Minä olen lukenut Shriveriä vain englanniksi, ja hyvin olen päässyt mukaan. Täällä asuessa on tullut muutenkin luettua niin paljon vierailla kielillä, että sujuu kyllä. Käytän työssäni päivittäin englantia (ja saksaa) joten on hyvä ympäristökin englanniksi (ja saksaksi) lukemiseen. Iloista loppuviikkoa :)

Helmi K
sivulauseita

Ihana tuo otsikko :)

Mulla jäi Game Control vuosia sitten kesken, mutta en oikeastaan muista miksi. Sen sijaan The Post-Birthday World (Syntymäpäivän jälkeen) toimi hyvin englanniksi, ja suomeksi. Muutenkin se on mun mielestä ihan aliarvostettu, joskus tuntuu että oon ainoa kuka siitä on tykännyt.

Jenni S.

Helmi-Maaria, kiitos kannustavasta kommentista! (Paitsi että pitääkö mun muuttaa ulkomaille, että lukeminen alkaa sujua?) Mikä on suosikki-Shriverisi?

Helmi, ET ole ainoa. Mä aina kehun Syntymäpäivän jälkeen -kirjaa ja valitan, että se on aliarvostettu. Olen tehnyt niin netissä ja livenä jo monta vuotta. :D Onneksi kaksi ystävääni ovat ahmineet kirjan myös ja olleet yhtä vaikuttuneita. Symtymäpäivän jälkeen mun suosikkini Shriverilta. :)

Helmi K
sivulauseita

Eikä?! Mahtavuutta!

Jenni S.

Mun mielestä Syntymäpäivän jälkeen oli paitsi hyvä myös tosi hurja lukukokemus: ihan pienellä valinnalla voi olla vaikutus melkein koko elämään ja pitkäksi aikaa. Oon näemmä kirjoittanut vuonna 2010 (luulin, että siitä ois kauemmin): "Olen kuullut moitittavan tätä tylsäksi ja puuduttavaksi, mutta minut kirja piti otteessaan jopa silloin, kun en lukenut sitä."

Ja sillä kirjalla on yhä ote minuun, lukukokemus on edelleen vahvana mielessä!

Hanna/Kirjainten virrassa (Ei varmistettu)

En ole lukenut Shriveriä englanniksi, enkä nyt oikein muutakaan. Minun pitäisi, sillä vierailla kielillä lukemattomuuteni on akilleen kantapääni. Ihailen bloggaajia, jotka tykittävät päähänsä tietoa, ymmärrystä, sanavivahteita, merkityksiä teos toisensa jälkeen kielellä kuin kielellä.

Olkoon ensi vuoden lukuhaasteeni lukea kirja kuussa vieraalla kielellä. Tai ainakin joka toinen kuukausi.

Aridith

Luin mielenkiinnosta Poikani Kevinin suomeksi ja englanniksi, joka tosin on mun toinen "arkikieli" joten sillä lukeminen on suhteellisen arkista. Täytyy kuitenkin sanoa, että ne on aika raskaita kirjoja englanniksi joten jos ei kauheasti lue sillä kielellä ne voi olla aikamoinen suo. Suomennokset on kyllä todella hyvin käännettyjä, teksti on suorastaan nautinnollisen sujuvia, mutta samalla aika pistäviä.

Kirjoitan itse nano-novellia englanniksi ja huomaan, että välillä kaipaan sellaista seitin ohutta sujuvuutta ja soljuvuutta johon suomenkieli taipuu ehkä paremmin kuin Englanti.

Maija Haavisto (Ei varmistettu) http://www.ilmestykset.net

Minä olen lukenut Shriveriä vain englanniksi, kolme romaania. Aion lukea kaikki hänen romaaninsa. The Post-Birthday Worldin josta tykkäsin tosi paljon arvostelin juuri pari päivää sitten blogiini. Menettää kyllä mielestäni paljon, jos ei pysty lukemaan sitä englanniksi, sillä siinä kieliasu ja verbaalitykitys on niin iso osa kirjaa (ihan eri lailla kuin Shriverin muissa kirjoissa).

Shriverin kirjat kyllä jakavat mielipiteitä kautta linjan. A Perfectly Good Family ei minuun iskenyt.

Jenni S.

Kiitos kommenteista! :) Maija, voi, nyt tuli ihan ikävä Syntymäpäivän jälkeen/The Post-Birthday Worldia. Jos kuitenkin luen vielä Shriveriä enkuksi, voisinkin lukea sen, koska tarina olisi jo tuttu. Ainakin Lessingissä auttoi se, että olin lukenut The Fifth Childin suomeksi vuosia aiemmin. Pääsin tarinaan helposti kiinni, ja jatko-osa meni sitten sujuvasti siinä samalla.

Hanna, kunnianhimoinen lukuhaaste! Pidän peukkuja. En uskalla itse luvata noin määrätietoista vieraskielisyyttä, mutta jatkan kyllä satunnaista. (Muistin juuri, että keväällä (?) kokeilin Gallayta ranskaksi eikä siitäkään tullut mitään ja valitin silloinkin tätä samaa en tavoita tekstiä -ongelmaa sekä livenä että blogissa).

Aridith, juuri se sujuva ja pisteliäs kieli on Shriverissä parasta! Suomi on kyllä ihana, kun sitä väännellä melkein miten vain ja lopputulos on silti melkein aina ymmärrettävä.

 

 

MariMaalla
Kivistössä

Luin Poikani Kevinin englanniksi, kun lomalla oli mukana vain lukulaite ja suomenkielisten e-kirjojen tarjonta on masentava. Jos tarina ei olisi ollut niin kammottavan kiehtova kuin se oli, olisin jättänyt kesken. Hyvä arkikielitaitoni ei riittänyt kirjailijan kieleen ja menetin varmasti paljon sävyjä . Aistin tekstin hienouden, mutten ymmärtänyt kaikkea. Kuinka turhauttavaa! 

 

Kommentoi

Ladataan...